Marxilaisuuden mukaan yhteiskunnallinen liike syntyy vissien aineellisten olosuhteiden vaikutuksesta, eikä sitä siis voidakaan »komentaa». Mutta sen suuntaan ja muotoihin voi ajattelevain ihmisaivojen tietoinen toiminta vaikuttaa. Mitä erityisesti tulee työväenliikkeeseen, on se yhteiskunnallisen hädän synnyttämä, koska tämä on työläisissä herättänyt tyytymättömyyttä ja tahtoa parantaa olojansa. Mutta sosialidemokratian velvollisuus on järjestää ja johtaa työläisten tyytymättömyyttä, kohdistaa se käytännössä saavutettaviin päämääriin, niin että se tulee luovaksi ja hedelmiä kantavaksi. Nämä velvollisuudet kuuluvat ennen kaikkea niille, jotka sosialidemokratia on eturintamaansa asettanut. Ei ole aivan väärin lukea, kuten tavallisesti tapahtuu, joukkojen ansioksi kaikki hyvä, minkä työväenluokka saa aikaan, ja johtajain viaksi kaikki erehdykset. Sillä joukkojen osuus on niiden voima, uhrautuvaisuus, kestävyys — ominaisuuksia, joita ilman työväenliike ei olisi mitään. Johtajain asiana on hyvin hoitaa ja käyttää ne voimavarat, jotka täten annetaan heidän käytettäväkseen, sekä sosialidemokraattisella valistustyöllä estää niiden käyttämistä vahingollisiin tarkoituksiin.
— K. H. Wiik: Kovan kokemuksen opetuksia (1918)