Julkaistu: 1930
Lähde: »Väkivaltaa ja taantumusta vastaan!» Sos.-dem. puolueen vaalikirjanen N:o 1. Sos.-dem. puoluetoimikunta, Työväen kirjapaino, Helsinki 1930.
Skannaus: Työväenliikkeen kirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Viime aikoina on taantumus ryhtynyt laajalla rintamalla suurrynnäkköön työtätekevän kansan kalleimpia oikeuksia ja ylipäänsä koko kansanvaltaista järjestystä vastaan. Eräät yhteiskuntaluokat, joiden edut ovat ristiriidassa terveen kansanvaltaisen yhteiskuntakehityksen kanssa, kaikki ne, jotka hyötyvät ja haluavat edelleenkin hyötyä työtätekeväin kustannuksella; koettavat nyt oman valta-asemansa vahvistamiseksi riistää kansalta sen saavutukset.
Jo kolmenkymmenen vuoden ajan on sosialidemokratia meidän maassamme ajanut köyhän kansan asiaa. Se on valistanut työtätekeviä joukkoja, osoittanut niille mihin on pyrittävä, nimittäin yhteiskuntaan, joka perustuu kaikkien yhteistoimintaan kaikkien hyväksi. Se on liittänyt yhteen kaikki työtätekevät kansalaisryhmät — tehdas- ja maatyöläiset, pienviljelijät, monet henkisenkin työn tekijät ynnä muut — ja se on johtanut heidät yhteiseen toimintaan yhteisten etujen puolesta. Paljon onkin tämän yhteistoiminnan avulla saavutettu; työtätekevät kansalaiset ovat sosialidemokratian johdolla hankkineet itselleen vaikutusvaltaa yhteiskuntaelämän eri aloilla. Eduskunnassa edustajamme ovat saaneet säädetyksi köyhän kansan parasta edistäviä lakeja, samalla kun he ovat voimiensa mukaan suojelleet kansaa tulliriistolta ja muilta yläluokan hyökkäyksiltä. Torpparit ovat saaneet oikeuden lunastaa maansa omiksi; uusille pienviljelijöille on hankittu halpoja lainoja ja muuta apua. Kunnallisella alalla he ovat huolehtineet siitä, että suurtilallisten ja muiden kapitalistien voitot ovat tulleet lainmukaisesti verotetuiksi ja köyhän kansan etu muutenkin valvotuksi. Kaikella tällä toiminnallaan sosialidemokraattinen puolue on saavuttanut työtätekevän kansan luottamuksen.
Tätä eivät riistäjäluokat enää halua sietää. Tehdasherrat ja suurtilalliset ovat narranneet johtoonsa talonpoikia hyökäten näiden avulla työväenluokan kimppuun. Heihin liittyvät korkeat virkaherrat, jotka eivät ole saaneet palkkojaan mielestään riittävästi koroitetuiksi; samoin monet papit, jotka surkeasti ovat unohtaneet Mestarinsa vanhurskaudenopit ja ryhtyneet sortamaan köyhää kansaa; ja useat kaupunkien taloudellisesti ja siveellisestä vararikkoutuneet herraskaiset ja tyhjäntoimittajat, jotka koettavat epäjärjestyksistä hyötyä. Tällaiset ainekset uhkuvat vihaa kansanvaltaa vastaan ja toivovat fashistista mullistusta, joka voisi tuoda heille jotakin etua ja vaikutusvaltaa. He ovat valmiit raa'alla väkivallallakin edistämään pyrkimyksiään, kuten viime aikoina runsaasti on tapahtunut, ja he koettavat siivottomalla pakotuksella saada muitakin kansalaisryhmiä heidän pyrkimyksiään kannattamaan.
Pyrkiessään tuhoamaan kansanvallan, eivät taantumukselliset voi avoimesti ilmaista tarkoitusperäänsä, koska kansa silloin heitä vieroisi. Sen sijaan he puhuvat aina ja äänekkäästi »kommunismin vastustamisesta», ikäänkuin he pyrkisivät vain siihen. Tällaisilla sanontatavoilla he ovatkin voineet saattaa vaikutusvaltansa alle — niin Pohjanmaalla kuin muuallakin — sellaisia talonpoikais- ynnä muita kansalaisryhmiä, jotka eivät muuten varmaankaan yhtyisi heitä kannattamaan.
Itse asiassa nykyinen taantmnus kääntyy koko työtätekevää kansaa ja laillista kansanvaltaista järjestystä vastaan. Voidakseen sen tehdä, taantumuksen ritarit koettavat uskotella ihmisille, että sosialidemokraatit muka olisivat kommunistien asianajajia.
Sosialidemokraattinen puolue on koko ajan vastustanut kommunismia selittämällä työväelle kommunistisen toiminnan turmiollisuuden. Mutta samalla sos.-dem. puolue on aina valmis puolustamaan koko työtätekevän kansan oikeuksia, silloinkin kun taantumus, kommunismia verukkeena käyttäen hyökkää niiden kimppuun.
Taantumus koettaa käyttää hyväkseen myös sitä tyytymättömyyttä, jota vallitseva talouspula on laajoissa piireissä synnyttänyt. Talonpojat esimerkiksi ovat tyytymättömiä maataloustuotteiden hintojen laskuun, ja tämän heidän tyytymättömyytensä taantumukselliset herrat koettavat nyt kääntää työväkeä vastaan. Mutta talouspula on kansainvälinen; sitä ei ole kukaan täällä Suomessa aiheuttanut eikä sitä voida täällä myöskään poistaa sillä, että eri kansalaisryhmät usutetaan toistensa kimppuun, — päinvastoin. — Ainoastaan kaikkien työtätekevien yhteisymmärryksellä ja yhteistoiminnalla voidaan pulan seurauksia lieventää.
Koottuaan häikäilemättömän valheellisella kiihoituksellaan eri kansalaisryhmiä johtonsa alle taantumusporvarit koettavat saada heidät edistämään omia tarkoitusperiään, jotka tähtäävät koko kansanvapauden sortamiseen.
Lähinnä he koettavat nyt eduskuntavaaleissa pienentää työväen edustusta. Tässä tarkoituksessa he ovat useimmissa vaalipiireissä pakottaneet vapaamielisemmätkin porvariryhmät yhtymään vaaliliittoon taantumuksellisten kanssa sosialidemokraatteja vastaan. Samassa tarkoituksessa on eräissä paikoissa törkeän lainvastaisesti poistettu joukoittain työläisvalitsijoita vaaliluetteloista.
Samaan aikaan harjoitetaan kautta maan kunnanvaltuustojen työläisjäsenten ajojahtia. Ei ainoastaan kommunisteja, vaan myös sosialidemokraatteja vaaditaan pakotuksella ja uhkauksilla valtuustoista eroamaan, ilmeisesti kostoksi siitä, että he ovat kuntien hallinnossa valvoneet kansan parasta. Samalla taantumusporvarit kiihoittavat työnantajia vastustamaan työväen ammatillisia järjestymistä, jotta työläiset eivät pystyisi parantamaan työehtoja. Osuustoiminta koetetaan niinikään saattaa epäilyksen alaiseksi, se kun niin voimakkaasti on kansan hyödyksi rajoittanut yksityiskapitalistien riistomahdollisuuksia kaupan alalla.
Kaiken lisäksi levitetään epäluuloa ja halveksimisia eduskuntaa kohtaan, koska sielläkin työväellä on herrojen mielestä liian paljon sananvaltaa. Uhataan hävittää koko eduskunta, ellei se suostu toimimaan fashistien vaatimusten mukaisesti. Myös on »lapuanliikkeen» taholta laadittu lakiehdotus, joka riistäisi äänioikeuden kahdelta viidennekseltä Suomen kansasta, etupäässä talonpoikain pojilta ja tyttäriltä, jotka työskentelevät kotonaan maatalouden hyväksi sekä varattomilta vanhuksilta. Sanalla sanoen, taantumusporvarit pyrkivät pystyttämään kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla luokkadiktatuurinsa.
Sosialidemokraattinen puolue, joka nyt kuten aina puolustaa työtätekevän kansan oikeutta, kutsuu kaikkia työtätekeviä ottamaan tähän puolustukseen osaa.
Jo silloin, kun taantumukselliset alkoivat levittää puhettaan »kommunismin vastustamisesta», huomasivat sosialidemokraatit, että tuo puhe oli harhaanjohtavaa ja että sen takana piili muitakin tarkoitusperiä. Niinpä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, ryhtyi heti eduskunnassa puolustustaisteluun noita muita, puhtaasti taantumuksellisia pyrkimyksiä vastaan.
Eduskunta työskenteli silloin (heinäkuussa) erittäin kovan painostuksen alaisena. Lapuanliikkeen johto esitti uhkauksia siltä varalta, ettei sen tahtoa noudatettaisi, ja myös hallitus yhtyi harjoittamaan painostusta. Porvarilliset edustajat enimmäkseen taipuivatkin hyväksymään ne taantumukselliset lait, joita »lapualaiset» ja hallitus vaativat, vaikka lukuisat porvarit, jos he olisivat voineet vapaasti määrätä kantansa, olisivat menetelleet toisin. Näin ollen hyväksyttiinkin muutamia sellaisia lakeia, joita voidaan vastaisuudessa käyttää työväkeä ja kaikkia suurporvareille epämieluisia aineksia vastaan.
Kaksi lakiehdotusta sosialidemokraatit saivat lykätyiksi yli vaalien. Toisen, n. s. tasavallan suojelulain mukaan saisivat viranomaiset vallan rajoittaa hallinnollisilla asetuksilla kansalaisten mitä tärkeimpiä oikeuksia, ja toisen mukaan supistettaisiin eduskuntavaaleissa vaalikelpoisuutta tavalla, joka sekin voi antaa paljon aihetta mielivaltaan.
Vastustaessaan näitä taantumukselliseen mielivaltaan tähtääviä lakiehdotuksia sosialidemokraattinen puolue on puolustanut työväenluokan etua ja kaikkien kansanvallan puolella olevien kansalaisten oikeuksia.
Lausukoot nyt valitsijat itse, koko Suomen kansa, ajatuksensa omista elineduistaan. Onko sosialidemokratia oikein valvonut sen etua?
Jos sosialidemokraattisen puolueen vaikutusvalta taantumuksellisten hyökkäysten johdosta heikkenisi, silloin koko työtätekevä kansa saisi katkerasti kokea seuraukset siitä. Jos esimerkiksi suurporvansto pääsisi siihen — mihin se nyt pyrkii — ettei työväellä olisi enää edes kolmannesta eduskunnan jäsenistä, silloin portit olisi avattu taantumukselle.
Yhtykööt sentähden kaikki rehelliset työtätekevät kansalaiset nyt vaaleissa kannattamaan sosialidemokraattista puoluetta! Sillä tavoin he parhaiten osoittavat, että työkansa on valveilla eikä anna riistää itseltään oikeuksiaan. Vaikka vastustajamme saattavatkin paikoittain koettaa peloitella valitsijoita ottamasta osaa vaaleihin, ei tällaisten peloitusten ole annettava vaikuttaa. Jyrkästi on pidettävä kiinni oikeuksistamme ja tehtävä parhaamme, jotta työtätekevä kansa voisi, sosialidemokratian johdolla, säilyttää asemansa kaikilla julkisen elämän aloilla.
Törkeästi on viime aikoina laillistu järjestystä loukattu juuri yläluokan ja sen kätyrien toimesta, niiden, jotka kuitenkin kehtaavat väittää puolustavansa laillista järjestystä. Me sosialidemokraatit vaadimme, että valtiovalta todella ylläpitäisi laillista järjestystä, että kaikki lainkuuliaiset kansalaiset tulisivat siitä osallisiksi ja saisivat sen turvissa toimia ihanteittansa puolesta.
Mitä tiukemmin itse pidämme kiinni oikeuksistamme, sitä enemmän pakotamme vastustajamme niitä kunnioittamaan. Porvarillisetkin kansanvaltaiset, jotka niin suuressa määrin ovat antaneet »lapuanliikkeen» itseään peloittaa, voivat rohkaistua nähdessään työväenluokan pysyvän voimakkaana kansanvallan turvana.
Kauheaa kieltä puhuu se kohtalo, jota Italian, Liettuan ynnä muiden fashististen maiden kansat ovat saaneet kokea. Eivätkä suinkaan vain työläiset: myös talonpojat ja muut pieneläjät, vieläpä teollisuudenharjoittajatkin ovat joutuneet kärsimään fashististen hallitusten ja niiden kätyrien sortotoimenpiteistä ja väkivaltaisuuksista.
Jos meillä fashismi pääsisi valtaan, saattaisi pitkiksi ajoiksi kansamme vapaus sortua ja sen kehitys ehkäistyä. Valvokoon siis kansa elinetujaan! Muistakoon se vaaleissa, että ennenkaikkea sosialidemokratiassa on kansanvapauden turva.
Nykyinen pula-aika on tavallista selvemmin osoittanut, ettei kapitalismi eikä sitä kannattava porvaristo pysty takaamaan kansojen ja ihmiskunnan hyvinvointia. Jo ennenkuin oikeammille perusteille rakennettu yhteiskunta saadaan aikaan, on työtätekeväin kansanluokkain myötävaikutus välttämätön, jotta talouselämä saataisiin kehittymään terveemmin.
Sosialidemokraattinen puolue kannattaa kaikkia hyviä aloitteita, jotka tarkoittavat maamme luonnonrikkauksien järkevää käyttöä ja ylipäänsäkin talouselämän vilkastuttamista. Varsinkin nykyään tällainen toiminta on välttämätön pulan lieventämiseksi. Niinpä puolue tahtoo edistää järkiperäistä metsätaloutta ja muiden maallemme luonnollisten elinkeinojen kehitystä. Se tahtoo parantaa liikenneoloja ja kehittää kaupallista kanssakäymistä ulkomaan kanssa.
Tähän suuntaan pyrkiessään sos.-dem. puolue pitää erikoisesti silmällä pienviljelijäväestön aseman parantamista, jota puolue tähänkin saakka jatkuvasti ja valppaasti on edistänyt. Lisää viljelysmaata samoin kuin laidunmaata ja metsämaata on pyrittävä hankkimaan kaikille sitä tarvitseville pienviljelijöille. Varsinkin nykyisen pulan lieventämiseksi on tarkoituksenmukaisilla järjestelytoimenpiteillä helpotettava pienviljelijäin tuotteiden myyntiä. Halpojen lainojen saantia on heille helpotettava. Entistä voimakkaammalla asutustoiminnalla on hankittava viljelysmaata sitä haluaville tilattomille.
Vallitseva pula on kohdannut palkkatyöväkeä työttömyyden muodossa, joka on paisunut suuremmaksi kuin pitkään aikaan. Sen vastustamiseksi vaatii sos.-dem. puolue yleisten töiden toimeenpanemista entistä suuremmassa laajuudessa. Mikäli ei tällä tavoin voida työttömille hankkia elatusta, suorittakoon yhteiskunta heille avustusta, joka tekee mahdolliseksi tulla toimeen ihmisarvoa vastaavalla tavalla. Kaikkeen työttömyyden vastustamista tarkoittavaan toimintaan pitää työväen saada vaikuttaa omien edustajamsa kautta, valvoakseen, että työttömät todella tulevat tehokkaasti autetuiksi ja ettei yläluokka käytä heidän hätäänsä koko palkkatyöväen vahingoksi. Ylipäänsäkin on työväen saatava järjestöjensä kautta vaikuttaa työolojen järjestelyyn.
Sosialiministeriössä haudotaan parhaillaan eräitä lainsäädäntötoimenpiteitä, loiden tarkoituksena epäilemättä on työväen vapauksien supistaminen entisestäänkin. Niiden suhteen työväen on oltava varuillaan. Tiukasti sen on pidettävä kiinni saavutuksistaan, ennenkaikkea myös 8-tuntisesta työpäivästä, joka on muodostunut työnantajiston silmätikuksi, mutta joka työväelle on sanomattoman arvokas.
Työväensuojelulainsäädäntöä on edelleen kehitettävä. Varsinkin maatyöväen elinehtoa on nykyisestään parannettava. Sen asunto-oloja on valtion avustuksella kehitettävä ja sille hankittava lainmukainen työpäivä ja ylipäänsä kunnolliset työehdot.
Kauan vaadittu verotusuudistus, varsinkin kunnallisella alalla, olisi vihdoinkin pantava toimeen. Verotuksessa on enemmän kuin tähän asti otettava huomioon veronmaksukyky ja myöskin kunnallinen verotus on saatava asteittain kohoavaksi. Tullitariffia laadittaessa on köyhän kansan jokapäiväisten elin- y.m. tarpeiden verotusta voimakkaasti vähennettävä.
Kuten jokaisessa luokkayhteiskunnassa, ovat meilläkin valtaluokat käyttäneet valtaansa hyötyäkseen kansan ja yhteiskunnan kustannuksella (suojelustulleilla, suojeluskuntamäärärahoilla y.m.). Mutta samalla on häikäilemättömästi sivuutettu työtätekevän kansan kipeimmätkin tarpeet ja oikeutetuimmatkin vaatimukset.
Tästä olisi päästävä. Olisi vihdoinkin saatava aikaan sairaus-, työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutus, joka vaikeina aikoina edes jossakin määrin turvaisi vähävaraisten kansalaisten (työläisten, pienviljelijäin y.m.) toimeentulon.
Nykyiset taantumukselliset vallanpitäjät pyrkivät päinvastaiseen suuntaan. Yläluokan vaatimusten tyydyttämiseksi he aikovat tuhlata entistä enemmän varoja sotalaitokseen. Tätä ei sosialidemokratia voi hyväksyä. Se vaatii sotilasmenojen vähentämistä ja asevelvollisten palvelusajan lyhentämistä. Mihinkään kilpavarusteluihin ei Suomen ole ryhdyttävä, mutta yhteiskunnallisilla uudistuksilla on lisättävä kansamme elinvoimaa ja rauhallisilla keinoilla koetettava turvata sen kallisarvoinen valtiollinen itsenäisyys.
Valitsijat! Ei ole annettava taantumuksellisten uhkausten meitä peloittaa eikä heidän houkutustensa meitä pettää Pyrkikäämme rohkealla ja samalla harkitulla toiminnalla turvaamaan laillinen kansanvaltainen järjestys kaikkia fashistisia kaappausyrityksiä vastaan!
Kansanvallan pohjalla sosialidemokratia toimii. Sen turvissa se pyrkii yhteiskunnallisiin uudistuksiin, jotka kohottavat kansamme laajojen joukkojen asemaa, lisäävät niiden hyvinvointia ja valmistavat koko työtätekevälle kansallemme onnellisemman tulevaisuuden.
Liittykää vaaleissa kannattamaan sosialidemokraattisia ehdokkaita! Täten tuette kansanvaltaa sitä uhkaavia pimeitä voimia vastaan ja edistätte työtätekevän kansan parasta.
Sosialidemokratian vaalivoitto on kansanvallan voitto.