Mäkelin, Yrjö Esaias Emanuel. — Syntyi Tampereella. Vanhemmat suutarimestari Vilhelm Mäkelin ja Paulina Florentina Hellman. Puoliso vuodesta 1897 Elisabeth Vuorenmaa, kuoli 1931. — Aluksi suutarina Tampereella ja Porissa. Kirjoitteli Kansan Lehteen, jonka päätoimittajana hän oli 1901–06. Kuului Suomen työväenpuolueen keskushallitukseen vuodesta 1899. Ajoi innolla etenkin äänioikeusasiaa. Kirjoitti ns. Forssan julistuksen, joka hyväksyttiin Forssan puoluekokouksessa 1903. Myös suurlakon aikainen 'Punainen julistus' on hänen laatimansa. 1907–14 hän oli Oulussa ilmestyvän Kansan tahdon päätoimittajana, 1915–17 Oulun Sanomien toimittajana.
Mäkelin oli porvarissäädyn jäsen 1905–06, kansanedustaja 1908–10 ja 1914–18, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Keväällä 1918 Mäkelin oli kansanvaltuuskunnan kirjallisissa agitaatiotehtävissä. Sodan jälkiselvittelyissä hänet tuomittiin kuolemaan mutta armahdettiin 1922.
Vuonna 1922 hän oli oululaisen Pohjan Kansan, 1923 Uuden Pohjan Kansan päätoimittajana. Hänet vangittiin uudestaan 1923, minkä jälkeen hän teki itsemurhan.
— Ossi Hedman: 'Yrjö Mäkelin. Sanantaitaja ja saarnamies.' Tiennäyttäjät, osa I, s. 239. Kustannusosakeyhtiö Tammi (1967).