Toiseksi ei »ennen aikojaan» tapahtuvaa valtiovallan haltuunottamista voi välttää siitäkään syystä, että juuri nämä proletariaatin »ennen aikojaan» tapahtuvat hyökkäykset ovat varsin tärkeä tekijä, joka luo lopullisen voiton poliittiset edellytykset. Vasta näiden valtaa koskevien poliittisten kriisien aikana ja yhteydessä, vasta pitkien ja sitkeitten taistelujen tulessa proletariaatti voi saavuttaa sen poliittisen kypsyyden asteen, joka vaaditaan lopulliseen suureen kumoukseen. Näin ilmenee, että proletariaatin »ennen aikojaan» tapahtuvat poliittiseen valtiovaltaan kohdistuvat hyökkäykset ovat tärkeitä historiallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös lopullisen voiton ajankohdan lähestymiseen ja määräytymiseen. Kun katsoo asiaa tältä kannalta, näyttää poliittiselta järjettömyydeltä se käsitys, että työtätekevä kansa voisi vallata poliittisen vallan »ennen aikojaan». Sellainen käsitys perustuu yhteiskunnan kehityksen mekaaniseen tulkitsemiseen, ja edellyttää tiettyä luokkataistelun voiton ajankohtaa, joka olisi riippumaton luokkataistelusta ja sen ulkopuolella.
Koska proletariaatti näin ollen ei ylipäätään voi vallata valtiovaltaa muutoin kuin »ennen aikojaan», tai toisin sanoen, koska sen on välttämättä vallattava se kerran tai useita kertoja »ennen aikojaan», vallatakseen sen vihdoin lopullisesti, niin se oppositio joka kohdistuu »ennen aikojaan» tapahtuvaa vallan haltuun ottamista vastaan, ei ole muuta kuin oppositiota, joka kohdistuu proletariaatin pyrkimykseen yleensä ottaa haltuunsa valtiovalta.
— Rosa Luxemburg: Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous (1899)