Yleinen myötätuntoisuus työväenluokan vapautuspyrkimyksiä kohtaan ei sinään ole tieteellisyyden tiellä. Mutta kun Marx lähenee sellaisia kohtia, joissa päämäärä vakavasti on otettava huomioon, silloin hän käy epävarmaksi ja epäluotettavaksi, silloin syntyy sellaisia ristiriitoja, joita tässäkin kirjoituksessa on osotettu m. m. uudenaikaisen yhteiskunnan tulojakoa käsittävässä luvussa, ja silloin huomaa, että tämä suuri tieteellinen henki lopultakin oli oppilauselman orja. Hän on, esittääksemme asian kuvallisesti, pystyttänyt mahtavan rakennuksen vanhan rakennuksen puitteisiin. Hän piti rakentaessa ankarasti kiinni tieteellisen rakennustaidon laeista, niin kauvan kuin nämä eivät joutuneet ristiriitaan rakennustelineitten kanssa, mutta hän jätti nämä lait huomioonottamatta tahi kiersi ne, kun telineet rupesivat käymään liian ahtaiksi, voidaksensa seurata näitä lakeja. Missä entiset telineet kävivät esteeksi rakennukselle, niin ettei se voinut seisoa vapaasti, olisi hänen pitänyt purkaa nuo telineet, mutta sen sijaan hän muutteli rakennusta sopusuhtaisuuden kustannuksella ja teki sen siten kokonaan riippuvaksi telineistä. Tietoisuusko tästä järjettömästä menettelystä saattoi hänet aina kääntymään pois työn loppuvalmistelusta yksityiskohtien parantelemiseen? Olkoon miten oli, olen vakuutettu, että missä suinkin yllämainittua kaksinaisuutta on olemassa, täytyy ulkonaisten telineitten kukistua, mikäli rakennus on saatava täydelliseksi. Rakennuksessa, vaan ei telineissa piilee juuri se, mikä Marx'issa on jatkuvan elämisen arvoista.
— Eduard Bernstein: Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät (1899)