Vakuutus, että nainen syntyänsä olisi määrätty kasvattamaan lapsia, on jäännöstä vanhoilta ajoilta; sillä ei ole enää merkitystä nykyisten yhteiskunta-olojen vallitessa. Äiti tietenkin on »luonnollinen» lapsensa kasvattaja imettämisaikana hänen ja lapsensa välillä olevan luonnollisen yhdys-siteen vuoksi, muttei sen pitemmälti. Yhteiskunnan tehtäväksi jää myöntää lapselle äidillistä huolenpitoa tänä aikana ja antaa lapselle tilaisuutta normaalisesti kehittyä äidin raskauden aikana. Mutta niinpian kuin imettämisaika on ohi, niin on lapsen terveydelle ja kehittymiselle aivan yhdentekevää huolehtiiko hänestä äiti vai joku muu. Tässä taasen eivät ratkaisevaa vaikutinta omaa »luonnolliset» muuttumattomat syyt, vaan päinvastoin — alinomaa muuttuvat yhteiskunnalliset olosuhteet. Tärkeätä ei nimenomaan ole äidillinen, vaan yleensä järkevä, lempeä kasvatus, joka perustuu lapsen kehityslakien tuntemukseen.
— Clara Zetkin: Nainen ja hänen taloudellinen asemansa (1894)