Julkaistu: maaliskuun 14 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 11, maaliskuu 1907, s. 81–88. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Clara Zetkin, Jukka Pohjola. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
Jos me ihanteemme mukaan mittaamme, mitä porvarillinen yhteiskunta on tehnyt kansan suurten joukkojen sivistämiseksi, niin kuuluu arvostelumme: tuudittelevaa ja helppotajuista! (Vilkasta suosiota.)
Katselkaammepa mitä porvarillinen yhteiskunta tekee kansakoululla, joka kuitenkin on tärkein, pääasiallisin sivistys- ja kasvatuslaitos työtätekeville joukoille.
Meidän päivinämme kansakoulu on köyhälistön koulu. Myöskin kansanopetuslaitoksen alalla ammottaa käsitysten jyrkkä vastakohta, joka meidät eroittaa porvarillisesta maailmasta. Me olemme siinä käsityksessä, että sivistys matalimmasta korkeimpaan on yleishyvää, kulttuurihyvää, joten jokaisen yhteiskunnan jäsenen täytyy saada rajoittamaton osa siitä hyvästä, ja tästäpä syystä on yhteiskunta velvoitettava antamaan kaikki sivistysmahdollisuudet, jotka sillä ovat, ja joiden perustuksena on köyhdytettyjen mitjoonain työ, tulla rajoittamattomasti yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyväksi.
Mutta porvarillinen yhteiskunta alentaa sivistysmahdollisuudet tavaroiksi, joita myydään ja ostetaan kuin toisiakin tavaroita. Se on tiedemiehet puhtaista totuuden tulkitsijoista ja ilmoittajista tehnyt tieteellisten arvojen kauppiaiksi; taiteilijoista on se tehnyt rikkaitten muotien ja mielitekojen orjia. Juuri niin, on se sivistyksen alentanut tavaraksi, jota voi ostaa, kellä vaan rahaa on. (Oikein!) Samoin kuin intialaisen ja egyptiläisen kastiajan aikana, niin on tänäänkin sivistysmonopooli, yksinoikeus, eikä sitä anna lahjat tahi taipumukset, mutta raha, omaisuus. Ei jumalallinen käsky pidätä nykyään ylöspyrkiviä joukkoja korkeammasta sivistyksestä, vaan jokin kovempi, joka vielä pahemmin hävittää kuin jumalainen käsky: kalliimmat kustannukset. Lapsille ei tule lahjojen ja innon mukana korkeampi sivistys osakseen, vaan vanheimpansa tahdosta. Siksipä ei meillä ole mitään varsinaista, järjestelmällisesti yhtäpitävää ja ositeltua kansakoululaitosta Saksan valtakunnassa. Meillä on niitä erityisimmän laatuisia sivistyslaitoksia ja näemme ne jaetuiksi huokeisiin ja huonoihin työtätekevän kansan lapsille sekä kalliimpiin ja parempiin ja sentähden työtätekeviltä joukoilta suljettuja.
Saksassa oli 1899 koulutilaston mukaan 59,300 kansakoulua 8,660,000 oppilaalle. Näihin käytettiin yhteensä 341,700,000 markkaa, siitä 243 miljoonaa seurakunnilta ja lasten kasvatusvelvollisilta. Liittovaltiot eivät veroita täyttä 99 miljoonaa. Verratkaapa tätä 1,018 miljoonaan, jonka me viime vuonna maksoimme armeijalle ja laivastolle, niin on meillä barbarius ja häpeä silmäiinne edessä. (Aivan oikein!) Niin me olemme sangen köyhät, jos on kysymys maksuista ihmisen kykyjen kehittämiseksi. Mutta olemme hyvin rikkaita, voimme vuosittain yli miljaardin ruutiin menettää ja veteen heittää, kun kysymyksessä on opettaa suuressa mitassa ihmishävittämisen taitoa. Muutamat vertaukset tekevät kansakoulun köyhä)istöluonteen vielä selvemmäksi. Yleensä käytettiin 1899 Saksan valtakunnassa sivistystarkoituksiin kansakouluoppilasta kohti 40 markkaa, sitä vastoin korkeampain koulujen oppilasta kohti 243 mk. Viime vuonna oli 8,924,779 kansakouluoppilasta, joita opetti opettajakunta, johon kuului 124,027 opettajaa ja opettajatarta. Yhdelle opettajalle kuului siis keskimäärin 61 lasta. Verratkaamme tätä armeijan opettajiin. Yhtä 24,374 upseerista ja 81,958 aliupseerista muodostettua opetuskuntaa kohden tuli 495,500 miestä. Siis yksi opettaja 46⁄10 miestä kohden. (Naurua. Huutoa: vähemmän saisi olla opettajia. Yhä naurua.) Silmiinpistävä suhde, koskeva köyhälistökoulun ja paremman koulun käyttämistä esiintyy muutamissa liittovaltioissa, seurakunnissa. Esim. Badenissa nousee valtion apu gymnaasioille, keskikouluille ja tyttökouluille 7,27 markkaa kutakin kansalaista kohti, kansakouluille kutakin kansalaista kohti 1,60 mk. (Kuulkaa, kuulkaa!) Tämä vertaus osoittaa opettajavoimain ja oppilasluvun suhdetta. Esitän juuri luvut Badenista. 16 gymnaasiossa 4,959 oppilaalle antoi opetusta 354 opettajaa, 14 oppilaalle tuli yksi opettaja. 39 keskikoulussa antoi opetusta 9,765 oppilaalle 652 opettajaa, siis 17,32 oppilaalle tuli yksi opettaja. 7 korkeammassa tyttökoulussa opetti 178 opettajaa 2,639 oppilasta, 15 tytöllä siis opettajansa. 30 porvaris- ja keskityttökouluissa (korkeammassa kansakoulussa) 6,462 oppilasta, 206 opettajaa, siis 31,36 oppilasta opettajaa kohti. 11 kansakoulussa laveammalla oppisuunnitelmalla suuremmissa kaupungeissa oli 35,113 oppilasta, 696 opettajaa ja 50,95 oppilasta opettajaa kohden. Ja nyt 1,570 kansakoulua toisissa kunnissa! Niissä on 238,845 oppilasta ja 3,250 opettajaa; siellä tulee 73,49 oppilasta joka opettajalle.
Preussi on, kiitos sen aatelisvallalle, kolmeluokkaparlamentille, porvarillisen sivistymättömyyden puhtain tyyppi. Se näkyy myöskin sen kansakoulusuhteista. 1901 myönnettiin kansakoulumenoihin kaikkiaan 269,942,375 markkaa, itäiset maakunnat kantoivat sen ohella asukkailta 6 mk. päältä keskimäärin, läntiset 9 mk, Berliini yli 10 mk., Kohlenz yli 12 mk. Vaan valtion avustukset eivät mene sinne, missä olisi suurin tarve. Ne menevät ylempien luokkien kouluihin.
Tällaista puolueellisuutta vastaan on sosialidemokratien noustava. Sen vuoksi vaadimme valtion pitämään kaikkein lastensa sivistämisestä huolta. Tiet avoimiksi siis syvienkin rivien lapsille. Rahan luomat sulut pois. Koululaitos yhteiseksi kaikille luokille. Sivistys harvoilta koko kansoille — siinä sosialidemokratein suuri kultuuritehtävä.
Suomensi H. P.
Niitä toimeenpantiin maamme eri kulmilla maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina ja on syytä uskoa että niiden johdosta puolueemme äänestäjäin luku monilla tuhansilla kasvoi.
Helsingissä oli suuria naisten kokouksia Sirkuskadulla, Yrjönkadulla, Albertinkadulla, Töölössä ja Hermannissa. Kaikkialla oli väkeä tuvan täydeltä. Toverit Miina Sillanpää, Alma Jokinen ja Matti Autio pitivät puheita kukin useammassa eri paikassa. Luettiin naisten vaalijulistus ja jaettiin sitä yleisölle. Lausuttiin runoja ja laulettiin. Kaikkialla innostusta. Naiset viettivät suuria hetkiä, tuhannet määräsivät lopullisesti kantansa, he äänestävät varmasti köyhälistön omia ehdokkaita.
Viipurissa toimeenpantiin kulkue. Kellon lähetessä kymmentä sunnuntai-aamuna alkoi suuria ja sankkoja naisjoukkueita saapua lippuineen Punasenlähteentorille. Täällä kaikkien saavuttua järjestettiin rivit ja sitten liikkeelle. 4 naista rivissä läksi mahtava naisarmeija soittokunnan puhaltaessa voimakkaita marsseja kulkemaan pitkin Torkkelin-, Torin- ja Karjaportinkatuja Vanhan raatihuoneen torille ja sieltä Katariinan- ja Vaasankatuja takaisin Punasenlähteentorille.
Leiriytyttyä tänne kuunneltiin sitten V. T. Y:n torvisoittokunnan ilmoille kajahuttamaa »Marseljeesia» syventynein mielin. Seurasi järjestyksessä puheet. Ensimäisenä nousi puhujalavalle toveri Edla Lyytinen ja voimakkain sanoin tulkitsi päivän merkitystä kuvaten niitä monia vaiheita ja suurta työtä, jota raatajanaiset ovat saaneet kokea ja kestää taistelussaan oikeuksiensa puolesta ja etenkin kamppailussa äänioikeuden saavuttamiseksi. Toveri Anni Viljakainen tuki sitten sosialidemokratisen naisliiton vaali kehoituksen. Runon »Korven tyttö» lausui reippaasti toveri Fanny Lindfors. Päivän merkityksen ikuistuttamiseksi laulettiin vielä kansainvälinen »Internationale» ja työväen marssi.
Kulkueeseen ottivat osaa kolmattakymmentä naisosastoa, naisjärjestöä ja aluetoimikuntaa, joilla kullakin oli loistavat liput. Edellä kulki lippu: työläisnaiset äänestämään sosialidemokrateja.
Innostunein mielin ja uutta taisteluintoa uhkuvina palasivat naiset koteihinsa. Vietetty päivä oli taasen liittänyt naiset yhä lähemmäksi toisiaan ja osoittanut heille, että yhteisvoimin voidaan aikaansaada jotain ja että nyt naisten valtiollisen äänioikeuden saavutettua on käytettävä sitä hyväkseen ja kaikkien äänioikeutettujen mentävä vaaliuurnalle.
Tampereella kokoonnuttiin klo 2 päivällä sankoin joukoin työväenyhdistyksen talolle, jossa järjestyttiin riveihin ja niin marsittiin työväenlauluja laulaen pitkin Hämeen-, Viinikan- ja Rongankatuja Satakunnan sillalle ja sieltä Itäistä katua Kauppatorille. Rivissä laskettiin olevan naisia 2 à 3 tuhatta.
Kauppatorilla suoritettiin retken ohjelma. Rva Emmi Murto lausui Jukka Pohjolan runon »Toverin tervehdys työläisnaisille», jonka tulemme toisten julkaisemaan. Eduskuntaehdokas, neiti Olga Koskinen puhui sen jälkeen äänioikeuskysymyksemme tähänastisista vaiheista, nykyisistä äänioikeuden rajoituksista, joilla vieläkin estetään suurelta kansalaisjoukolta kallein kansalaisoikeuden tunnuskuva. Kuvaili äänioikeuden oikeinkäyttämisen merkitystä ja kuinka Suomen naiset nyt, ollen ensimäiset valtiollisesti äänioikeutetut naiset Europassa, voivat suuresti vaikuttaa muun Europan naisten äänioikeustaisteluun. Sen vuoksi täytyy naisten olla nyt valveilla. Puheen jälkeen luki neiti Lyyli Kuussalo sosialidemokratisen naisliiton vaalikehoituksen.
Turussa oli niinikään kulkue järjestetty, kokoonnuttiin klo 3 t. y:n talolle, josta järjestyneissä riveissä lähdettiin Linnankadun kautta kauppatorille, naisosastojen lippuja soittokunta edessä. — Riveissä oli naisia jotenkin runsaasti, enemmän kun kaikki toiset puolueet yhteensä kykenisivät saamaan, mutta ei sittekään työväestön voimaa täysin osoittavassa määrässä.
Puheita oli varattu ainoastaan yksi ja sen piti työläisnaisten piirimme ainoa eduskuntaehdokas, neiti Ida Aalle. Hän aluksi teki selkoa tämän sosialidemokratisten naisten äänioikeuspäivän määräämisen syistä. Tarkoitus on muistella saavutetun voiton hyväksi käytyä taistelua, sekä innostaa naisia käyttämään saavutettua oikeutta oman luokkansa hyväksi. Loi lyhyen katsauksen maamme naisten äänioikeustaisteluun. — Porvarillinen naismaailma väittää sitä omaksi ansiokseen. On totta, että he ovat ensin alkaneet vaatia äänioikeutta itselleen samoilla perusteilla kuin silloin oli heidän herroillaankin. Mutta sehän ei ollut yleistä. On olemassa muutama vuosi takaperin Suomen Naisyhdistykseltä saatu, Aleksandra Gripenbergin allekirjoittama vastaus, jossa selittävät, että he eivät suinkaan tahdo yhtyä työläisnaisiin, sosialisteihin, vaatimaan yleistä äänioikeutta. Ja vielä silloin kuin yleisen äänioikeuden saamista ei enää voitu estää, koettivat tehdä voitavansa naisten vaalioikeuden estämiseksi.
Nyt samaiset naiset kiertävät ympäri maata kerjäämässä kansannaisilta ääniä puolueelleen, käyttääkseen saadun luottamuksen yhtä kunniattomasti edistyksen vastustamiseen kuin tähänkin asti ovat tehneet. — Eivätkä he omin apuinsa olisi kyenneet saamaan edes itselleenkään äänioikeutta. Heitä oli vain kourallinen ylimysnaisia, joiden ääni ei kuulunut eduskunnan korviin. — Vasta kun köyhälistön sankat rivit ottivat asian omakseen ja tilaisuus oli muutoin suotuisa, täytyi vaatimuksiimme suostua. — Loppuosa puhetta kohdistui äänioikeuden käyttämiseen oman luokkansa hyväksi. — Yleisö näytti olevan hyvin tyytyväinen vaikuttavaan puhetapaan.
Rva Tekla Tuomola senjälkeen luki »sosiaiidemokratisen naisliiton vaalikehotuksen», jonka julkaisemisen tilanpuutteessa jätämme toistaiseksi.
Muutamien kappaleiden soitettua alettiin palausmatka yhdistykselle, josta hajaannuttiin.
Retki tosin oli jotenkin onnistunut, mutta yleisempään osanottoon nähden olisi toivomisen varaa.
Porissa muodostui tilaisuus suuremmoiseksi. Kulkueeseen liittyneiden naisten lukumäärä oli oloihin nähden hämmästyttävän suuri, sillä kulkueessa oli hyvän joukon kolmatta tuhatta naista. Vakavina, tulevain hetkien tärkeyden täysin tajuten, astelivat naiset. Joukossa oli vanhoja eukkoja, joiden poskille aika ja sen varrella kärsitty puute ja kurjuus oli painanut leimansa, keski-ikäisiä naisia, ja nuoria neitosia kalpeine, kärsivine kasvoineen. Valtavan vaikutuksen teki raatajanaisten tuhatlukuinen joukko kaikkiin katujen vierellä seisoviin ihmisiin.
Kun tämä suurellainen kulkue oli saapunut torille, nousi rouva Virtanen puhujalavalle lausumaan tervehdyssanoja osasiskoilleen. Senjälkeen nousi neiti Paula Rouhu puhujan paikalle lukemaan sosialidemokratisen naisliiton vaalikehotusta. Kun vielä rouva Mimmi Kanervo oli puhunut muutamia sydämeen painuvia sanoja ja huudettu »eläköön»-huuto sosialidemokratiselle liikkeelle, järjestyivät naiset riveihinsä palaten takasin torpalle.
Hetki jätti läsnäolijoihin unohtumattoman vaikutuksen. Se osotti, että meidän naisemmekin jo ovat heränneet vuosisatoja kestäneestä sorronunesta itsetietoiseen toimintaan! Se antaa meille uskoa tulevaisuuteen, luottamusta asiamme voittoon.
Haminassa oli kulkue ensimmäinen laatuaan ja osanotto odottamattoman lukuisa pieniin oloihin nähden. Kulkueessa noin 500 naista ja miehet seurasivat riveissä perässä. Toveri Hilja Pärssinen puhui voimakkaasti ja asiallisesti sosialististen naisten taistelusta äänioikeuden hyväksi, puolueemme ohjelmasta ja naistemme osanotosta vaalikiihoitukseen. Puhe palkittiin hyvä-huudoilla samoin myös Tilda Sigvart'in lukema Sos. dem. n. liiton vaalikehoitus. Käytiin myös köyhälistökaupunginosassa tervehdyksellä.
Hämeenlinnassa läksivät naiset liikkeelle, torvisoittokunta ja punanen lippu, jossa oli sanat »Naiset äänestämään» etunenässä. Kierrettyään kaupunkia palasivat kauppatorille, jossa rva Maria Laine piti pontevan puheen naisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämän jälkeen tuki neiti Selma Kuusela »Sosialidemokratisen naisliiton vaalikehotuksen» sekä lausui erään runon. Laulettua kansainvälisen työväen marssin ja kohotettuaan kolmikertaisen eläköön-huudon sosialidemokratialle, lähdettiin taas järjestyneissä riveissä takaisin työväentalolle. Täällä piti taas rouva Laine lyhyen kehoituspuheen, jonka jälkeen hajaannuttiin kukin vähäksi aikaa kotiaan.
Järjestyneissä riveissä oli tyäväentalolta lähdettyä 390 henkeä. Matkalla liittyi lisää, joten torille tullessa oli joukossa jo noin 500 naista. Sitäpaitsi oli torille kokoontunut muuta yleisöä, miehiä ja naisia suuret joukot. Tästä huomaa, että työläisnaisemmekin jo alkavat herätä käsittämään sorronalaisen asemansa. Jatkukoon tämä innostus eteenkinpäin, silloin on köyhäkin kerran oikeuden saavuttanut.
Samassa kaupungissa vietettiin naisten iltama raittiustalolla. Kerääntyi yleisöä niin paljon kun tuohon avaraan saliin mahtui, eli noin 500 henkeä. Useat saivat palata ovelta takaisin, kun sisään ei enää mahtunut. Ohjelma oli rikas ja vaihteleva, joista mainittakoon rouva Laineen puhe, kaksi kaunista kuvaelmaa lauluineen y. m. lopuksi oli karkeloa.
Mikkelissä oli naisilla kokous työväentalolla. Väkeä, enimmästi naisia, oli »torppa» tungokseen asti täynnä. Aluksi laulettiin köyhälistön laulu, jonka jälestä toimittaja Ahde puhui naisten sorretusta asemasta nykyisessä yhteiskunnassa. Sosialidemokratisen naisliittohallinnon kehotuksen luki rva Hilma Valjakka ja runoja lausuivat rva Tilda Paappanen ja I. Turpeinen. Esitelmän vaalilaista ja äänestämistavoista piti vielä Antero Ahde. Lopuksi laulettiin »Internationale». Innostus naisissa oli kova.
Jyväskylässä naisten kulkuetta suosi luontokin erinomaisen kauniilla ilmalla. Sankka joukko oli kerääntynyt naisilla punaisten lippujen ympärille Kunnallistalon edustalle. Olipa miehetkin saapuneet kuulemaan, mitä on naisilla sanottavaa (ehkä pelkäsivät naisten tekevän liian suuria mullistuksia, elleivät ole valvomassa etujaan!) — Torvisoittokunnan soitettua köyhälistön laulun, astui talon rappusille Ida Hyrsky, pitäen lennokkaan puheen naisille. Muistutti naisille näitten aseman nurjuutta ja sitä, mistä se on johtunut. Huomautti, että noita nurinkurisia lakeja laatimassa ovat olleet herrat, jonka kehoitti naisten painamaan mieleensä vaalipäivänä. Teroitti työläisäitien ja tytärten mieleen sos. dem. puolueen vaatimuksia äitien ja tytärten aseman kohottamiseksi, jotka vaatimukset tulevat toteutetuiksi ainoastaan jos kaikki työläisnaiset käyvät yksimielisenä äänestämään sos. dem. ehdokkaita. Kehotti lopuksi kohottamaan eläköönhuudon J:kylän ja ympäristön ja sen jälkeen koko Suomen työläisnaisten yhteenliittymiselle. — Laulettua »Kansan nainen», lausui Hilma Rajala runon. Sitte järjestäytyivät naiset kaksittain riviin ja lähtivät juhlakulussa, torvisoittokunnan soittaessa marssimaan pitkin Nikolainkatua alas Asemakadulle, sieltä Kauppa- ja Koulukatujen kautta takaisin lähtöpaikkaan. — Rivissä oli naisia noin 250–300 — mahtava joukko naisia.
Lennokkaan runon lausui tov. Salonen, jonka jälkeen toimittaja Kirjarinta vielä puhui mieleenpantavia sanoja naisille, jonka nämät vilkkailla suosionosotuksilla palkitsivat Ida Hyrskyn vielä lausuttua J:kylän naisosaston puolesta kiitokset osanottajille, hajaantui joukko.
Lahdessa oli myös köyhälistön naisilla mielenosoituskulkue. Talolta lähdettiin. Hauskaa ja mieltä innostavaa oli lähteä, kun kaikkien silmistä jo kuvastui, että he tietävät menon merkityksen. Saara Toiminen, joukosta vanhin, tarjoutui ilolla kantamaan merkkilippua »Kaikkien maiden köyhälistö liittykää yhteen!», tuo jo pitäisi innostaa nuorempia. Tultiin alas pahasta tiestä huolimatta Humplanvillaan ja siitä parempia teitä läpi kaupungin. Vielä näkyi katuvieruksilla paljo naisia, jotka eivät olleet riveissä. Eräässä porttikäytävässä oli yhtä kärsivän ja kuihtuvan näköinen nainen kuin nekin, jotka tuossa kulkivat, mutta kumminkin kehtasi vielä pilkata sanoen: »parempi kun vaan pysyy pois koko sakista». Ehkä vielä kerran sisko rukka tulet tuntemaan elämän paremmin, jos nyt on noin hyvä ollakin. Pysähdyttiin sitte vanhalla sahalla maantielle.
Ensin laulettiin ja sitte saimme kuulla Hanna Rannan puheen, jota kaikki kuunteli hyvin tyynesti ja rauhallisesti, sitte lausui miestoveri Ojanen runon: »Milloin meillä on sunnuntai?» Jenny Suvela luki »Sosialidemokratisen naisliiton vaalikehoituksen». Hilma Sivenius lausui lyhyen runon »Lyökää kättä korven siskot!» ja Hanna Ranta runon »Elämän ääni». Lopuksi laulettiin kansainvälinen työväen marssi. Erottiin innostunein mielin ja lähdettiin riveissä taas takaisin. Ilta oli keväisen ihana, mutta köyhälistön mieli on vielä raskaan talven painostama. Jo olikin ihan hämärä, kun lippuinemme saavuimme talolle, useat valittivat väsymystä, sanoen, ettei meille ole edes tätä talon paikkaa saatu sopivammalle paikalle, vaan kaikki on aina vaan kovan vaivan takana. Niin näkyy, että köyhälistön naiset sittekin ovat asioista niinkin paljo selvillä, olihan joukkoa perillä kahdeksansadan paikoilla. Kestävää innostusta, siskot, edelleenkin! (Jatk.)
Oli maaliskuun kolmas päivä. Talvinen aamu valkeni kauniina, kirkkaana ja kuulakkaana. Aurinko lähetti kultaiset säteensä täydentämään aamun ihanuutta. Luonto täydessä uudessa upeudessaan valmistautui odotettua juhlaa varten. Olihan päivä Suomen köyhälistön naisille suuri juhlapäivä. Monivuotisen, väsymättömän, paljon voimia kysyneen taistelun jälkeen olivat kansamme syvien rivien naiset kohonneet itsetietoisiksi, ihmisarvoa ja oikeuksia vaativiksi kansalaisiksi. Nyt tahtovat naiset kautta maamme näyttää työnsä tulokset, näyttää riistäjilleen, orjuuttajilleen mahtavan, hiljaisuudessa kasvatetun naisarmeijan, joka taisteluaseenaan käyttää puhdasta oikeuden kalpaa ja joiden pyhänä velvollisuutena on taistella ihmisoikeuden voittoon viemiseksi.
Aamulla valmistaudutaan juhlimaan. Jokaisen pienen töllin äidit ja tyttäret ovat olleet jalkeilla aamusta varhain. Kotona on saatava kaikki kuntoon, puhdistettava, keitettävä ja paistettava ennenkuin pääsee lähteinään. Vasta sitten kun kaikki on kiireimmiten järjestetty, pukeutuvat he tulisella kiireellä parhaisiinsa ja kokoavat vähäiset voimansa, jotka ovat jälellä viikon vaatimista ponnistuksista, sekä lähtevät määrätylle kokouspaikalle, silmissä palaen tyytyväisyyden ilme, sydämissä sykkien toivon kipinä. —
Kaikki on valmiina. Naiset riveissä, niin vanhat kuin nuoretkin. Työn rasittama raihnainen ruumis on ojentunut, pää pystyssä ja kasvoissa syvä juhlallinen tunne kulkee joukko punalipun alla. Keväinen lauhkea tuuli lepauttelee lippua ilmassa. Lämmin, hyväilevä on tuulen henki. Auringon paisteessa veripunaisena hulmuaa punavaate vaatien vapautta. Lipun alle kokoontunut joukko on väsymättä taistellut vapautensa puolesta. Kurjuus ja nälkä pakottavat heitä aukaisemaan silmänsä, että huomaisivat sen ihmisarvoa alentavan asemansa, jossa yläluokka rahan omistajina ollen on heitä pitänyt. He ovat tehneet työtä kapitalisteille toiveissa saada elatusta itselleen ja lapsilleen, mutta eivät ole saaneet mitään. Nälkäisinä, vilussa värjöttäen ilman vaatteita kulkivat he talvipakkasessa. Entä heidän lapsensa? — Nehän ovat vain työmiesten lapsia, joille ei riitä koulut eikä mitkään elämän välttämättömyydet ja siksi niistä kasvaa yhteiskunnan hylkiöitä, joita jokainen sormellaan osoittaa. —
Punainen lippu on taaskin koonnut juurelleen suuremman joukon naista kuin milloinkaan ennen. Sen värin häikäisevä loisto on kiehtoen kutsunut luokseen. Lähtiessään ensi kerran vaaliuurnalle vannovat naiset punalipun alla taistelevansa edelleenkin entistä innokkaammin asiansa puolesta ja vihdoin taistelun päätyttyä juhlivat taasen saman lipun juurella.
Ilmoille kajahtavat mahtavat »Marseljeesin» säveleet. Niissä säveleissä pulpahtaa esiin voimakas, mieliä repäisevä tunnelma. Samalla kun ne tulkitsevat vuosisatoja kahlittujen sydänten kaikuja, tulkitsevan ne nykyhetken suurta innostusta ja tulevaisuudessa koittavaa onnellisuutta.
Katsellessa tuota suurta naisarmeijaa tuntee jokainen olevan kysymyksen jostain suuresta, mieliä järkyttää kummallinen tunne. Onhan kysymys kansan kalleimmasta omaisuudesta: ihmisyyden voittoon viemisestä ja silloin täytyy jokaisen mieliä järkyttää pyhän tunteen, sydänten pitäisi sulautua yhteen noiden naissydänten kanssa, joiden tunteita sillä hetkellä on vaikea kuvata. Niin helliä ja hentoja ovat heidän sydämensä kielet ettei niitä kenkään voine eikä tahtone katkaista.
Nouskaa yhä nuorteampina, voimakkaampina köyhälistön naiset vaatimaan vapauttanne ja oikeuksianne ja kerran koittaa se aika, jolloin saatte nauttia oikeuksistanne sekä pääsette vapaaksi aineellisuuden sorrosta.
Lyyli H.
Kukapa meistä palvelijattarista ei olisi kuullut puhuttavan tuosta polyteknikkojen laskiaispäivän mielenosoituskulkueesta, ehkäpä lienee usea ollut tilaisuudessa sen näkemäänkin. Isäntäväkemme siitä iloitsivat jo päivittäin edeltäkäsin. Enkä luule, että oli monta rouvaa, jotka eivät mielellään sinne laskeneet. Niin tekivät etupäässä ne, jotka estävät pääsyn meidän omille mielenosoituksille. Siksi lienee tarpeetointa yksityiskohtaisesti tehdä selkoa siitä mitä kaikkea kulkueessa oli nähtävänä.
Meidän koulusivistyksen saanut nuorisomme teki pilaa siitä kansan joukosta, jonka kärsimysten ja hikipisaroitten kustannuksella he ovat päässeet siihen nykyiseen asemaansa, nimittäin polyteknikoiksi. Heillä ei myöskään ole pitkältä matkaa niille lihaville virkapaikoille, jotka takaavat heille ja heidän perillisilleen huolettoman yltäkylläisen toimeentulon.
He tekivät pilaa siksi, että sorrettu kansanjoukko oli uskaltanut sanoa olevansa Suomen kansaa, joilla jo ihmisinä, eikä ainoastaan Suomen kansalaisina, on oikeus vaatia kansalaisoikeuksia. He pilkkasivat sitä, että tahdotaan turvata suurelle, työn ja nälän näännyttämälle joukolle riittävät elinehdot, sekä suojella heitä kapitalismin sorrolta. Meidän olisi yhä edelleen, niinkuin tähänkin saakka pitänyt tyytyä syrjästä katselemaan, kuinka harvat vallassa olijat, näyttelevät »koko kansan» osaa, jakaen keskenään kansalle kuuluvat oikeudet ja käyttäen niitä kansan sortamiseen ja nautinnon himojensa tyydyttämiseen. Meidän olisi yhä vielä pitänyt nöyränä kuin kerjäläisten tyytyä odottamaan, jos joku hyväntekeväisyyden murunen olisi sattunut tipahtamaan meille säätyjemme pöydältä. Ehkä sitten, tästä nöyryydestä palkkioksi, olisimme saaneet muutaman päivän kantaa kansalaisten nimeä, nimittäin silloin kun heidän luokkaetunsa olisivat joutuneet vaaraan ja he välttämättä olisivat tarvinneet joukkojamme niitä suojelemaan, tahi auttamaan takaisin heitä valtaohjaksiin. Kas silloin olisimme Suomen kansaa, kansalaisia, joiden velvollisuus on taistella ulkoapäin tulevaa sortoa vastaan. Sitä saimme kokea kyllä suurlakon aikana. Olimme kansaa niin kauvan kuin taistelimme heidän luokkaetujensa, heidän virkojensa puolesta, vaan kuin he olivat saaneet kaikki takaisin ja me rupesimme itsellemme vaatimaan oikeuksia, silloin emme enää olleet kansalaisia, olimme vaan »roskaväkeä, joka polkee pyhät perustuslait jalkojensa alle». Ja todellakin ne perustuslait olivat pyhät, koska he eivät löytäneet niissä senlaista pykälää, jonka nojalla olisi voinut myöntää »roskaväelle» oikeuksia. Sitten myöhemmin sai kuitenkin »jalomielisyys» vallan noissa herroissa. Se saattoi heidät myönnytyksiin, vaikkakin vajanaisiin. Saiko todella jalomielisyys heidät hereille tuhatvuotisista unistaan. Ei! Se oli joukkojemme järkähtämättömät vaatimukset eli toisin sanoen pakko.
Polyteknikkojen pilakulkueessa saimme yhden todisteen, entisten lisäksi, millaista on se jalomielisyys jota yläluokkamme toitottaa, sillä sanotaan »mitä emä edellä sitä porsaat perässä».
Sanotaan myöskin: »ei niin pahaa, ett'ei siinä olisi jotakin oppimista». Niinpä tästäkin kulkueesta. Tämmöisenään olisi se omiaan luomaan meille kuvan kouluistamme ja koulunuorisostamme, minkä aatteen lippua he kannattavat, minkä aatteen hengessä heitä on kotona ja kouluissa kasvatettu. Se kulkue muistutti meitä velvollisuuksistamme sosialidemokratisen puolueen jäseninä, nimittäin että meidän on yhä innokkaammin tehtävä työtä, saadaksemme kaikki koulut tarkoitustaan vastaaviksi.
Meidän on saatava mahdollisuus kaikille tulla koulusivistyksestä osalliseksi. Silloin olisi meillä toivoa saada ylempiinkin kouluihin oppilaita, joilla olisi kokemusta kansan kärsimyksistä ja joista kerran tulisi virkamiehiä ja opettajia, jotka toimisivat itse, sekä herättäisivät ja kasvattaisivat oppilaissaan innostusta toimimaan niiden kärsimysten poistamiseksi, eikä tuon sortavan porvarilisen yhteiskuntajärjestelmän pönkittämiseksi, kuten nykyisin yleensä on laita.
Polyteknikkojenkin kulkueesta tulemme johtopäätökseen, että nuo porvarit toimenpiteineen ovat jotakuinkin hyviä agitaattoreja. Ja agiteeratkaa te vaan, teillähän sitä on hyvää aikaa ja varoja.
Järjestyneen työväen keskuudessa menettelynne kiihoittaa yhä innokkaampaan toimintaan, sillä mitä enemmän näemme olevan vastuksia ja vastustajia, sitä kovemmin liitymme yhteen.
Palvelijatar.
Multatulin »Minnebreivestä».
Veljeni, sinä olet minua pitempi, ehkä saat tuon granaattiomenan, joka hymyilee minulle tuolta viheriän lehtein ja tulipunasten kukkain välistä avohuulin, niinkuin neito, joka odottaa suuteloa? Katso, se on niin kypsä, että on jo haljennutkin ja haavan suu hohtaa kirjavana; se tuotti itselleen tuon haavan houkutellakseen minua! Oi, kuinka minä tahtoisin saada tuon punaisen granaatin! Veljeni, sinä olet minua pitempi, kurota kätesi ja ota se että voisin nauttia siitä.
Ja vanhempi veli teki sen, mitä nuorempi pyysi.
Vaan sitten hän lähti pellolle ja siellä näki hän villin vuohen, joka tuli vuorelta alas; se haki karitsaansa.
— Etkö sinä ole nähnyt minun pientä lastani? — kysyi se leijonalta. — Sinä asut tasangolla ja osaat siis kulkea tasaisella pellolla paremmin kuin minä, — minullahan ovat kaviot jaetut kahtia — sano, etkö sinä ole nähnyt minun lapsukaiseni?
— Mitä se minuun kuuluu, sanoi leijona, — tulehan lähemmäksi, niin minä syön sinut!
Ja hän söikin.
Silloin vanhempi veli kysyi leijonalta:
— Mitä tämä merkitsee? Minkätähden sinä söit vuohen, joka haki karitsaansa?
— Sinähän kuulit, kuinka se valitti kavioittensa kelpaamattomuutta, — sanoi leijona, — Eikö minulla ollut täysi oikeus syödä sitä? Katso minun kynsiäni — nepä »kelpaavat»! Katso minun hampaitani, eivätkö ne »kelpaa?» Sentähden minä sen soinkin.
Nuorukainen mietti, katsoi käsiänsä jotka olivat pitkät, jäntevät, voimakkaat ja taitavat.
Ja, kun nuorempi veljensä pyysi häntä toisen kerran ottamaan puusta granaattiomenan, hän vastasi:
— Katso minun käsiäni, miten pitkät ja voimakkaat ne ovat! Vaan sinäpäs et ulotu edes kranaattiomenaan, senhän itse sanoit. Rupea minun palvelijaksi, jos et tahdo, että minä söisin sinut!
Ja siitä päivästä saakka nuorempi veli rupesi palvelemaan vanhempaa. Mutta hän ei iloinnut tuosta keksinnöstä, josta vanhemman veljen oli kiittäminen leijonaa.
Ja niin nuorempi veli palvelee vanhempaa tähän päivään saakka.
— Niin siellä. Saksan sos. dem. naisten vaalikehoitusta jaettiin 800,000 kpl. Lukemattomat puolueemme naistoverit ovat naistensihteerin Ottilie Baaderin tiedustelujen mukaan ottaneet osaa vaalikiihoitukseen puhujina, julistusten kirjoittajina ja jakajina sekä toimien komiteoissa. Useissa paikoin oli asian harrastus niin suuri, että toimintaan tarjoutuvista oli tungosta. Näin oli seuduissa, missä lakot ja työväen kuristukset olivat huippuunsa kärjistyneet.
— Venäjältä. Valtakunnan Duuman avajaiset olivat 5 p. t. k. Vaaleja tosin jatkuu, vaan on vastustuspuolueita kolminkertainen enenmistö. Se ilmeni m. m. puheenjohtajain vaalissa. Tuloksena oli, että Golovin sai 356 ääntä 102 vastaan. (Kätten paukutuksia vasemmalta ja keskustasta, vaiti oikealla).
Sen jälkeen nousi F. A. Golovin puhujalavalle ja piti seuraavan puheen: »Duuman tahto on sen jäsenille laki. Empimättä huomauttaen tästä ja ottaen vastaan puheenjohtajan velvollisuudet, jolla olette osottaneet minulle suuren kunnian, teen kaiken voitavani toteutaakseni teidän luottamuksenne. Niistä eriävistä mielipiteistä huolimatta, jotka meitä eroittavat, yhdistää meitä toiselta puolen sama päämäärä, nimittäin työskentely perustuslakienpohjalla maan hyväksi. Koettaen puolueettomasti johtaa keskusteluja ja säilyttää sananvapautta, katson velvollisuudekseni horjumattomasti huolehtia duuman arvon ylläpitämisestä. Me tiedämme hyvin, miten kärsimättömästi maamme odottaa duumalta raskaan työ hedelmiä. Ensimäinen duuma viitotti suoran tien tämän vaikean kysymyksen ratkaisemiseksi. Tämä tie pysyy ennallaan nytkin. Sen kautta on meidän toteutettava lokak. 30 päivän manifestissa julistetut perustuslapset periaatteet ja toteutettava myöskin sosiaalinen lainsäädäntö. Tehkäämme kaikkemme, jotta toinen duuma voisi nämä toteuttaa. Kun kerran mahtava kansaneduskunta on elvytetty eloon, ei se voi kuolla yhteistyössä hallituksen kanssa, vaan vastustamattomasti toteuttaa kansan tahdon ja ajatukset. Kun puheenjohtajan lain mukaan tulee tehdä H. M. Keisarille esitys lopullisesta vaalista, julistan minä sentähden tämän istunnon päättyneeksi.»
— Hämmästyttävä voitto Tanskan sosialisteilla. Se pieni häviö, joka kohtasi Saksan sosialisteja valtiopäivämiespaikkojen suhteen näyttää joutuvan varjoon niiden hämmästyttävien voittojen johdosta, joita Tanskan sosialistit ovat saavuttaneet. Kööpenhaminasta ilmoitetaan, että sosialistit ovat viime vaaleissa valinneet 1,500 valtuusmiestä eri kaupungeissa. Tämä merkillinen menestys on hämmästyttänyt vanhoillisia jopa itse sosialistejakin.
— Suurlakkokysymys Ruotsissa. Sosialidemokratinen puoluehallinto on kaikille työläiskunnille lähettänyt kaksi kiertokirjettä. Toisessa kehotetaan toimeenpanemaan yleisen äänestyksen puolueessa, jotta saataisiin selville jäsenten mielipide, onko nykyisissä olosuhteissa ryhdyttävä suurlakkoon ja toisessa toimittamaan vaalit ylimääräiseen puoluekongressiin.
— Valtion ja kirkon ero Norjassa. Eräässä esitelmässä, jonka Björnstjerne Börnson on pitänyt Gudbrandslaaksossa, huomautti hän että norjalaisen vasenmiston pitäisi ottaa ohjelmaansa kirkon eroittamisen valtiosta.
— Toveri Marie Corditz, jonka kuolemasta kerroimme oli vanhimpia Saksan työv. liikkeen naisia. Kuuskymmenluvun lopulla syntynyt taistelu Crimmitschaussa kutojain kurjuutta vastaan sai hänestä innokkaan ajajansa. Sosialistilakien aikana oli hänen kotinsa yhdyssiteenä taistelutovereille. Siellä sai moni vainottu turvaa ja sieltä levisi maanalaista kirjallisuutta. Kotitarkastukset usein uusiintuneina samoin poliisin vakoilu eivät tätä rohkeaa sielua peloittaneet. Tämän 80 vuotiaan vainajan muisto säilyy kauvan nuorien puoluetoverien mielessä sanoo Gleichheit.
— Kaksi lakiesitystä naisten äänioikeudesta on tehty Englannin parlamentille. Toisessa vaaditaan myös naisen vaalikelpoisuutta.
— Italian naisten äänioikeus. Roomasta, helmik. 26 p:nä. Anomuskomitean esittelijä esitti edustajahuoneessa muutamia anomuksia siitä, että naisille myönnettäisiin vaalioikeus. Pääministeri huomautti tämän johdosta että suurten uudistusten toimeenpanossa on noudatettava mitä suurinta varovaisuutta. Tämän vuoksi ei hän voi antaa mitään määrättyä vastausta, vaan lupasi kuitenkin huolellisesti tutustua kysymykseen.
— Englannin parlamentti avattiin 12 p. t. k. valtaistuinpuheella jossa m. m. tehdään alku ylähuoneen vallan heikentämiseksi.
Myöskin luvattiin valtaistuinpuheessa toimenpiteitä Irlannin itsehallinnon laajentamiseksi, yliopisto ja koulureformi Irlantia varten, lakiehdotus työajan järjestämisestä kaivoksissa, muutos puoluelainsäädäntöön, oikeus naisille ottaa osaa kunnallisiin edustuksiin ja asunto-olojen parannus.
Englannin sosialidemokratisen yhdistyksen pää-äänenkannattaja »Justice» kertoo parlamentin avauksesta m. m.:
Pääministeri ilmoitti, että hallitus ei aio muuttaa yli huoneen peruslakeja, vaan suoristaa suhteita lordin ja alihuoneen välillä. Kun sitten Redmond oli puhunut Irlannin tarpeista ja vaatimuksista kävi puhumaan Keir Hardie työväen puolueen johtajana. Hän ulkoasioista puhuessaan kehoitti hallitusta antamaan Venäjälle sellaisen viittauksen, että Venäjä tulisi kohdella uudistuspuoluelaisiaan enemmän nykyaikaista sivistystä vastaavalla tavalla.
Parlamentin avaamisen aikana oli työttömillä useita mielenosotuksia, joissa m. m. pahimmin nälkiintyneitä ravittiin. Työttömyys- ja äänioikeuskysymys ovat nyt Englannissa kaikkein polttavimpia, mutta kumpaakaan ei hallituksen asialuettelossa ollut mainittu.
Työväen puolueen parlamenttiryhmä on kokouksessaan valinnut esimehekseen uudelleen Keir Hardien. Edustajille myönnettiin myös oikeus äänestää naisten äänioikeusasiassa niinkuin haluavat. Näin ollen on siis Belfast'in puoluepäiviilä syntynyt erimielisyys naisten äänioikeuskysymyksessä ratkaistu sovittelulla eri mielipideryhmäin kesken.
— Pääsiäiskirjallisuutta. Kustannusyhtiö Osmon kustannuksella ilmestyy pääsiäiseksi halpahintaisina painoksina Mikko Uotisen uusi runokokoelma Kevätvirroilta» ja tohtori N. R. af Ursinin »Muistelmia matkoiltani Pohjoseen ja Etelään». Edellinen teos tulee taiteellisessa asussa ja on tilattuna ennen ilmestymistä 1 mk. 25 p. (kirjakauppahinta 1 mk. 50 p.). Tohtori N. R. af Ursinin matkamuistelmat käsittävät itsenäisenä teoksena toisen sarjan ennen ilmestyneelle samannimiselle teokselle ja on hinta tilattuna vaan 65 p. (kirjakauppahinta 85 p.). Molemmat teokset ansaitsevat laajan levenemisen ja siksi onkin hinta asetettu niin alhaiseksi ettei se olisi haittana tilattaessa.
Samoin ilmestyy pääsiäiseksi Nuoriso yhdistys Vasaman toimesta ilmestyvä kevätaibumi Vasama. Tämän julkaisun avustajiksi ovat lupautuneet tunnetuimat nuorison kasvattajat ja kirjailiat jotta tämä kevätjulkaisu ansaitsee levenemistä varsinkin nuorison piiriin. Hinta on tilattuna 1 mk. 25 p. 130 sivun laajasta julkaisusta.
— Onko kieltolaki mahdollinen? niminen kirkkoherra K. V. Hurmerinnan kirjottama lentokirjanen on ilmestynyt Raittiuden ystävien kustantamana. Tässä esitelmän muotoon kirjotetussa kirjassa tehdään selkoa nykyisten väkijuomaasetustetume synnystä ja kehityksestä, kansan yleisen mielipiteen kasvamisesta yleisen kieltolain puolelle sekä kumotaan asiallisesti ja selvästi ne vaikeudet, jota yleistä kieltolakia vastaan eri puolilta on tehty. Lopuksi tehdään selkoa Raittiuden ystävien kieltolakikomitean työn tuloksista sekä niistä tehtävistä, jotka raittiusväkeä kieltolain voimaanastuttua odottavat. Kirjanen on samalla voimakas kieltolaki-agitatsiooniase ja onkin sitä levitettävä jo yksin halpahintaisuutensakin takia — hinta ainoastaan 20 penniä — kaikkiin maamme sopukoihin.
— Suomen raittiusliike. Lyhyt yleiskatsaus maamme nykyisiin raittiusrientoihin, laatinut tohtori Väinö Voionmaa, on ilmestynyt Raitiuden Ystävien kustannuksella. Sivuja 40, hinta 40 penniä.
— Miksi leikitään?, kirj. voimistelunjohtajatar Anni Collan, on ilmestynyt Raittiuden Ystävien kustannuksella. Sivuja 22. Hinta 30 penniä.
Rikos ja rankaistus, on toinen vihko ilmestynyt.
— Kahden Heinämään akan arvostelua uusista valtiopäivävaaleista.
Maija: No tiäräkkös siä mitä ne nyt oikee meinaa, kun ne niit piiruja sanoovat tulevan verettäväks, täs kuussa niit koulul vetäävät. Punaset pännät niil sanoovat olevan ja kuuluu ne maksavankii — kuinka paljo ne maksaakaan.
Kaisa: Älä nyt enään puhu, kyl ne nyt on lopun ajat, koska kirjaskii seisoo, että viimeisinä aikona ilmestyy vääriä rohveettoja ja nythää niit liikkuu.
Maija: Sit vasten ne niit piiruja vetää, kattos, siit tulee sitte sellainen laki, ettei pojatkaa saa narrata likkoja, niin minulle on kerrottu.
Kaisa: Mut onkos tää nyt sääliist, kun sanoovat, että täytyy mennä pimeään huoneesee perin yksin ja siel vetää sen piirun. Miä olen meirän pojalle sanonnukkii, että ei niit piiruja tarvitte vetämään mennä, ei Jumalan poika käskenny mitään piiruja vetää hän käski vaa työtä tekemään.
— Kysymys: Luettuani »tilaston työläisnaisten osastoista takavuosina» niin ihmeekseni huomasin, että Sörnäisten naisseurasta puhutaan viimeisen kerran v. 1900 pöytäkirjassa. Se on tietysti erhetys, jonka pyytäsin korjaamaan. Tässä hiukan selvitystä. V. 1900 perustettiin samainen seura ja toimi se ummelleen 4 vuotta. Liiton perustamisesta saakka on se ollut liitossa. Verot suoritimme säännöllisesti kyselyt ja kaavat täytimme sikäli knin niitä lähetettiin. Anna Kärki.
Vastaus: Tiedusteltuani sain selityksen, että vuosikertomusten puutteessa on Sörnäisten naisosasto jäänyt pois tilastotaulusta. Verot kyllä merkitty saaduksi. H. P.
— Jesuita kuolinvuoteen ääressä. Kaukaan tehtaalla Lappeella sairasti eräs jumalinen leski Anna Vartiainen kuolintautiaan toimitettiin hänet Lappeenrannan sairashuoneelle. Leski oli jäsen Kaukaan naisosastossa. Sairashuoneella heikkoni heikkonemistaan Vartiainen ja kuin hän tunsi loppunsa lähenevän, vaati hän papin luokseen. Pappi, joka tiesi lesken jäsenyyden naisosastoon, alkoi kysellä: »Onko tunnonvaivoja?»
Sairas: »Ei ole mitään erinomaisia, sillä en tiedä tehneeni mitään, joka olisi tuntoani vastaan».
Pappi: »Mutta tehän kuulutte naisosastoon, eiko siitä asiasta ole tunnon vaivoja?»
Sairas: »Ei ole».
Pappi: »Mutta kun ne sosialistit hommailevat lakkoja, joka ei ole jumalasta».
Sairas: »Ei minun aikanani, sillä ajalla kun olen ollut naisosaston jäsen, ainakaan ole lakkoja hommattu, mutta on kosketeltu työväen tilan parantamisesta ja toimitettu apua kurjimmille».
Sairas kuoli, mutta pappi ei saanut siitä asetta sosialisteja vastaan.
— Taistelevat innolla kuin »henkensä puolesta» yksin porv. naisetkin. Heillä tosiaankin on henki vaarassa, jos työväki lakkaa elättämästä, sillä itse ne suinkaan eivät ole työhön tottuneet.
Vaatikaa vaalipäivä vapaaksi. Erittäin palvelijattaret pitäkää huolta, että silloin pääsette äänestämään.