Valpas-Hänninen, Edvard. — Syntyi Saarijärvellä 6.9. 1873, kuoli 11.1. 1937. Vanhemmat kauppias Gabriel Hänninen ja Hedda Rutanen. — Kävi 7 vuotta lyseota, toimi Helsingissä muurarina 1896–99. 1897 hän ryhtyi kirjoittamaan Työmieheen, jonka toimittaja hänestä tuli 1899 ja päätoimittaja 1901; päätoimittaja hän oli vuoteen 1918. Oli sos.-dem. puolueen puoluetoimikunnan puheenjohtajana 1905–09. Kuului eduskuntaan 1907–1917. Valpas-Hänninen edusti luokkataisteluoppia ('valpaslaisuus') varsinkin poliittisen toimintansa alkuaikoina. Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen hän oli mukana Suomen ja Venäjän välienselvittelykomiteassa 1917–18. Hän ei ottanut osaa 1918 kansalaissotaan mutta pakeni silti Neuvostoliittoon, koska arveli että häntäkin pidettäisiin syyllisenä. Toimitti Leningradissa Vapaus-lehteä, kunnes palasi Suomeen 1919. Häntä syytettiin "osallisuudesta kapinan alkuunpanemiseen" ja tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen; armahdettiin 1924. 1924–30 hän oli Suomen Ammattijärjestön kirjallisena sihteerinä. Hän on kirjoittanut mm. teoksen 'Torpista kivitaloon' (1908).
Hannu Soikkanen: 'Edvard Valpas. Vanhan työväenliikkeen linjanvetäjä'. Tiennäyttäjät, I osa, s. 69. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki (1967).