Julkaistu: 17. elokuuta 1908
Lähde: Työmies n:o 187, 17. elokuuta 1908, s. 2–3
Skannaus: Kansalliskirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Epäsiveellisyyden näytteet näkyvät jatkuvan turmeltuneen kansamme keskuudessa. Kurikka-lehdessä on näette kuva, joka hakee vertojaan taiteellisessa julkeudessa. Siinä kuvataan edusmies Jonaksen paljas kämmen lepääväksi edustajatar Teklan rintalyllyn päällä. 10 naista — älkää pyörtykö! Siinä vielä alastomampaa: kaksi paria huulia toisiaan lähellä eikä tyynyä välissä...
Paitsi taiteessa, rehottaa ruokottomuus ihan ilmielävänä seassamme. Työmiehet eivät häpeä tehdä työtä paita pois päältä ja näyttää selkänsä nahkaa ohikulkeville naisille. Sivistyneet herrasmiehetkin riisuutuvat ulkona taivasalla alasti ja ottavat ilma- ja merikylpyjä, välittämättä siitä, että siveitä naisia saattaa olla kiikaroimassa heitä salaa. Ja kaikki tämä julkea alastomuus, mikä saa salaa kiikaroivan siveellisen ihmisen punastumaan, saa puolustusta sivistyneiden lehdeltä, vieläpä hävytöntä ivaa. Helsingin Sanomat ovat näette vaatineet, että niiden siveellisten, jotka eivät siedä moista alastomuutta, tulee mennä luostariin...
Nuo tuollaiset ilmiöt pakottavat ryhtymään ankariin toimenpiteisiin. Onneksi on meillä vielä siveellisyyden puolesta taistelevia. Hufvidstadsbladetissa ovat ruotsinmielisten paraat ainekset nousseet epäsiveellisyyttä vastaan: laittaneet vastalauseita, siitä että Tukholman kalliolla on ollut 1 mies alasti ja siitä että Kaivohuoneen uimahuoneella on ollut 1 mies alasti.
Toivottavasti 10 sosialistinaista yhtyvät noihin vastalauseisiin. Kurikka-lehden sisältö ehdotetaan keskuteltavaksi eduskuntaryhmän kokouksissa. Eräät puoluelehdet maaseudulla ottakoot se samoin arvosteltavakseen.
Kirjallisen likatulvan estämiseksi on jo ryhdytty tarmokkaisiin toimenpiteisiin. Siinä on käytettävä Venäjällä nyt vallitsevaa järjestystä: saatettava kirjailijat ankaraan rangaistukseen. Suomettarelaiset »surevat kansalaiset» ovat jo jumalan nimessä sulkeneet Wessun »syyttäjäviraston huomioon». Ehkä v. t. poliisimestari ja viskaali ottavat huomioonsa.
Siveelliset sosialistit haluavat holhouksen alaiseksi. On näette ehdotettu, että joko 10 naista tai 1 nainen rupeaisi Wessua holhoomaan. Holhoojat kaiketi joko bobrikoffilaisen ennakkosensorin tapaan karsisivat sepustukset ennen julkisuuteen laskemista tai opettaisivat sanain tai tukkanuotan avulla kirjoittamaan siveellisesti.
Eräs ehdotus on: Wessu naimisiin, niin tulee apu. Sen tekijä arvelee, joko että naimisissa olo on siveellistä ja miellyttäisi ihmisen niin siveelliseen, että alkaisi inhota epäsiveellistä, tai että naimissisa olo olisi niin epäsiveellistä ja vastenmielistä, että opettaisi inhoomaan epäsiveellistä ja haluamaan siveellistä. Jompikumpi.
Epäilemättä tarkotetaan, että olisi järjestettävä siveysolot siten kuin jonkun niiden 10 naisen miehellä.
Teoksessa »Punaset II» on eräästä niistä naisista: »9 lapsen äiti».
Eräästä toisesta kerrotaan: kolme lasta kalenterivuonna.
Siis pitäisi laittaa paljon lapsia tullakseen siveelliseksi. Papeilla on tavallisesti verrattain paljon, ja papit saarnaavatkin epäsiveellisiä romaaneja ja yöstämistä vastaan. Siis lapsirikkaiden pappien ja sosialistinaisten siveysväitteissä on yhtäläisyyttä.
3 lasta kalenterivuodessa, sitte 9 olisi ehkä 30 kymmenessää vuodessa...
Tuo tulevaisuuden toivo nostattaa erään kysymyksen: eikö olisi epäsiveellistä laittaa 30 lasta näkemään nälkää?
Kyllä kai! Siis köyhän naimisissa olo saattaisi johtaa epäsiveelliseen seuraukseen ja naimisissa olemattomuus myös?
Mitäs sitte? Juu, yksi keino: nai rikkaan! Ilmoitus tällainen lehteen:
Siveelliset naiset!
Yksi siveellinen nainen, jolla on niin suuri pääoma, että sen koroilla voi elättää 30 lasta, saa paikan siveellisessä avioliitossa.
Ee- von Wessu.
Osote: Kaartin kallioilla.
*
Eduskunta on nyt jo ollut olemassa parisen viikkoa. Vasta alkuvalmistukset suoritettu! Valiokunnat vasta kunnossa. Muutamia asioita lähetetty niihin.
Vastaava määrä saadaan meidän puoluekokouksissa aikaan noin puolessa päivässä. Eduskunnan johto onkin porvareilla: puhemiesneuvostoon kuuluu melkein yksinomaisesti niitä. Silti olemme me paremmalla puolella: saamme arvostella ja hyökätä viivytysten johdosta.
Kaapro tässä iski varsin ankarasti lääkärintodistuksista, joiden avulla edustajat ovat pyytäneet vapautuksia. Eduskunnassa on niitä mainittu kahden sosialistin pyynnön tukena, Tainion ja Y. Mäkelinin. Suomettarelaiset olettavat jälkimäisestä, että tämä olisi jäänyt pois, kun oli perustuslakivaliokunnan varapuhemies ja olisi vakituisen poissa ollessa joutunut johtamaan puhetta. Muka jänistämään sitä tehtävätä! Pitkä, huima mies. Semmoinen viittous ei ole vähintäkään todennäköinen. On vain kovin loukkaava. Y. Mäkelin on tietysti oikein sairastunut, arvioitu että tauti kestää ainakin pari viikkoa ja siitä saatu parin viikon lomanpyyntipaperi. Se ei sisällä, että tauti paranee juuri kahdessa viikossa eli siinä ajassa, minkä kuluttua vakituinen puhemies ehkä palaa, vaan on mahdollista, että tauti jatkuu ja taas uudella sairaustodistuksella pyydetään lisää lomaa. Täten ei ole varjoakaan sille levitetylle epäluulolle, että olisi pyritty sairastodistuksen nojalla vapautumaan eduskuntatyöstä, vaikka ei oltaisi siinä määrin sairaita kuin vapauttamista sillä tavalla pyydetään.
Helsingin S:t ovat myös menetelleet yhtä oudosti kuin Kaapro. Ne alkoivat: sosialistit rimpuilevat — ja kertoivat sitte m. m., että eräs sosialisti oli lääkärintodistukseen vedoten pyytänyt ja saanut sosialistien ryhmältä vapautta valiokuntatöistä. Sama lehti ei kuitenkaan ole sanonut rimpuilemiseksi, kun sen oma Jonas edellisenä istuntokautena nautti lääkärintodistuksen perusteella ihan ulkomailla vapautta kaikista eduskuntatöistä. Ei sekään ole rimpuilemista, kun sama Jonas nyt ruokajärjestyksensä ja terveydenhoitonsa takia pyytää olla vapaana eräistä puhemiestoimista, vaikka on suostunut valiokunnan puhemieheksi.
Sen johdosta, että sosialistit ovat käyttäneet lääkärintodistuksia, tehdyt letkautukset tarkottanevat kai vaikuttaa, 1) että sosialistit lakkaisivat niitä käyttämästä, 2) että lääkärit eivät niitä antaisi. Tuskin kumpaakaan toteutuu. Kun tulee todellinen tarve, niin kyllä sosialisti edelleen menee lääkärin luo ja vähentää sen avulla sairauttaan, jos voi, ja kyllä kai lääkärin sitä virkavelvollisuutensa mukaan avustaa, huolimatta kaikellaisista politillisista ja puoluetarkoituksissa levitetyistä epäluuloista.
Eduskunnan töissä ei liene näihin asati väsynyt terve ei sairas. Nyt jatkuu anomusten jättämistä ja niiden ynnä esitysten valiokuntiin lähettämistä. Evästyskeskusteluja ylipäänsä koetetaan välttää. Vain yksi tai toinen silloin tällöin urahtaa.
Välikysely kieltolaista taitaa saattaa puolueet törmäilemään. Suomettarelaiset joutuvat sen johdosta perin tukalaan asemaan. Raittiusasian ja kieltolain ohjelmalla valittuina ollen pitäisi heidän hyökätä kiivaasti viime eduskunnan hyväksymän lain vahvistamisen viivyttäjiä vastaan. Jos he sen tekevät ja sen mukaan äänestävät, saa se entinen hallitus ankaran moitelauseen eduskunnalta. Edv. Hjelt, nykyinen pääsenaattori, lienee siitä vastuunalainen — moitelausunto kohdistuisi etupäässä häneen, hänen olisi tehtävä Ståhlberg'in temppu, siis otettava eronsa senaatista. Pääministeri kukistuisi!
Suomettarelaisilla mahtaisi olla halu antaa sen mennä ja siepata paikka nykyiselle häntäministerille, Danielson-Kalmarille. Mutta siten voisivat suomettarelaiset senaattorit menettää perustuslaillisen kannatuksen. Liitto särkyisi. Suomettarelaissenaatti jäisi ilman eduskunnan enemmistöä, vain pienen vähemmistön varaan. Sitä eivät suomettarelaiset siedä nyt, he kun vielä toistaiseksi pitävät politikalleen edullisena näytellä ohjelmalla: senaatilla tulee olla eduskunnan enemmistön kannatus. Jos suomettarelaiset saattaisivat pääministerin pulaan, voisivat he tehdä sen tuskin muulla edellytyksellä kuin sillä että eduskunta sen johdosta hajotettaisiin. Tuskin he sitäkään hommaavat näin alussa. Kaikesta päättäen jää suomettarelaisten osaksi välikysymyskeskustelussa joko olla ilmasematta mieltään puoleen tai toiseen ja vain lykätä asian ratkaisua tuonnemmaksi — valiokuntaan näette — tai asettua senaatin menettelyn puolelle ainakin äänestyksessä, joskin keskustelussa teeskenneltäisiin sen moittijoiksi.
Sosialistit tulevat antamaan hallitusta takkiin, samoin kai kristilliset, ehkä vielä joku yksityinen, joten hallituksen voitto ei tule olemaan ainakaan lihava.
*
Meitä harvoin kehutaan ulkomailla. Äsken kuitenkin aikatavalla. Ruotsista vierailivat täällä kirjaltajain kokouksessa pari puoluetoveria. He kumpikin ovat selostelleet matkastaan lehdessä »Svenska Typograftidning». Moneen kertaan kiittelivät he täkäläisiä ammattitoveriaan. »Kokonaisvaikutus oli, että tunsimme olevamme todellisten ystäväin joukossa», sanovat he, »emmekä tarvitse peljätä tulevan lakonrikkojia Pohjanlahden siltä puolelta.» Suomen kirjaltajain urheiluharrastuksia suosittelevat he esimerkiksi ruotsinmaalaiselle kirjaltajalle.
Kerma pohjalla. Toisen vieraana olleen, W. Isaksonin lausunto Helsingistä:
»Kun saavuimme Helsinkiin, luulimme, että siellä olisi vähän tai ei mitään opittavaa. Mutta kun saimma nähdä Helsingin työläisten uuden työväen talon, muuttui mielipiteemme. Niin suuremmoista juhlasalia kuin siellä on ei meillä näytettävissä täällä. Vielä enemmän jouduimme hämillemme, kun saimme nähdä työläisten kirjapainohuoneuston, toimitus- ja konttorihuoneet. Nämä olivat kerrassaan mallikelpoiset ja meille esikuviksi kelpaavat. Kun näimme kaiken tämän, ymmärrimme, että täällä tehdään työtä ja käytetään työhön voimaa ja innostusta.»
Kas semmoista pään silitystä! Eikös tee hyvää? häh?
Wessu.