Seuraava yleiskatsaus ei pyri olemaan bibliografia. Olen vain tahtonut esittää siinä valikoiman kirjoja, jotka mielestäni parhaiten soveltuvat asteettain saattamaan kirjani lukijoita syvempään tietoon. Sentähden olen yksityisiä teoksia maineessani liittänyt oheen lyhyen arvostelun ja myöskin paikotellen viitannut, missä järjestyksessä esittämiäni kirjoja olisi luettava. Luonnollisesti on tätä pidettävä ensimäisenä ohjeena alkaville. Mutta ainoastaan alkava ohjetta tarvitseekin, taitava löytää itsekin tien lähteelle.
Tahallani olen jättänyt laajentamatta kirjojen luettelon uusissa painoksissa, olen päinvastoin koettanut pikemmin supistaa valintaa vielä ahtaammalle. Vaikka olenkin maininnut uusista kirjoista ainoastaan muutamia, niin älköön kirjailija muitta mutkitta päätelkö sen nojalla, että en tunne hänen kirjaansa. Missä olen jättänyt uuden teoksen mainitsematta, olen pitänyt vanhaa parempana (s. o. tämän johdatuksen tarkoitusta vastaavampana).
Suotavaa on, että lukija hankkii vielä tarkempia yleistietoja kysymyksistä, joihin kirjassani on vain viitattu, ennenkuin hän ryhtyy lukemaan spesialikirjallisuutta. Lukekoon hän tässä tarkoituksessa etupäässä M. Herknerm teoksen »Die Arbeiterfrage».[1]*
I. Varsinkin Englannissa yhdeksännentoista vuosisadan ensimäisillä kymmenluvuilla vallinneen suunnattoman kurjuuden kuvauksista on paras Friedrich Engelsin vieläkin lukemisenarvoinen nuoruudenteos »Die Lage der arbeiten den Klassen in England». Se ilmestyi ensi kerran 1845; on nyttemmin uudestaan painettu. Sen täydennykseksi sopivia teoksia on: E. Buret, »La Misère des classes laborieuses en Angleterre et en France». 2 nid. 1842; Ad. Held, »Zwei Bücher zur sozialen Geschichte Englands» 1881; Th. Charlyle, »Chartism» (1840); Karl Marx, »Das Kapital», 1 osa, ensi kerran 1867.
Häviävän vanhan kotiteollisuuden kurjuutta kuvataan täydellisesti Gerhart Hauptmannm näytelmässä »Die Weber»,[2] 1891.
II. Tavattoman vaikea on hankkia tarkkoja tietoja palkkatyöläisluokan nykyisestä asemasta, kun näitä tietoja täytyy koota lukemattomista lähteistä. Näistä ovat huomattavimmat työväenliittojen, tehdastentarkastajain ja julkisten työtilastollisten virastojen (joita jo on yksi melkein joka maassa) kertomukset. Herkner luettelee tärkeimmät tieteelliset monografiat main. teoks. siv. 14.
Rikas on varsinkin asuntokurjuutta koskeva kirjallisuus. Tämän laajan, varsinaisen »työväenkysymyksen» ulkopuolelle ulottuvan kysymyksen tutkimisessa sopii johdatukseksi H. Karelian oivallinen kirja »Wohnungsnot und Wohnungsjammer» 1900.
III. Kärsivän ja haaveilevan, taistelevan ja voitokkaan nykyaikaisen köyhälistön psykologiaa valaisevat luullakseni parhaiten seuraavat teokset:
Fr. Alb. Lange, »Die Arbeiterfrage» 5:s painos, 1894, tuon suuren filosofin uskontunnustus. Paul Göhre, »Drei Monat Fabrikarbeiter», jokapäiväisen elämän pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvassa asiantuntemuksessaan toistaiseksi ainoa laatuaan, teos, jonka rinnalle ehkä voi asettaa yksistään Emile Zolan suurenmoisen »Germinal»in. Göhren kirjaa täydentää tavallaan pastori M. Raden yhdeksännessä evankelissosialisessa kongressissa v. 1898 pitämä esitelmä »Die religiös-sittliche Gedankenwelt unserer Industrierbeiter». Ummehtuneesta, puoleksi eläimellisestä piiristä jo tuvat työmies Karl Fischenn kankeat esitykset; häneltä on ilmestynyt (1903 ja 1904) »Denkwürdigkeiten und Erinnerungen» kahdessa osassa.
Sangen tarkkoja havaintoja Ranskan työväenoloista sisältää ensi osan Pierre du Maroussemin teosta »La question sociale», 1891. Kun Maroussem tarkastelee ranskalaisen työntekijän sielunelämää porvarilliselta, mutta ranskalaiselta katsantokannalta, kuvailee taas Henry Steelen vilkas kirja »The working classes in France», 1904, oloja työntekijän, mutta englantilaisen näkökannalta.
Arvokkaita selityksiä erinäisten työväenkerrosten sieluntilasta sisältävät seuraavat Amerikan oloja koskevat teokset: hall.-neuvos Kolb, »Als Arbeiter in Amerika» 1904 ja van Borst, »The Woman who toils», 1903. Kumpikin kirja perustuu omiin kokemuksiin.
Havainnollisia kuvauksia Englannin ammattiyhdistysten jäsenten aristokratisesta maailmasta esittävät G. von Schulze-Gävernitzin teos »Der Grosstrieb», 1891, ja aviopari Webbin teokset »History of Trade Unionism», 1894,[3] ja »Industrial Democracy»in 1897.
Näitä teoksia täydentää Amerikan oloja käsittelevä amerikalaisen kaivostyöväen johtajan John Mitchellin kirja »Organized Labor», 1903. Saksaksi 1905.
Paljon arvokkaita aineksia sisältävät myöskin ruotsalaisen Gustav F. Steffenin teokset »Studier öfver lönsystemets historia i England», 1899, sekä »Streifzüge durch Grossbritannien», 1896.
IV. Köyhälistön omituisia ulkonaisia ja sisällisiä elämänehtoja on pääkohdissaan ja yhtäjaksoisesti koetettu esittää minun kirjoituksessani »Das Proletariat»,[4] 1906 (sarja »Bilder und Studien»).
I. Nykyaikaisen tieteen tasalla olevaa yleistä esitystä sosialistisista teorioista ei ole. Hollantilaisen Quackin teos »Personen und Stelseis», joka nyt on valmiina 7 osassa, on puhdas järjestelmäin historia. Saksan sosialidemokratian henkisten johtajain julkaiseman »Geschichte des Sozialismus» teoksen ohella ulottuu yhdeksännelletoista vuosisadalle toistaiseksi ainoastaan (puhdasoppinen) Franz Mehringin kirjoittama »Geschichte der deutschen Sozialdemokratie» (1897–98), josta puhun toisessa yhteydessä.
Niille, jotka pikaisesti haluavat tutustua henkilöihin ja järjestelmiin, voidaan suositella Grünbergm pieniä kirjoituksia »Wörterbuch der Volkswirtschaft» teoksessa, kaksi osaa. Toinen painos 1906.
Stammhammer on julkaissut »Bibliographie des Sozialismus und Kommunismus» nimisen teoksen: 1 osa 1893, II osa 1899.
II. Kun tahdon olla oppaana ainoastaan maallikolle eli alkavalle enkä ammattimiehelle, on katsaus vanhempaan esi-marxilaiseen sosialistiseen kirjallisuuteen tässä tarpeeton. On tarpeeksi, että kiinnitän lukijan huomion muutamiin tuota rationalisen, utopisen sosialismin aikaa valaiseviin teoksiin. Anton Mengerin »Das Recht auf den vollen Arbeitsvertrag (ensi painos 1886, sittemmin useita uusia), antaa hyvän yleiskatsauksen vanhempaan kirjallisuuteen, vaikka se erehtyykin marxilaisuuden suhteen. Lorenz von Steinin nerokkaassa nuoruudenteoksessa »Sozialismus und Kommunismus des heutigen Frankreich» 1842 ovat varsinkin suuret ranskalaiset utopistit etevästi kuvatut. Ken tahtoo mennä lähteille saakka, hänelle antavat molemmat mainitut teokset tarpeellisia ohjeita.
III. Erikoisasemassa ovat sosialistisessa kirjallisuudessa Ferdinand Lassallen kirjoitukset. Niissä kuvastuu jo marxilaisuuden aatesuuntia, mutta ne ovat kuitenkin kyllin itsenäiset erikseen mainittaviksi marxilaisen kirjallisuuden rinnalla. Sen lisäksi ne ovat huomattavia sen suuren vaikutuksensa tähden, joka niillä on ollut työväenliikkeeseen samoin kuin esityksen tavattoman voimakkuuden tähden. Ei kenenkään pitäisi jättää lukematta Lassallen pääteoksia alkuperäisinä. Niistä ovat tärkeimmät:
Kaikki Lassallen kirjoitukset (paitsi hänen kahta tieteellistä pääteostaan) ovat yhdistetyt kootuiksi teoksiksi 1894.
Lassallea on usein koetettu arvostella, mutta menestys on melkein aina ollut epätyydyttävä. Kenties ainoa, joka on luonut katsauksen Lassallen sieluun, on Georg Brandes, hänkin taiteilija. Hänen kirjoittamansa Lassallen elämäkerta on lukemisen arvoinen. 2 painos, 1889.
IV. Tieltä syrjässä on Karl Rodbertus. Hän on aikaisempain kirjoitustensa kautta vaikuttanut Karl Marxiin ja siten myöskin elävien sosialististen aatteiden kehitykseen; siinä on hänen historiallinen merkityksensä. Sitäpaitsi on hän huomattavasti edistänyt taloustiedettä, vaikka se ei kuulu tähän. Hänen molemmat huomattavimmat teoksensa ovat:
Hänen myöhemmät teoretiset kirjoituksensa ovat hänen omien nuoruudentöittensä toistamista. Hänestä ja hänen työstään kertoo, vaikka ei tendenssittömästi, Heinrich Dietzel teoksessaan »Karl Rodbertus», 1886–88.
V. Ken luettuaan tämän kirjan, jonka täydennykseksi voisi mainita minun teokseni »Friedrich Engels» (1895), tahtoo tunkeutua syvemmälle marxilaisuuden mysterioihin, hänen täytyy ensiksi lukea muutamia Marxin ja Engelsin omia kirjoituksia. Suosittelen hänelle seuraavaa järjestystä:
Marxin ja Engelsin nuoruudenkirjoitukset on nyt koonnut ja johtavilla selityksillä täydennettyinä julkaissut Franz Mehring nimellä: »Aus dem literarischen Nachlass von Karl Marx, Friedrich Engels und Ferdinand Lassalle». 4 osaa. 1902 ja seur.
VI. Marxia, Engelsiä ja marxilaisuutta käsittelevä kirjallisuus täyttää nykyään jo kokonaisen kirjaston; ja se paisuu yhä. Sillä marxilaisuus pysyy vielä kauan yhteiskuntatieteellisen ja sosialipolitisen riidan keskipisteenä. Minä olen esittänyt »Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik»-julkaisun XXI osassa ajanmukaisessa järjestyksessä 300 kirjaa marxilaisuudesta. Robert Michelsiä saman aikakauskirjan XXVI osassa julkaisema italialaisen marxilaisuutta käsittelevän kirjallisuuden erikoisbibliografia osottaa, ettei minun luetteloni suinkaan ole täydellinen.
Kirjailijat, jotka ovat uskaltaneet ryhtyä käsittelemään marxilaisuuden vaikeaa kysymystä, voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
Suuri on ensiksi mainittujen joukko; he ovat kumminkin vähenemään päin. Sivuutan heidät, jotta en loukkaisi ketään.
»Jos heistä haastat, pulass' olet kohta.»
Puhdasoppiset marxilaiset eivät katoa yhtä nopeasti.
Nerokkain puhdasoppisista oli eräs italialainen: Antonio Labriola. Hänen teoksensa ovat: 1. »In Memoriam del Manifesto dei Communisti», 2 painos, 1895. 2. »Del materialismo storico», 1896. 3. »Discorrendo di Socialismo e di filosofia», 1898. Nämä kirjat ovat syvämietteisiä ja vaikealukuisia: hyviä harjoituksia italiankielen taidon täydentämiseksi. Labriola kuoli 1903.
Ei ranskalaisilla eikä englantilaisilla marxilaisilla, joita johtaa Ranskassa Lafargue ja Englannissa Hyndman, ole minun huomatakseni mitään itsenäistä merkitystä, kuten Labriolalla, saksalaisten ja venäläisten rinnalla, jotka muodostavat nykyään puhdasoppisuuden pääjoukon.
Saksalaisen aito-marxilaisuuden henkinen pää on Karl Kautsky, »Neue Zeit»in julkaisija, joka lehti on viime aikoihin saakka ollut tieteellisen sosialismin johtava äänenkannattaja. Tämän yleensä erinomaisesti johdetun aikakauskirjan nidosten laajassa sarjassa — tähän saakka on niitä ilmestynyt 38 — on runsaasti Kautskyn kirjoituksia, joissa ilmenee puhtaasti marxilainen henki. Kirja: »Bernstein und das sozialdemokratische Programm», 1899, sisältää hänen mielipiteittensä yhdistelmän.
Nykyään koettavat »Marx-Studien» (sitten vuoden 1904; nyt 2 osaa) teoksen julkaisijat Max Adler ja Rudolf Hilferding Wienissä huomiota ansaitsevalla tavalla kehittää Marxin aatteita edelleen varsinkin filosofiseen suuntaan.
VII. Hedelmällinen marxilaisuuden arvostelu alkaa vasta vuoden 1894 paikoilla, sittenkuin »Kapitalin» loppu oli ilmestynyt.
Marxin oppien arvostelevaa yleisesitystä ei ole tähän saakka ilmestynyt, ja tuskin sitä toistaiseksi voidaan aikaansaadakaan.
Jonkunlaisen yhdistelmän tähänastisesta arvostelusta sisältää E. Bernsteinin kirja »Die Voraussetzungen des Sozialismus», joka ilmestyi ensi kerran 1899. Ken tahtoo oppia tuntemaan marxilaisen järjestelmän heikot kohdat, hänen tulee lukea Bernsteinin kirja. Mutta hänen ei pidä vielä odottaa löytävänsä tyydyttävää vastausta kaikkiin siihen sisältyviin kysymyksiin ja epäilyksiin.
Huomattavaa edistystä Marx-arvostelussa osottaa M. von Tugan-Baranowskin kirja »Theoretische Grundlagen des Marxismus», 1905, joka käsittelee sangen terävästi ja suurella asiantuntemuksella materialistista historiankäsitystä, arvoa, liika-arvoa ja »romahdusteoriaa». Mutta — viimeistä sanaa Marx-arvostelussa ei ole vielä sanonut Tugankaan.
Nykyaikaisen Marx-arvostelun kantaa yksityiskysymyksissä valaisevat seuraavat teokset:
1. Filosofisia perusteita, varsinkin materialistista historiankäsitystä: P. Stammler, »Wirtschaft und Recht», 1891 ynnä nyttemmin Max Weberin kirjoittama arvostelu aikakauskirjassa »Archiv für Sozialwissenschaft», 24 nide.
P. Barth, »Die Philosophie der Geschichte als Soziologie», I osa, 1897. L. Woltmann, »Der historische Materialismus», 1900. Masaryk, »Die philosophischen und soziologischen Grundlagen des Marxismus», 1899. F. Tonnies julkaisussa »Vierteljahrschrift für wissenschaftliche Philosophie». Edellämainittu »Marx-Studien».
2. Taloudellisesta järjestelmästä, varsinkin arvo-opista minun tutkimukseni: »Zur Kritik des ökonomischen Systems von K. Marx» joka on ilmestynyt Braunin toimittamassa julkaisussa »Archiv für soziale Gesetzgebung» j. n. e.. VII osa, 1894, ja Böhm-Bawerkin kirjoitus »Zum Abschluss des Marxschen Systems» (1895). Näihin teoksiin liittyy laaja varsinkin ranskan- ja italiankielinen kirjallisuus, josta ei tässä tarvitse tehdä selkoa. Äsken on L. von Bortkiewicz kirjoituksessaan »Wertrechnung und Preisrechnung im Mantschen System», joka on ilmestynyt julkaisussa »Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik», XXIII ja XXV osa, koettanut selittää Marxin hinta- ja arvoteoriaa.
3. Kurjistumis-, romahdus- ja keskitysteoriasta voidaan yleensä sanoa: Kapitalistisen kehityksen teoriaa on tähän saakka vaillinaisimmin tutkittu. Sitä koskeva kirjallisuus perustuu osaksi tosiasiain väärinkäsitykseen tai tuntemattomuuteen, osaksi se sisältää oikeiden parannusten ohella niin paljon erehdyksiä, etten voi hyvällä omallatunnolla suositella mitään teosta alkavalle lukijalle. Hän löytää paljon jo mainituista Bernsteinin ja Tugan-Baranowskin teoksista. Peter von Struven perusteellinen kirjoitus »Die Theorie der sozialen Entwicklung bei Karl Marx», Braunin Archivin XIV osa, 1899, on ensimämen yritys filosofisesti vastustaa vanhentunutta dialektista kehittymiskaavaa.
4. Agrarikysymykseen on viime aikoina Marx-kirjallisuudessa syvennytty, vaikka se ei ole vielä läheskään saavuttanut tyydyttävää ratkaisua. Laajan arvostelun marxilaisesta agrariteoriasta, jonka Kautsky on perusteellisesti esittänyt kirjassaan »Die Agrarfrage», 2 painos, 1902, sisältää E. Davidin teos »Sozialismus und Landwirtschaf, 1 osa 1903. Bulgakoffin suuri, syvällinen teos »Kapitalismi ja maatalous», 2 osaa, 1900, on valitettavasti olemassa ainoastaan venäjänkielisessä asussa.
Saksassa ryhmittyy marxilaisuuden arvosteleva suunta sosialistien keskuudessa yhä enemmän »Sozialistische Monatshefte» nimisen aikakauskirjan ympärille, jota on XIII vuosikerta ilmestymässä ja joka alkaa tunkea »Neue Zeit» lehden syrjään sen vallitsevasta asemasta. Sen avustajien joukossa on Saksan sosialidemokratian kyvykkäimmat miehet: Ed. Bernstein, C. Schmidt, W. Heine, P. Kampffmeyer, M. Schippel, E. David, R. Calwer, v. Elm, K. Eisner y. m.
VIII. Samalla kun kaikki yllämainitut kirjailijat koettavat arvostella marxilaisuutta etupäässä tieteelliseltä kannalta, esiintyy toiselta puolen hyökkäys myöskin käytännöllis-politiselta kannalta. Tässä on etupäässä otettava huomioon seuraavat suunnat:
1. Saksassa, kansallis-sosialinen, jonka aatesisällystä liikkeen johtaja F. Naumann on selittänyt kirjassa »Demokratie und Kaisertum» (1900); siihen on verrattava kansallis-sosialisten puoluepäivien pöytäkirjoja v:lta 1896 ja seur. »Kansallis-sosialismin» äänenkannattajana on viikkojulkaisu »Hilfe» (ilmestynyt v:sta 1895 alkaen).
2. Englannissa n. s. fabiolaiset, jotka osaksi vastustavat marxilaisen sosialidemokratian oppeja, osaksi ovat itsenäisesti kehittyneet arvostelevan saksan- ja venäjänkielisten uus-marxilaisten kannan mukaiselle käytännollis-politiselle kannalle. Opastajiksi sopivat M. Grunwald, »Englische Sozialreformer», 1897, ja Sidney Webb-Kurella, »Der Sozialismus in England», 1898.
Tältäkään alalta ei luonnollisesti ole tyydyttävää yleisesitystä. Erityisiksi niteiksi liitetyissä kertomuksissa, joita en maiden keskusjärjestöt ovat laatineet kansainvälisiin kongresseihin, on lyhyitä selontekoja sosialisen liikkeen kehityksestä ja tilasta eri maissa.
Ensimäinen tällainen kokoelma ilmestyi nimellä »L'organisation socialiste et ouvrière en Europe, en Amérique et en Asie, avec supplement», 1904.
Toisen kokoelman nimi on »L'internationale ouvrière et socialiste. Rapports soumises au Congrès socialiste international de Stuttgard (18–24 août 1907)» j. n. e. 2 osaa, 1907.
Kansainvälisen sosialistisen toimiston sekretariati on julkaissut nämä kokoelmat ranskan- ja saksankielellä.
Muissa suhteissa on meidän tyytyminen yksityiskuvauksiin, jotka käsittelevät yksityisiä maita ja niistäkin usein vain yksityisiä ajanjaksoja tai suuntia.
I. Englanti on saanut kartistiliikkeensä historioitsijaksi R. G. Gammagen, »History of the Chartist movement», uusi painos 1894. Sitäpaitsi käsittelee tätä episodia Brentano, »Die christlich-soziale Bewegung in England» ja erään nimeään ilmoittamattoman kirja: »Die Chartisten-Bewegung in England», 1887. Äskettäin saksaksi myöskin Tildsley, »Die Entstehung und die ökonomischen Grundsätze der Chartistenbewegung», 1898.
Alkujaan ei-sosialistisesta Englannin työväenliikkeestä viime vuosisadan loppupuolella kertovat: Brentano, »Die Arbeitergilden der Gegenwart», 1871-72. G. von Schulze-Gävernitz, »Zum sozialen Frieden», 1890. Sidney ja Beatrice Webb edellä mainitussa teoksessaan. Näihin voidaan yhdenarvoisena liittää H. v. Nostizin teos »Das Aufsteigen des Arbeiterstandes in England», 1900.
II. Ranskan vanhempia aikoja on esittänyt verraton historioitsija Lorenz von Stein, »Geschichte der sozialen Bewegung in Frankreich», 3 osaa, 1850. Sen täydennykseksi olisi ehkä otettava L. Blancin »Histoire des dix ans», 1841, ja H. Heinen kirjoitelmat »Französische Zustande» (Volksausgabe, osat 9–10).
Uudemmalta ajalta ei ole mitään teosta, jonka voisi läheskään asettaa Steinin teoksen rinnalle. Yleiskatsauksen ulkonaisiin tapauksiin luovat Mermeix, »La France socialiste», 1896, ja Léon de Seilhac, »Le monde socialiste» 1896. Sama tekijä on 1904 julkaissut samannimisen teoksen, jossa kuvataan suurella huolellisuudella viime vuosien tapahtumia. Henkevä ja lukemisen arvoinen on Daniel Halévyn »Essais sur le mouvement ouvrier en France», 1901.
Ranskan ammattiyhdistysliikkeestä kertovat erittäin Léon de Seilhac »Les congrès ouvriers en France», ja »Syndicats ouvriers, Fédérations, Bourses du Travail», 1902; sekä ennen kaikkia Office du Travail'in tunnolliset tutkimukset: »Les associations professionelles ouvrières.» Uudesta syndikalistisesta liikkeestä saa parhaiten selon henkevän H. Lagardellen julkaiseman »Le mouvement socialiste» nimisen Pariisissa ilmestyvän aikakauskirjan välityksellä. Sitä vastaavat Italiassa mieltäkiinnittävät »Divenire sociale» (E. Leone) ja »Pagine libéré» (A. Labriola) nimiset lehdet.
Kommunikapinan verinen episodi v. 1871 on ollut useiden kuvausten, mutta ei vielä tieteellisen histonankäsittelyn esineenä. »Handwörterbuch der Staatswissenschaften» teoksessa on kappaleessa »Kommune» perusteellinen kirjallisuusluettelo. Pääteokset ovat: Lissagaray, »Histoire de la Commune», 1876, ja Du Camp, »Les convulsions de Paris», 4 osaa, 1878–79.
Sosialista liikettä Belgiassa käsittelee Jules Destréen ja Emile Vandervelden kirjoittama kelpo esitys »Le socialisme en Belgique». 2 painos. 1903.
IV. Italian sosialismia ja sosialista liikettä kuvaavat Robert Michelsin kirjoitukset »Proletariat und Bourgeoisie in der sozialistischen Bewegung Italiens», jotka ovat ilmestyneet »Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik» julkaisun 21:ssä ja 22:ssa osassa 1905–06.
V. Amerikan Yhdysvaltain sosialistisen liikkeen ominaisuuksia olen minä kuvaillut katsauksessani »Quellen und Literatur zum Studium der Arbeiterfrage und des Sozialismus in den Vereinigten Staaten von Amerika», joka on ilmestynyt »Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitik» julkaisun 20:ssä osassa (1905), sekä myöskin kirjassani: »Warum gibt es in den Vereinigten Staaten keinen Sozialismus?» 1906.
VI. Saksan sosialinen liike on saanut kuvaajakseen Franz Mehringin (»Geschichte der deutschen Sozialdemokratie», 1 painos, 2 osaa, 1898). Tässä teoksessa kärjistyvät sosialidemokratian virallisen historiankirjoittamisen kaikki edut ja kaikki puutteet huippuunsa. Kaikista puutteista huolimatta on Mehringin historia nykyään kuitenkin suhteellisesti paras ja suositeltava luettavaksi, varsinkin jos liioittelujen tasoittamiseksi sen ohella luetaan saman Franz Mehringin aikaisemmat historialliset kirjoitukset (»Die deutsche Sozialdemokratie», 1878), joissa katsotaan henkilöitä ja tapahtumia porvarilliselta näkökannalta, joten ne esiintyvät usein aivan toisessa valossa kuin hänen uudessa teoksessaan. Kun Mehringin teoksen lopussa on kirjallisuuskatsaus, jossa mainitaan myöskin vastustavat teokset, on tarpeetonta tässä mainita muita Saksan sosialidemokratista liikettä käsitteleviä teoksia.
Myöhemmin ilmestyneistä teoksista on mainittava Eduard Bernsteinin »Berliner Arbeiterbewegung», josta on ilmestynyt 404 sivun laajuinen sanakirjan muotoinen osa käsittäen ajan vuodesta 1848 sosialistilain säätämiseen. Tämä (kuvitettu) teos sisältää paljon uusia, mielenkiintoa herättäviä aineksia.
Pastori Naumannin johtaman kansallis-sosialisen liikkeen lyhyttä episodia kuvaa M. Wenkin teos »Die Geschichte der Nationalsozialen von 1895 bis 1903» (1905).
W. Kulemannin teos »Die GewerkschaStsbewegung», 1900, sisältää paljon, tosin jo suurimmaksi osaksi vanhentuneita, aineksia ammattiyhdistysliikkeen arvostelemiseen. Siitä löytää lukija myöskin viittauksia Saksan ammattiyhdistyksiä käsittelevään laajaan erityiskirjallisuuteen.
Seuraavassa asetelmassa on koetettu rinnakkain esittää samanaikaiset nykyaikaisen sosialisen, toisin sanoen proletarisen liikkeen tärkeimmät tapahtumat päämaista sekä työväenliikkeen kansainvälisestä toiminnasta. Myöskin on mainittu — ja kursivikirjaimilla painettu — tärkeimmät tapahtumat kapitalismin ja sosialisen lainsäädännön kehityksen historiasta, mikäli ne ovat syyn tai seurauksen suhteessa sosialiseen liikkeeseen. Yksityisten maiden järjestyksen tulisi riippua ajasta, milloin maa on suunnilleen liittynyt sosialiseen liikkeeseen. Luonnollisesti on kuitenkin ainesten saannin satunnaisuus vaikuttanut tässä suuresti.
| Vuosi | Englanti | Ranska |
| 1750–1800 | Keksitään käännekohdan muodostavia nykyaikaisia teollisuuskoneita (1764—75 kehruukone; 1780 putlausmenettely; 1785—90 koneelliset kangaspuut; 1790 höyrykone; 1799 paperikone); suuret teollisuuskeskustat kehittyvät nopeasti. Työmiehet hävittävät koneita ja tehtaita; he anovat hallitukselta: että koneet ja tehtaat olisi laissa kiellettävät ja että Elisabetin elinkeinolaki säilytettäisiin taikka otettaisiin uudelleen käytäntöön. Lakeja koneiden suojelemiseksi. |
|
| 1776 | Adam Smith (1723–1790). Teos: Wealth of Nations. | |
| 1796 | Babeufin eli »yhdenvertaisten» salaliitto. | |
| 1800 | Robert Owen (1771–1858; pääteokset: A new view of Society ja Book of the new moral world) ottaa haltuunsa Dalen tehtaat Lanarkissa. Tavattoman ankara yhdistymiskielto, joka käsittää kaikki aikaisemmat yksityiskiellot. |
|
| 1808 | Charles Fourierin (1772–1837) ensimäinen pääteos Théorie des quatre mouvements ilmestyy. (V. 1822 ilmestyi Théorie de l'unité universelle ja v. 1824 Le nouveau monde industriel et sociétaire.) | |
| 1813–1814 | Elisabetin teollisuuslaki kumotaan lopullisesti. | |
| 1815–32 | Köyhälistö taistelee porvarillisten vapausoikeuksien puolesta. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1819 | »Savannah» saapuu Liverpooliin. | ||
| 1821 | Saint Simonin (1760–1825) pääteos Du système industriel ilmestyy. (V. 1825: Nouveau Christianisme). | ||
| 1825 | Vapaampi yhdistymislaki. Ammattiyhdistykset (Trade Unions) alkavat kehittyä. | ||
| 1831 | Manchester-Liverpoolin rautatie avataan liikenteelle. | ||
| 1830–48 | Heinäkuun kuningaskunta. Nopea taloudellinen elpyminen: »Enrichissez-vous, messieurs!» (» Rikastukaa, hyvät herrat!») | ||
| 1830–32 | St. Simonin oppilaiden Bazardin ja Enfantinin agitationi Ranskassa ja Belgiassa. | ||
| 1831 | Silkkityöntekijäin kapina Lyonissa: »Vivre en travaillant ou mourir en combattant». (Elää työtätehden tai kuolla taistellen). | ||
| 1832 | Äänioikeusreformi. | Ensimäinen saksalainen työväensivistysyhdistys perustetaan Bieliin. | |
| 1833 | Päämääränsä tajuavan työväensuojeluslainsäädännön alku. | ||
| 1834 | Grand National Consolidated Trade Union, Robert Owenin hengessä. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1836 | Fourierilaisuuden »publisistinen ajanjakso» (Victor Considérant) alkaa Ranskassa ja Belgiassa. Kristilliset sosialistit esiintyvät (De La Mennais); Cabetin »ikarinen kommunismi» (Voyage en icarie 1840). Taloudellisen osuustoimintaliikkeen alku (Bûchez, synt. 1796). | ||
| 1837–48 | Kartistiliikkeen alku. Six points (Kuusi vaatimusta). Lovett, Feargus O'Connor. | ||
| 1838 | Perustetaan Grütliyhdistys, joka alussa on aivan puolueeton, mutta jälkeen v:n 1848 tahtoo kannattaa vapaamielisiä vaatimuksia. | ||
| 1839–54 | Th. Carlylen toiminta (Past and present 1843) ja kristilliset sosialistit (Ch. Kingsley, Th. Hughes, I.D. Maurice). | ||
| 1839 | Louis Blancin (1813–82) Organisation du travail. | ||
| 1840 | Rowland Hillin suunnittelemat nykyiset halvat postimaksut otetaan käytäntöön. Sähkölennätin järjestetään Englannin rautateille. | Anarkistis-kommunistinen klubismi ja salaliittolaisuus korkeimmillaan Société des Travailleurs égalitaires yhdistyksessä. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1840 | P.J. Proudhonin (1800–65) teos Qu'est-ce que la propriété? ilmestyy. | ||
| 1841 ja seur. | Kommunistisia levottomuuksia. Weitling. Fröbel. Treichler. | ||
| 1844 | Rochdalen tienraivaajat. | ||
| 1847 | |||
| 1848 | Pariisin »helmikuun vallankumous». Köyhälistön edustajat Louis Blanc ja Albert väliaikaisessa hallituksessa. Kesäk. 23 ja 24 p:nä »kesäkuun kapinat». Köyhälistö voitetaan katutaistelussa. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Italia | Internationale |
| 1840 | ||||
| 1841 ja seur. | ||||
| 1844 | Kankurien kapina Langenbielaussa ja Peterswaldaussa. Työväen levottomuuksia Breslaussa, Warmbrunnissa y. m. | |||
| 1847 | »Oikeutta rakastavien liitto» (perust. 1836, johto vuodesta 1840 Lontoossa) muuttuu »Kommunistien liitoksi» ja hyväksyy ohjelmakseen Karl Marxin (1818–83) ja Friedrich Engelsin (1820–95) laatiman Kommunistisen manifestin. »Kaikkien maiden köyhälistö, liittykää yhteen!» | |||
| 1848 | Karl Marx ja hänen toverinsa alkavat kommunistisen agitationin Reinin varsilla (Sanomalehti Neue Rheinische Zeitung. 1.VI.48–19.V.49). Itse työväenliike käsiteollisuuden vanavedessä. Stefan Born. W. Weitling. | Talonpoikain vapauttaminen. Työntekijät esiintyvät ensi kerran valtiollisessa taistelussa. | Mazzini perustaa ensimäiset työväenyhdyskunnat keskinäisen avustuksen pohjalle. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi | Saksa |
| 1849 | ||||
| 1850 ja seur. | Englannin monopoliasema teollisuuden alalla maailmanmarkkinoilla. Ammattiyhdistysten nopea kehitys. |
Edistysmielisiä assosiationi- ja työväensivistysyhdistyksiä aletaan perustaa (Schulze-Delitzsch). | ||
| 1851 | Koneenrakentajain yhdistynyt seura perustetaan. | |||
| 1852 | ||||
| 1857 | ||||
| 1858 | Saksalaiset työväensivistysyhdistykset liittyvät Sveitsin saksalaisten työväensivistysyhdistysten keskusliitoksi». Kirjaltajain a.-y. perustetaan. | |||
| 1862 | Työväenlähetystö Leipzigistä Kansallisyhdistyksen johtajain luona Beriinissä: »kunniajäsenet!» |
| Vuosi | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot | Italia | Internationale |
| 1849 | Norjassa alkaa opettaja ja sanomalehtimies Marcus Thranen (1817–90) agitationi, joka perustaa seuraavina vuosina useampia satoja »työväenyhdistyksiä». Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, paino- ja omantunnonvapaus turvataan lainsäädännöllisesti Tanskassa. |
|||
| 1850 ja seur. | Ankaroita toimenpiteitä työntekijäin pyrinnöltä vastaan kaikissa valtioissa: »taantumisaika». Yleinen taloudellinen elpyminen seurauksena lisääntyneestä jalojen metallien tuotannosta. |
|||
| 1851 | Ensimäinen maailmannäyttely Lontoossa. | |||
| 1852 | Kommunistien liitto hajoaa. | |||
| 1857 | Elinkeinovapaus Tanskassa. | |||
| 1858 | ||||
| 1862 | Maailmannäyttely Lontoossa. Vapaakaupan ja vapaiden kauppasopimusten aikakausi alkaa. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi | Saksa |
| 1863 | Ferd. Lassalle (1825–64; 1858 teos Heraklit, der Dunkle; 1861 System der erworbenen Rechte); maalisk. 1 p. julkaisee »Avonaisen vastauskirjoituksen keskuskomitealle, jonka tulee kutsua yleinen Saksan työväenkokous Leipzigiin». Lassalle perustaa toukok. 23 p. »Yleisen saksalaisen työväenyhdistyksen». Lassallen kuoltua hajoaa yhdistys miespuoliseen (B. Becker, J.B. von Schweitzer) ja naispuoliseen haaraan (Kreivitär Hatzfeld). |
|||
| 1864 | Oikeus lakkoon tunnustetaan laissa. | Joh. Phil. Becker (✝ jouluk. 7 p. 1886) perustaa ensimäisen I.A.-A:n osaston Geneveen ja julkaisee vuodesta 1866 alkaen »Vorbote» lehteä »kansainvälisen työväenjärjestön saksankielisen osastoryhmän» pää-äänenkannattajana. | ||
| 1865 | Ammatillinen työväenliike alkaa: Tupakkatyöntekijät (v. 1866 kirjapainajat). | |||
| 1866 | ||||
| 1867 | Alkaa kiivas taistelu viranomaisia, työnantajia ja yleistä mielipidettä vastaan ammattiyhdistysten tunnustamisesta. | Perustetaan »I.A.-A:n saksankielinen osastoryhmä» Beckerin johdolla. | Yleinen, yhtäläinen, salainen ja välitön äänioikeus myönnetään. |
| Vuosi | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1863 | ||
| 1864 | Siveystilaston tutkija Eilert Sundt (1817–75) perustaa Kristianian työväenseuran. | |
| 1865 | Kirjapainajain avustusyhdistys »Hermannia»-työväenyhdistys. | Työväen kulutusyhdistys Kristianiaan. |
| 1866 | ||
| 1867 | Kokous »Universumissa» (Wien II:ssa), Max Menger ja Engelbert Kessler vaativat Schultze-Delitzschiläisen yhdistyksen perustamista. Kokous Schwenderissä (Wien XIV): joukko-osanotto. A.B.V. (Työväensivistysyhdistys) perustetaan. Heti liittyy 1000 työntekijää. |
| Vuosi | Italia | Pohjois- Amerikan yhdysvallat | Internationale |
| 1863 | Mazzinilaisten työväenyhdistysten luku nousee 453, niissä 111,608 jäsentä. | ||
| 1864 | Eri kansojen edustajat, jotka olivat joutuneet yhteen Lontoon maailmannäyttelyssä, perustavat »Internationale Arbeiterassoziationin»in (I.A.-A. = Kansainvälinen työväenliitto). Karl Marx suunnittelee Inaugural-adressin ja säännöt. Hän tulee salaiseksi johtajaksi »Internationaleen», jonka »kenralineuvosto» on Lontoossa. | ||
| 1865 | Michael Bakunin (1814–1876) Italiassa. Internationale alkaa tarmokkaasti Italiassa. Carlo Cafiero (1846–1892). | ||
| 1866 | Ammattiyhdistyskongressi New-Yorkissa: National Labor Union. Saksalaisten ammattiyhdistysten »Työväenunioni». | I.A.-A:n ensimäinen kongressi Genevessä. | |
| 1867 | I.A.-A:n saksalainen osasto perustetaan. National (Reform) Labor Party perustetaan. | Karl Marxin »Kapital»in I osa ilmestyy. I.A.-A:n toinen kongressi Lausannessa. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1868 | Perustetaan »Fédération des sections romandes de la Suisse». »Saksalaisten A. B. V:n keskusliitto» liittyy Internationaleen, Grütli-yhdistys hylkää yhtymisen suurella enemmistöllä. I.A.-A. perustaa ammattiyhdistyksiä. | ||
| 1869 | Saksalainen A.B.V. liittyy saksalaiseen sosialidemokratiaan. | ||
| 1870 | »Féd. des sect. rom.» hajoaa Beckerin ja Bakuninin puolueeseen. Jälkimäinen ottaa v:sta 1872 alkaen nimekseen Fédération jurassienne. Perustetaan sveitsiläinen sosialidemokratinen puolue, jonka äänenkannattajana on Greulichin toimittama »Tagwacht». | ||
| 1871 | Trade Unions Act tunnustaa ammattiyhdistysliikkeen. | Pariisin Kommunikapina. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari |
| 1868 | Täydellinen ero Schultzelaisuuden kanssa. Noin 4000 työntekijää päättää melkein yksimielisesti liittyä A. B. V:hen. Yhdeksännet työväenpäivät; edustajain vaali Nürnbergiin (Oberwinder ja Hartung). | |
| 1869 | Vapaamielinen teollisuusasetus Saksan valtakunnalle. Kapitalismin nopea kehitys varsinkin sodan jälkeen. »Sosialidemokratinen työväenpuolue» perustetaan Eisenachin Kongressissa: n. s. »kunnialliset». Aug. Bebel (synt. 1840); Wilh. Liebknecht (1826–1900). »Hirsch-Dunckerilaisten ammattiyhdistysten liitto» perustetaan. Saksan katolisten yhdistysten yleinen kokous päättää ottaa osaa katolisella kannalla olevaan sosialiseen liikkeeseen. |
Ensimäinen numero (Oberwinderin) »Volksstimme»-lehteä ilmestyy. Liebknecht Wienissä Eisenachin kongressin tähden. (Scheu ja Oberwinder lähetetään pois.) Hallituksen taantumuksellinen kanta. Mielenosotuksia parlamentin edessä. Ensimäinen työväenteollisuusnäyttely. |
| 1870 | Valtiopetosjuttu Oberwinderiä, Mostia ja heidän tovereitaan vastaan; kaikki sivistys- ja ammattiyhdistykset hajoitetaan. | |
| 1871 | Hohenwarth-Schäffle-ministeristön armahdukset. |
| Vuosi | Skandinavian valtiot | Italia |
| 1868 | ||
| 1869 | ||
| 1870 | ||
| 1871 | Sosialistinen agitationi alkaa Tanskassa (Louis Pio). I.A.-A:n osasto perustetaan. Kahdensadan kuiutusyhdistyksen keskusjärjestö Norjassa. |
Gius. Garibaldin ja garibaldilaisten myötätuntoisuus Internationalea kohtaan. |
| Vuosi | Pohjois-Amerikan Yhdysvallat | Belgia ja Hollanti | Internationale |
| 1868 | Puhtaasti sosialistinen työväenliike alkaa Belgiassa I.A.-A:n vaikutuksen alaisena. | Michael Bakunin perustaa »Alliance internationale de la démocratie sociale» liiton, jolla on anarkistiset tarkoitusperät ja vastustaa tietoisesti marxilaista I.A.-A:ia. I.A.-A:n 3:s kongressi Brüsselissä. | |
| 1869 | New-Yorkissa perustetaan »Yleinen saksalainen työväenyhdistys», joka sulattaa itseensä vanhemmat I.A.-A:n osastot; nimittää myöhemmin itseään I.A.-A:n I:ksi osastoksi. Uriah S. Stephens perustaa Knights of Labor (Työn ritarit) yhdistyksen, joka on puoleksi vapaamuurarillinen, puoleksi sosialistis-ammattiyhdistyksellinen yleinen työväenliitto. | I.A.-A:n hollantilainen osasto perustetaan. Työväenliike leimahtaa ensi kerran Hollannissa (1869–1872). | I.A.-A:n neljäs kongressi Baselissa. |
| 1870 | Toinen (ranskalainen) I.A.-A:n osasto perustetaan. | ||
| 1871 | I.A.-A:n ensimäinen kongressi Amerikassa (North American Federation of the International Workingmen's Association). |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1872 | Internationalea vastaan tähdätty lakisäädös kumoaa itse asiassa jälleen yhdistymisoikeuden. | ||
| 1873 | (Ensimäinen) sveitsiläinen työväenliitto perustetaan (voimassa v. 1880 saakka), se ottaa äänenkannattajakseen Tagwacht-lehden; siihen kuuluu ammattiyhdistyksiä (jotka muodostavat enemmistön), yleisiä työväenhdistyksiä ja pieni määrä Grütli-yhdistyksiä. Sen ohjelmassa ovat ammattiyhdistykselliset vaatimukset etualalla ja niiden ohella myöskin työväen lainsäädännöllinen suojeleminen. | ||
| 1874 | |||
| 1875 | Conspirancy and Law of Property Act täydentää v:n 1871 Trade Union Actia. | »Saksalaisten työväen sivistysyhdistysten keskusliitto Sveitsissä» hajoitetaan. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1872 | Taloudellinen elpyminen; »miljardisiunaus». »Gründer»-aika. | Vaalireformikeskustelut alkavat. | |
| 1873 | I.A.-A. kielletään Tanskassa. Pio ja hänen toverinsa tuomitaan pitempään vankeusrangaistukseen. | ||
| 1874 | Tanskan hallituksen tukahduttamistoimenpiteet. Ammattiyhdistykset vahvistuvat. »Socialist» lehdestä tulee »Socialdemokraten», joka vieläkin ilmestyy. |
||
| 1875 | »Lassallelaiset» ja »eisenachilaiset» sulautuvat yhteen Gothan kongressissa. »Gothan kompromissiohjelma.» | Obenwinder erotetaan A.B.V:stä. Itävaltalainen puolue hajoaa ensi kerran »radikalisiin» ja »maltillisiin». |
| Vuosi | Italia | Pohjois-Amerikan Yhdysvallat | Belgia ja Hollanti | Internationale |
| 1872 | Kongressi Riminissä. Italialainen Internationale asettuu Bakuninin puolelle Marxia vastaan. Andrea Costa Romagnassa. | Yleinen vapaamielinen alankomaalainen työväenliitto perustetaan nimellä: Algemeen Nederlandsch Werklieden Verbond (= A.N.W.V.) |
I.A.-A:n 5:s kongressi Haagissa. Bakunin ja hänen puoluelaisensa erotetaan; heillä on vielä jonkun aikaa keskuspaikkana Fédération jurassienne. I.A.-A:n kenralineuvosto siirretään New-Yorkiin. Fédération jurassiennen kongressi Genevessä, nimitetään myöskin I.A.-A:n 6:ksi kongressiksi. |
|
| 1873 | ||||
| 1874 | Pius IX kieltää »non expedit» julistuksella katolilaisilta kaiken osanoton Italian potitikaan. Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin Internationalea vastaan. Osastojen hajoittamisia, oikeusjuttuja, rangaistuksia. |
Taloudellinen ahdinko edistää sosialismin kehitystä. I.A.-A:n kongressissa erotetut osastot perustavat Social democratic Workingmen's Party of North America nimisen puolueen. | Ensimäinen hollantilainen lastensuojeluslaki. | »Seitsemäs kongressi» (katso v. 1873) Brüsselissä. |
| 1875 | I.A.- A:n jätteistä muodostetaan Chambre du Travail, fédération des sociétés ouvrières bruxelloises. César de Paepe, Louis Bertrand. | Alkaa yleinen taloudellinen ahdinko, jota kestää 1880-luvun loppuun. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1876 | Ensimäinen yleinen ranskalainen työväenkongressi Pariisissa. | ||
| 1877 | |||
| 1878 | Tehdaslaki, jonka kansa hyväksyi lokak. 21 p. 1877 181,209 jaa-äänellä 179,895 ei-ääntä vastaan, astuu voimaan. Työväenliitto hyväksyy uuden, saksalaisen ohjelman mukaan muodostetun sosialidemokratisen ohjelman, Grütli-yhdistys kuitenkin ainoastaan »pidättämällä tarkistusoikeuden». Grütli-yhdistykset hylkäävät liittosopimuksen työväenliiton kanssa. |
||
| 1879 | Työväenkongressissa Marseillessa saavat kollektivistit ensi kerran enemmistön. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1876 | Sovinto W.-Neustadt'issa (Työväenpäivät). | Tanskan sosialidemokratian ensimäinen kongressi Kööpenhaminassa. | |
| 1877 | Pio ja Geleff poliisien rahoilla Amerikaan. | ||
| 1878 | Sosialistilaki. Melkein kaikki työväenliitot hajoitetaan. Agitationi siirtyy pääasiallisesti ulkomaille (»Sozialdemokrat» lehti Zürichissä ja Lontoossa). Stöcker perustaa vanhoillisen kristillis-sosialisen puolueen. |
Sosialidemokratinen liitto perustetaan Tanskaan. | |
| 1879 |
| Vuosi | Italia | Pohjois-Amerikan Yhdysvallat |
| 1876 | Marx lakkauttaa I.A.-A:n kenralineuvoston Philadelphiassa. North American Federation of the I.W.A. sekä Soc. dem. Workingmen's Party af N.A. ynnä muutamat muut sosialistiset ryhmät muodostavat Workingmen's Party of the U.S:n, jonka nimi on vuodesta 1877 alkaen Socialist Labor Party of North America. | |
| 1877 | Internationalistien kumousyritys Beneventissä. | Rautatieläisten suuret lakot. |
| 1878 | Sosialireformatori professori Pietro Ellero kirjoittaa kirjan »La Tirannide Borghese», joka tarmokkaasti vaatii valtiota ryhtymään sosialisiin uudistuksiin. | Greenback Labor Partyllä (syntynyt v. 1873 perustetusta Greenback Partystä) 1,000,000 ääntä. New-Yorkin Kansanlehti perustetaan. |
| 1879 | Internationalen sosialirevolutionisen suunnan pääjohtaja Andrea Costa siirtyy evolutionisen suunnan puolelle. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1876 | Parti ouvrier socialiste flamand perustetaan. Van Beveren. Anseele ja Parti socialiste brabançon. | I.A.-A. hajoaa muodollisesti kenralineuvoston päätöksen mukaan. »Kahdeksas kongressi» (katso v. 1873) Bernissä. |
|
| 1877 | Hollantiin perustetaan kristillinen työväenliitto »Patrimonium». | Gentin »maailmankongressi». Bakuninilaisten ja marxilaisten sovittamisyritys ei onnistu. Jälkimäisten perustama »Kansainvälisen sosialismin yleinen liitto» jää merkityksettömäksi. | |
| 1878 | Sosialidemokratinen yhdistys perustetaan Amsterdamissa; se laajennetaan v. 1882 sosialidemokratiseksi liitoksi. | ||
| 1879 | Domela Nieuwenhuis liittyy liikkeeseen. Sosialidemokratinen viikkojulkaisu »Recht für Alle» (Oikeutta kaikille) perustetaan. Perustetaan »Parti socialiste Belge». Valtiollinen työväenliike alkaa. Agitationi yleisen äänioikeuden (S.U. = Suffrage universel) hyväksi alkaa. |
Salaisen vallankumoksellis-sosialistisen »Semlja i Wolja» (Maa ja vapaus) lehden ensimäinen numero ilmestyy. Narodnaja Wolja (Kansantahto) lehti lakkautetaan. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1880 | Työväenkongressi Havressa; hajaannutaan maltillisiin ja radikaleihin. Jälkimäiset perustavat »Parti ouvrier (révolutionnair socialiste) français»'in (P.O.F.), jonka ohella »Parti socialiste révolutionnaire» (P.S.R.) jää blanquilaisille. | TyöväenliLtto hajoaa kolmeen haaraan: 1. »Yleinen ammattiyhdistysliitto», 2. »Sveitsin saksalaisten sosialistien maaliitto», 3. »Sveitsin sosialidemokratinen puolue», jonka ohjelma on v:lta 1878. Ammattiyhdistysliitto lukee itsensä sosialidemokratiaan kuuluvaksi. | |
| 1881 | Perustetaan »Social Democratic Federation» (S.D.F.) Marxin hengessä, H.M. Hyndmanin johdolla. | ||
| 1882 | Työväenkongressi St. Étiennessâ. jakaudutaan guesdeläisiin ja possibilisteihin. Jälkimäiset, Paul Broussen johtamina, perustavat Fédération des travailleurs socialiste de France (F.T.S.) liiton. | ||
| 1883 | Fabian Society perustetaan. | Zürichin työväenpäivät, joihin oli vilkas osanotto, perustavat »Toimintakomitean» sosialistisen propagandan keskipisteeksi ja kaikkien järjestöjen yhtymiskohdaksi; se oli ensin Zürichissä, vuodesta 1887 Bernissä. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1880 | Kristianian työväenseura kutsuu Kristianian kokoukseen työväestön edustajia keskustelemaan taloudellisista reformeista. | ||
| 1881 | Keisarillinen julistus marrask. 17 p. aiottua valtiososialistisen sosialipolitikan aikakauden. | Sosialistinen agitationi alkaa Ruotsissa (A. Palm). | |
| 1882 | Anarkistit esiintyvät. Terroristisia rikoksia. Poikkeustila Wienissä. Useita sosialisteja vainotaan ja karkoitetaan maasta. | ||
| 1883 | Valtion työväenpakkovakuutus alkaa: Sairasvakuutus; 1884 tapaturmavakuutus; 1890 työkyvyttömyys- ja vanhuudenvakuutus. | Taantumuksellinen elinkeinoasetus. Keskiluokan liike alkaa. | Kirjapainaja Chr. H. Knudsen järjestää norjalaisten ammattiyhdistysten keskuskomitean. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1880 | Partito (Fascio) Operajo perustetaan Milanossa (Constantino Lazzari). Suljettu uusi sosialistinen työväenpuolue. Porvarillista demokratiaa vastustetaan (»Secolo», Cavallotti). | Anarkistiset vehkeilyt alkavat. |
| 1881 | Perustetaan American Federation of Labor, tuo suuri ammattiyhdistysliitto, joka nykyään käsittää neljä viidesosaa kaikista Trade Unioneista: Samuel Gompers. | |
| 1882 | Vaalioikeutta laajennetaan poistamalla sensus. Andrea Costa, ensimäinen järjestyneitten työntekijäin valitsema sosialistinen edustaja. | |
| 1883 | [1868–1883] La Pebe: toimittajat Enrico Bignami ja t:ri Osvaldo Gnocchi Viani (evolutioninen suunta). | Anarkismi leviää nopeasti (Joh. Most), taloudellisen ahdingon (1884–1866) edistämänä. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1880 | Vooruit perustetaan Gentiin. Sosialistinen osuustoimintaliike alkaa. | Ensimäinen lasten työn rajoittamista tehtaissa tarkoittava laki. | |
| 1881 | |||
| 1882 | Chalturin hirtetään. | ||
| 1883 |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1884 | Uusi, ammattiyhdistysliikkeen kehitykselle suotuisa Syndikatilaki. | ||
| 1885 | Bénoit Malon perustaa »Société d'économie sociale» yhdistyksen, josta tulee »riippumattomain» sosialistien (Parti socialiste indépendant) keskus. | ||
| 1886 | »Fédération des syndicats» perustetaan Lyonin kongressissa. | Etupäässä Grütli-yhdistys ja ammattiyhdistysliitto perustavat »Yleisen työväen-vararahaston». | |
| 1887 | Alempain, sosialismiin taipuvain työväenkerrosten ammattiyhdistysliike, »New-Unionismi» alkaa (John Burns, Tom Mann, Keir Hardie). | Bourse du Travail (Työpörssi) avataan Pariisissa. | Perustetaan ensimäinen sveitsiläinen työväenliitto, joka käsittää kaikki työväenharrastuksia edustavat yhdistykset, jos niiden jäsenistä on enemmistö sveitsiläisiä. Se on samaan aikaan muodostetun työväensekretariatin perustuksena. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1884 | »Berlinin Kansanlehti», nykyinen »Vorwärts», perustetaan. | Kaksi ensimäistä sosialidemokratia Tanskan eduskunnassa. Kristianiaan perustetaan kansanvaltainen työväenliitto. Äänioikeutta laajennetaan Norjassa. | |
| 1885 | 11-tunnin työpäivä tehdastyöläisille. | »Työväenseurojen keskusyhdistys» Norjassa. | |
| 1886 | Ehdotus sosialistilaiksi. Suuria vastalausekokouksia. Radikalit ja maltilliset lähestyvät toisiaan. Lakiehdotus häviää. Victor Adler julkaisee »Gleichheit» lehden. |
Hjalmar Branting tulee v. 1885 perustetun »Socialdemokraten» lehden toimittajaksi. Ensimäinen skandinavinen työmieskongressi Gööteporissa. Siihen ottavat osaa kaikkien kolmen skandinavisen maan ammattiyhdistykset, ja se omaksuu vahvasti sosialismin värittämän »politisen ohjelman». |
|
| 1887 | Sovittamiskokous. | »Norjalainen työväenpuolue» muodostetaan itsenäiseksi valtiolliseksi puolueeksi. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1884 | ||
| 1885 | ||
| 1886 | Pommiattentati Chicagossa. Kolme anarkistista johtajaa teloitetaan. Anarkistinen liike loppuu. Liebknechtin ja Avelingin agitationimatka. Kahdeksantunnin liike. K. of L:n loistoaika (703,000 jäsentä). | |
| 1887 |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1884 | |||
| 1885 | Sosialistivainot Hollannissa. »Oranje Furie». Perustetaan »Parti ouvrier belge», johon työväenliikkeen itsenäiset eri osat sulautuvat. | ||
| 1886 | Perustetaan Maison du Peuple, nykyään suurin valtiollisen, ammattiyhdistyksellisen ja osuuskunnallisen työväenliikkeen keskus. Kaivosmiesten ja lasityöntekijäin suuret lakot saavat kapinan luonteen. Sosialistit ottavat ensi kerran osaa parlamenttivaaleihin. |
||
| 1887 | P.O:n kongressissa Dampremyssä syntyy kiivaita riitoja ilamilaisten ja wallonien välillä. Jälkimäiset, joiden johtajana on De Fuisseaux, eroavat P.O.B:stä ja perustavat »Parti républicain socialiste» puolueen, joka noudattaa »revolutionäristä» politikaa. | Kansainvälinen työväenkonferenssi (Conférence intern. ouvrière) Pariisissa. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1888 | Hyväksytään uusi sosialidemokratinen ohjelma, joka Sveitsin valtiollisiin oloihin liittyen määrää sosialismin tarkoitusperän ja tien. Puolue, johon nytkin voi kuulua ainoastaan Sveitsin kansalaisia, järjestetään uudelleen. | ||
| 1889 | |||
| 1890 | Liverpoolin ammattiyhdistyskongressi puolustaa 193 äänellä 155 vastaan laissa määrättyä kahdeksantuntista työpäivää. | ||
| 1891 | Työväen vararahasto sulaa yhteen yleisen ammattiyhdistysliiton kanssa. Saksalaiset liittyvät uudelleen yhteen »Sveitsin saksalaisten sosialistien ja saksalaisten yhdistysten järjestöksi». |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1888 | Sosialidemokratia yhdistyy Hainfeldin kongressissa. | Kolmas (tanskalainen) sos.-dem. puoluekongressi Kööpenhaminassa hyväksyy vieläkin voimassa olevan organisationin ja ohjelman. Perustetaan »tanskalainen työntekijäliitto», eräs »riippumaton» maanviljelystyöväestön liitto (Fernando Linderberg). |
|
| 1889 | Pakollinen tapaturma- ja sairasvakuutus. | »Norjalainen työväenpuolue» julistaa liittyvänsä sosialismiin (Knudsen puheenjohtajana). Ruotsin »Sosialidemokratinen puolue» perustetaan. |
|
| 1890 | Keisari Wilhelm II:n nykyaikaisessa, sosialipolitisessa hengessä annetut helmikuun säädökset saavat Bismarckin kukistumaan. Sosialistilain voimassaoloaika loppuu eikä sitä uudisteta. | Vapunpäivän vietto Itävallassa täydellisempi kuin muissa valtioissa. Vaaditaan yleistä, yhtäläistä, välitöntä ja salaista äänioikeutta. |
Kolmas skandinavialainen ammattiyhdistyskongressi Kristianiassa julistaa yhtyvänsä sosialistiseen liikkeeseen. |
| 1891 | Sosialidemokratien uusi puolueohjelma jyrkästi marxilaiselle pohjalle; n. s. »Erfurtin ohjelma». »Riippumattomien», anarkismiin pyrkiväin sosialistien ero sosialidemokratiasta. Lisäasetus teollisuuslakiin laajentaa melkoisesti työväensuojelusta. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1888 | Socialist Labor Party ottaa ensi kerran itsenäisesti osaa vaaleihin. | |
| 1889 | ||
| 1890 | ||
| 1891 | Filippo Turati ja tri Anna Kuliscioff perustavat Milanoon Critica Socialen, erään tieteellisen puolikuukausjulkaisun, ynnä lentokirjain kustannusliikkeen, jotka levittivät saksalais-marxilaisia aatteita mitä laajimmalle. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1888 | Saksalaiset, itävaltalaiset, sveitsiläiset, amerikalaiset eivät lähetä edustajia englantilaisten Trade Unionien kutsumaan ammattiyhdistyskongressiin Lontoossa sen poissulkevat pyrintöjen vuoksi. | ||
| 1889 | Kaksi kansainvälistä, possibilistien ja guesdeläisten toimeenpanemaa työväenkongressia Pariisissa julistaa koko köyhälistön tunnussanaksi lainmääräämän »kahdeksantuntisen työpäivän» ja vapunpäivän viettämisen »työväen juhlapäivänä». (Ensimäinen kansainvälinen työväenkongressi uutta sarjaa.) | ||
| 1890 | P.R.S. yhtyy jälleen P.O:n kanssa. Vahvistunut propaganda S. U:n hyväksi. César de Paepe ✝. Erimielisyys lisääntyy Domela Nieuwenhuisin ja kansainvälisen sosialidemokratian välillä. Anarkistiset pyrinnöt käyvät voimakkaammiksi. |
Köyhälistön ensimäinen »vapunvietto» kaikissa sivistysmaissa. Ensimäinen kansainvälinen kaivosmiesten kokous Jolimontissa. Keisari Wilhelm II:n kutsuma työväensuojeluskonferenssi Berlinissä, johon 13 valtiota lähetti edustajia. |
|
| 1891 | Toinen kansainvälinen työväenkongressi Brüsselissa. Määräykset osanotto-oikeudesta seuraaviin kongresseihin laaditaan sellaisiksi, että anarkistien osanotto on mahdoton. Leo XIII:n kiertokirje »Rerum novarum» määrää kaikkien katolis-sosialisten pyrintöjen ohjelman. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1892 | Sosialistikongressi Marseillessa hyväksyy pikkutilallisten pyrintöjä kannattavan maatalousohjelman. Allemane eroaa brousselaisista ja perustaa työväenkomiteain laajaan itsenäisyyteen nojautuvan Parti ouvrier socialiste révolutionnaire françaisin (Allemanilaiset, P.O.S.R.). | Grütli-yhdistys hyväksyy sosialidemokratisen ohjelman, mutta hylkää kumminkin puolueeseen liittymisen. | |
| 1893 | Indepedent Labor Party (I.L.P.) perustetaan Keir Hardien johdolla. | Yhdistettyjen työpörssien (Fédération des Bourses du Travail) ensimäinen kongressi. Ensimäinen suuri sosialistien vaalivoitto: 40 edustajaa. Millerandin ja hänen ystäväinsä vaikutus alkaa: »La petite République» lehti uuden suunnan keskustana. Jean Jaurès. | |
| 1894 | Ammattiyhdistyskongressi Norwichissa julistaa äänten enemmistöllä kannattavansa tuotannonvälineiden yhteiskunnallistuttamista. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta | Skandinavian valtiot |
| 1892 | Ensimäinen yleinen ammattiyhdistyskongressi Halberstadtissa. | Tanskassa saavat sairaskassat valtion avustuksen. | |
| 1893 | Sosialidemokratia pääsee valtiopäivävaaleissa Saksan vahvimmaksi puolueeksi; 1,786,738 ääntä. Taantumiskauden alku: Stummin aika. |
Sosialidemokratian vaaliagitationi tärisyttää koko maata; Taaffen reformilakiehdotus ja sortuminen; kokoomusministeristö. | Äänioikeusagitationi alkaa Ruotsissa. |
| 1894 | Kansallis-sosialinen liike alkaa pastori Naumannin johdolla (»Die Hilfe» lehti). | Saksan kulutusyhdistysten tukkuostoyhdistys perustetaan Hamburgiin. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1892 | Genuan kongressi. Kaikki sosialistiset voimat yhdistyvät lopullisesti sosialistiseksi puolueeksi, jolla on kollektivistinen päämäärä ja keinoina luokkataistelu ja parlamentti (collettivismo e lotta di classe). Sen ohella lopullinen ero kaikista antiparlamentarisista sosialisteista, jotka siitä alkaen nimittävät itseään anarkisteiksi. | |
| 1893 | Nälkäkapinoita Sisiliassa ja Massa-Carrarassa. | |
| 1894 | Crispin poikkeuslait, suunnatut anarkisteja, mutta käytetyt sosialisteja vastaan. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1892 | Katolisten työntekijäin kongressi hylkää P.O:hon liittymisen S.U:ta vastaan taistelemista varten. | Ensimäinen suuri lakko Lodzissa (60 tuh. työntekijää). | |
| 1893 | Hollantilainen »Sosialidemokratinen liitto» päättää pysyä täydellisesti erillään vaaleista. Joukkolakot ja levottomuudet saattavat Belgian kamarin hyväksymään huhtik. 18 p:nä Vote pluralin (äänioikeuden laajennus). | Kolmas kansainvälinen työväenkongressi Zürichissä: englantilaiset ammattiyhdistykset toimivat julkisesti yhdessä mannermaan sosialistien kanssa. | |
| 1894 | Sosialidemokratinen työväenpuolue perustetaan Hollannissa marxilaisuuden pohjalle. Perustetaan timanttityöntekijäin liitto Amsterdamiin. Taistelu anarkismia vastaan. Belgialaisen P.O:n kongressi Quaregnonissa: uusi ohjelma. Sosialistien ensimäinen suuri vaalivoitto: 300,000 ääntä noin 1,900,000:sta. 28 edustajapaikkaa kamarissa. |
Venäläis-puolalainen sosialistinen työväenpuolue perustetaan. | Ensimäinen kansainvälinen kudontatyöntekijäin kongressi Manchesterissa. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1895 | Perustetaan Confédération générale du Travail (C.G.T.), joka suosii yieislakkoja. | ||
| 1896 | Ammattiyhdistysliitto järjestetään uudelleen. Liittyy uusissakin säännöissään sosialismiin; mainitsee päämääränään puhtaasti ammatillisten tehtäväin ohella tuotannonvälineiden yhteiskunnallistuttamisen. | ||
| 1897 | Koneenrakentajain suuri työnseisaus. Englantilaisten ammattiyhdistysten pula. Niiden sosialistiset pyrinnöt vahvistuvat. Hyväksyessään työväen tapaturmakorvauslain (Workmen's Compensation Act) astuu Englanti mannermaan valtioiden kulkemalle tielle sosialiseen lainsäädäntöön nähden. |
||
| 1898 | Koetetaan saada aikaan sovintoa I.L.P:n ja S.D.F:n kesken, mutta yritykset raukeavat. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1895 | Juutalaisvastais-ammattikunnallinen suunta tulee valtaan Wienissä ja Ala-itävallassa. Liberalit koalitioniministeristön syntymisestä saakka täydellisesti hajaantuneet. | Vaalipiirejä lisätään Tanskassa. 8 sosialidemokratia eduskunnassa. | |
| 1896 | Hjalmar Branting valitaan vapaamielisten avulla Ruotsin valtiopäiville. | ||
| 1897 | N. s. Wimbergin puoluepäivät Wienissä. Puolue järjestetään uudelleen. Yksityiset kansallisuudet saavat suuremman hallinnollisen itsenäisyyden. Badenin kieliasetus synnyttää kansallisia taisteluja. Jarrutusta; perustuslakielämä joutuu epäjärjestykseen. Badenin luoman 5:nen kurian vaaleissa tulee 14 sosialidemokratia valituksi. Badenin kukistus (marrask. 27 p.). | ||
| 1898 | Valtiopäivävaaleissa saadaan 2,107,100 sosialidemokratista ääntä, 56 edustajaa. Kansallis-sosialisella puolueella on 27,200 ääntä. Keisari Wilhelm vaatii Oehnhausenissa pitämässään puheessa kuritushuonerangaistusta lakkojen toimeenpanijoille. |
Ensimäiset saksalaisen sosialidemokratian puoluepäivät Itävallassa. | Puolueettomasti ammatilliseen suuntaan toimiva ruotsalainen työväenliitto (Svenska arbetareförbundet) perustetaan (Herman Lindqvist). Tanskalaiset ammattiyhdistykset keskittyvät »Samvirkende Fagforbund» liitoksi. Norjassa saadaan yleinen äänioikeus. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1895 | Valtiollis-ammatiliinen katolilais-sosialistinen työväenpuolue Democrazia Sociale syntyy. T:ri Romolo Murri. | |
| 1896 | Socialist Trade and Labor Alliance (De Leon) perustetaan vastustamaan unioneja. | |
| 1897 | Perustetaan Social Democracy of America (Eugene Debs). | |
| 1898 | Leivän kallistumisen ja huonon taloudellisen aseman aiheuttamia kansanliikkeitä kaikkialla Italiassa. Milanossa kolmipäiväinen katutaistelu (toukok. 6–9). Tendenssi-oikeusjuttuja sosialisteja, anarkisteja, tasavaltalaisia, radikaleja ja klerikaleja vastaan. Taantumus. |
Eräs Soc. Dem. of Am:n sivusta perustaa puolueen nimeltä Social Democratic Party of America. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1895 | Useimmissa sivistysmaissa alkaa ennen tuntematon taloudellinen vaurastuminen kullantuotannon tavattoman kasvamisen vuoksi. | ||
| 1896 | Neljäs kansainvälinen työväenkongressi Lontoossa. | ||
| 1897 | Sosialidemokratinen liitto hajoaa: anarkistit järjestyvät pieniksi ryhmiksi nimellä »vapaat sosialistit». Liiton vähäpätöinen jäännös yhtyy pian sosialidemokratiseen työväenpuolueeseen. Äänioikeutta laajennetaan Hollannissa: ensimäinen sosialidemokratisen työväenpuolueen vaalitaistelu (11,000 ääntä; van Kol ja Troelstra valitaan). | Työaika rajoitetaan tehtaissa 111⁄2 tuntiin. Perustetaan venäläis-juutalainen sosialidemokratinen puolue: »Liitto». |
Kansainvälinen työväensuojeluskongressi Zürichissä. Osanottajina työväenyhdistysten edustajia huolimatta valtiollisen ja uskonnollisen suunnan erosta. Kansainvälinen työväensuojeluskongressi Brüsselissä. Osanottajina porvarillis-puhdasoppisia ja porvarillisreformatorisia oppineita ja politikoita. |
| 1898 | Belgiassa saavat ammattiyhdistykset laillisen pätevyyden. | Venäjän sosialidemokratinen puolue perustetaan marxilaiselle pohjalle. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1899 | Sosialisti Millerandin astuminen Waldeck-Rousseaun ministeristöön pahentaa riitoja sosialistisessa puolueessa. Pariisin Kansallisessa kongressissa saadaan kuitenkin aikaan sovinto kaikkien (6) sosialististen suuntain kesken, joiden edustajista muodostetaan Comité général socialiste. | ||
| 1900 | I.L.P:n, Fabiolaisten ja Trade Unionien edustajat muodostavat Labour Representation Committees (L.R.C.) itsenäisen työväenpuolueen järjestämistä varten. | Hallituksen toimenpiteitten johdosta lakkolaisia vastaan Chalon-sur-Saonessa ryhtyvät leppymättömät uudelleen taistelemaan »ministeriläisiä» vastaan: riita loppuu Pariisin kongressissa siten, että guesdeläiset luopuvat. | Ammattiyhdistysliitto laatii uudet säännöt, joiden mukaan se rajoittaa toimintansa puhtaasti ammattiyhdistyksellisiin tehtäviin ja »koettaa saada kaikki ammattiyhdistykselliset sekä toimialaa koskevat työväenjärjestöt liittymään yhteen». |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1899 | Ensimäinen kristillis-sosialisten ammattiyhdistysten kongressi Berlinissä. Sosialidemokratisen puolueen puoluepäivät Hannoverissa: »Bernstein-keskustelu.» Valtiopäivät hylkäävät suurella enemmistöllä ilman valiokuntaneuvottelua taantumuksellisen lakiehdotuksen työolojen suojelemisesta teollisuusalalla, n. s. »kuritushuone-ehdotuksen». Valtiollisten yhdistysten yhteenliittymiskielto lakkautetaan. Taistelu ammattiyhdistysten n. s. neutralisuudesta. |
Sos.-demokratien suuri mielenosotus Thunin kabinetin § 14-taloudenhoitoa vastaan. Brünnin »kansallisen autonomian ohjelma». | Ruotsalaiset ammattiyhdistykset liittyvät läheisesti sosialidemokratiaan. |
| 1900 | Suuri hiilenkaivajain lakko saa aikaan laissa määrätyn kahdeksantuntisen työpäivän hiilikaivoksissa. | Ensimäinen Norjan työväenpuolueen vaalitulos (7000 ääntä). |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1899 | Vaali- ja parlamentarinen toimintaliitto sosialistien, tasavaltalaisten ja radikalien kesken (n. s. Estrema Sinistra) taantumuksen vastustamiseksi. | Hajaannus Socialist Labor Partyssa. |
| 1900 | Kamariin valitaan 23 sosialistia. Rooman kongressissa hyväksytään minimiohjelma (programma minimo) sekä nykyhetken vaatimukset. Ensimäinen suuri yleislakko (myötätuntoisuuslakko) Genuassa kokoontumis- ja yhdistymisoikeuden hyväksi. Päättyy voitolla. Suuria maalaistyöväestön palkkaliikkeitä. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1899 | Commission syndicale asetetaan Conseil général du Parti ouvrieriin kehittämään ammattiyhdistysliikettä. Suhteellinen vaalijärjestelmä (R.P.) otetaan käytäntöön Belgiassa. Maison du Peuple vihitään Brüsselissä. |
||
| 1900 | Perustetaan Fédération des coopératives socialistes belges (Tukkuosto-osuuskunta). Hyväksytään eläkelaki. Vaaleissa 467,326 sosialistista ääntä. Sosialistit ovat Belgian lähinnä vahvin puolue. |
Sosiali-demokr. puolueen äänenkannattaja »Iskra» (Kipinä), toimittajina G. Plechanow, Sassulitsh ja Axelrod. | Pariisin maailmannäyttelyn johdosta useita kansainvälisiä kongresseja. Muiden muassa: Viides kansainvälinen työväenkongressi. Asetetaan kansainvälinen parlamentarinen toimisto Brüsseliin. Perustetaan kansainvälinen liitto lainsäädännöllistä työväensuojelusta varten, kotopaikka Sveitsissä. Leo XIII:n kiertokirje Graves de communi Re kieltää Democrazia Cristianalta kaiken valtiollisen toiminnan. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1901 | Ylähuone ratkaisee Taff Vale -riidan Trade Unioneille epäedulliseen suuntaan; ne selitetään vastuunalaisiksi kaikista edustajainsa aiheuttamista vahingoista. | Lyonin kongressi (ilman guesdeläisiä): Keskustelua Millerand-jutusta jatketaan; se päättyy siten, että blanquilaiset eroavat. | |
| 1902 | Allemanistit itsenäistyvät uudelleen. P.O.F, (Guesde) ja P.S.R. (Vaillant) yhdistyvät julkisesti puolueeksi nimellä Parti socialiste de France (P.S. de F.) Reimsin kongressissa. Toursin kongressissa muodostetaan Parti socialiste français (P.S.F.; Jaurès, Briand). |
Sosialidemokratinen puolue ja Grütliyhdistys liittyvät yhteen. Uusi puolue ei tunne yksityisjäseniä. | |
| 1903 | Ensimäinen osuuskunta liittyy L.R.C:hen, jota edustaa 14 edusmiestä parlamentissa. | Bordeauxin kongressi, jossa on taas edustajina melkein yksinomaan jaurèsilaisia. Miilerand saa luottamuslauseen (109 äänellä 89 vastaan). |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1901 | Perustetaan »Gesellschaft für soziale Reform», työväensuojelemista tarkoittavan kansainvälisen liiton saksalainen osasto kaikkiin muihin paitsi sosialidemokratiseen puolueeseen kuuluvain sosialipolitikojen toimesta. Sosialidemokratia oli uudistetuista kehotuksista huolimatta kieltäytynyt osanotosta. | Uudistusvaaleissa valitaan 10 sosialidemokratia. | Yleinen kunnallinen äänioikeus Norjassa myöskin naisille: 150 sosialidemokratia valitaan kunnallishallintoihin. |
| 1902 | Proletaristen ja pikkuporvarillisten harrastusten väliset ristiriidat kulutusyhdistyksissä tulevat ratkaisunalaisiksi Kreuznachin kongressissa; työväenkulutusyhdistykset eroavat sen johdosta »Yleisestä liitosta». Perustetaan Saksan kulutusyhdistysten keskusliitto. | Suuria joukkolakkoja Ruotsissa mielenosotuksena yleisen äänioikeuden puolesta. Neljä sosialidemokratia valitaan vapaamielisten avulla valtiopäiville. | |
| 1903 | »Ensimäinen» saksalainen työväenkongressi Frankfurt am Mainissa: koetetaan yhdistää kaikki työntekijät (620,000), jotka eivät ole sosialidemokrateja, valvomaan iuokkaetujaan. Valtiopäivävaaleissa yli 3,000,000 sosialidemokratista ääntä (81 edustajaa). »Kansallis-sosialien» täydellinen häviö, he sulautuvat »vapaamieliseen yhdistykseen». Sosialidemokratisilla puoluepäivillä Dresdenissä: kiivaita keskusteluja »revisionismista». |
Norjassa perustetaan valtionpankki itsenäisten työväentalojen rakentamista varten; laivojen merikelpoisuus valtion valvonnan alaiseksi. Valtiopäivävaaleissa 24,500 sosialidemokratista ääntä. |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1901 | Maalaistyöväestön kongressi Bolognassa. Liitot (320,000 jäsentä) selittävät kannattavansa kollektivismia. | Yhdistymiskongressi Indianapolissa, osanottajia kaikista sosialistisista ryhmistä (paitsi N.V. Faction of Soc. Lab. Partysta; De Leon). Socialist Party (S.P.) perustetaan. Sen rinnalle jää De Leonin ryhmä S.L.P:n nimisenä. |
| 1902 | Vaaditaan kunnallisia leipämyymälöitä. Sosialistinen puolue kannattaa liberalista hallitusta (Zarnadelli-Giolotti) eduskunnassa. Imolan kongressissa hyväksytään tämä taktika (Filippo Turati, Leonida Bissolati) kiivaitten taistelujen jälkeen leppymättömiä (Enrico Ferri) vastaan. |
Vuorityöläisten jättiläislakko, joka kestettyään useita viikkoja päättyy presidentti Rooseveltin väliintulon vaikutuksesta. |
| 1903 | Puolueessa kehittyy revolutionäris-ammattiyhdistyksellinen (sindacalista) suunta, jota edustavat Avanguardia Socialista Milanossa (Arturo Labriola, Walter Mocchi, Constantino Lazzari) ja Divenire Sociale Roomassa (Enrico Ferri). |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1901 | »Das Volk» lehti ilmestyy Hollannin sosialidemokratisen työväenpuolueen päivälehtenä. Puolue saa vaaleissa 40,000 ääntä ja 7 edustajapaikkaa. Liberalismin tappio. | Ensimäinen kansainvälinen ammattiyhdistysten sihteerien neuvottelukokous. | |
| 1902 | P.O:n järjestämät joukkolakot äänioikeuden uudistamisen puolesta jäävät tuloksitta. | Suuret talonpoikaiskapinat Charkowin ja Pultavan kuvernementeissa. Stuttgartissa ilmestyy P. v. Struven julkaiseman »Osvoboshdenie» (Vapautus) lehden ensimäinen numero. Siitä tulee yhdistyneitten liberalien, demokratien ja »narodnikeista» vaan ei puhdasoppisista marxilaisista puoluelaisia hankkivain sosialistien vaikutusvoimainen äänenkannattaja. |
|
| 1903 | Suuri rautatieläisten lakko Hollannissa. Sen seurauksena ovat n. s. pakkolait (dwangwetters), jotka määräävät rangaistuksia rautatieläisten y. m. lakoista. |
| Vuosi | Englanti | Ranska | Sveitsi |
| 1904 | 14 työväenedustajaa parlamentissa liittyy erityiseksi ryhmäksi. John Burns esimiehenä. Kunnallisneuvostojen vaaleissa valitaan 95 L.R.C:n ehdokasta. | Millerand erotetaan Seinefederationista. P.S.F:n puoluepäivillä Etiennessä pääsee radikalinen sivusta valtaan. Jaurès ja Millerand riitautuvat. P.S. de F:n kongressi Lillessä: P.S. de F. julistetaan ranskalaisen köyhälistön »ainoaksi» politiseksi järjestöksi. | Sosialidemokratiselle puolueelle laaditaan uusi yksityiskohtainen ohjelma. |
| 1905 | Liverpoolin kongressissa hyväksytään L.R.C:n ohjelmaan sosialistinen päämäärä. | P.S.F. ja P.S. de F. yhtyvät Rouenin kongressissa. Uuden puolueen nimi on: Parti socialiste, section française de l'Internationale ouvrière. Valtion ja kirkon ero, pääasiallisesti sosialistisen agitationin vaikutuksesta: Briand alustajana kamarissa. | Tappio kansallisneuvoston vaaleissa; sosialidemokrateille jää vain 2 paikkaa (167:stä) kansallisneuvostossa. |
| 1906 | Labour Party, kuten L.R.C. tästedes nimitetään, saa loistavan voiton parlamenttivaaleissa. | Vallankumouksellisten (syndikalistien) käsiin yhä suuremmassa määrässä joutuvan Confédération générale du Travail (C.G.T.) liiton vaikutuksesta pannaan toimeen useita »yleislakkoja». | |
| 1907 | Antimilitaristinen propaganda alkaa vaikutuksensa: muutamat rykmentit kapinoitsevat varsinkin eräässä eteläranskalaisten viininviljelijäin toimeenpanemassa mellakassa. |
| Vuosi | Saksa | Itävalta-Unkari | Skandinavian valtiot |
| 1904 | Tukholmassa perustetaan ei-sosialidemokratinen keskustoimisto sosialista työtä varten. Pääjohtaja toimittaja G. v. Boch. Perustetaan pohjoismaiden »sosialinen valistus- ja reformiliitto» Tukholmassa. Hallinnossa Ruotsin, Norjan ja Tanskan edustajia. Pääjohtaja T:ri Edw. Laurent. | ||
| 1905 | Suuri kaivostyöväen lakko Rheinland-Westfalenissa. (200,000 lakkolaista.) Kaikki ammatilliset järjestöt noudattavat yhteistä menettelyä. Tulos: lisä-asetus Preussin vuorilakiin. Jenan sos.-dem. puoluepäivillä jyrkempi sävy. Pohtinen yleislakko agitationivälikappaleena tunnustetaan. |
Työväestön katumielenosotuksia ja joukkolakkoja yl. äänioikeuden hyväksi. Verisiä yhteentörmäyksiä Pragissa. | |
| 1906 | Ammattiyhdistykset asettuvat jyrkästi yleislakkoa vastaan, Mannheimin puoluepäivillä päätetään, ettei viimevuotinen esiintyminen yleislakon puolesta ole ristiriidassa ammattiyhdistysten Kölnissä tekemän päätöksen kanssa. | Yleinen äänioikeus otetaan käytäntöön. | |
| 1907 | »Kansalliset» puolueet liittyvät valtiopäivävaaleissa menestyksellä vastustamaan sosialidemokratiaa, joka menettää puolet paikoistaan. Toinen ei-sosialististen ammattiyhdistysten kongressi (yli 1 milj. ääntä). |
Ensimäisissä uuden vaalilain mukaan toimitetuissa vaaleissa valloittavat sosialidemokratit 87 paikkaa valtioneuvostossa (yli 1 milj. ääntä). |
| Vuosi | Italia | Amerikan Yhdysvallat |
| 1904 | Sosialistikongressi Bolognassa. Leppymättömät (Ferri) ja revolutionäriset (Labriola) voittavat yhdistyneinä reformistit (Turati). Puolue kieltää hallitukselta kaiken systematisen kannatuksen. Pius X peruuttaa yksityisissä vaalipiireissä Non expedit kirjeensä. Katolinen kansanpuolue syntyy. |
Sosialististen puolueiden ehdokas saa presidentinvaalissa 450,000 ääntä. |
| 1905 | Ammattiyhdistysten kongressi Genuassa. Yleislakko tunnustetaan ammatilliseksi taisteluaseeksi. | »Vallankumouksellinen» ammattiyhdistysjärjestö Industrial Workers of the World perustetaan A.F. of L:n vastapainoksi. Upton Sinclairin romani »The Jungle» herättää suurta huomiota. |
| 1906 | Yleinen ammattiyhdistyskongressi julistaa vastustavansa syndikalismia ja asettaa keskusvaliokunnan (Confederazione del Lavaro) Turiniin. Sosialististen edusmiesten ero. Puolue hajaantuu, mutta yhtyy jälleen Roomassa: n. s. »Integralismin» voitto (Morgari). |
A.F. of L. ottaa sellaisenaan osaa vaalitaisteluun. Liike sosialireformisen Hearstin puolesta, jonka voittaa tasavaltalainen vastustaja ainoastaan muutamilla äänillä New-Yorkin majorvaalissa. |
| 1907 | Ensimäisessä kongressissaan Ferrarassa päättää osa syndikalisteja muodollisestikin toteuttaa jo aikaa sitte tapahtuneen eroamisen sosialidemokratisesta puolueesta. | Yleinen liike muutamien väkivaltaisesti ja epäoikeutetusti kohdeltujen työväenjohtajain hyväksi Coloradossa. |
| Vuosi | Belgia ja Hollanti | Venäjä | Internationale |
| 1904 | Valtiollinen vallankumous puhkeaa hankkiakseen perustuslain. Verisiä katutaisteluita kaikissa suuremmissa kaupungeissa. | Ranskalais-italialainen työsopimus; merkitsee ensimäistä askelta kansainvälisten sosialipolitisten liittoutumisten tiellä. Kuudes kansainvälinen sosialistikongressi Amsterdamissa. |
|
| 1905 | Sosialidemokratiset ammattiyhdistykset yhtyvät liitoksi nimellä Nederlandsch Verbond van Vakvereenigengen. | Myönnetään perustuslaki, joka ei kuitenkaan tyydytä syviä rivejä. Vallankumous jatkuu. Yleislakkoa käytetään taistelukeinona. |
Sveitsin liittoneuvoston kiertokirjeellään kutsuma kansainvälinen työväensuojeluskonferenssi Bernissä. |
| 1906 | Hollannin sosialidemokratian puoluepäivillä taistelu radikalien (M:me Roland-Holst, van der Goes) ja maltillisten (Troelstra, Schaper, Vliegen) välillä, jotka jälkimäiset saavat enemmistön. | Uusi valtakunnan parlamentti, duma, hajotetaan. Terrori. | Bernissä päättää 13 valtiota sitovan sopimuksen naisten yötyön järjestämisestä, 7 valtiota valkoisen (keltaisen) fosforin käyttämisestä tulitikkuteollisuudessa: kansain välinen työväensuojelus alkaa. »Kansainvälinen yhdistys työväen lainsääd. suoj. varten päättää 4:nessä kokouksessaan Genfissä yhtyä kannattamaan pisimmän laissa säädetyn työpäivän määräämistä myöskin täysi-ikäisille miehille. |
| 1907 | Toinen duma hajotetaan. Vähemmän radikalinen uusi duma kokoontuu. | VII Kansainvälinen sosialistikongressi Stuttgartissa. |
[1] Käännetty suomeksi: H. Herkner, Työväenkysymys, 1902 Suomal. Kirj. Seura. Suom. muist.
[2] On suomeksi nimellä »Kankurit». Suom. muist.
[3] Ilmestyy parhaillaan suomeksi: »Englannin ammattiyhdistysliikkeen historia». Sosialistin kirjapaino, Turku. Suom. muist.
[4] On käännetty suomeksi: »Köyhälistö», Pori. Sosialidemokraatti. Suom. muist.
[5] On suomeksi kokoelmassa »Tulevaisuutta kohti», N. R. af Ursin. Otava 1905. Suom. muist.
[6] Suomeksi: Kommunistinen Manifesti, N. R. af Ursin, Turku, 1906. Suom. muist.