Kirjoitettu: 12. lokakuuta 1875
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 308–309. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 12. lokakuuta 1875
Hyvä Bebel!
Teidän kirjeenne vahvistaa täysin käsityksemme, että yhdistyminen on meidän puoleltamme ollut hätiköityä ja sisältänyt tulevan kahtiajakautumisen idun. Olisi hyvä jos edes onnistutaan lykkäämään tämä kahtiajakautuminen seuraavien valtiopäivävaalien ylitse...
Nykyisellään ohjelma koostuu kolmesta osasta:[1]
1. Lassallelaisista lauseista ja iskusanoista, joiden hyväksyminen jää puolueemme häpeäpilkuksi. Kun kaksi ryhmäkuntaa sopii yhteisestä ohjelmasta, niin ne sisällyttävät siihen sen, mistä ovat yhtä mieltä eivätkä koskettele sitä, mistä ne ovat eri mieltä. Lassallelainen valtionapu oli tosin Eisenachin ohjelmassa, mutta vain yhtenä monista siirtymäkauden toimenpiteistä, ja kaikesta kuulemastani päätellen, ellei oltaisi yhdistytty se heitettäisiin aika varmasti pellolle tämänvuotisessa kongressissa Bracken ehdotuksesta. Nyt se esiintyy pettämättömänä ja yksinomaisena parannuskeinona kaikkiin sosiaalisiin vikoihin. Se että sallittiin tyrkyttää itselleen »rautainen palkkalaki» ja muita Lassallen korulauseita oli puolueellemme valtava siveellinen tappio. Puolue tunnusti Lassallen uskon. Sitä ei voi nyt kerta kaikkiaan kiistää. Tämä osa ohjelmaa on Caudiumin ies,[2] jonka alta puolueemme on ryöminyt pyhän Lassallen suuremmaksi kunniaksi;
2. demokraattisista vaatimuksista, jotka on kirjoitettu kokonaan Kansanpuolueen hengessä ja tyyliin;
3. »nykyiselle valtiolle esitetyistä vaatimuksista (lisäksi tietämätöntä, kenelle sitten muut »vaatimukset» asetetaan), jotka ovat varsin sotkuisia ja epäloogisia;
4. yleisistä lauseista, jotka ovat enimmältään »Kommunistisesta Manifestista» ja Internationaalin säännöistä[3] lainattuja, mutta jotka on muunneltu siten, että ne sisältävät jotakin täysin väärää tai sitten pelkkää mielettömyyttä, kuten Marx on yksityiskohtaisesti osoittanut Teidän tuntemassanne kirjoitelmassa.[4]
Kokonaisuus on mitä suurimassa määrin hutiloitua, sotkuista, katkonaista, epäloogista ja häpeällistä. Jos porvarillisessa lehdistössä olisi edes yksi kriittisesti ajatteleva, niin hän olisi voinut käydä lävitse tämän ohjelman lause lauseelta, tutkia jokaisen lauseen todellisen sisällön, osoittaa ilmeisesti mielettömät kohdat, paljastaa ristiriitaisuudet ja taloudelliset kommellukset (esimerkiksi: että työvälineet ovat nykyisin »kapitalistiluokan monopolina», ikäänkuin ei maanomistajia olisikaan, höpinät »työn vapauttamisesta» työväenluokan sijaan, onhan itse työ nykyisin aivan liiankin vapaata!) ja saattaa koko puolueemme tavattoman naurunalaiseksi. Sen sijaan ovat porvarillisten lehtien aasit ottaneet tämän ohjelman aivan vakavasti, lukeneet siitä sellaista, mitä siinä ei ole, ja tulkinneet sen kommunistisesti. Työläiset näyttävät tekevän samoin. Yksinomaan tämä seikka on tehnyt minulle ja Marxille mahdolliseksi olla julkisesti irtisanoutumatta sellaisesta ohjelmasta. Niin pitkään kuin vastustajamme, ja työläiset samoin, näkevät tässä ohjelmassa meidän katsomuksiamme, on meillä oikeus vaieta siitä.
Mikäli olette tyytyväinen henkilökysymyksen tuloksiin, niin on vaatimusten meidän taholtamme täytynyt vajota melko alas. Kaksi meikäläistä ja kolme lassallelaista! Niinmuodoin eivät meikäläiset tässäkään ole samanarvoisia liittolaisia, vaan voitettuja ja ennalta kumoonäänestettyjä. Komitean[5] toiminta, sikäli kuin sitä tunnemme, ei myöskään ole mieltäylentävä: 1) päätös olla ottamatta puoluekirjallisuuden luetteloon kahta Bracken ja B. Beckerin lassallelaisuutta koskevaa teosta; kun tämä on peruutettu, niin se ei ole johtunut toimikunnan eikä Liebknechtinkään toimesta; 2) Vahlteichille annettu kielto ottaa vastaan Sonnemannin tarjoamaa »Frankfurter Zeitungin» kirjeenvaihtajan tehtävää. Tästä on Sonnemann kertonut läpikulkumatkalla olleelle Marxille. Mikä minua tässä ihmetyttää enemmän kuin toimikunnan häikäilemättömyys ja se valmius, jolla Vahlteich on siihen alistunut pihahtamattakaan toimikunnalle, on tämän päätöksen hirvittävä typeryys. Olisihan toimikunnan pikemminkin huolehdittava siitä, että sellaista lehteä kuin »Frankfurteria» avustaisivat kaikilta paikkakunnilta vain meikäläiset...
... Että koko tuo juttu on kasvatuksellinen kokeilu, josta on nykyoloissakin luvassa varsin suotuisia tuloksia, siinä olette aivan oikeassa. Yhdistyminen sinänsä on suuri menestys, jos se kestää kaksi vuotta. Mutta se olisi voitu saavuttaa paljon halvemmalla...
[1] Tarkoitetaan Saksan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ohjelmaa, joka hyväksyttiin Gothan yhdistävässä edustajakokouksessa toukokuussa 1875. Tämän vähäisin muutoksin hyväksytyn ohjelman luonnoksen luonnehdinta ja arvosteleva käsittely on esitetty Marxin teoksessa »Gothan ohjelman arvostelua» sekä Engelsin kirjeessä Bebelille maaliskuun 18.—28. päiviltä 1875 ja Marxin kirjeessä Brackelle toukokuun 5. päivältä 1875. Toim.
[2] Lähellä Caudiumin muinaisroomalaista kaupunkia sijaitsevassa solassa saminilaiset tuottivat vuonna 321 eaa. roomalaisille legioonille tappion ja pakottivat ne kulkemaan »ikeen» alta, mitä pidettiin suurimpana häpeänä voitetulle sotajoukolle. Tästä on peräisin sanonta »käydä Caudiumin ikeen alta», mikä merkitsee joutumista äärimmäiseen nöyrryytykseen. Toim.
[3] Karl Marx ja Friedrich Engels, »Kommunistisen puolueen manifesti» ja Karl Marx, »Allgemeine Statuten und Verwaltungs-Verordnungen der Internationalen Arbeiterassoziation» (»Kansainvälisen työväenliiton yleiset säännöt ja ohjesäännöt»). Toim.
[4] Karl Marx, »Gothan ohjelman arvostelua». Toim.
[5] Tässä kirjeessä Engels tarkoittaa komitealla Saksan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen johtokuntaa (toimikuntaa). Toim.