Julkaistu: Erillisinä kirjasina englannin ja ranskan kielellä marras–joulukuussa 1871 ja saksan kielellä helmikuussa 1872
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 3. osa, s. 290–293. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Ottaen huomioon:[1]
että työväenluokan on itsensä hankittava vapautus työväenluokalle; että taistelu työväenluokan vapautuksen puolesta ei ole taistelua luokkaetuoikeuksien ja -monopolien, vaan tasavertaisten oikeuksien ja velvollisuuksien puolesta ja kaikkinaisen luokkaherruuden hävittämiseksi;
että työtätekevän ihmisen taloudellinen alistaminen työvälineiden, ts. elämän lähteiden, monopolistiomistajan alaiseksi on kaikissa muodoissa esiintyvän orjuuden perustana, kaikenlaisen yhteiskunnallisen osattomuuden, henkisen nöyryytyksen ja poliittisen riippuvuuden perustana;
että työväenluokan taloudellinen vapautus on siis suuri päämäärä, jonka saavuttamisen keinoksi kaikkinainen poliittinen liike on alistettava;
että kaikki ponnistukset tämän suuren päämäärän saavuttamiseksi ovat olleet tähän saakka tuloksettomia sen vuoksi, että eri työalojen työläisten solidaarisuus on joka maassa ollut riittämätön ja että ei ole ollut eri maiden työläisten veljellistä liittoa;
että työn vapauttaminen ei ole paikallinen eikä kansallinen, vaan yhteiskunnallinen ongelma, joka koskee kaikkia maita, joissa on olemassa nykyaikainen yhteiskunta, ja että sen ratkaiseminen riippuu edistyneimpien maiden käytännöllisestä ja teoreettisesta yhteistoiminnasta;
että työväenluokan liikkeen nykyinen uusi nousu Euroopan edistyneimmissä maissa, samalla kun se herättää uusia toiveita, on myös mahtavana varoituksena entisten virheiden toistamista vastaan ja vaatii yhä vieläkin hajanaisten liikkeiden viipymätöntä yhdistämistä;
mainitut näkökohdat huomioon ottaen on perustettu Kansainvälinen työväenliitto.
Liitto ilmoittaa:
että kaikki siihen liittyvät yhdistykset ja yksilöt tunnustavat totuuden, oikeudenmukaisuuden ja siveellisyyden käyttäytymisensä perustaksi keskinäisessä kanssakäymisessään ja kaikkien ihmisten suhteen heidän ihonväristään, uskontunnustuksestaan ja kansallisuudestaan riippumatta;
että liitto tunnustaa: ei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia eikä velvollisuuksia ilman oikeuksia.
Näiden periaatteiden hengessä onkin laadittu seuraavat säännöt:
1. Liitto on perustettu kanssakäymisen ja yhteistoiminnan[2] keskukseksi työväenyhdistyksille, joita on olemassa eri maissa ja joiden tarkoitusperä on sama, nimittäin työväenluokan puolustaminen, kehittäminen ja täydellinen vapauttaminen.
2. Yhdistys ottaa nimekseen »Kansainvälinen työväenliitto».
3. Kerran vuodessa kokoontuu liiton osastojen edustajien yleinen työväenkongressi. Kongressi saattaa julki työväenluokan yhteiset pyrinnöt, ryhtyy Kansainvälisen työväenliiton menestykselliselle toiminnalle välttämättömiin toimenpiteisiin ja nimittää liiton Pääneuvoston.
4. Jokainen kongressi määrää seuraavan kongressin kokoontumisajan ja -paikan. Edustajat kokoontuvat määrättynä aikana määrättyyn paikkaan ilman erikoista kutsua. Pääneuvostolla on oikeus muuttaa tarpeen vaatiessa kongressin kokoontumispaikkaa, mutta sillä ei ole oikeutta lykätä sen kokoontumisaikaa. Kongressi määrää joka vuosi Pääneuvoston olinpaikan ja valitsee sen jäsenet. Täten valitulla Pääneuvostolla on oikeus täydentää jäsenistöään uusilla jäsenillä.
Vuosikokouksissaan yleinen kongressi kuulee julkisen selostuksen Pääneuvoston toiminnasta kuluneen vuoden ajalta. Äärimmäisen tarpeen vaatiessa Pääneuvosto voi kutsua yleisen kongressin koolle ennen säännöissä osoitettua vuosittaista määräaikaa.
5. Pääneuvoston jäsenistöön kuuluu työläisiä niistä maista, jotka ovat edustettuina Kansainvälisessä liitossa. Pääneuvosto valitsee keskuudestaan asiain hoitamista varten tarvittavat toimihenkilöt, nimittäin rahastonhoitajan, pääsihteerin, kirjeenvaihtajasihteerit eri maita varten jne.
6. Pääneuvosto toimii liiton kansallisten ja paikallisten ryhmien kansainvälisenä yhteyselimenä pyrkien siihen, että kunkin maan työläiset olisivat aina tietoisia luokkansa liikkeestä kaikissa muissa maissa; että samanaikaisesti ja yhteisen johdon alaisena suoritettaisiin tutkimuksia Euroopan maiden sosiaalisista oloista; että jossain yhdistyksessä herätettyjä, mutta kaikkia kiinnostavia kysymyksiä käsiteltäisiin kaikissa yhdistyksissä ja että silloin, kun tarvitaan viipymättömiä käytännöllisiä toimenpiteitä, esim. kansainvälisten selkkausten sattuessa, liittoon kuuluvat yhdistykset toimisivat yhtäaikaisesti ja yksimielisesti. Kaikissa asianomaisissa tapauksissa Pääneuvoston on tehtävä omasta aloitteesta ehdotuksia kansallisille ja paikallisille yhdistyksille. Yhteydenpidon helpottamiseksi Pääneuvosto julkaisee ajoittaisia selostuksia.
7. Koska työväenliikkeen menestys jokaisessa maassa voidaan turvata vain yhteenliittymisen ja järjestyneisyyden voimalla ja koska toisaalta kansainvälisen Pääneuvoston hyödyllisyys riippuu suuressa määrin siitä, tuleeko se olemaan tekemisissä muutaman työväen yhtymien kansallisen keskuksen kanssa vaiko lukuisten pienten ja hajallisten paikallisyhdistysten kanssa, niin Kansainvälisen liiton jokaisen jäsenen on omassa maassaan ponnistettava kaikki voimansa hajallisten työväenyhdistysten liittämiseksi kansallisiksi järjestöiksi, joita edustavat kansalliset keskuselimet. Itsestään selvää kuitenkin on, että sääntöjen tämän pykälän soveltaminen riippuu jokaisen maan lakien erikoisuuksista ja että lakien aiheuttamista esteistä huolimatta jokainen itsenäinen paikallinen yhdistys voi olla välittömässä yhteydessä Pääneuvostoon.[3]
8. Jokaisella jaostolla on oikeus nimittää oma kirjeenvaihtajasihteerinsä pitämään yhteyttä Pääneuvostoon.
9. Kansainvälisen työväenliiton jäsenenä voi olla jokainen, joka hyväksyy sen periaatteet ja puolustaa niitä. Jokainen jaosto on vastuunalainen hyväksymiensä jäsenten moitteettomuudesta.
10. Jokaiselle Kansainväliselle työväenliiton jäsenelle, joka muuttaa asumaan toiseen maahan, tulee liitoksi järjestyneiden työläisten antaa veljellistä tukea.
11. Kansainväliseen liittoon liittyvät työväenyhdistykset, yhtyessään veljellisen yhteistoiminnan murtumattomaan liittoon, säilyttävät kuitenkin koskemattomina omat järjestönsä.
12. Näitä sääntöjä voidaan tarkistaa jokaisessa kongressissa ehdolla, että sitä kannattaa 2/3 läsnäolevista edustajista.
18. Kaikki se, mitä näissä säännöissä ei ole otettu huomioon, tullaan täydentämään erikoisessa ohjesäännössä, joka asetetaan jokaisen kongressin tarkistettavaksi.
256, High Holborn, London,
Western Central, 24. lokakuuta 1871
[1] Yleiset säännöt hyväksyttiin syyskuussa 1871 Kansainvälisen työväenliiton Lontoon konferenssissa. Toim.
[2] Saksankielisessä painoksessa »yhteistoiminnan» -sanan eteen on lisätty: »suunnitelmallisen». Toim.
[3] Haagin kongressin (1872) päätöksellä 7. pykälän jälkeen lisättiin pykälä 7a. Ks. Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). Osa 3, s. 560. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978). Toim.