Julkaistu: huhtikuun 18 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 16, huhtikuu 1907, s. 121–128. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
Sosialistisessa Aikakauslehdessä on toveri O.W.K. lausunut otaksumia siitä, millaiseksi porvarilliset puoluemuodostukset lähinnä olevassa tulevaisuudessa tulevat kehittymään.[1] Aihe houkuttelee muitakin lausumaan »ennustuksia» ja ainahan, ottamalla lukuun nykyisyyden ilmaukset, voi jotakin vastaisuudestakin oikein arvata.
Suoritetulla vaalitaistelulla tulee epäilemättä olemaan suuri ja merkitsevä vaikutus puolueiden vastaiseen menettelyyn. Sosialidemokratein tie on selvä. Ollen eduskunnassa vähemmistönä vastaisten porvarispuolueiden yhteissummaan nähden jää puolue vastustukseen. Sen tehtävänä on agitatsioonin kautta laajentaa rintamaa ulospäin ja propagandan eli opin levittämisen kautta kehittää taistelujärjestöjään sisällisesti.
Kaikkein porvarein yhteinen kutsumus taasen on sota sosialismia vastaan. Saamme olettaa heidän Saksan valtapuolueiden malliin liittoutuvan tässä keskenään »Sovinnolliseen yhteistyöhön».
Mutta mikä porvarispuolueistamme tulee olemaan keskustana ja johtavana meitä vastaan alkavassa taistelussa. Otaksun jokseenkin varmasti, että se on »suomalainen puolue». Käsittääkseni tulevat ammattijärjestömme saamaan tosin ankarimmin otella ruotsikkoherrojen kanssa, sillä näillä on suurimmat pääomat. Mutta valtiollisella alalla ovat ruotsikot menettäneet entisen merkityksensä. Se nähdään heidän pienestä edustajaryhmästään. Nuorsuomalaisten valtiollinen ohjelmattomuus tekee taasen sen puolueen vähäarvoisemmaksi. Se tuskin ensi vaaleissa enää tuolla nimelläänkään esiintyy. Sitäpaitsi ovat nuorsuomalaiset peräytyneet entiseltä reformitieltään haparoivat kahden äärimmäisyyden: uskonnollisen vapaamielisyyden ja kirkollisen taantumuksen välillä. Sen puolueen puhujilla enemmän kuin sanomalehdillä ei ole mitään varmaa johdonmukaista kantaa »vapaamielisinäkään», ja näyttää kirjailijain ja taiteilijain »vapaasti-ajatteleva» joukko tuossa puolueessa piiloutuvan vähemmistöksi, näyttämölle tunkeutuneiden »kristillismielisten» rovastien ja porvarillisen vapauden jalojen ritarien kukkaromiesten taakse.
Tuon puolueen on siis armottomasti käytävä toisten »suomalaisten», s. o. suomettarelaisten kanssa tosi teolla puoltamaan manttaalimiesten ja tehdasherrojen etuja. Kasvava työväen taistelu kiirehtää myös ruotsikkoja tekemään sovintoa suomettarelaisten kanssa, näillä kun sittenkin vielä on suurin mahdollisuus suomalaisen väestön johtoon ja sen kytkemiseen kapitalismin valheilla.
»Silmät auki» siis suomettarelaisten keskuuteen päin. Sieltä tuleva vastustus on epäilemättä nykyisestään kasvava.
Suomettarelaiset pian huomaavat ottaa sellaisen »kultaisen keskitien» valtiollisella alalla, joka tyydyttää »nuttuaan ja mielipiteitään harvoin muuttavia» talonpoikia. He asettuvat »kansanvaltaisuudessaan» yhä kohtuullisemmiksi, mutta ovat toiselta puolen kyllin jesuiittoja selityksissään, kuinka he muka ajavat koko kansan, renkein, torpparein ja muonamiestenkin asiaa, toki visusti pysyen erillään turmiollisesta »luokkataistelusta» ja »luokkavihan» kylvöstä. Ja tuo viimemainittu kaltevan kierä keino vielä vetelee meillä pitkäksi aikaa. — On vielä paljon »suomalaisesti hitaita» kärsivällisiä köyhiä, jotka tuohon syöttiin tarttuvat.
Mutta tuo syötti on paljastettava. Sen alla piilevä, terävä työväestön kurkkua kuristava, pistävä kärki on paljastettava.
Ja sitten suomalainen puolue on sosialismia vastustavassa menettelyssään jo astunut selvälle ja maamme oloissa tepsivimmälle kannalle. Se on ottanut uskonnon aseekseen. Ei ole kansallisuuskysymyskään heiltä hullusti osattu. Noiden asiain ympärille punotut lorut käyvät vielä kauvan täydestä todesta. —
Ei ole hevin paljastettu kansalle, mikä ero on kirkon dogmi- ja riistoa puoltavan opin ja todellisen Kristuksen opin välillä. Kestää kauvan, ennenkuin kansamme oppii hakemaan syvempää uskonelämää, omantunnon-uskontoa tuota minkä totuudet ovat kuolemattomia ja sisältyvät kaikkien uskonnonperustajain perusaatteisiin. Ja tänä pitkänä aikana, aikana jolloin valo murtaa pimeyden, voivat suomettarelaiset raa'alla uskonnon tahrimisellaan paljon voittaa valtiopolitiikansa hyväksi.
Sama on laita suomettarelaisten kieli- ja kansallisuus-ajokonin. Sekin käy vielä kauvan täydestä pikajuoksijasta, sillä sosialismi-aatteet kansojen veljestymisestä menevät vasta uuden sukupolven kasvaessa aivoihin.
Tuskin siis erehdymme jos väitämme suomalaisen puolueen nousevan meillä sosialismin merkitsevimmäksi vastustajaksi, syystä että omaavat tähän hyvin suunnitellun taktiikan ja taattua vaikutusvaltaa, joita kumpiakaan ei muilla porvarispuolueilla ole. Ne siis vähitellen liittyvät suomettarelaisiin, samalla kuin edistysmieliset murenevat meille.
Tätä ajatellessa tulee ehdottomasti huudahtamaan: Yhä vieläkin »Silmät auki» koko rintamassamme. Vastustakaa suomettarelaisuutta.
H. P.
Suurta melua ovat vastapuoluelaisemme pitäneet hyväksymistämme Oulun puoluekokouksen kieli- ja kansallisuuskysymysponsista. Ne on leimattu niin »kurjiksi», ettemme muka kykenisi niitä puolustamaan. On tahdottu solvata meitä siitä, että muka olisimme niin »löyhiä» ja »venyviä», että venäläinen ja ruotsalainen kieli leväperäisyytemme vuoksi pääsisivät maahamme tunkeutumaan. Sietääpä siis kerta tätä asiaa valaista ja paljastaa vastustajien salakavalat valheet.
On kansallamme hyvin katkerassa muistossa ne erilaiset sorron muodot, joilla täällä on valtaa vailla olevia kansanluokkia rasitettu. Yksi noista on ollut kielellinen sorto. Sen harjottajina ovat esiintyneet ruotsalaiset virkamiehemme, ruotsinkielinen aatelisto ja porvaristo. Estämällä suomalaisen kansanaineksen omalla äidinkielellään saamasta sivistystä on hidastutettu kansamme vaurastumista itsetietoisuuteen ja ovat siten vallassaolijat pitkittäneet etuoikeuksiin ja luokkalakeihin perustuvaa valta-asemaansa.
Niin pian kuin venäläinen mieli- ja virkavalta on onnistunut tai onnistuu maassamme saamaan jalansijaa, niin pian se myös käyttää välikappaleenaan kielellistä sortoa, voidaksensa näkyväisen kielirajan ja sitä tukevan väkivallan avulla ottaa vallan muutamien harvojen Venäjän byrokraattihallituksen edustajain käsiin.
Näemme siis että kielellinen sorto on erinomainen ase kapitalistisen luokkavaltion sorron välineenä. Näemme sitä hajotettavan valtiollisten ja taloudellisten pyyteiden palvelukseen. Ja kansa, joka ei kykene kielellistä sortoa vastustamaan, ei myöskään jaksa taistella valtiollisten ja taloudellisten oikeuksiensa puolesta.
Jo itsessään sosialidemokratia herättää ja järjestää kansan taisteluun kaikkea sortoa vastaan — siis kielellistäkin. Ja sitäpaitsi, kuten se puolustaa yksilön oikeuksia työhön, työn tuloksiin, vapauteen, niin se puoltaa myös hänen kielellisiä oikeuksiaan. Sosialismi valistaa yksilöjä sellaisiksi, että raa'an kielikiihkon johtama sorto ei voi tulla kysymykseen, yhtävähän kuin sellainen yksilön raukkamaisuus, ettei hän rohkenisi kielellään esiintyä. Sosialismi valmistaa täten siis valtiossa kullekin kansallisuudelle tilaisuuden kasvaa toinen toisensa rinnalla, toistaan häiritsemättä.
Mutta vielä pitemmälle se menee turvatessaan kaikille kansallisuuksille ja kielille elämisen oikeuden. Sosialidemokratia nimittäin taistelee perinpohjaisen koulu-uudistuksen puolesta. Se tahtoo tekemällä kansakoulun kaikkien kansanluokkain pohjakouluksi, vetää korkeimpainkin virkamiesten lapset samoihin kouluihin, missä kansan lapset käyvät ja estää siis virkaluokan eristymästä kielellisesti kansasta. Valtapuolueemme puoltavat yhä edelleen herrojen lapsille herraskouluja, joissa hyvin ymmärrettävästi luokkahenki säilyy ja välituntikielenä pysyy ruotsi tahi ehkä kerran venäjä, vaikka opetuskielenä olisikin suomi. Ei virkamiesluokkamme sitä tietä koskaan suomalaistu.
Suurimman palveluksen äidinkielen asialle tekee sosialidemokratia kumminkin siten, että se levittää sivistystä syviin riveihin. Sivistyksen mukana tulee syvempi ja laajemmin viljelty suomenkielen taito ja siis yhä suuremmat takeet kansamme kansalliselle ja kielelliselle säilymiselle. Tosi työssä siis eikä suurilta sanoilla toteutuu sosialidemokratian lipun alla pienten kansojen oikeus kielensä ja kansallisuutensa säilyttämiseen. Ja huomatkaa, tuo tapahtuu ilman rotuvihan lietsomista, päinvastoin kansojen »veljestämisen» kautta.
Tämän, mitä edellä on sanottu, sisältävät pääasiassa Oulun kokouksen ponnet. Niissä mainitaan kuinka »Suomen kielen kehittäminen koulu-, kirjallisuus- ja virkakieleksi on tärkeää». Samassa kokous ilmaisee »suosivansa ruotsinkielisen sivistyksen Suomessa säilyttämistä, ruotsalaisen väestön vapauspyrintöjen edellytyksenä.» Venäjänkieleen nähden päätti kokous:
»venäjänkieltä ei ole sentähden vihattava, että on venäjänkielisiä sortajia,
»venäjänkielen kehittämistä ja käyttämistä on Suomessa sallittava,
»venäjänkielellä ilmaistua nykyaikaisia vapausaatteita sisältävää sivistystä on Suomessa edistettävä ja tunnetuksi tehtävä ja
»venäjänkielisen köyhälistön kanssa ryhdyttävä sosialidemokratian edellyttämään sovinnolliseen yhteistyöhön».
Päivän selvää on siis, että sosialidemokratit tahtovat maallamme suomea virkakieleksi, vaan samalla myöntävät toiskielisille vapaan kielensä hajotuksen sivistyksellisessä, taloudellisessa sekä yksityisessä elämässään. — Eikö tämä ole selvä kanta? Ei sitä huoli hävetä. Sen valopuolia porvarillisiin kieliohjelmiin nähden on selvä vaatimus kielemme oikeuksista tahtomatta toisten kielten sortoa. Sen ovat olleet hyväksymässä myös ruotsalaiset puoluetoverit, tietäen, että sosialidemokratian päästessä valtaan loppuu koko kurja kielikiista, joka on porvarillisten keppihevonen heidän usuttaessaan kansalaisia toisiaan vastaan ja erittäinkin heidän koettaessaan erikielisien raatajain yhteenliittymistä estää.
Kovin ovat porvaripuolueemme, nuo samat, joiden kodeissa usein vieras kieli rehottaa, nyt kansankielen ystäviä. Nuorsuomalaisten kieli-into ei heitä kuitenkaan estä pitämästä ruotsikkokuvernöörien ja senaatin puolta. Suomettarelaisten suomenmielisyys vie heitä kilpailemaan venäjän kielen opinnoissa ja harjottelemaan ylhäisten nimiensä, mitä »heimoja» lienevätkin, piirtämistä venäläisillä kirjaimilla. Heillä se suomenkielen käytäntö itse asiassa on »venyvää» ja kansallistunto hataraa.
Sosialidemokratia halveksii teennäisillä kieliohjelmilla ratsastamista, se paljastaa, kuinka porvarien puhe kansallistunnosta on vain tuulen pieksämistä, joka ei heitä estä nylkemästä ja riistämästä ja sitä tietä sortotilaan painamasta omaa kansallisuuttaan, kun vain heillä siihen on tilaisuutta.
Sosialidemokratit rohkenevat porvarillisten valhelippujen hulmutessa nostaa lippunsa korkealle ja sanoa: katsokaa tänne. Tämän juurella ovat sorretut kaikissa maissa uskonnostaan ja kielestään huolimatta veljiä. Heidän on kunkin omassa maassaan selviydyttävä omasta porvaristostaan, niin koittaa heille vapaus vapaus missä kaikki sorto, olkoonpa sitten vaikka kielellistä tahi kansallista laatua, lakkaa.
Turhaa on enään porvariston kellastuneita lippurepaleitaan ilmaan nostaa, turhaa kieliohjelmiensa kuluneilla puheenparsilla ratsastaa. Niiden tyhmyys jo alkaa paljastua. Silmät kääntyvät sinne, missä on totuutta ja sisältöä. Ja ihanteita janoava maailma löytää kaipuullensa tyydytyksen sosialismissa, joka sekä turvaa pienten kaikkia oikeuksia että yleensä heitä veljestää.
H. P.
Enemmän täsmällisyyttä olisi toivottava järjestöjen toimihenkilöiltä. On vallan harmillista se välinpitämättömyys, millä useat hoitavat toimiaan osastojen virkailijoina. Tosin on se paha tapa melkein kaikkialla käytännössä, että samalle henkilölle annetaan niin paljon tehtäviä, ett'ei tämä parhaimmaila tahdollakaan jaksa niitä täyttää. Mutta ei se kuitenkaan puolustukseksi kelpaa. Jos tahdomme saada säännöllistä työtä osastoissa, on meidän koetettava järjestää töitä useammille jäsenille, joten yhdet eivät rasitu liijaksi ja toiset kyllästy taas toimettomuuteen. Samoin on kaikkein virkailijoiden pantava enemmän ja suurempaa huomiota toimiensa täyttämiselle. Erittäinkin tahtoisin tätä teroittaa osastojen kirjurien mieliin. Miten paljon juuri näiden leväperäisyyden tähden kärsivät liittohallinnot y. m. Liittohallinnot tiedustelevat osaston mielipidettä hyvin tärkeässä asiassa. Osaston kokouksessa päätetään asia kohta, mutta kuitenkin saa liittohallinto kuukausia odottaa vastausta, jos sitä tulee ensinkään. Uusimmat todisteet edellä mainitusta saadaan silmäillessämme ammattiliittovaliokunnan tiedonantoja. Katsoessamme naisten liittoja, kuten palvelijattarien ja ompelijattarien liittoon kuuluvien osastojen vastauksia, huomaa osastojen virkailijain olleen suoraan huolimattomia. Edellisistä on vastannut 2 osastoa ja jälkimäisistä 5, vaikka on monta kuukautta ollut aikaa. Useammat osastot ovat kuitenkin asiasta päättäneet, joten syy leväperäisyyteen jää kirjureille. Enkä luule niiden sen paremmin vastaavan omallekaan liittohallinnolle. Niinkuin tästä näkyy, on muutosta toivottava, jos tahdotaan naisten osastojen ja ammattiosastojen kehittyvän ja järjestyvän samoin kuin miestoverien osastot. Suuremmalla huolella on naisten ruvettava toimiansa täyttämään.
—ni —ri.
Esimerkkimme kelpaa. Alapas nyt »Akka» taas pakista, nykäsee minua ukkoseni. Etkö näe merkkejä ilmassa, merkkejä, jotka taistelujalalle kutsuvat. No minä kun olen niin hyvänahkainen niin heti käyn kynään käsiksi. Se on nähkääs sellaista, että herrasnaisetkin heräsi. Ne ovat olleet niin lihavia ja hyvinvoipia, ett'eivät vaivautua ole viitsineet. Lucina ja Maikki Friberg ja se suuri »Aleksandra» ovat saaneet yksin hääriä. Nyt kumminkin nti Hagman käy naisjärjestöä todenteolla puuhaamaan. Sen tulee ulottua maalle ja kaupunkeihin, joka tölliin asti. Ei enään Martha yhdistys vetele. Huonosti lykästää »Valkonauhankin» meiningit. Siksi ulotetaan uusi ja parempi. — No se hyvä kun tiedämme. Se vaan on asiamme, ett'emme noihin naisyhdistyksiin köyhiä laske — pimitettäviksi ja kesytettäviksi. Rajat selvillä on ennenkin olleet, pitäkäämme ne sellaisina. Joka ei ole kanssamme se on meitä vastaan.
Vera Hjelt, Voikaan tyttöjen tuttu lakon ajoilta on taas astunut näyttämölle. Hän on kertoo Sosialisti porvaristen »Unionissa» taaskin esiintynyt — naisten yötyön vastustamiseksi. Yötyö on Veran mielestä ihanaa »vapautta». Yötyö hänen mielestä vahingoittaa vain sellaisten naisten siveellisyyttä, joilla »siveellisiä edellytyksiä ei ole luonteessa». Nämä vain viittauksia hänen käsityksistään. Sopii vain kysyä: »oliko hänelle tuntematonta että vaaliohjelmassamme vaaditaan yötyön poistaminen niin miehiltä kuin naisilta, mikäli työn teknillinen laatu ei ole esteenä». Mitähän hän tästä sanoisi?
Suomettarelaiset konstailevat. »Viipuri»-lehti ehdoittaa juhlittavaksi Minna Canthille, naisten asianajajalle. Ei muista, että heikäläiset kalvoivat kuin luuta Minnaa aikanaan karahteeraten häntä »Kuopiolaiseksi mätäneväksi toukaksi».
»Hiljaa» kehutaan. Samainen »Viipuri»-lehti karahteerasi häntä sosialidemokratein »täkäläiseksi pääyllyttäjäksi» ja tekaisi ruman hätävalheen. Nyt taasen sanoo Talonpojan lehti:
»— Hurja (= Hilja) Pärssinen veti nuottaansa Viipurin Läänin Läntisen Vaalipiirin vesillä uutterasti ja haukkui maalaisliittoa niin paljon kuin ennätti. Ja maalaisliitto jäi ilman edustajaa länsipiirissä.
»Maalaisliittolaiset! Pankaa tämä mieleenne ja niin syvästi että vielä kerran näytätte tuollaisille kansanopettajille, keitä vastaan he nousevat. Tässä maassa täytyy meillä olla enemmän sananvaltaa kuin tuollaisilla räyhääjillä.
»Mörkö.»
Tämä on melkein yhtä ylistävää kuin Aleksandran sana, joka kuulun: H. P. »kylläkin suurisuinen», — —
Mitä Tampereella päätettiin ammattijärjestön perustavassa kokouksessa. Se on kylläkin tärkeä. Palaamme asiaan toiste. Katseet siis tuon kokouksen menoon. Seuratkaamme puoluelehtien kertomuksia siitä.
Akka.
Helsingissä pidetyn palvelijain yleisen kokouksen johdosta kirjoitti Helsingin Emäntäliiton sihteeri Hufvudstadsblad. n:o 70 jonkunlaisen selityksen jossa hän koittaen pestä emäntäliiton puhtaaksi vuosipalveluskysymyksestä. Allekirjoittanut lähetti samaan lehteen sihteerille vastauksen, jota lehden toimitus ei kuitenkaan painattanut, pelkäsi kai, että pian suurin osa emäntiäkin tunnustaa palvelijain pyrkimykset oikeutetuiksi ja yhtyvät vaatimaan palkollislain säädännön kumoamista.
»Sihteeri» kirjoittaa että emäntäliitto ei muka ole koskaan päättänyt mitään niin epäinhimillistä kuin on pakkokeinojen käyttämisen vuosipalveluksen muodossa. Mutta saman kirjoituksen lopussa hän tunnustaa että siitä on liiton kokouksessa keskusteltu, ja osa emäntiä ehdotti että olisi saatava yleisemmin käytäntöön vuosipalvelus. »Sihteeri» puhuu niin kauniisti »kotien siunaavasta suojeluksesta» niihin palvelijoihin jotka kauvan ovat paikoissaan. Sihteeri ei myönnä että minkäänlaista syytä palvelijain muuttoon voisi löytyä emännissä, vaan on syy yksinomaan niissä »huonoissa palvelijoissa» kuten sihteeri suvaitsee sanoa. Emäntäliiton kokouksessa sanottiin kerran, »joka kerran on emäntä, kyllä hän tietää mitä hän tekee» tai toisin sanoen »jolle jumala antaa viran, sille hän myös antaa järjen». Vaan että niin ei aina ole, siitä meillä on surkeita kokemuksia. Eräs emäntä kääntyi hiljan allekirjoittaneen puoleen kysymyksellä, miksi ei palvelijat viihdy hänen luonaan. Hän oli mielestään hyvä, heillä oli erittäin sievä palvelijain huone, y. m. mutta palvelijat eivät vaan ottaneet viihtyäkseen. Kuulusteltuani sain tietää, että kysymyksessä oleva emäntä ei vähääkään luottanut palvelijoihinsa vaan oli aina kintereillä, antoi määrä ruan, aamusin sai kupin teetä kl. 9 aikaan jolloin jo oli noin kolme tuntia työskennellyt, ruokaa sai vasta kl. 12 aikaan j. n. e. Tämmöistä katsoo »sihteeri» aivan luonnolliseksi, joka ei siihen tyydy on huono palvelija.
»Sihteerin» selitys ei ollenkaan saata »Emäntäliiton» menettelytapaa parempaan valoon, jos ei liitto julkisuudessa peruuta lausumiaan mielipiteitä. Vuosipalveluksen käytäntöön ottaminen kaupungeissa olisi mitä räikeintä vapauden aatteen polkemista, jonka alaiseksi ei yksikään vähemmälläkään itsenäisyydellä varustettu voisi antautua.
M S.
kokouksissa t. k. 5 ja 11 p:nä keskusteltiin m. m. seuraavista asioista:
Hallinnon nykyinen sihteeri ja rahastonhoitaja ilmoitti 1 p:stä Toukokuuta eroavansa toimistaan. Sijalle tuli toveri Aura Kiiskinen 110 mk. kuukauspalkalla ja hoitaa hän mainitut toimet, sekä toimii myöskin tilapää-puhujana pitäen kuukaudessa noin 6 puhetta.
Ammattikongressiin Tampereelle menee hallintoa edustamaan Jenny Kilpiäinen.
Ihanneliitto-oppikirjoja kysellään myötäänsä hallinnolta, joita ei kuitenkaan ole ollut olemassa. Puutteen poistamiseksi päätettiin ryhtyä hommaan, pienemmän Ihanneliitto-oppikirjan kustantamiseksi lähimmässä tulevaisuudessa. Toimitustyö jätettiin H. Pärssiselle.
Keskusteltiin siitä josko olisi kehoitettava eri paikkakuntain naisia panemaan toimeen evästyskokouksia, joiden päätökset he saattaisivat julkisuuteen joko sanomalehdissä kokouskertomusten kautta tahi kirjelmällä edustajalle. Pidettiin sellaisia kokouksia suotavina vaan ei katsottu tarpeelliseksi näistä erikoisen kehoituksen antamista.
Kaukaan naisosasto on luovuttanut agitationiin käytettäväksi Smk. 9:—. Samaan tarkoitukseen on Terijoen naisosasto lähettänyt Smk. 25:—.
Veroja on saapunut Terijoen naisosastolta Smk. 7:85. Kymin Karhulan n.-o. 10:80. Kuopion n.-o. 6:90. Uuraan Lastausnaisten n.-o. 11:—.
Koska on vielä suuri joukko osastoja, jotka ovat ilmoittautuneet liittoon viime vuosiluvulla, mutta eivät ole palauttaneet heille täytettäväksi lähetettyjä vuosikertomuskaavoja, niin pyydetään palauttamaan mahdollisimman pian, muussa tapauksessa tulevat jäämään pois hallinnon laatimasta tilastosta.
Osastot, suorittakaa viime vuoden veronne ensi tilassa, usealla osastolla on ne vielä suorittamatta.
Sihteeri
— Ammattijärjestön tilastoja. Viime lehteen emme tilanpuutteessa voineet ottaa, joten nyt painatamme seuraavat otteet:
Palvelijain liiton osastoista ovat vain 3 vastanneet joista yksi ei ole ilmoittanut kotipaikkaansa. Lahden palvelijatarosasto ilmoittaa jäsenlukunsa 20, nimeään ilmoittamaton samoin 20, Tampereen miespalvelijain osasto ei hyväksy ammattijärjestön perustamista; mistä syystä, ei se sitä ilmoita. Jäsenmaksut ovat 3 markkaa vuodessa, toinen maksaa t. y. 1 mk., toinen 1:50 jäsentä kohden vuodessa. Liitolle 60 penniä. Puolueeseen kuuluvat työväenyhdistysten kautta. Tässä ammatissa saadaan työnantajalta asunto, ravinto ja kuukausipalkka. Työtuntien luvun on toinen ilmottanut olevan 147 tuntia viikossa ja toinen 119 tuntia. Edellisessä paikassa on 21 tuntinen työ-aika, 7 päivää viikossa, jälkimäisessä 17 tuntia työaika päivässä, sunnuntai- ja juhlapäivät lukuunotettuna. Ammattijärjestön perustamisesta ei nämä neitoset lausu mitään, mutta eivät pane vastaankaan. Tampereen miespalvelijat eivät hyväksy sen perustamista.
Ompelijattarien liiton osastoista on 5 vastannut tehtyihin kysymyksiin, nimittäin seuraavat: Turun neulojat, jäseniä 60, Tampereen ompelijat, jäsenluku 3, sanoo 3 (!), Porin ompelijatar a. o. jäseniä 30, Helsingin ompelijatar osasto jäsenl. 161, Kotkan ompelijattaret vastasivat: Meillä on oma liitto ei me liitytä ammattijärjestöön. Yhteensä on ompelijattaria minun kirjoissa 223. Puolueeseen kuuluvat t. y. kautta. Jäsenmaksut ovat Turussa ja Helsingissä 7:20 p. vuodessa, Tampereella 6 markkaa. Työväenyhdistykselle maksavat Turussa 2:50 p. Helsingissä 1:80 p. ja Tampereella 5 markkaa jäsentä kohden vuodessa; liitolle 1:20 p. vuodessa on paikallisjärjestölle 60 penniä. Kappaletyötä tehdään, eikä ole »tariffia», eli määrättyjä hintoja. Urakkatyöstä ansaitaan paremmin kuin tuntityöstä. Alinta tuntipalkkaa ei ole määrätty. Ylityötä tehdään tarvittaissa ja toisin paikoin maksetaan siitä 25 pr. koroitettu palkka. Lakkorahastoja ei ole. Työpäivä on 10 tuntinen. Ammattijärjestön perustamista kannattavat nämä muut osastot, paitsi Kotkan osasto, joilla on ammattiliitto. Sääntöehdotuksen hyväksyivät ilman muutosehdotusta. Kokouspaikaksi ehdotetaan Helsinkiä ja Tamperetta.
Tupakkatehtaalaisista ovat vastanneet seuraavat osastot: Turun a. o, jäsenluku 78, niistä 46 naista, Pietarsaaren osasto jäs. 40, joista 3 miestä, Helsingin osasto, jäs. 156 niistä 8 miestä. Yhteensä 274, niistä 43 miestä. Oma liitto perustettava. Puolueeseen kuuluvat t. y:sten kautta.
Urakkatyötä tehdään ja ansaitaan paremmin kuin tuntityöstä. Urakkatyölle ei ole määrättyjä hintoja, urakkatyö on pakollista, jos aikoo työpaikassaan työskennellä.
Ylityötä ja yötyötä ei tehdä. Työsopimuksia ei ole lakkorahastoa ei myöskään, jäsenmaksut ovat 3–6 markkaa vuodessa.
Yhdistyksille maksetaan 1:80—2:50 p. vuodessa. Työpäivä 58–60 tuntiin viikossa.
Ammattijärjestön perustamista kannattavat kaikki. Pietarsaaren a. osasto ehdottaa sellaista muutosta sääntöihin, että oppilaille annetaan saman verran avustusta kuin ammattilaisillekin.
Tulitikkutehtaalaisten liiton osastoista ovat ainoastaan 2 vastanneet. Tampereen, jossa jäsenl. on 65, niistä 44 naista, Porin 62 jäs. niistä 42 naista. Yhteensä 127, niistä 86 naista. Sos. dem. puolueeseen ne kuuluvat t. y. kautta. Jäsenmaksu on 6 markkaa. Työväenyhdistykselle maksetaan vuodessa 3 markkaa jäsentä kohdin. Alinta tuntipalkkaa ei ole määrätty. Urakkatyötä tehdään eikä siitä ole määrättyjä hintoja. Urakkatyö on pakollista eikä ansaita paremmin kuin tuntityöstä. Ylityötä ei tehdä. Työpäivän pituus on 10 tuntia, paitsi lauantaina 8 tuntia. Työtuntien luku on viikossa 58. Ammattijärjestön perustamista pidetään välttämättömänä. Sääntöehdotus on hyväksytty muuttamalta. Kokouspaikaksi ehdotettiin Helsinki.
— Suomen sekatyöntekijäin edustajakokouksessa Tampereella päätettiin perustaa Suomen sekatyöntekijäin liitto. Kehotetaan kaikkia niitä ammattiosastoja ja yhdistyksiä, jotka katsovat olevan tarpeellista liittyä sekatyöntekijäin liittoon, että viipymättä ottavat osastossaan keskusteltavaksi liittoon yhtymisestä sekä sitte kun ovat päättäneet yhtyä, ilmoittivat siitä liiton sihteerille. Aika vaatii, että nyt on yhdyttävä jo tosi-innolla toimiin ammatillisen yhteenliittymisen järjestämiseksi. Kun me olemme yksi siellä toinen täällä tietämättä toinen toisistamme sekä välittämättä omasta paremmin kun toistenkaan kohtalosta niin on työnostajain meitä helppo pitää kurissa. Mutta kun me liitymme lujaan liittoon koko Suomen sekatyöntekijät, niin silloin me voimme paremmin valvoa oikeuksiamme. Sekatyöntekijät kaikilla paikkakunnilla, joissa ei vielä ole ammattiosastojakaan, ryhtykää toimiin osaston perustamiseksi. Siinä tarvittavia neuvoja sekä sääntöehdotuksia saa sekatyöntekijäin sihteeriltä. Myös kehotetaan yhdistyksiä ja osastoja kaikilla paikkakunnilla valitsemaan keskuudestaan luottamushenkilön, joka on kirjeen- ynnä asiainvaihdossa liittohallinnon kanssa.
Niitä osastoja jotka tilaavat edustajakokouksen pöytäkirjoja kehotetaan, että lähettäisivät tilausilmoituksensa ajoissa, että voidaan määrätä painoksen suuruus.
Kaikki kirjeet ovat osotettavat liiton sihteerille osotteella:
Ida Hellstedt,
Hämeenkatu N:o 5, Helsinki.
— Suomen ompelutyöntekijättärien liittohallinnon kokouksessa t. k. 10 p:nä annettiin evästyksiä ammattijärjestön perustavaan kokoukseen valituille edustajille, veroitus-kysymyksessä, ammattijärjestöön liittymisestä, toimikunnan kotipaikasta y. m.
Liittoon on ilmoittanut liittyneensä Lahden omp. amm. osasto, sekä samalla päättänyt — liiton kautta — yhtyä ammattijärjestöön. Vastauksia olivat myöskin lähettäneet Helsingin, Turun ja Oulun osastot, jotka kuitenkaan eivät vielä ole tehneet lopullista päätöstä ammattijärjestöön yhtymisestä. Sihteeri, Ida Saloranta.
— Nastolan Uudessakylässä toimii viime tammikuulla peustettu Naisosasto. Täällä jos missään on naiset näyttäneet miten tarmokkaasti naiset toimii. Kun ensikerran menin sinne, nukkuivat he jotenkin rauhassa. Ravistelin heitä sillä seurauksella että perustettiin naisosasto. Jäseniä oli noin 25 ja innostusta »Porvoon mitalla». — Kuukauden perästä menin taaskin tuota lastani katsomaan, ja mikä ihme: Jäsenluku oli suurempi kuin miesten osaston, joka oli toiminut toista vuotta! Se oli kuukauden työn tulos. Ihmettelin kyllä vähä, mutta mummot taputtivat minua ja sanoivat, että kun he saivat ensin valoa tien viitaksi, päättivät he mennä eteenpäin: ja kun yksimielisesti päättää, silloin ei ole mikään mahdotonta.
Siskot, toverit! toimikaa yhä edelleenkin sillä innolla ja tarmolla kuin tähänkin asti. Tietoisuus siitä, että juuri teistä riippuu niin paljo, antaa voimia. Te voitte luoda tiedon valoa moneen pimeään paikkaan. Te voitte luoda tulevaisuuden, valoisamman, kauniimman tulevaisuuden toivoa surun runtelemiin sydämiin. Se on myöskin teidän omaan synkkään elämäänne jalostava valonsäde. Myöskin toimien täten voitte lapsillenne jättää parhaimman perinnön. H. R.
— Lahden Niemensahalla ovat naiset järjestyneet. Maaliskuussa kävi toveri Hanna Ranta täällä herättelemässä ja tuloksena oli naisosasto. Siitä sitä on sitte hiljalleen menty eteenpäin. Työtä on niin paljo, sillä tietämättömyys on suuri. Mutta vähitellen pääsee valo tunkeutumaan tännekin. Toveri Ranta on useamman kerran käynyt innostamassa ja opastamassa, joten toiminta on hyvällä alulla. Ensimäinen iltama oli t. k. 14 päivä. Tellervo.
— Alavuudelle on naisosasto äsken perustettu.
— Lohikosken naisosasto on saanut säännöilleen vahvistuksen.
— Valkeakoskella lakko jatkuu yhä niin kuin ennen on jo ilmoitettu lakon alku. Vuorotyöläiset jättivät myöskin isännistölle vaatimuksen että työaika lyhennettäisiin 8 tuntiseksi mutta koska ei saaneet myöntävää vastausta niin julistivat lakon alkaneeksi 9 p:nä. Lakossa on kaikki työmaat paitsi metallityöntekijät. Minkäänlaista sovintoa ei ole vielä yritettykään tehdä kumpaseltakaan puolelta. Muuten olkoon mainittu: Oluttehdas on ollut suljettuna lakon aikana, järjestys on ollut mallikelpoinen ja yksimielisyys on ollut hyvä, täällä sekä ympäristöllä, koska ei ole ilmaantunut yhtään rikkuria eikä pettureita.
Pyydetään tovereita muuallakin paikkakunnilla etteivät tule työnetsintään tänne ennenkuin toisin ilmoitetaan. Pyydämme myöskin naistovereita ryhtymään pikaiseen avustushommaan ihmisyyden puolesta taistelevien naistoverienne hyväksi.
Avustus olisi lähettävä Lakkokomitean rahastonhoitajalle Hj. Alppi'ille Valkeakoski.
Lakkokomitea.
— Palvelijaliiton kiertäväksi puhujaksi valittiin Emil Ylönen, joka nyt lähtee matkalle ja puhuu t. k. 18 p. Mikkelissä, 19 Kuopiossa, 20 Iisalmella, 21 Kajaanissa, 23 Lappeenrannassa, 24 Viipurissa, 25 Sortavalassa, 26 Joensuussa, 28 Haminassa, 29 Kotkassa ja 30 Lahdessa. Sen jälkeen suunnataan matka pohjoiseen.
Pyydetään osastoja hommaamaan kokouksia päiväksi, jolloin puhuja saapuu paikkakunnalle.
— Naisosasto perustettiin Orimattilan kirkonkylään t. k. 6 päivänä. Perustavassa tilaisuudessa esiintyi puhujana toveri Hanna Ranta, selvitellen naisen aseman nurjuutta ja yhteenliittymisen tärkeyttä. Innostuneilta naiset näyttivätkin, joten on toivoa, että tämä uusi tulokas menee tarmokkaasti eteenpäin, raivaten ennakkoluulojen ja tietämättömyyden mustaa muuria puis edistyksen tieltä.
Aatesiskot! Muistakaa velvollisuuttanne naisina. Meiltä vaaditaan niin paljo. Meidän täytyy myöskin vaatia. Taistojen tietä meidän tosin täytyy kulkea, mutta taistelu ihmisyyden puolesta on ylevää. Sentähden, älkää pysähtykö, eteenpäin, oikeaa tietä. Riviin jok' ainoa nainen. Pois velttous ja välinpitämättömyys, Ken jäisi pois, Hän raukka ois! Tellervo.
— Nastolan Ahtialaan perustettiin naisosasto t. k. 7 päivänä. Osastoon liittyi jäseniä heti 26, joka on jo hyvä alku näin pienessä ja jälelläpäin olevassa kylässä. Innostusta lietsomassa ja naisen poikkeusasemaa selvittelemässä oli toveri Hanna Ranta. Puhe herätti vastakaikua kärsineiden siskojen rinnoissa, koska monen poskelle vierähti kirkas kyynel. Tellervo.
— Onnittelu Suomen naisille. Säätytalon taloudenhoitajalle A. Brobergille on Tiflisistä saapunut sähkösanoma ryhmältä sosialidemokrateihin lukeutuvilta armeenialaisilta naisilta, jossa he tervehtivät Suomen 19 naispuolista kansanedustajaa saavutetun voiton johdosta.
— Naisten äänioikeus Norjassa. Suurkäräjäin perustuslakikomiteassa lienee enemmistö vasemmistoa naisten äänioikeutta koskevan ohjelman puolesta. Viisi jäsentä ehdottanee valtiollista äänioikeutta naisille samoilla ehdoilla kuin nykyisessä kunnallisessa äänioikeudessa. Kolme jäsentä on yleisen äänioikeuden puolella ja ainoastaan yksi jäsen vastustaa naisten äänioikeutta missäkään muodossa.
— Kansainvälisessä sos. dem. kongressissa ovat Saksan naistoverit tahtoneet esille otettavaksi äänioikeuden kansanvaltaistuttamisen ja sen yhteydessä naisten äänioikeuskysymyksen. Hollannin sos. dem. puoluepäivillä v. k. 31 p. tehtiin myös päätös naisten äänioikeuskysymyksen esille ottamisesta mainitussa Stuttgart'in kongressissa. New-York'in valtiossa vaativat naiset äänioikeutta ankarasti. Asiasta pantanee toimeen kansanäänestys. Sama menettely on monessa valtiossa ehkäissyt asian edistymisen senkin jälkeen kun eduskunta on hyväksynyt sen. Valtioissa Kolorado, Utah, Jowa ja Vyoming on naisilla samat valtiolliset oikeudet kuin miehillä. Kansasissa on kunnallinen äänioikeus.
— Itävallan naiset vaalitaistelussa. Emmy Freundlich-Mähr kirjoittaa Gleichheit'issa m. m. Tuskin oli Itävallassa äänioikeusreformi suoritettu, kun proletariaatti sai astua vaaliotteluun. Myös työläisnaiset varustautuvat taisteluun. Vaikka Itävallan naisilta puuttuu oikeus kuulua valtiollisiin yhdistyksiin, ei heitä ole kielletty olo vaalikokouksissa. He voivat niissä käyttää puheenvuorojakin. Panemmepa toimeen myös naisten kokouksia. Panemmepa toimeen myös naistenkokouksia. Seuraava numero Työläisnaistenlehteä »Arbeiterinnenzeitung» jaetaan tätä tarkoitusta varten kiihotuslehtenä. Koetamme paitsi työmiesten vaimoja, saada kokouksiin pikkuporvarien, pienviljelijäin ja pientalonomistajien vaimoja ja tyttäriä. Saadaksemme naisia heräämään olemme paljastaneet verotuksen ja elantokustannusten kallistumisen syyt. Uudelta eduskunnalta odotamme tehoisaa työväen vakuutusta ja äitiys-suojelusta. Ymmärrettävästi vaadimme naisille yleistä äänioikeutta. Tätä ehkä kirkollistaantumukselliset, pahimmat vastustajamme eivät vastustane. Niinikään vaadimme kouluja lisättäväksi. 400,000 lasta oli meillä eräänä viimeisistä vuosista koulua vailla. Kouluakäypiä vahingoitti »kotityö». Lastensuojeluslakeja siis kalpaamme. Nämä vaatimuksemme taistoon käydessä. Palkitkoon tulokset uhrauksia.
Valtakunnan duuman sosialidemokratinen ryhmä on lähettänyt seuraavan sähkösanoman:
»Valtakunnan sosialidemokratinen ryhmä lähettää Suomen valtiopäiväin sosialidemokratiselle ryhmälle veljellisen tervehdyksen muistaen kunniakkaat suurlakon päivät, jolloin Suomen proletariaati kulki käsikädessä Venäjän proletariaatin kanssa molempien maitten vapauttamisen puolesta. Ryhmä näkee Suomen sosialidemokratian loistavassa voitossa uusia takeita Suomen ja Venäjän proletariaatin yhteishengestä sekä vastaisesta yhteisestä taistelusta täydellisen valtiollisen vapautumisen sekä kapitalismin kahleista vapautumisen puolesta. Eläköön Suomen proletariaati, eläköön Suomen sosialidemokratia!»
Pietarista on saapunut seuraava onnittelukirje:
»Neiti Miina Sillanpää!
»Naisten kansalaiskokous Pietarissa 28 p:nä maalisk. v. 1907 lähettää teille, Suomen ensimmäisille naisedustajille, Europan ylpeydelle, mitä lämpymimmän tervehdyksensä ja toivottaa hedelmällistä työtä isänmaan onneksi!
Kokouksen puolesta
O. Klirikova.
Painovirheitä sattuu lehdissä monesta syystä. Ne harmentavat toimittajain hiuksia. Meidänkin lehdessämme syyttämme on ollut sellaista, viimeksi viime numerossa. Niimpä huudahdin on painettu, huutahdin, ehdi, ehti j. n. e. Yhdyssanat niinikään näyttävät noudattavan satunnaisia päähänpistoja eikä kirjoittajan niille laatimaa komentoa. Painovirhepaholainen on kuolematon. Sihteeri.
[1] Ks. O.W.K.: Porvarillinen puoluemuodostus maassamme. MIA huom.