1906–1923

 

Historia | Selaa vuosikertoja

 

Historia

Työläisnainen oli Suomen sosialidemokratisen naisliiton viikkolehti, joka ilmestyi vuosina 1906–1923. Lehti perustettiin marraskuussa 1906, kun Palvelijatar-lehden nimi muutettiin Työläisnaiseksi. Keskeisiä kirjoittajia olivat mm. Miina Sillanpää, Hilja Pärssinen ja Anni Huotari. Vuonna 1920 kommunistit saivat järjestössä enemmistön, ja siitä eteenpäin Työläisnainen oli kommunistien äänenkannattaja. Työläisnainen lakkasi ilmestymästä vuonna 1923, kun viranomaistoimet kommunistien julkisen toiminnan vaikeuttamiseksi tekivät julkaisemisen mahdottomaksi.

 

*

 

Jo aiemmin esillä ollut ajatus oman lehden perustamisesta vuonna 1900 perustetulle Työläisnaisten liitolle (myöh. Suomen sos.-dem. naisliitto) lähti liikkeelle liittokokouksessa vuonna 1902, jossa liiton sihteeri Maria Laineen ehdotuksen johdosta perustettiin toimikunta selvittämään lehden perustamista.[1] Sensuuri ja varojen puute olivat syynä ensimmäisten lehtihankkeiden kokoonkuivumiseen muutaman numeron jälkeen, mutta vuoden 1906 edustajakokouksessa päätettiin esittää Palvelijataryhdistykselle, että yhdistyksen lehti Palvelijatar muutettaisiin työläisnaisliiton lehdeksi. Palvelijattarella oli taloudellisia vaikeuksia mutta vakiintunut lukijakunta, joten voimat päätettiin yhdistää.[2] Uutta lehteä, Työläisnaista, julkaisemaan perustettiin osuuskunta.[3]

Joulukuussa ilmestyneen toisen näytenumeron pääkirjoituksen mukaan

»Työläisnainen tulee valvomaan työluokan naisten valtiollisia ja taloudellisia oikeuksia ja taistelemaan heidän aineellisten ja henkisten pyrkimystensä puolesta. Tässä tehtävässä on sen ohjelma sama kuin sosialidemokratisen puolueen. Asettuen tinkimättömän luokkataistelun kannalle tulee se seuraamaan päivän politiikkaa ja siinä edustamaan puoluetietoisten työläisnaisten ajatustapaa, vaatien itsevaltiuden ja rahamahdin syrjäytymistä kansanedustuksen tieltä. [...] Työläisnainen tulee sisältämään kirjoituksia työväen suojeluslainsäädännöstä, naisten osanotosta kunnalliseen toimintaan, koulu- ja kasvatuskysymyksistä, maalaisnaisten asemasta, palkolliskysymyksestä y. m. työläisnaisten harrastamista asioista. Työläisnainen tulee seuraamaan naisten ammatillista järjestymistä ja tekemään voitavansa naisten ammattiliikkeen edistymiseksi.» (Työläisnainen, joulukuu 1906, näytenumero 2, s. 3.)

Palvelijataryhdistyksen puheenjohtaja ja Palvelijatar-lehden vastaava toimittaja Miina Sillanpäästä tuli myös Työläisnaisen vastaava toimittaja, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1916 asti.[4] Sillanpään järjestökykyjen ohella merkitystä oli myös hänen naimattomuudellaan, sillä tuolloisen lainsäädännön mukaan naimisissa oleva nainen oli miehensä holhouksen alainen eikä siis olisi voinut vastata lehden sisällöstä. Lehden toimitussihteeriksi valittiin toinen kokenut työväenliikkeen toimittaja, kansakoulunopettaja Hilja Pärssinen.[5]

Ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa 1906 SDP:n listalta valittiin 9 naista. He kaikki olivat naisliiton johtajia, heidän mukanaan Työläisnaisen toimittajat Sillanpää ja Pärssinen.[6] Muistakin SDP:n naiskansanedustajista monet kirjoittivat Työläisnaiseen mm. eduskunnassa esillä olevista asioista.

Kielitaitoisen Pärssisen ansiosta lehdessä kirjoitettiin kansainvälisestä naisliikkeestä ja solmittiin henkilökohtaiset yhteydet Saksaan, Englantiin, Venäjälle ja muualle Eurooppaan.[7] Marjaliisa Hentilän ym. mukaan kenelläkään muulla Suomen työväenliikkeessä ei ollut yhtä laajaa kansainvälistä verkostoa kuin Pärssisellä.[8] Pärssinen oli lisäksi työläisnaisliiton ainoa teoreetikko, joka liiton ja sen lehden ensimmäisen kymmenen vuoden aikana pitkälle määritti suomalaisen sosialistisen naisliikkeen linjaa.[9]

»Työläisnaisten ideologiaan ei kuulunut lainkaan nais- eikä sukupuolikysymystä vaan ainoastaan luokkakysymys, jolle sukupuoli oli alisteinen. Koska kapitalismi hajotti työläisperheet ja vei vauvoilta äidit tehtaaseen, työläisnaisten emansipaation tavoite oli työläisäitien vapauttaminen kotiin hoitamaan omia lapsiaan. [...] Tämä oli myös Pärssisen suuri linjaveto Suomen työläisnaisliikkeelle. Tavoite oli lopettaa lasten heitteillejättö ja vahvistaa äidin asemaa perheessä. [...] Poliittinen vastapuoli työläisnaisille oli yksiselitteisesti porvaristo, johon tietenkin porvarisnaiset kuuluivat. Heidän kanssaan ei tulisi tehdä yhteistyötä. Nämä olivat Hilja Pärssisen, sosialistisen feministin periaatteet, joista tuli hänen johtamansa työläisnaisliikkeen linjaukset.»[10]

Näiden linjausten lisäksi poliittisia teemoja, joita lehden sivuilla esiteltiin ja joista keskusteltiin, olivat mm. palvelijattarien (kotiapulaisten) ja ompelijattarien asema, raittiusaate, sosialismi, prostituutio, siviiliavioliitto, vapaa rakkaus, abortti (»sikiön lähdettäminen») ja kirkon vastustaminen. Poliittisten aiheiden lisäksi lehdessä julkaistiin paljon runoja ja kaunokirjallisuutta sekä mm. kotitalous- ja terveydenhoito-ohjeita.

Lehden tilaajamäärä liikkui kahden ja neljän tuhannen välillä. Erikoisnumeroista (mm. kevät- ja joululehdet) otettiin jopa 13,000 kappaleen painoksia.[11] Lehti ilmestyi kerran viikossa marraskuusta 1906 kesään 1914, jolloin ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen myötä julkaiseminen muuttui epäsäännöllisemmäksi. Vuosina 1915–1919 ilmestyi kunakin vuonna vain muutama lehti,[12] ja vuosina 1920–1923 julkaisutahti oli kerran tai kaksi kuukaudessa.

 

 

Sisällissodan jälkeen myös naisliikkeen jako maltillisiin ja radikaaleihin sai muotoja, jotka eivät enää mahtuneet samaan järjestöön. Suuntataistelu huipentui syksyllä 1920, jolloin kommunistit saivat liittotoimikunnassa niukan enemmistön (4–3). Jakautuminen sinetöitiin keväällä 1921, jolloin sosiaalidemokraattien kannattajat perustivat Suomen sosialidemokraattisen työläisnaisten liiton ja seuraavana vuonna Toveritar-lehden.[13]

Kommunistien julkinen toiminta Suomessa 1920-luvun alussa oli keskittynyt Suomen sosialistiseen työväenpuolueeseen (SSTP). Viranomaiset lakkauttivat SSTP:n ja työläisnaisliiton kesällä 1923, ja siihen liittyneiden pidätysten ja muiden pakkotoimien johdosta myös Työläisnaisen julkaisu kävi käytännössä mahdottomaksi. Työläisnaisen osuuskunta kuitenkin jatkoi vähän myöhemmin muiden naisille suunnattujen lehtien julkaisemista.[14] Ennen viranomaistoimia oli naisjärjestöjen lakkauttaminen kuitenkin noussut asialistalle myös kommunistien omissa riveissä, kun Suomessakin oli lähdetty toteuttamaan Kominternissa tehtyä linjausta naisten erillistoiminnan lopettamisesta.[15]

 

 

Tässä on julkaistu vuosikertaluetteloiden lisäksi vain osa lehdessä ilmestyneistä kirjoituksista. Vuosikertojen digitalisoidut versiot ovat luettavissa kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston sivuilla (1906–1914, 1918, 1920–1923).

Lehdessä ilmestyneet kirjoitukset on alla ryhmitelty vuosikerroittain. Vuosina 1908–1913 vuoden viimeisessä numerossa ilmestyi luettelo kyseisen vuoden aikana ilmestyneistä kirjoituksista aihepiireittäin lajiteltuna, mitä tässä on näiden vuosien kohdalla käytetty sellaisenaan. Muiden saatavilla olevien vuosien luettelot on esitetty lehtikohtaisesti.

 

Selaa vuosikertoja:

1906 | 1907 | 1908 | 1909 | 1910 | 1911 | 1912 | 1913 | 1914 | 1915 | 1916 | 1917 | 1918 | 1919 | 1920 | 1921 | 1922 | 1923

 

Toimituksen viitteet:

[1] Minkkinen, Merja: Työläisnaisesta Doorikseen: 110 vuotta sosialidemokraattisia naisten lehtiä. Työväentutkimus 2015 -vuosikirja. Verkkoversio, s. 1. (Katsottu 27.12.2018)

[2] Hentilä, Marjaliisa; Kalliokoski, Matti; Viita, Armi: Uuden ajan nainen. Hilja Pärssisen elämä, s. 142. Siltala 2018.

[3] Minkkinen, s. 2.

[4] Korppi-Tommola, Aura: Miina Sillanpää. Edelläkävijä, s.169. SKS 2016.

[5] Korppi-Tommola, s. 85; Minkkinen s. 3, Hentilä ym., s. 143.

[6] Lähteenmäki, Maria: Vuosisadan naisliike. Naiset ja sosialidemokratia 1900-luvun Suomessa, s. 54. Sosialidemokraattiset naiset 2000.

[7] Hentilä ym., s. 132–141; Minkkinen, s. 3.

[8] Hentilä ym., s. 128.

[9] Hentilä ym., s. 118, 130.

[10] Hentilä ym., s.115–116.

[11] Katainen, Elina: Vapaus, tasa-arvo ja toverillinen rakkaus, s. 154, (alaviite 400), 156. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 2013. (Katsottu 27.12.2018); Hentilä ym., s. 144, 146.

[12] Katainen, s. 154.

[13] Katainen, s. 135–136, 155.

[14] Katainen, s. 156, 228–229.

[15] Katainen, s. 137–142, 156.

 

Takaisin lehtiarkistoon
Marxists Internet Archive — suomenkielinen osasto