»Aristoteleen ja Pytagoran järkeä vallitsivat orjuuden ennakkoluulot», on halveksuen kirjotettu, ja kuitenkin haaveili Aristoteles: »jos jokainen työkalu käskystä tai ennakolta aavistaen voisi suorittaa tehtävänsä, aivan samoin kuin Dädalus'en taideteokset liikkuivat itsestään tai Hephaston kolmijalat itsestään kävivät pyhään työhön, jos kangaspuut samalla tavoin kutoisivat itsestään, niin ei mestari tarvitsisi käskyläisiä eikä herrat orjia.» Aristoteleen uni on nyt muuttunut todellisuudeksi. Koneemme suorittavat höyryä puhkuen, teräksisin, väsymättömin jäsenin, ihmeellisellä, ehtymättömällä luomisvoimalla, oppivaisina ja aivan itsestään pyhää työtään, ja kuitenkin on kapitalismin suurten filosofien järki palkkajärjestelmän, kaikista pahimman orjuusmuodon ennakkoluulojen vallassa. He eivät vieläkään ymmärrä, että kone on ihmiskunnan vapahtaja, jumala, joka lunastaa ihmisen palkkatyön »likaisista taiteista», jumala, joka hankkii hänelle lepoa ja vapautta.
— Paul Lafargue: Laiskuuden evankeliumi (1883)