Kaikkialla sivistyneessä maailmassa alettiin kannattaa sitä periaatetta, ettei yksilö synny mihinkään määrättyyn asemaan yhteiskunnassa, vaan on saapa tilaisuutta valitsemaan siinä paikkansa, luontaisten taipumusten ja edellytyksien nojalla, mutta ei perinnäisten etuoikeuksien tai ennakkoluulojen perustuksella. Uusi aika teroitti ihmisten mieliin yksilön vastuunalaisuutta sen leiviskän käyttämisessä, mikä oli hänelle suotu, samalla kuin se teki yhteiskunnan vastuunalaiseksi siitä, ettei mitään käyttökelpoista voimaa sen keskuudessa tukahutettako. Tästä johtuu luonnollisena seurauksena, että naisenkin oli sallittava valita paikkansa yhteiskunnan ja ihmiskunnan henkisessä ja aineellisessa kehitystyössä.
— Alexandra Gripenberg: Naisasian kehitys eri maissa I (1893)