Lev Trotski

Karl Kautsky

1938

Julkaistu: Бюллетень оппозиции (большевиков-ленинцев) n:o 73, helmikuu 1938
Suomennos: Kaj Henriksson
Lähde: Карл Каутский
HTML: Joonas Laine

[BO-73] Karl Kautskyn kuolema meni miltei huomaamatta. Nykypolvelle tuo nimi sanoo suhteellisen vähän. Mutta aikanaan Kautsky oli sanan varsinaisessa merkityksessä proletariaatin kansainvälisen etujoukon opettaja. Hänen vaikutuksensa anglosaksisissa maissa, osittain myös Ranskassakin, ei tosin ollut yhtä merkittävä; sitä selitti marxilaisuuden ylipäänsä vähäinen vaikutus näissä maissa; mutta Saksassa ja Itävallassa sekä Venäjällä ja muissa slaavilaisissa maissa Kautskysta ehti tulla marxilaisuuden kiistaton auktoriteetti. Kominternin nykyisen historiankirjoituksen yritykset esittää asia niin, että Lenin muka olisi nuoruusvuosistaan saakka pitänyt Kautskya opportunistina ja ryhtynyt taisteluun häntä vastaan, ovat perinjuurin valheellisia. Miltei maailmansotaan saakka Lenin piti Kautskya Marxin ja Engelsin asian aitona jatkajana.

Tuo harhakäsitys johtui aikakauden luonteesta — kapitalismin noususta, demokratiasta ja mukautumisesta. Marxilaisuuden vallankumouksellinen puoli väistyi määrittämättömään ja joka tapauksessa kaukaiseen tulevaisuuteen. Päiväjärjestyksessä olivat taistelu reformien puolesta ja propaganda. Kautsky kommentoi ja perusteli reformeja vallankumouksellisen näköalan kannalta. Oletettiin itsestään selvänä, että kun objektiiviset edellytykset muuttuvat, Kautsky pystyy varustamaan puolueen toisilla metodeilla. Osoittautui toisin. Suurten kriisien ja mullistusten kauden alku paljasti täysin sosialidemokratian ja Kautskyn, sen teoreetikon, reformistisen olemuksen. Lenin irtautui sodan alussa päättäväisesti Kautskysta. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän julkaisi säälimättömän kirjan "luopio Kautskysta".^[1] Suhteessa marxilaisuuteen Kautsky esiintyi sodan alettua selvänä luopiona. Suhteessa itseensä ja menneisyytensä hän kuitenkin oli luopio tavallaan puolittain: kun luokkataistelun kysymykset nousivat esille, Kautsky tunsi olevansa pakotettu vetämään viimeiset johtopäätökset elimellisestä opportunismistaan.

Jälkeensä Kautsky jätti epäilemättä monia arvokkaita teoksia marxilaisesta teoriasta, jota hän menestyksekkäästi sovelsi eri aloilla. Hänen analyyttinen ajattelunsa erottui poikkeuksellisella voimalla. Se ei kuitenkaan ollut Marxin, Engelsin tai Leninin universaalia luovaa ajattelua: — Käytännössä Kautsky oli koko elämänsä merkittävä kommentoija. Hänen luonteestaan samoin kuin hänen ajattelustaan puuttui rohkeutta ja lentoa, joita ilman vallankumouksellinen politiikka ei ole mahdollista. Ensimmäisestä tykinlaukauksesta hän omaksui väljän pasifistisen kannan, sitten hänestä tuli yksi johtajista Riippumattomassa sosialidemokraattisessa puolueessa, joka yritti perustaa Internationaalin 2¹⁄₂ ja sen jälkeen, yhdessä Riippumattoman puolueen rippeiden kanssa, palasi sosialidemokraattien suojiin. Kautsky ei ymmärtänyt lokakuun vallankumousta ollenkaan, pelästyi sitä oppineen pikkuporvarin kauhulla ja omisti sille useita teoksiaan vimmaisen vihamielisyyden hengessä. Hänen teoksensa viime neljännesvuosisadalta luonnehtivat hänen täydellistä teoreettista ja poliittista auringonlaskuaan.

Samalla Saksan ja Itävallan sosialidemokraattien tuho merkitsi Kautskyn koko reformistisen konseptin tuhoa. Viime kaudellakin hän tosin edelleen vakuutti, että toivoo "parempaa tulevaisuutta", "demokratian jälleensyntyä" jne; tuossa passiivisessa optimismissa näkyi pitkän, työteliään ja rehellisen elämän hitausvoima, mutta siinä ei ollut minkäänlaista itsenäistä näköalaa. Muistamme Kautskya kuin entistä opettajaamme, jolle aikoinaan olimme paljosta velkaa, mutta joka käänsi selkänsä proletariaatin vallankumoukselle, ja siksi me käännyimme ajoissa hänestä pois.

L. Trotski.
Бюллетень оппозиции (большевиков-ленинцев) n:o 73, helmikuu 1938

Toimituksen viitteet:

^[1] Ks. Vladimir Lenin, Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky. MIA huom.