Kirjoitettu: 17. elokuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 247–248. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Ramsgate], 17. elokuuta 1870
Hyvä Fred!
Parhaat kiitokseni (samoin Mrs Marxilta kirjeestä) siitä vaivannäöstä, johon olet antautunut moisissa vaikeutuneissa oloissa. Kirjeesi sointuu täysin yhteen sen vastaussuunnitelman kanssa, jonka olen jo laatinut aivoissani. Kuitenkaan en halunnut tällaisessa tärkeässä asiassa — eihän kyseessä ole vain Wilhelm,[1] vaan käyttäytymisohjeet Saksan työläisille — ryhtyä mihinkään neuvottelematta ennalta Sinun kanssasi.[2]
Wilhelm päättellee olevansa yhtä mieltä kanssani:
1. Internationaalin vetoomuksesta,[3] jonka hän on tietenkin ensin »wilhelmistänyt»;
2. siitä seikasta, että olen hyväksynyt hänen ja Bebelin valtiopäivillä esittämän lausunnon.[4] Se oli »hetki», jolloin periaatesaivartelusta muodostui uskalluksen osoitus, mutta josta ei suinkaan seuraa, että tämä hetki jatkuisi pitempään, ja vieläkin vähemmän, että Saksan proletariaatin asenne sodassa, josta on muodostunut kansallinen, määräytyisi Wilhelmin antipatiasta preussilaisia kohtaan. Se olisi samaa, kuin jos me, koska olemme kohottaneet äänemme sopivalla hetkellä Italian »bonapartistista» vapauttamista vastaan, haluaisimme esittää vastaväitteemme sitä suhteellista riippumattomuutta vastaan, jonka Italia on tämän sodan seurauksena saavuttanut.
Elsassin ja Lotringin tavoittelu näyttää saavan etulyönnin kahdella taholla, Preussin hovipuolueessa ja eteläsaksalaisen olutpatriotismin taholla. Se olisi suurin onnettomuus, mihin Eurooppa ja varsinkin Saksa voisi joutua. Lienet huomannut, että useimmat venäläiset lehdet jo puhuvat eurooppalaisen diplomatian väliintulon välttämättömyydestä, jotta Euroopassa säilytettäisiin tasapaino.
Kugelmann sotkee puolustussodan sotilaallisiin puolustustoimiin. Kun siis joku käy kimppuuni kadulla, niin minun on vain vältettävä hänen iskunsa eikä nujerrettava häntä, koska minusta täten tulisi hyökkääjä! Dialektiikan puute pilkistää kaikilla näillä ihmisillä jokaisesta sanasta.
Olen jo neljättä yötä reuman takia vailla unta ja mielikuvissani liikkuu kaiken aikaa Pariisi ym. Täksi illaksi valmistutan itselleni Gumpertin unilääkettä.
Kuolinkellojen soitto toiselle keisarikunnalle, jonka loppu on oleva sama kuin sen alkukin, ts. parodia — tämä Bonapartea koskeva ilmaisuni on toki osunut oikeaan![5] Voiko sievempää parodiaa ajatella Napoleonin vuoden 1814 sotaretkelle? Luulen meidän kummankin olevan ainoita »maallikoita», jotka tajusivat alun alkaen Boustrapan koko hänen keskinkertaisuudessaan pelkäksi näyttelijäksi eivätkä antaneet johtaa itseään koskaan harhaan hänen hetkellisistä menestyksistään.
Asiasta toiseen. Porvarillinen Rauhanliitto on lähettänyt Internationaalin Pääneuvostolle 20 puntaa Vetoomuksen painamiseksi ranskan ja saksan kielellä.
Terve.
Sinun K. M.
[1] — Wilhelm Liebknecht. Toim.
[2] Sen vuoksi, että Saksan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen Braunschweigin komitean jäsenet olivat pyytäneet Marxilta ja Engelsiltä näiden näkemystä sodan luonteesta sekä asenteesta, jonka puolueen pitäisi omaksua, nämä laativat tavatessaan toisensa Manchesterissa elokuun 22. ja 30. päivän välisenä aikana 1870 yhteisen vastauksen. Kirje lähetettiin Saksaan Marxin allekirjoittamana (ks. Karl Marx ja Friedrich Engels. »Kirje sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen toimikunnalle»). Toim.
[3] Karl Marx. »Erste Adresse des Generalrats über den Deutsch–Französichen Krieg» (»Kansainvälisen työväenliiton pääneuvoston ensimmäinen Ranskan ja Saksan sotaa koskeva julkilausuma».) Toim.
[4] Kun Pohjois-Saksan valtiopäivillä äänestettiin 21. heinäkuuta 1870 sotilasmäärärahoista, niin Liebknecht ja Bebel pidättyivät äänestyksestä selittäen, että määrärahojen puolesta äänestäminen merkitsisi luottamuslausetta Preussin hallitukselle, joka käy dynastista sotaa, kun taas niitä vastaan äänestäminen voitaisiin käsittää Bonaparten rikollisen politiikan hyväksymiseksi. Marx luki kyseisen lausunnon Internationaalin Pääneuvostolle 26. heinäkuuta 1870. Se hyväksyi täysin Bebelin ja Liebknechtin omaksuman asenteen. Marx käänsi lausunnon tekstin englanniksi, ja se julkaistiin sanomalehdessä »Bee-Hive» (»Mehiläiskeko») elokuun 6. päivänä 1870 Päänevoston istuntoselostuksen yhteydessä. Toim.
[5] Karl Marx. »Erste Adresse des Generalrats über den Deutsch–Französichen Krieg» (»Kansainvälisen työväenliiton pääneuvoston ensimmäinen Ranskan ja Saksan sotaa koskeva julkilausuma».) Toim.