Ensimmäinen »Kommunistisen puolueen manifestin» venäjänkielinen painos (käännös Bakuninin) ilmestyi kuusikymmenluvun alussa painettuna »Kolokol»-lehden[8] kirjapainossa. Siihen aikaan »Manifestin» venäjänkielinen painos saattoi näyttää Lännessä korkeintaan kirjalliselta kuriositeetilta. Nykyisin tuollainen käsitys ei enää ole mahdollinen.
Proletaarisen liikkeen leviämisalan suppeuden eri maissa siihen aikaan (joulukuussa 1847) osoittaa parhaiten »Manifestin» viimeinen luku »Kommunistien suhde erilaisiin oppositiopuolueisiin». Juuri Venäjää ja Yhdysvaltoja ei siinä mainita ensinkään. Venäjä oli siihen aikaan koko eurooppalaisen taantumuksen viimeinen suuri reservi, ja siirtolaisuus Yhdysvaltoihin imi Euroopan proletariaatin liiat voimat. Kummastakin maasta Eurooppa sai raaka-aineita, ja ne olivat samalla sen teollisuustuotteiden menekkimarkkinoita. Kumpikin oli siis silloin tavalla tai toisella Euroopassa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen tukena.
Kuinka suuresti tämä nyt onkaan muuttunut! Juuri siirtolaisuus Euroopasta on tehnyt mahdolliseksi suunnattoman kehityksen Pohjois-Amerikan maanviljelyksessä, joka kilpailullaan horjuttaa perustuksiaan myöten sekä suur- että pienmaanomistusta Euroopassa. Siirtolaisuus on samalla tehnyt Yhdysvalloille mahdolliseksi ryhtyä käyttämään runsaita teollisen kehityksen apulähteitä, vieläpä niin tarmokkaasti ja niin laajassa mitassa, että se on lyhyessä ajassa tekevä lopun Länsi-Euroopan ja varsinkin Englannin teollisuusmonopolista. Nämä molemmat seikat vaikuttavat vuorostaan vallankumouksellisessa mielessä myös Amerikkaan. Farmarien pieni ja keskisuuri maanomistus, tämä Amerikan koko poliittisen järjestelmän perusta, sortuu yhä enemmän ja enemmän kilpailussa jättiläisfarmien kanssa; samaan aikaan teollisuusalueilla muodostuu ensi kertaa lukumääräisesti suuri proletariaatti ja tapahtuu pääomien satumainen keskittyminen.
Siirtykäämme Venäjälle. Vuosien 1848–1849 vallankumouksen aikana paitsi eurooppalaiset ruhtinaat myös Euroopan porvarit olivat sitä mieltä, että Venäjän puuttuminen asioihin oli ainoa pelastus proletariaatilta, joka oli silloin vasta heräämistilassa. He julistivat tsaarin eurooppalaisen taantumuksen päämieheksi. Nyt tsaari istuu Hatsinassa vallankumouksen sotavankina,[9] ja Venäjä on Euroopan vallankumouksellisen liikkeen etujoukko.
»Kommunistisen manifestin» tehtävänä oli julistaa nykyisen porvarillisen omistuksen väistämättä lähestyvä tuho. Mutta Venäjällä samaan aikaan kuin kapitalistinen keinottelu kehittyy kuumeisesti ja porvarillinen maanomistus vasta muodostuu, on enemmän kuin puolet maasta talonpoikien yhteisomistuksessa. Nyt herää kysymys: voiko venäläinen Obschtschina,[10] tuo tosin jo varsin rappeutunut maan alkuperäisen yhteisomistuksen muoto, muuttua välittömästi maanomistuksen korkeimmaksi, kommunistiseksi muodoksi, vai täytyykö sen sitä ennen käydä läpi sama rappeutumisprosessi, jonka Lännen historiallinen kehitys on läpäissyt?
Ainoa mahdollinen vastaus tähän kysymykseen on nykyään seuraava: jos Venäjän vallankumouksesta tulee merkki proletaarisen vallankumouksen alkamiselle Lännessä, niin että molemmat täydentävät toisiaan, silloin nykyinen venäläinen maan yhteisomistus voi olla kommunistisen kehityksen lähtökohtana.
Karl Marx
Friedrich Engels
Lontoossa 21. tammikuuta 1882
(Julkaistu kirjassa: K. Marks i F. Engels, Manifest Kommunistitšeskoi partii, Ženeva, 1882.)
[8] Kyseessä on »Vapaa venäläinen kirjapaino», jossa painettiin A. I. Herzenin ja N. P. Ogarjovin julkaisemaa vallankumouksellis-demokraattista sanomalehteä »Kolokol» (Kello). Tämä Herzenin perustama kirjapaino sijaitsi vuoteen 1865 saakka Lontoossa, minkä jälkeen se siirrettiin Genèveen. Tässä kirjapainossa valmistui 1869 Manifestin ensimmäinen venäjänkielinen painos. Toim.
[9] Marx ja Engels tarkoittavat tilannetta, joka muodostui narodnajavoljalaisten 1. maaliskuuta 1881 toteuttaman keisari Aleksanteri II murhan jälkeen, jolloin valtaistuimelle noussut Aleksanteri III pysytteli Hatsinassa, koska pelkäsi uusia mahdollisia vallankumouksellisia esiintymisiä. Toim.
[10] — kyläyhteisö. Toim.