Julkaistu: heinäkuun 18 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 29, heinäkuu 1907, s. 229–236. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää, Mihkel Martna Émile Zola. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
Vanhimpina aikoina elivät lapset vanhempiensa luona saaden heiltä hoidon ja ravinnon. Vanhemmat olivat yksinomaan heidän käskijöitänsä ja saattoivat käyttää lapsiaan töidensä avustajina. Silloin oli suurin osa lapsista turvattu rääkkäystä ja mielivaltaa vastaan, sillä useimpia vanhempia sitoo lapsiin vanhemman rakkaus.
Toisin muuttuvat asiat senjälkeen kun väkevämpi etsii hyötyä heikomman työstä ja kokoo täten omaisuutta. Halu saada rikkautta, joka yksinään näyttää turvaavan elämisen maan päällä, synnyttää yhä kasvavaa halpamaista ahneutta, joka porvarillisen katsantokannan mukaan leimataan »hyveeksi» ja jolle kaunistelun vuoksi annetaan säästäväisyyden, väsymättömyyden y. m. laisia nimityksiä. Toisen työllä eläjä kohoaa hallitsevaksi asettaen johtonsa alle työluokan miehineen, vaimoineen ja lapsineen. Tämän järjestelmän vallitessa, kun työn etsinnässä kansa on toisen kansan, mies vaimon ja lapsi vanhempain tiellä, saa lasten työ orjuuden muodon, orjuuden joka on yhtä julma kuin konsanaan neekeriorjuus.
Lasten työ kapitalismin palveluksessa on siis toista kuin se patriarkaalinen (esi-isäin aikuinen), jota he tekivät kotiaskareiden auttamisessa. Tämä uusi orjuuden muoto muuttaa perhesuhteita, kuten ne yleensä kapitalismin kehityksen mukana muuttuvat. Vanhemman isällisen huolenpito kadottaa merkityksensä ja lapsen elämä tulee riippuvaksi työnantajasta.
Suurteollisuus saattaa tämän asian tilan huippuunsa. Kysytään nopeita, alttiita käsiä, ja pienet lapset astuvat tarjontaan sysäten syrjään vahvan lihasvoimaisen käden — sen tekivät yhä paranevat koneet.
Me voisimme jakaa lasten ansiotyön 4:n eri lajiin:
Ensimmäinen työlaatu on sellainen, että vanhin antaa lapsensa jo nuorena vieraan luo työhön. Tähän ovat vanhemmat pakoitetut ollen itse huonopalkkaisia työläisiä, satunnaisten töiden varassa tahi torpan maalla eläviä. Kyyneleiden laskee äiti 12, 10 jopa 8 vuotisenkin lapsensa pois kodista. Ei auta sureminen, pakko käskee, siis on alistuttava. Työnantaja ottaa lapsen joko oppiin, lasta hoitamaan tahi muuhun toimeen antaen palkaksi asunnon, vaatetta, ruokaa ja joskus rahaa. Minkälainen tällaisen lapsen olo useimmiten on sen köyhälistö kokemuksesta tietää.
Toinen lasten ansiotyön muoto on työskentely kodissa joko vieraalle työnantajalle valmistaen alusvaatteita, tohveleita, tekokukkia j. n. e. tahi suorastaan kaupaksi valmistetun tavaran tekeminen. Porvaristo ylistelee kotiteollisuutta, vaan miten tuhannet lapset rasittuvat koreja, leikkikaluja, virsuja y. m. päivät päästään kaupaksi valmistellessaan, siitä ei se tahdo mitään tietää. Ei se puhu lasten suojelemisesta tällä alalla sillä säästyväthän yläluokan omat lapset.
Kolmas lasten ansiotyön muoto on työskentely toisen työläisen apuna. Väkevämpi työläinen ottaa urakan ja käyttää apunaan m. m. lapsia. Sitä tapaa käytetään paljon m. m. on meillä tunnettu se työmailla apurityössä (tiilipojat).
Neljäs laji on lasten yleinen käyttäminen kaupustelijoina. Se on meillä yleiseen vallankin kaupungeissa levinnyt. Pienet nälkiintyneet lapsen silmät tuijottavat vastaasi useimmassa katukulmauksessa ja heikko ääni pinnistyy huutoon; kengännauhoja 8 p. pari, omenoita 5 p. kappale j. n. e.
Lapset kuten aikuiset tekevät joka päivä, kuupalkalla tahi urakalla työtä.
Näin näemme, ellei esteitä panna, lasten ansiotyön lisääntyvän joko ammattien, kaupan tahi maantyön alalla. Viimemainittu lasten työ astuu räikeästi estin suurtiloilla, missä riisto käy järjestelmällisimmin ja työjako on paremmin suunniteltu kun pienviljelyksillä. Mitä tämä asiain tila tuo tullessaan siitä seuraavassa.
H. P.
Valitsijansa puoleen, erittäin naisten, kääntyy toveri Maria Raunio Sorretun Voimassa, kysyen heidän mielipidettään:
Tilastojen mukaan on vuonna 1904 Suomessa synt. 91,207 henkeä, näistä on kätilön apua käyttäneitä äitejä 23,401 eli 25,6 %. Sanomattakin on selvää, että tuohon lukumäärään sisältyy etupäässä kaikki varakkaampaan luokkaan kuuluvat äidit. Herää ehdottomasti kysymys, että miksi sitte ei enemmän käytetä kätilön apua synnytyksissä, sillä onhan maassamme jo vuodelta 1859 toiminut varsinaisia kätilöitä ja niitä jatkuvasti joka vuosi on valmistettu tomeensa. Sama tilasto osottaa näet, että vuonna 1905 oli vielä 54 pääseurakuntaa ja 41 kappelia ilman kätilöä. Tosin on jälkeenpäin muutamat kunnat pyytäneet valtioapua jota valtiolta lääkintöhallituksen ehdotuksen mukaan vuodelta 1897 on myönnetty vähempi varaisille kunnille kätilön palkkaamiseksi. Eräässä lääkintähallituksen kertomuksessa lausutaan, että syynä kätilön avun vähään käyttämiseen on alemman kansan ymmärtämättömyys kätilön avun hyödystä. Mielestäni on tuossa asiassa osaksi perää sikäli kuin kuntakokouksissa kuulee ukkojen lausuvan että »ompa ne akat ennenkin ilman tulleet toimeen». Totta on myöskin se, vaikka nyt enään vähemmässä määrässä, että kaikki avun tarvitsijatkaan eivät tunne avun välttämättömyyttä. — Suurin syy kumminkin on siinä, että köyhät äidit eivät varojen puutteen vuoksi voi käyttää tuota apua. Sillä on kysymys kun nuo hetket lähestyvät ja äidin itsensä hetkeksi täytyy lakata raadannasta, että mitä pistetään sairaan ja perheen suuhun silloin. Jokaisella tietysti on niin paljon kunnian tuntoa, että se vieraskin tarvitseisi jotain suuhunsa ja ehkä vielä vähän parempaakin, ja huonoakaan ei ole itsellekään, enimmät äidit maaseuduilla asuvat kaukana keskuspisteestä, jossa kätilö asuu. Mahdottomalta tuntuu jo kyydin hankkiminen semmoisellekin, jolla vielä ehkä olisi ruokaa muutamaksi päiväksi, ja sitte lisäksi tulee palkan suoritus. Ajatellaan vaan, että ehkäpä tässä selvitään kuten ennenkin — ja sitte usein turvaudutaan hädän pakottamana ihan viime tingassa, josta kyllä nähdään tuntuvia seurauksia — muuten nekin köyhistä äideistä, jotka apua käyttää, eivät jaksa kunnollista hoitoa kustantaa enempi aikaa kuin juuri suurimman hädän aikana. Köyhyys siis on suurin tekijä siihen, että niissäkin kunnissa, joissa kätilö löytyy, suhteellisesti suuri prosentti äitiä saa riutua avun puutteessa. Tässä niinkuin muissakin suhteissa on sosialidemokratien ohjelmassa selvästi lausuttu ajatus, joka toteutettuna kykenee poistamaan mainitun epäkohdan. Lausutaanhan siellä, että maksuton lääkäri, lääkkeet ja synnytysapu. Nyt kun ylempänä oleva anomus on jätetty eduskunnalle, jossa vaaditaan velvoitusta joka kuntaan kätilön hankkimiseen ja muutamiin useampiakin on ehdottomasti meidän sosialidemokratien harkittava miten tuo asia olisi järjestettävä maksaisiko sen kunnat tahi valtio. Ymmärtääkseni olisi se paras, että kunta sen maksaa ja köyhät silloin olisi oikeutetut saamaan kätilön avun ja siitä johtuvat kustannukset kunnalta mutta tämäkin asia, niinkuin moni muukin, on riippuvainen siitä miten verotuskysymyksemme ratkeaa. Sen onnellisesta ratkaisusta tietysti riippuu, että köyhät todella saavat heille välttämättömän avun yhteiskunnaita ja että varakkaat tähänkin tarkoitukseen tulevat varojensa jälkeen suhteellisesti enemmän uhraamaan.
— Kätilöjen asettamisesta joka kuntaan ovat suomettarelaiset valtiopäiville tehneet anomuksen.
Porvaristo, joka oli hyväksynyt valtiollisen tasaarvoisuuden ei suostunut taloudelliseen tasa-arvoisuuteen, sillä se tahtoi säilyttää anastamansa vallan, eikä suostunut luovuttamaan siitä hiuskarvaakaan. Se yhtyi entisiin vastustajiinsa voidakseen vastustaa alhaalta päin tulevia virtauksia.
Voltairelaisesta muuttui se mystikoksi, se alkoi huomata, että uskonnossa oli hyvääkin, että se oli välttämätön vartija, salpa, joka yksin kykeni vielä hillitsemään kansan suurenevia vaatimuksia. Porvaristo vaipui näin militarismiin, (sotilasvaltaisuus) nationalismiin, (kansallisuus) antisemitismiin (juutalaisvastaisuus), kaikkiin noihin ulkokullattuihin katsantotapoihin, joiden suojassa valtiollinen kirkollispuolue hiipi. Sotajoukko oli sen raa'an voiman kannattaja, joka pyhittää vuossatojen vanhat anastukset, se on valloittamaton pistinmuuri, jonka takana omaisuus ja pääoma rauhassa säilyvät. Kansa, isänmaa on vääryyksistä ja väärinkäytöistä muodostettu kokonaisuus, johonka ei voi koskea joutumatta leimatuksi rikoksentekijänä. Se on hirveä yhteiskunnallinen rakennus, josta ei saa muuttaa pienintäkään kiveä sillä silloin pelätään kokonaisuuden kukistuvan.
Juutalaisvihaa käytettiin samoin kuin keskiajalla kiihoittamaan laimeata uskoa, se oli esi-isiltä perityn intohimon hirveätä väärinkäyttöä, julman kansalaissodan siemen, ja tämän laajan taantumisliikkeen alkuna oli ainoastaan kirkon salainen työ, kirkon joka käyttäen hyväkseen tilaisuutta koetteli valloittaa takaisin vanhan maailman jäiden sulaessa vallankumouksen vapauttavan tuulen puhaltaessa menettämänsä maat. Vallankumouksen henki oli hävitettävä valloittamalla takaisin porvaristo, jonka vallankumous oli kohottanut valtaan, ja joka nyt oli valmis kavaltamaan sen, voidakseen säilyttää laittoman valtansa, josta sen tuli tehdä tili kansalle. Samalla kun porvaristo palaisi takaisin kirkon helmaan, tulisi kansakin valloitetuksi, sillä kirkon tarkoituksena oli ottaa haltuunsa lapset jo koulupenkillä ja painaa ne takaisin opinlauseitten pimeyteen. Syynä siihen, että Voltairen Ranska oli tulemaisillaan Rooman Ranskaksi oli, että opetusveljeskunnat olivat anastaneet lapset, ja taistelu kiihtyi; kirkko riemuitsi jo voitostaan tasavallan ja tiedon yli, ylpeänä se luuli voivansa pysäyttää voittamattoman, estää vallankumouksen täyttämästä työnsä, jonka tarkoituksena oli kansan kohottaminen porvariston tasalle vallassa ja koko kansallisuuden vapauttaminen. Vaikka Ranska on ollut kolmekymmentä vuotta tasavaltana ja vaikka enemmän kuin vuosisata on ponnisteltu vapauden aatteen hyväksi, on kirkko siis yhä lastemme opettaja ja kasvattaja, itsevaltias hallitsija, joka tahtoo pitää maailman vallassaan, muodostamalla vanhojen kaavojen mukaan orjuudessa ja erehdyksissä miehiä, joita se tarvitsee voidakseen hallita. Kaikki meidän nykyinen kurjuutemme tulee siitä.
Hämeenlinnassa eletään oikein vanhaa patriarkaalista elämää. Siellä on palkollisilla, kuten tunnetaan enimmäkseen pienet palkat, mutta vielä pienemmät ne ovat n. s. ylöspassaajilla. Osa herrasväkeä eivät pidä palvelijaa, vaan ylöspassaajaa, joka tulee aamulla, päivällä ja illalla, tai vaan aamulla, viipyen yli puolipäivän.
Nämä ylöspassaajat ovat tavallisesti naimisissa olevia vaimoja, jotka omilta perhetöiltään koettavat saada edes pienen sivuansion. Usein on oma asunto hyvin kaukana tuosta työpaikasta, joten saa puolisen tuntia tai enempikin uhrata mennen tullen. Kun sitten tuo vaimo on kolme- tai kuusikymmentä kertaa kuukaudessa käynyt apulaisena, ja siellä on työaika ollut päivittäin viisi tuntia, niin mitä luulette noiden Hämeenlinnan rouvien tai ryökynöiden heille maksavan. — Noin — 4 tai 5 mk. kuussa; se tahtoo sanoa, noin 13 tai 16 penniä päivässä. Halvaksi on työväen työn arvo laskettu koska päivää kohden maksetaan noin vähän, tunnilta ei tule edes viittä penniä. En tiedä saavatko nämä »ylöspassaajat» edes ruokaa, kahvia otaksuttavasti heille annetaan.
Miten voivat nämä naiset myydä työvoimaansa näin ala-arvoisesta hinnasta, vai tekevätkö he tätä armeliaisuudesta? Palkan tähden ei heidän luulisi ottavan »ylöspassaus» paikkoja, sillä ansaitsemansa raha riittää tuskin kenkiin ja vaatteiden pesuun, joten ansioksi ei jää mitään. Armeliaisuustyöksi se kaikkein paremmin sopisi, jos harjoitettaisiin työluokan perheitä kohtaan, sellaisia kuin tekijät ovat itsekin. Mutta kun armeliaisuutta harjoittaa köyhälistö rikkaita kohtaan, jää sivullinen kysymysmerkiksi. Tiedän kyllä, että tähän vastaa moni: ei nekään kaikki ole niin rikkaita kuin he näyttävät: Niin, ehkä ei ole, mutta miksi eivät sitten itse »passaa» itseään, vaan vaativat siihen niiden apua, joilla jo kodissaan on enempi kuin kylliksi työtä, ja joille ei kuitenkaan tahdota maksaa ansion mukaan. Toiseksi muuttuu käsite kumminkin heti, kun tulee kysymys: avustaisivatkohan nämä naiset yhtä auliisti köyhälistön äitiä, joka tarvitsisi päivittäin muutaman tunnin avun, ja siitä saman palkan kun porvarilliset maksavat ja jos hän myös uskaltaisi antaa apulaiselleen aika sapiskan siitä jos sattuisi jonkun puolisen tuntia jonakin kuukauden päivänä myöhästymään. Olen melkein varma, että he sitä eivät kärsi, sillä tarvitseva ei ole herrasväkeä. Ainoastaan herrasväkeä kohtaan on työkansalla muka velvollisuuksia.
Hämeenlinnan naiset! Ryhtykää toki tarmokkaampiin toimiin toveriemme keskuudessa, että voisimme saada nuo orjuuskäsitteet kansastamme katoamaan ja jokaisen kansan naisen ymmärtämään, että hän on yhtä arvokas ihmisenä ja että hänenkin työstään on kohtuuden mukaan maksettava, sekä että kyöhälistön naista velvollisuus on jos kerran armeliaisuutta harjoitetaan, kohdistaa se tositarvitsevia kohtaan, eikä herraskaisia.
Sosialidemokrateilla on tapana mainita nykyisiä porvarien yksin laatimia lakia luokkalaeiksi. Syytä tämänlaiseen nimitykseen on riittävästi ja tämä nimitys on sittenkin vaan miedonnettu totuus porvarillisen riistolain säädännön yksipuolisesta ja raa'asta puolesta.
Yksi mitä törkeimpiä ja ainoastaan työnostajan etuja puoltava, on nykyinen palkkaussääntö. Siihen on aikojen kuluessa aina tehty korjauksia kaikki sen suuntaisia, ett'ei tässä säännössä palkolliselle ole jätetty juuri minkäänlaisia oikeuksia, jos joku kohta siellä näennäisesti on hänen oikeuksiaan puoltavinaan, toinen sen heti kumoo. Tässä näyte, ken haluaa etsiköön näiden väliltä oikeutta:
4 § »Isännän tulee palkolliselle pitää terveellinen ja ulottuva ruoka sekä sopiva asunto.»
Kaunis määräys, eikö niin? mutta ei pidä kenenkään luulla, että sillä totta tarkoitetaan, pikemmin se on ansana palkolliselle. Lain laatija on 18:sta pykälään ehdittyään nähnyt, että 4 pykälä velvoittaisi, vaikka vaan ylenmalkaisestikin isäntää, ja on päättänyt tuollaisen mahdollisuuden poistaa.
18:sta § kuuluu: Jollei palkollinen tyydy tavalliseen kotiruokaan, taikka jos hän jollakin muulla tavalla halventaa isäntää tai emäntää, varoitettakoon häntä siitä, ja menetellään muutoin semmoisen palkollisen kanssa niinkuin 13 § laveammin sanoo.
13:sta § kruunaa tämän porvarillis ihanteellisen pykälän: Jos palkollinen ei saamastaan muistutuksesta tule nöyräniskaisemmaksi, menettäköön paikkansa ja palkkansa.
Neljännen pykälän tulkitseminen täten jää isännän mielivaltaisen tulkitsemisen varaan, kun 18:sta pykälä estää palkollisen, isännän hänelle autaman ruo'an y. m. suhteen valittamasta. Antakoon isäntä palkolliselleen vaikka minkälaista törkyä tahansa ravinnoksi, on laki aina isännän puolella.
— Valkeakosken lakko on nyt päättynyt ja ovat työläiset saaneet osan vaatimuksiaan toteutetuiksi.
— Naistarjoilijat ravintoloissa. Sen johdosta että 300 naista Porin kaupungista teki valtuustolle anomuksen naistarjoilijain poistamisesta ravintoloista teki kaup.-valtuusto Turun ja Porin läänin kuvernöörille pyynnön poliisi järjestyksen 3 §:n 5 kohdan muuttamista siihen suuntaan, että tarjoili ja toimeen käytettäisi ainoastaan mieshenkilöitä. Nyt on läänin kuvernööri antanut asiasta päätöksen, jolla hän jättää anomuksen sikseen sentähden, ettei voimassa olevassa laissa eikä asetuksessa löydy perustetta, minkä nojalla voitaisiin kieltää luvallisen elinkeinon harjoittajaa liikkeessään apulaisina käyttämästä sellaisia täysiikäisiä henkilöitä kuin liikkeenharjoittaja itse tahtoo.
— Viipurin kaupungin poliisimestari on myös suuren kansalaisryhmän vaatimuksesta antanut bodegojen ja hotellien omistajille määräyksen, että naistarjoilijat ovat kaikista ravintoloista poistettavat »Työ» kertoo, että ei ainakaan vielä ole määräystä pantu täytäntöön.
— Sangen valaisevan kuvan papistomme keskiaikaisesta kannasta antoi Ikaalisten rovasti, joka »uskovaisten» yhytyksestä koetti saada piispan eroittamaan kiertokoulun opettajatarta neiti Laaksoa syystä, että tämä on sosialisti. Kun ei nti Laakso ole tehnyt rikosta eikä virkavirhettä ei piispa ruvennut eroittamaan.
— Työläisnaisen vaikutusta pelätään, eräs rouva huomattuaan palvelustytöllään »Työläisnaisen» repi sen kappaleiksi ja käski tytön viemään kappaleet sinne mistä oli lehden saanutkin. Näin sitä ajatus ja lukuvapautta puolletaan herraskaisissa.
— Oikein paheksumislausunnan ovat Sääksmäen porvarisnaiset naiskokouksessaan antaneet sosialistinaisille aviottomia äitejä koskevan anomuksen johdosta. Koettavat vielä uskotella, että läsnä oli »eri puolueiden naisia». — Kaikki keinot näyttävät herrasnaisilla olevan, saadakseen pitää sortotilassa rahavallan uhriksi joutuneet.
— Sosialidemokratiseen naisliittoon on yhtynyt Ruoveden pitäjän Muroleen kylän t. y. naisosasto.
— Inkeroisten t. y:n naisosaston kuukausikokouksessa 30 p. v. k. keskusteltiin kesäjuhlan vietosta ja päätettiin viettää Myllykosken naisosaston kanssa yhteinen kesäjuhla. Keskusteltiin vielä sen asian johdosta, millainen tulisi olemaan nyt laadittavassa laissa se kohta, joka koskee naisen naima-ikää, sillä se on meillä kovin alhainen.
Kokous katsoi tarpeelliseksi, että tässä kohden tehtäisi muutos ja että se korotettaisi 21:teen ikävuoteen. Sitte päätettiin tilata osastolle lehti Työläisnainen. Sihteeri.
— Sodankylässä Lapin perukoilla puhui agitaattori Tyyne Koskinen 6 eri kertaa. Moni nainen kuuli ensi kerran herätyksen sanoja. Puhujaa eivät rikkaat ilolla tervehtäneet. Neljästä talosta tuli yösijaa pyydettäissä kielto ett'ei »antikristusta» lasketa huoneeseen. Vainottu köyhäin evankeliumi leviää esteistä huolimatta.
— Työläisperheiden äitien kokouksia on Oulussakin alettu pitää. Hintanmaalla oli sellainen ja valittiin toimikunta järjestämään asioita. Toimikuntaan tulivat: Rouvat Huovinen, Saarela, Hiltunen, Smed, Neidit Sääski ja Kovanen, sekä varalta Pirkkola ja Hyväri.
Tervolassa 12 p. Heinäk. Arvoisat sosialistiset naisedustajat! TyÖIäinaisen kautta lausumme me sorretut naiset ilomme siitä, että olette eduskunnassa nouseet puoltamaan niitä äitejä, joita yhteiskunta ja yläluokka on sortanut ja häpäissyt. Esiintymisenne ihmisoikeukseemme ja arvomme puolesta vaikuttaa herättävästi ja kohottavasti poljettuihin naisiin, jotka näkevät kuinka punalipun alla nainenkin saa oikeutta.
Anna Söderlund.
Vaasassa »Äitien» kokouksessa keskusteltiin m. m. »naisen naimaikärajan korottamisesta» ja kannatettiin yksimielisesti se korotettavaksi 20 v. Nuorempana ei nainen, ainakaan useassa tapauksessa ole vielä täysin kehittynyt, niin raskaita velvollisuuksia täyttämään. Vanha sananlasku: »kaikkea ihminen katuu, ei nuorena naimistaan», ei pidä enää paikkaansa, sillä juuri, sen johdosta on niin monen monta perhettä, vaimoa ja lasta, onnettomaksi, koko elämänijäkseen tullut. He ovat niin katkerasti katuneet juuri sitä, että liian nuorena ovat naimisiin menneet.
Kaisa.
— Kutsumus yleiseen palvelijain edustajakokoukseen. Ensi elokuun 16–18 p. pidetään Tampereella yleinen koko maata käsittävä palvelijain edustajakokous, johon kehoitamme palvelija-ammattiosastoja sekä niiltä paikkakunnilta missä osastoja ei vielä ole, yleisiä palvelijain kokouksia, valitsemaan ja lähettämään edustajia yllämainittuun kokoukseen. Samalla kehotamme ehdottamaan keskustelukysymyksiä kokoukselle. Kysymykset alustuksineen olisivat lähetettävät Palvelijain liittohallinnolle Helsinkiin tämän heinäkuun kuluessa, jotta liittohallinto voisi ne järjestää.
Palv. liittohallinto.
Kuten kaikkialla porvarillisessa valtiossa samoin myös Virossa on palvelijattarilla sorrettu, orjamainen asema. Ei lainsäädäntö suojele heitä palkkaan, työhön, ravintoon ja työaikaan nähden. He ovat joka suhteessa herrasväestään riippuvia. Laillisesti on isäntäväellä lupa antaa »kotoista kuritusta.» Asetus ei anna palvelijatarelle tukea vaan jättää hänet täydelleen isännän käsiin. Tästä johtuu se, että palvelijatar sitomukseen antauduttuaan pakotetaan kaikenlaiseen työhön huomenesta aikaisin iltamyöhään aivan herrasväen mielen mukaan. Koko perhe suurimmasta pienimpään on hänen käskijänsä — kaikkia on toteltava.
Työnantaja katsoo palvelijaansa holhuusalaisekseen, jonka on tehtävä tili joka askeleestaan, joka teostaan. Vain isännän luvalla menee palvelija omille retkilleen. Jos hän saa lupaa hetkiseksi poistuakseen, niin on hänen määräaikana palattava. Jos näin ei käy, kohtaa heitä nuhdesaarna.
Kun työnantaja täten on ottanut palvelijan valtoihinsa, luulisi hänen pitäneen huolta tämän hyvästä ja eduista. Mutta niin ei suinkaan ole laita.
Tuon todistaa se asema, missä palvelijattaria pidetään. Harvoin on heillä omaa kamaria ja jos onkin, niin on siinä toisia yhdessä asumassa. Useimmiten on heillä makuupaikka kyökin nurkassa tahi läpikäytävässä mistä koko perhe käy klosetissa. Näin on laita vallankin Tartossa ja paikottain maallakin. Keskikokoisissa huoneistoissa ei ole palvelijankamaria, se olisi ylellisyyttä, isäntäväen silmillä katsottuna.
Työnantaja ei pidä itsellään mitään velvollisuuksia palvelijattaren sairauden hoitoon nähden. Kukaan ei voi häntä siihen pakoittaa ja ani harvoin hän sitä itsestään tekee, ja vanhana, työkyvyttömänä ei palvelija tiedä kenen puoleen kääntyä. Vaikka hän on nuoruudestaan vanhuuden päiviin raatanut, ei hänellä ole oikeudessa kaupungissa edes kerjätä. Kaupungilla ei ole häneen velvollisuuksia, hän suljetaan synnyinseudulleen. Porvarillinen, palvelushaluinen poliisi kulettaa heidät kotikuntaansa, jossa heitä vastenmielisesti otetaan vastaan ja usein jätetään hätään ja kurjuuteen. Talonpojat, itse köyhyydessä eläen, eivät ole kovin alttiita herrasväen entisiä palvelijoita hoitamaan. Ja niin tuleekin hoito kaikkea kunniantuntoa loukkaavaa, sellaista, johon ei kukaan antaudu, kellä vain rahtusenkaan muuta elämisen mahdollisuutta on.
Nämä huutavat epäkohdat saattoivat Räävelin palvelijattaria puuhaamaan järjestöä, taistellakseen parempain elämisen ehtojen puolesta. Lokakuun punaiset päivät 1905 näyttivät tarjoovan tilaisuutta siihen. Mutta lokakuun aamun punerruksen vapaustuulahdus häipyi ja taantumus palasi hävittäen alkaneen taimen. Marraskuussa 1905 koettivat palvelijattaret pitää salaista kokousta Johanneksen kirkossa suunnitellakseen työsopimusta. »Uskolliset» kasakat hajoittivat kokouksen nagaikoillaan epäinhimillisesti menetellen verenvuodatuksista kuuluisaan tapaansa.
(Jatk.)
— Paiveiijaliike Tanskassa. T. k. 3–4 p. pitivät Tanskan järjestyneet palvelijat yleisen edustajakokouksen Köpenhaminassa, kokouksessa päätettiin m. m. toimeenpanna suuria protestikokouksia koko maassa, jos se komitea, joka on asetettu tutkimaan palkollisten asemaa ja lainsäädäntöä, aikoo esittää uutta erikoistakia palkollisille. Päästökirjat tai ulossetelit kuten meillä sanotaan, päätettiin saada poistetuksi käytännöstä.
Työpäivän rajoituksesta päätettiin pysyä samalla kannalla, mitä ohjelmaan on ennen hyväksytty, nimittäin; että palvelija ja emäntä kumpikin hyväksyy ja allekirjoittaa kontrahdin, jossa määritellään työt ja vapaa-aika. Kontrahdin mukaan on palvelijan saatava vapaata kl. 7 joka ilta, ja joka toinen pyhä kl. 2 iltapäivällä koko illaksi. Tähän vaati kokous lisättäväksi, että sen lisäksi, mitä on kontrahdissa määrätty, olisi saatava joka viikko keskiviikkoisin vapaata iltapäivän kl. 3:sta.
Kokouksen pöytäkirjaa päätettiin painattaa 50,000 kappaletta ja jakaa agitatsionikirjasena ympäri maata.
Kokouksen yhteydessä pidettiin juhla, jonka tulot lankesivat agitatsionirahastoon. Yleisiä kokouksia palvelijoille myöskin toimeenpantiin kokouksen aikana. Kokouksessa oli edustettuna Ruotsi, Tukholman palvelijataryhdistyksen puheenjohtajan Elisabet Anderssonin kautta, sekä Amerika Severine Sörensenin kautta. Loppujuhlassa lausuttiin se toivomus, että lähimmässä tulevaisuudessa olisi pidettävä Skandinavialainen palvelijain edustajakokous.
Koko Tanskassa on palvelijattaria 120,000. Näistä Kööpenhaminassa 20,000. Ainoastaan 2,000 on järjestynyttä.
— Venäläisten naisten vaalioikeutta ajava lehti »Naisten lehti» on perustettu Pietarissa ja lupaa selitellä kansanvaltaisia kysymyksiä, jotka ovat äänioikeuden yhteydessä.
— Ne Mikkeliläiset jotka ovat kauttani tilanneet Työläisnaisen olisivat hyvät ja kävisivät suorittamassa nyt heti vähintään puolen vuoden tilausmaksun.
Hilma Valjakka.