Julkaistu: heinäkuun 4 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 27, heinäkuu 1907, s. 213–220. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
Työläisnaisten kokous Tampereella 1905 päätti keskusteltuaan turvattomien lasten, jommoisiin useassa tapauksessa aviottomat lapset ja orvot kuuluvat, että:
Tämän jälkeen on naisosastoissa asiasta keskusteltu. Erittäin on aviottomain äitein ja lasten tila surkea. Eikä sosialidemokratit suinkaan voi uskoa, että lain muotoja muuttamalla voitaisiin näitä köyhiä äitejä auttaa, heidän asemansa johtuu taloudellisista syistä ja sellaiset pintaa selittävät anomukset kuin ovat m. m. porvarillisten naisten aviottomia äitejä koskevat, eivät todellista apua tuo. Sellaisista eduskuntaesityksen tekeminen ei sosialidemokratein puolelta saattanut tulla kysymykseenkään.
On kumminkin tunnettua, kuinka aviottomat äidit ovat muihin äiteihin nähden »poikkeusasemassa.» Naidun naisen »poikkeustila» on vain etuoikeutettu tila näiden lapsineen yksin jääneiden rinnalla.
Että saataisiin itsekylläisen yhteiskunnan huomio käännetyksi näihin köyhiin äiteihin tehtiin turvattomain lasten kotien yhteydessä seuraavaan ponteen päättyvä anomus:
»että hallitsija valmistaisi ensi valtiopäiville lakiehdotuksen, joka sisältäisi määräyksen, että joka kuntaan aviottomien ja yleensä turvattomien lasten hoidon ja kasvatuksen parantamiseksi perutettaisiin lapsia, naimattomia äitejä ja heidän lapsiaan varten koteja, joissa vastuunalaisuustunne herätetään ja syvennetään ja äitejä kehitetään itseapuun sekä joissa samalla orvot ja turvattomat lapset saisivat kunnollisen hoidon ja kasvatuksen. Näiden kotien perustamisessa ja ylläpidossa olisi valtion kuntia avustettava ja tulisi niiden toimia valtion tarkastuksen alaisina.»
Se jätettiin sosialidemokratisen naisryhmän puolelta ja nosti myrskyn, joka kylläkin on sanomalehtikertomusten kautta lukijoillemme tunnettu. Pisimmälle meni pappilan rouva Liisi Kivioja, joka syyttää ei yhteiskuntaa, ei miestä, vaan naista itseä ja tuumaa: »joutaa vähän kärsiä». Tuo katsantokanta on niin typerän lyhytnäköinen, samalla niin verenhimoinen, että se johtaa mieliimme viattomain ihmisuhrien aikakauden, ajan, jolloin n. s. pakanat tappoivat naisen miehen kuoltua. — Kun nyt yläluokkamme vallankin kristillissiveelliset suomettarelaiset ovat rientäneet leimaamaan sosialidemokrateja heidän äitiyttä ja äitiyden arvoa puoltavain lausuntojensa vuoksi, niin sietää meidän ihmisyyden ja oikeuden nimessä nousta entistä rohkeammin puoltamaan sorrettuja ja kovaosaisia. Ja sellaisia ovat jos kutkaan, niin aviottomat äidit. Heidät on yhteiskunta laiminlyönyt, mies »vietellyt» sillä ei löydy yhtään naista, joka tahtoisi joutua kokemaan sitä, että mies ei häntä vaimokseen tunnusta eikä sitä lasta, joka on heille yhteinen.
Syvästi tuo nainen suree, suree sitä, ettei tuntenut paremmin miestä, jota uskoi ja jonka rakkaus oli ohimenevää. Mutta yhteiskunnalla ei ole mitään syytä syyttää ja halveksia tuota naista, joka on yhtä siveellinen kun avionainenkin, sillä molemmissa asuu sama luonnon taipumus, joka ei liene rikos, ellei julisteta rikokseksi koko suvun lisäämistä ja ruveta taistelemaan luontoa vastaan hylkäämällä kaikki avioliitot.
Luulevatko lyhytnäköiset siveyden tekosaarnaajat että he »tuomio- ja kidutusmenettelyllä» voivat estää naisia heille ikävästä »yksinäisen» lapsen äitiydestä. Ei! Kaukana siitä. Jos porvaristo saa jatkaa syväin rivien naisten puristusta, pitää heitä orjina pikkulapsista ja nälkäpälkoilla estää sivistyksen, kyllä on aina »viettelijöiten» varalle uhreja. Mutta kun syväin rivien naisen yksilöllisyys kasvaa, hänen päästyä sivistyksen osallisuuteen ja taloudelliset olot tekevät avioliiton (olkoonpa se sitten »vapaa», »siiviili» tahi kirkollinen) mahdolliseksi, niin jää yhä harvempi nainen kasvattajan ja elättäjän tehtävää yksin kantamaan.
Pois siis avioittomain äitien sortaminen, heille on apu ojennettava. — Kaikki muu niin tuomitseminen kun muu langenneeksi leimaaminen on raakaa ja ahdistaa heitä epätoivon tekoihin.
Kuka kantaa syyn lapsenmurhista? Eikö tuo nykyisen yhteiskunnan raaka menettely aviottomia äitejä kohtaan. Edessäni on lehtiuutisia tämän kesäkuun loppupuoliskolta. Ne kertovat m. m.:
»Epäiltynä sikiönsä surmaamiseen vangitsi v. t. nimismies Petäjävedellä Viktor Helanderin vaimon Hildan, miehensä ilmiantamana. Äiti kieltää tekonsa, mutta kätilö on todistanut hänen synnyttäneen. Mainittu vaimo on ennenkin kärsinyt rangaistuksen lapsensa surmaamisesta.»
»Äiti löydetty. Niinkuin ennen mainittiin löytyi Suonenjoesta vasta syntyneen tyttölapsen ruumis. Tätä luultiin ensin rautatien vaunusta heitetyksi; nyt kuitenkin t. k. 14 p:nä vangitsi S:joen pitäjän ruununnimismies mäkitupalaisen tyttären Fanny Tossavaisen S:joen pitäjän Jauhomäen kylästä mainittuun rikokseen epäiltynä. Mainittu F. Tossavainen oli viime talven aikana Kuopion pitäjän Kuvemäen kansakoululla kiertokoulunopettajan kurssia suorittamassa, josta hän pääsikin läpi opettajaksi kelvollisena, ja lienee jo paikankin saanut.
»Poliisitutkinnossa, joka pidettiin t. k. 13 p., hän ensin kovasti kielsi tekoansa, vaan kuitenkin hän lopulta tunnusti ja kertoi, että ollessansa mainitulla koululla oli hän viime maaliskuun 28 päivän aamuna noin kello 6 mainitun koulun käymälähuoneessa yksinänsä synnyttänyt lapsen, jonka pään päälle hän vahingossa polkasi. Silloin oli lapsi vaan yhden kerran älähtänyt. Hän kääri lapsen esiliinaan y. m. vaatteisiin, toi seuraavana päivänä pääsiäislomalle tullessaan S:joelta ja heitti sen sitten jokeen. F. Tossavainen on 18 v. vanha ja viime kevännä pääsi hän ensi kerta ripille. T. k. 15 päivä passitti hänet S:joen piirin nimismies Kuopion läänin vankilaan.»
Erinomaisen luja sitkeys on noilla sielullisesti sairaassa tilassa olevilla naisilla. Eräästäkin kerrottiin, joka tehtyään epätoivoisen tekonsa ajoi hevosella kirkolle talvipakkasella karkoittaakseen epäluulon. Kun hän sitten vilustui ja kovin sairastui selveni asia.
Rikostilastomme osoittaa lasten m urhain lisääntymisestä seuraavaa:
| Kaupungit | Maaseutu | ||||||||
| 1894–96 | 1897–99 | 1900–02 | 1903–05 | 1894–96 | 1897–99 | 1900–02 | 1903–05 | ||
| Lapsenmurha | 4 | 4 | 5 | 4 | 26 | 36 | 35 | 34 | |
| Sikiön kätkeminen tai hävittäminen | 3 | 3 | 2 | 2 | 35 | 29 | 31 | 27 | |
Tähän rikokseen sortuneiden naisten rankaisu on ankara. Leikkasin irti Sosialistista uutisen:
»T. k. 19 p. tuomittiin Maskun y. m. kuntain välikäräjillä ent. talollisen tytär Maria Ottela Utkelan tilalta Ruskon kappelista 5 vuodeksi kuritushuoneeseen syystä, että hän viime toukokuun 19 p:nä oli synnyttänyt täysin kehittyneen tyttölapsen, jonka hän synnyttämisen jälkeen tukehuttamalla surmasi.»
Kun itse teko on kamala ja nainen tietää noin kovan rangaistuksenkin saavansa, niin täytyy jo tyhmimmänkin käsittää, että yhä syyttämällä ja lisäämällä kiveä kiven päälle luomme uusia onnettomia.
Siis on meidän noustava sellaista katsantokantaa vastaan, jota vanhoilliset naiset eduskunnassa edustivat. Se ei lainkaan sisällä samaa kuin tapojen löyhentäminen. Sillä kuten jo sanoimme sosialidemokratit kauhistuvat nykyisen yhteiskunnan siveettömyysmuotoja ja törkeää »naisyhteyttä» sekä paljastavat olevan mädännäisyyden voidakseen kohottaa ihmiskunnan ihaanteeksi siveellisen yksiavioisuuden ja perheen, jotka rahavalta turmelee ja repii. — Mutta kuurot vastustajamme eivät tahdo tätä kuulla, he vetävät hurskauden kaapun päälleen ja luulevat sillä kaikki tehneensä.
Meitä leimataan, tullaan solvaamaan tässä kuten muissakin pohjakerrosten oikeuksia puoltavassa asiassamme. Mutta se ei saa meitä tehdä taantumukselliseksi, sillä muistakaamme: missä ihmisyysvaatimukset ovat kysymyksessä, siinä on sosialidemokratian riennettävä etunenässä.
H. P.
Toisen ruotsalaisen työväen edustajakokouksen pöytäkirja on painosta ilmestynyt. Käännämme siitä lehteemme seuraavan otteen: Naisliike:
Miina Sillanpäältä oli kokoukselle saapunut seuraava kirjelmä:
»Työväenliikkeen todellinen kehitys vaatii myöskin naisten järjestäytymistä. Sentähden täytyy panna suurta painoa agiteeraukseen heidän yhteenliittymisensä hyväksi. Ja siihen nähden, että naisten asema on poljetumpi kuin miesten ja heitä on järjestelmällisesti kasvatettu alistumaan kohtaloonsa, täytyy tässä kumota kaikki heitä sortavat ennakkoluulot. Ammattiliike on asetettava etusijalle, sillä nykyisten palkkasuhteiden vallitessa on naisen mahdotonta olla aatteelliseen toimintaan innostunut. Kun työpäivää täytyy kohtuuttomasti pidentää, niin jääkö mitään aikaa itsekehittämiselle? Täytyy siis korottaa palkkoja naisammattilaisille, sillä nykyisistä palkoista voidaan suoraan sanoa, että herrat liikkeenomistajat, jotka maksavat 1:25 päivältä, kuten esim. karamellitehtaissa, järjestelmällisesti pakottavat työläisensä prostitueeraukseen, sillä nykyoloissa on mahdotonta elää sellaisilla palkoilla.
»Täytyy saada yhdenvertaisuusaate naisissa niin eläväksi ja voimakkaaksi, että jokainen nainen, mitä ammattia hän harjoittaneekin, voi[1] tuntea olevansa yhteiskunnan jäsen, jolla ei ole ainoastaan velvollisuuksia, mutta myöskin oikeuksia, joita hän täydellä oikeudella omistaa niitä kehittääkseen edukseen.
»Mutta näitä toiveita ei voida toteuttaa, elleivät nyt jo mukana olevat naiset kokonaan uhraa itseään tälle työlle naisten kaskuudessa ja elleivät miehet heitä tue. Ulkonaiset suhteet eivät tule paremmiksi; siksipä tulee työläisjoukkojen itse ryhtyä toimimaan, ja tätä tarkoitusta varten tulee perustaa erityisiä naisosastoja (klubeja) kaikkialla, niissä suinkin mahdollista. Erityisen toimintansa kautta oppivat naiset alun pitäen luottamaan omiin voimiinsa, ja saman sukupuolisten tovereinsa seurassa on heidän helpompi keskustella sellaisista epäkohdista, joita he usein kainostelevat vetää julkisuuteen, niin uskomattoman kurjia kuin ne ovatkin.
»Suomen työväenliikkeessä on naisten erityistoiminta näyttänyt sangen hadelmälliseksi. Nykyään on noin 150 naisosastoa, jotka kuuluen sosialidemokratiseen naisliittoon harjottavat laajaa agitatsioonitointa. Tämän toiminnan tulokseksi on katsottava myöskin naisten vilkas osanotto viimeisiin vaaleihin.
»Olisi toivottavaa saada aikaan yhteisvaikutusta erikielisten naisosastojen kesken, sillä meidän yhteiset etumme pakottavat meitä siihen. Meidän luokassamme ei kieliriitoja saa tulla kysymykseen, ei halveksimista toisten kieltä kohtaan; meidän tulee yhdistää voimamme kapitalistista järjestelmää vastaan, esiintyköön se sitten suomen- tahi ruotsinkielisenä tyranniutena.
»Kaikki mukaan, miehet ja naiset, suomen- sekä ruotsinkieliset, sillä kaikki kärsimme samaa sortoa, josta vaadimme päästä vapaiksi saavuttaakseni me oikeutta ja ihmisarvon.
»Miina Sillanpää.»
Tämän kirjelmän kuultuaan päätti kokous huutoäänestyksellä lähettää toveri Sillanpäälle kirjeen, vakuuttaen kokouksen toverillisen kiitoksen ja tervehdyksen.
Seurasi Aina Petterssonin alustus: Nainen on historiallisesti ensimmäinen sorrettu. Naissukupuolen alkuperäinen luokkasorto tapahtui miehen kautta. Huolimatta sorretusta asemastaan yhteiskunnassa, jossa tavat, uskonto ja moraali ovat naisen aseman pahentaneet, on hän kuitenkin täyttänyt suuren historiallisen tehtävän. Ei mikään valtiollinen, uskonnollinen tahi yhteiskunnallinen liike ole järkyttänyt aikaa, naisten siihen tarttumatta hehkuvalla sielullaan ja kiihottamatta miesten tahtoa uusiin ponnistuksiin suurten päämääräin saavuttamiseksi. Mirabeau kuului lausuneen Ranskan vallankumouksen aikana: »Jos meillä ei olisi naisia mukana, emme mitään aikaansaisi.»
Meidän aikanamme, kun suuria kumouksia valmistetaan, on välttämätöntä, että myöskin naisten tulee olla mukana.
Porvarillinen naisliike, joka muutamia vuosikymmeniä on kestänyt, on kieltämättä saanut paljon aikaan valmistamalla persoonallisia oikeuksia myöskin naiselle, vaikka samalla täytyy sanoa, ettei tämä liike ole suorastaan koskenut työläisnaista ja kaikki työ hänen hyväkseen on kantanut hyväntekeväisyysleiman. Ainoastaan sosialismissa myönnetään hänelle kaikki inhimilliset oikeudet, ja meidän maassamme ja yhteiskunnassamme on juuri sosialidemokratisen puolueen ansio, että äänioikeus myönnettiin myöskin työläisnaiselle. — — — Sosialismi sisältää niinmuodoin myöskin naisliikkeen koko sen laajuudessa. Se antaa naiselle vapauden työskennellä käsi kädessä miehen kanssa, mutta jättää naisen kodin omaksi niissä tapauksissa, missä hän sitä itse tahtoo, määrätessä lailla lyhempiä työpäiviä voidaan jo lähimmässä tulevaisuudessa tätä ajatusta edistää suurin askelin.
Mutta juuri tämä syvä itsensä kehittäminen tulee olla yksinomaan työläisnaisen omaa työtä. Täytyy tunnustaa että tämä tärkeä työ ruotsalaisten sosialistein kesken on voittanut varsin vähän myötätuntoa. Meidän aatteittemme yleisen työn keskellä on tämä kysymys pysynyt sivulla. Kyllä tiedämme sosialismin naisten osanotottakin kulkevan voittoon, mutta on aika havaita uusien olosuhteiden vaativan ihmisiltä uusia ajatuksia. Naisjäsenillämme on tosin oikeus ottaa osaa yleiseen toimintaan eri yhdistyksissä, mutta juuri yllämainittu sorron ja kieltäymyksen synnynnäinen, edellisiltä sukupolvilta peritty tunne ja usein miehissä samoin peritty ylimielisyys naista kohtaan ovat suurina esteinä monelle puhuakseen vapaasti ja avonaisesti ajatuksiaan; naisen työ on sen lähden enemmän passiivista. Tosin on riveissämme monta atteellista ja nerokasta naista, jotka voisivat vaikuttaa paljon enemmän liikkeen hyväksi ulospäin, sekä tehdä arvokasta sisäistä työtä, jos heillä olisi tilaisuutta työskennellä oman sukupuolensa piirissä. Se on selvää että puolue kokonaisuudessaan voittaisi tästä sangen paljon. Naiset, jotka siten liittäytyisivät sosialidemokratisia aatteita edistämään, tulisivat niiden tukipylväiksi. — Suomenkielisissä työväenyhdistyksissä on jo monta naisosastoa, jotka työskentelevät menestyksellä. Helsingissä muodostettiin 6 p. huhtik. 1907 toveri V. Sundströmin alotteesta ruotsalainen sos.-dem. naisosasto, kuuluen Helsingin ruots. työv. yhdistykseen, ja tuntuvat sen noin 50 jäsentä hartaasti suosivan osastoaan. Yhdistyksen tarkoitus näkyy sääntöjen 1 § mukaan olevan edistää työläisnaisten yhteenliittymistä, vaikuttaa luokkatietoisuuden kohottamiseksi ja sosialidemokratisten aatteiden levittämiseksi sekä jäsenien vaurastuttamiseksi, niin hyvin henkisesti kuin aineellisestikin.
Sen perusteella mitä yllä olen esitettänyt, pyydän kokousta hyväksymään seuraavaa:
että jokapaikassa, missä sos.-dem. työväen yhdistyksiä on, tulee perustaa naisosastoja, kuuluen edellisiin, tarkoituksella kuten edellä on selitetty;
että tämän työosan toteuttamista tulee harrastaa jokaisessa uudessa paikassa, missä yleinen työv. yhd. perustetaan;
että näiden naisosastojen tulee mikäli mahdollista liittyä Helsingin ruots. naisosaston kanssa sekä lähettää seuraavaan edustajakokoukseen toivomuksia tahi keskustelukysymyksiä.
Lyhyt keskustelu syntyi, missä ylläolevaan yhdyttiin. A. Käcklund tahtoi naisliikkeen kahdeksi eri tarkoitukseksi merkitä, että naisten tuli saada sama palkka kuin miesten sekä sivilioikeudellisessa suhteessa on heidät asetettava saman arvoisiksi. Rouva E. Sjöblom huomautti, että naisten monet taloudelliset toimet estävät heitä enemmän ottamasta osaa yhdistyselämään. Aina Pettersson huomautti väärinymmärtämisestä, ettei tarkoitus suinkaan ollut eroittaa naisliikettä yleensä sosialidemokratisesta liikkeestä. Naisia ei saa kasvattaa miesten vihollisiksi, vaan hyviksi tovereiksi. E. Johansson ehdotti, että ensimäiseen kohtaan tulisi lisätä: »missä olosuhteet sen myöntävät».
Eri kohdat hyväksyttiin ehdotetulla lisäyksellä.
Huomasitteko hyvät lukijani kuinka eduskunnassa olivat kaikki »köyhälistöä». Suomettarelainen lihava rusthollarityyppi nousee ylös ja ruikuttaa: »pois manttalirasitukset, että tilanomistajakoyhälistö jaksaa elää kitkuttaa.» Lihava nuorsuomalainen puhuu, että hiki valuu rasvaiselle otsalle: ei missään tapauksessa kaikille metsästysoikeutta ja kalastusoikeutta, millä sitten talollisköyhälistöläiset elävät. Suomettarelainen pauhaa herroille helpompaa pääsyä virkoihin ja manaa ruotsalaista »yläluokkaa», usuttaen sillä tavalla ihmisiä luokkavihaan. Maalaisliiton neito Räsänen haltioituu ja näkee hengessään kansakoulunopettaja »köyhälistön» — syksyllä kai marssivat lisää palkkoja pyytämään oppikoulun ja seminaarin opettajat y. m. köyhälistö — aina vain »köyhälistö», kai siis köyhät rovastit. Kun tahtoivat notariaattilaitosta niin »köyhät» herrasasianajajat silloin mankuivat. Kaikki ne nyt ovat olevinaan köyhälistöä, kaipa viinapatruunalkin, kun kieltolakiasia tosiksi alkaa tulla. Eikös se ole kekseliäästi tehty. — Luulevatko omistamattoman luokan nälän sillä sammuvan, jos rikkaat köyhyyttään ruikuttaa.
*
Oletteko seuranneet lakkotaisteluja. Niitä käydään yhä. Kotkassa tosin saatiin sovinto. Surkeaa on monella taholta. Viipurissa rakennustyöläisten lakko tuotti syviä vaurioita. — Osittain se yhä jatkuu. Paljon työläisiä on pois muuttanut.
Rikkureita on tuotu ja haalittu yleensä lakkoihin. Niinpä Viipuriin, Lahteen ja Turkuun venäläisiä ja virolaisia. Katalaa todellakin, eikä parane vaikka koetetaan kuten Fellman Lahdessa kiertäen puhdistautua. Venäläiset kelpaavat työväelle rikkureiksi, mutta kun ne tulevat virkoihin rikkureina, pitäisi meidän olla niitä poisajamassa. Se on kuvaavaa.
*
Lakkoa olisi kartettava, mikäli voidaan. Onhan se kaksiteräinen ase. Sitä ei aina kuitenkaan voida välttää, niinpä kerrotaan:
T. k. 26 p. ryhtyivät kaikki Oulun edustalla olevan Toppilan sahalla työskentelevät naiset, luvultaan 60 lakkoon. Lakon syyksi mainitaan, ettei sanotun sahan isännistö ole ollut taipuvainen heidän palkankorotusvaatimukseensa. Naiset ovat sahalla työskennelleet urakalla ja ansainneet 1:75–2:25 päivältä. Vaadittu palkanlisä nostaisi päiväpalkkaa heille noin 65 penniä, joten huonompikuntoiset tutisivat saamaan päivältä 2:40 ja reippaammat 2:90.
Lakon johdosta seisautettiin työt samana aamuna klo 6 sahalla. Työväkeä on siellä ollut kaikkiaan noin parisataa henkeä. Illalla maksettiin sahalla kaikille työmiehille palkat. Työtaistelulta käydään kautta Suomen ja juuri ne väkisten tekevät työväen luokkatietoisiksi.
Akka.
Onnitelen Teitä sosialidem. kansanedustaja-naiset rohkeudesta, esittäissä aviottomain äitien kohtalon eduskuntajäsenille. Todella ikävää on nähdä, että esitystä vastaan tehtiin väitteitä henkilöiden puolelta, jotka eivät osaa ajatella edemmäksi omaa minuuttaan. Nuo naiset, jotka vastustivat eduskunnassa kotien perustusta turvattomille, ovat vähän seuranneet aikaansa ja ei milloinkaan siskonaan puhutelleet aviotonta äitiä ja hänen lastaan. He eivät ole kysyneet, mitä ja minkälaista mieltä poljettu äiti kantaa, onko hänen syy vai miehen. — Toivoisin sentähden, että suometarlaisten naisedustajat puhutelisivat aviotonta äitiä ja hänen täyskasvanutta lastaan, niiltä he saisivat tietää elämän myrkkypuolen, josta lapsikin saa kärsiä, vaikka kuinka käyttäytyisi hyvin. Ihmiset nykyisessä yhteiskunnassa osoittavat sormellaan: tuo on »äpärä», joka ei ansaitse tunnustusta ihmisenä, vaikka syy hänen olemiseensa on vanhempain eikä hänen, niin syytöinkin saa osansa. — Ensiksi, — onkos mahdollista että nainen yksin sai aikaan uuden olennon, ei ensinkään, — onkos syytä häntä tuomita silloin kun osatoverinsa vähä ajattetevilta nauttii kunnioitusta. Miksi naisena tahtoisimme miehille antaa kunnioituksen, kun siskomme jää halveksittavaksi. Pois se meistä naisista, joille on kaikkien onni ja menestys yhtä kallis ja vielä kalliimpi turvattomain kohtalo, sitähän vaatii ihmisyys.
Kerron tässä erään tapahtuman. Tunsin kerran parempi osaisen miehen, joka hassutti heikon tytön, että hänestä tuli yhteiskunnalle rasitus. Sanoin tuolle henkilölle, että jalompaa minusta olisi ollut, jos olisi etsinyt naisen semmoisen, jolla olisi itsetietoisuutta ja ymmärystä enempi, kuin tuolla edellä mainitulla. Tuo henkilö vastasi, ettei itsetietoisia voi hassuttaa, jolloin minä ehätin sanomaan, voi teitä, jotka nautitte heikkoin onnettomuudesta, — onkos tuokin järjellisen työtä. Tiedän tapahtumia, jotka saattavat järjelliset miehet eläinkuntaa alemmaksi, ja näitä kaikkia kuultua tulee huudahdus: voi miehiä ja voi naisia, jotka voivat halveksia aviotonta äitiä, kun varmaan tietävät että asiallista on kaksi. Elkäämme koskaan katsoko asiaa yksipuolisesti. Tiedämmehän, että toiset naiset omistavat suuremman kehityksen ja paremmat mahdollisuudet välttää onnettomuuksia. Olen itse kovaosainen ja tiedän hyvin, miten ihmiset ajattelemattomuudessaan loukkaavat turvatonta ja kuinka monesti nousee viha lapsena ja samalla koston henki toistaiseksi. Monelta jo nuorena ryöstetään pois ihmisarvo ja tunne sillä tavalla, että vielä se sinäkin »äpärä». Nuo luontaiset kuulemiset pienenä lankeavat lapseen ja ajan varttuessa ensin ituisina tulevat näkösille ja sitten alkaa itsekin suurempana uskoa, että on muita huonompi. Pitää siis opettaa ihmisiä ymmärtämään, että isätönkin lapsi kasvatettuna voi tulla yhteiskunnalle hyödyksi, jossa tapauksessa kodit olisivat mitä tärkeimmät ja kiireen kautta saatavat. Iloitsen sydämmestäni, että aika tuli ja nyt jo on, että voi edes herättää ihmisiä ajattelemaan ja samalla pyhänä velvollisuutena sanoa, että sinunkin on jotakin tehtävä noiden turvattomain hyväksi. Toivotan jatkuvaa intoa sosialidem. naisille eduskunnassa, niiden äitien hyväksi, jotka ovat poikkeusasemassa. Hilda S...g.
— Savonlinnan Työväenyhdistyksen naisosaston puolivuosikokouksessa m. m. päätettiin, että toimitaan entisten sääntöjen mukaan ensi syksyyn saakka. — Luettiin puolivuosi kertomus, jonka oli laatinut toveri Eva Turunen, ja se hyväksyttiin. Luettiin tilikertomus, jonka tilintarkastajat olivat hyväksyneet. Johtokunnalle myönnettiin tilivapaus. — Puheenjohtajaksi, eronneen toveri Aino Makkosen sijalle valittiin toveri Josefiina Leino. — Johtokunnasta eronneiden toverien Aura Tiaisen ja Hilda Jouhikaisen sijalle valittiin viidestä ehdokkaasta, toverit Hanna Aro, Miina Pärnänen ja Aino Makkonen. — Kirjuriksi, eronneen toveri Eva Turusen sijalle valittiin kolmesta ehdokkaasta toveri Elli Karvinen. — Huvitoimikunta jäi entiselleen. — Tilintarkastajiksi valittiin toverit Ida Tolvanen ja Aura Tiainen, sekä varalle Hilma Hildederg. Rahastonhoitajaksi on johtokunta sittemmin valinnut osaston nykyisen kirjurin. Naisosaston kuukausikokouksessa päätettiin, että ostetaan kolme osaketta Savonlinnan työväen osuuskauppaan »Elo r. l.» — Suomen ammattijärjestön pöytäkirja päätettiin ostettavaksi, ja samalla toivottiin, että jokainen sen ostaisi itselleen. — Agitatsioonivero päätettiin hankkia muuten kuin jäseniä verottamalla; sen vuoksi se lakkautettiin toistaiseksi.
Naisosaston väliaikaisessa kokouksessa 25 p. kesäkuuta valittiin 12 henkinen juhlatoimikunta Saimaan ympäristön Naisosastojen kesäjuhlaa varten, joka pidetään 28 p. heinäkuuta Olavinlinnassa. Päätettiin kirjoittaa kiertokirjeitä Saimaan ympäristöjen naisosastoille, että kaikki naisosastot saapuisivat kesäjuhlaa viettämään Savonlinnaan. Samalla ilmoitetaan juhlasta Työläisnaisessa» ja »Vapaus»-lehdessä. — Piiritoimikunnalta pyydetään naisagitaattori juhlaan pitämään puheita. — Otettiin uudestaan käsiteltäväksi naisosaston jossain edellisessä kokouksessa käsittelemä »lastentarha» kysymys, joka oli lykätty kunnallistoimikunnalle, joka sen esittäisi kunnatlisjärjestölle enemmän kannatuksen vuoksi, mutta joka on lykännyt sen enemmän selonteon vuoksi takaisin naisosastolle. Selostusta siitä laatimaan tulivat toverit Aino Makkonen ja Josefiina Leino.
— Kieltolain kynnyksellä. Yhdessä ainoassa myymälässä Porissa sanotaan myydyn juhannuksen edellä parissa päivässä 20,000 markan arvosta viinaa. Sillä tavalla viinapatruunat riistävät kansalta pennit pois.
— Pikku-uutisena on kierrellyt kuvaava juttu, kuinka eräs suomettarelainen eräässä maaseutukylässä tarjoutuen oppaaksi vei asuntoonsa agitaattorimme Ida Kanervon käyden tälle esittämään »vapaata rakkautta». Kovin kai perästä häpesi, kun toverimme nolasi mokoman herran ansionsa mukaan.
— Valheesta tilille. Jumalniemessä on eräs vaimo, joka on tunnettu hurskaudestaan ja hyvästä kiellestään. Niinpä hän oli joku päivä sitten kertonut sahanhoitajalle, että työväestö on päättänyt vaatia sahanhoitajan erotettavaksi. Työväki tahtoi isännältä tietoa, kuka sellaista valetta on kertonut. Isäntä, joka sivumennen sanoen on hyvin halukas juoruja kuulemaan, ei sanonut valehtelijan nimeä. Saivatpa muijatkin asiasta vihiä ja kohta oli suuri joukko muijia isännöitsijän asunnon edustalla vaatimassa tietoa kielijästä. Vihdoin tuli isännöitsijän rouva ulos ja sanoi muijille nimen. Nyt lähtivät muijat kanssasisarensa asunnolle, jossa vaativat häntä tulemaan ulos, tekemään tiliä valheistaan. Kielittelijä ei kumminkaan tullut ulos, jolloin muijat huusivat: alas valehtelija! — Eteenpäin.
— Kun eivät miehet suostu tekemään työtä nälkäpalkalla, niin otetaan naisia. Leipuri Mellberg Vaasassa on leipomoonsa hankkinut naistyöntekijöitä, jotka ovatkin sattuneet erittäin kilttiä lajia. Ovat selittäneet, etteivät he tahdo olla missään tekemisissä järjestyneen työväen kanssa. Herra Mellberg on ihastuksissaan ja sanoo aina pitävänsä naisia työssään. Miehistä ei kuuiu huolivansakaan, ne kun ovat niin lakonhaluisia. Enemmän itsetietoisuutta naiset, te vain siten kalvatte ja vahingoitatte itseänne.
— Eräs vaimo »Mustan Veckmanskan» nimellä tunnettu on Tampereella vangittu syytettynä siitä että on ottanut hoitoonsa aviottomia lapsia ja niitä toimittanut pois päiviltä. Hän on tunnettu taikuri, noin 79 vuotias. Omain kertomustensa mukaan on hän saattanut ilmoille 355 lasta, mutta on tietämätöntä kuinka monta näistä elää. Hänen on kerrottu harjoittaneen sikiön karkotusta ja muuta rikokseista puoskaroimista. — Eivätkö ole tarpeen kunnalliset kodit tällaista estämään?
— Kansainvälinen sosialidemokratinen naisten kokous on 17 p. Stuttgart'issa ja julaistaan kutsumus Gleichheit'issä. Kysymykset ovat:
Kertomukset eri maiden naisliikkeestä ja keskustelukysymykset ovat lähetettävät viimeistään ennen 1 p. elok. ja ilmoitus osanotosta ennen 7 p. elok.
— Naisten äänioikeus Norjassa, ulottuu samaan laajuuteen kuin kuunallinenkin äänioikeus.
Se Norjassa on sidottu samoin kuin Ruotsissa kunnallisverojen maksuun. Mutta siellä on säädetty, ettei ainoastaan ne 25 v. ikäiset naiset, jotka itse hoitavat itsensä ja maksavat veronsa ole äänioikeutettuja kunnassa — yhtäläisen äänioikeuden perusteella tietysti! — vaan myös naimisissa olevat naiset, joita katsotaan osallisiksi miehensä veronmaksuun.
Tämä on jo melkoisen laaja piiri. Mutta sen lisäksi tulee määräys, että se, jota ei ole taksotettu määrätystä tulosta, on kuitenkin taksotettava kunnallisverojen maksuun otaksutun tulomäärän mukaan, joka on maalla 300 kr. ja kaupungissa 400 kr. jota seuraa pieni vero 50 äyristä 2 kruunuun, mikä myös antaa jäsenoikeuden ja yhtäläisen äänioikeuden kunnassa.
Seuraus on, että naisella Norjassa oli todellisuudessa tosin ei yleinen mutta jotenkin laaja kunnallinen äänioikeus, jota seurasi myös vaalikelpoisuus. Nyt myönnettiin kaikille näille luvultaan noin 300,000 naiselle valtiollinen äänioikeus. Sosialidemokratit vaativat yleistä naisten äänioikeutta, sen hylkäisivät 73 miestä 48:aa vastaan. Nykyisen puolesta äänesti 96 ääntä. Porvaristo tahtoo reformilla estää sos. demokratian voittoa, sillä suurin joukko proletaarisia naisia on kykenemätön veron maksuun. Porvariston naiset ovat tyydytettyjä, sillä he eivät tahdokaan yleistä äänioikeutta.
Suomi on ensimmäinen eurooppalainen maa, joka teki alotteen tunnustamalla naiset kansallisiksi valtiollisilla oikeuksilla. Se oli vuonna 1906. Nyt 1907 seuraa Norja esimerkkiä, mutta varovaisemmin, turvatakseen naisten avulla rahavaltaa.
Kun Ruotsissa, Saksassa y. m. Europan maissa tätä asiaa ratkaistaan, niin ovatkohan silloin proletariatin naiset hereillä välttääkseen sellaista heidän oikeuksiaan syrjäyttävää »uudistusta», mikä Norjassa on tapahtunut.
— Pietarin puoleisen kaupunginosan ja Vasiliostrovan liinavaateompelijattarien kokous oli 7 p. kesäk. v. l. Siinä pohdittiin heidän taloudellista tilaansa koskevia kysymyksiä. Esitetyistä selityksistä tuli ilmi, että useimmissa ompeluverstaissa kestää työpäivä 16–18 tuntia, puolituntinen päivällisloma siihen luettuna. Paitsi pientä palkkaa on suurena vaikeutena lasnäolleitten mielestä vielä sekin seikka, että he melkein kaikki asuvat työnantajiensa luona. Vielä kurjempi on oppilasten tila, jotka paitsi suoranaisia velvollisuuksiansa täyttävät myöskin lastenhoitajan, keittäjättärien, sisäkkojen y. m. velvollisuuksia. Kokous päätti esittää työnantajillensa seuraavat vaatimuksensa: 1:ksi työpäivä on rajoitettava 12 tuntiseksi ja on annettava 1 tunti päivällislomaksi, 2:ksi että asunnon ja ruoan asemesta annettaisiin 12 ruplaa kuukaudessa.
— Ensimmäinen neuvotteleva naislääkäri. Pietarissa 25 p. toukok. v. t. Maksimiljanovin sairashuoneessa lääkärit ovat yksimielisesti valinneet ortopedian neuvotelevaksi lääkäriksi Isabella Tschernomskin, — hän on ensimmäinen nainen konsultanttilääkärinä, tietää »Tovarishtsh.»
27 p. toukok. v. l. Pietarin Senijtorilla oli keittäjättärien kokous. Päätettiin esittää isännille seuraavat vaatimukset: palkka korotettava 15 ruplaan kuukaudessa, on annettava eri huone, on kohdeltava kohteliaasti ja päästettävä ulos vähintään kaksi kertaa viikossa. Jos vaatimuksiin ei suostuta päätettiin tehdä lakko.
[1] Tämä sana lisätty, joka lähdetekstistä puuttuu ilmeisesti ladontavirheen vuoksi. MIA huom.