Julkaistu: toukokuun 30 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 22, toukokuu 1907, s. 173–180. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
nyt istuvat rikkaat ja köyhät. Valtiopäiväin työtä seurataan kaikkialla. Pieni lehtemme ei voi ruveta tarkemmin kertomaan niistä. Alkuvaikutelmiin supistuvat tähänastiset huomiomme. Kovin hitaalta tuntuu alkuun pääsy. Pöytäkirjain tarkastukseen, puheenjohtajain vaaliin ja valtiopäiväin juhlallisiin avaamisiin kului ensimmäinen viikko, jona tämän lisäksi ei muuta mainittavaa tapahtunut kuin väittelyt duumalle lähetettävästä sähkösanomasta ja rukoilemisesta eduskunnassa.
Edusmiehen valinnassa oli sosialistein, omaa ehdokasta kun ei pantu, äänestäminen Svinhufvudia, (nuorsuomalaisesta ryhmästä) sillä suomettarelaista ei pidetty sopivana edustamaan eduskuntaa ulospäin. Tästä saivat suomettarelaiset hyvän aiheen hyökätä meitä vastaan ja luulivat asemaansa vahvistavansa, kun vapaaherra E. Y.-Koskinen ehdotti rukousta joka päivän työn alotteeksi. Ei saanut tuo edes kaikilta hänenkään leiriltään suoraa kannatusta ja kun tehtiin pisteliäitä viittauksia, eiköhän heidän hurskautensa johtune halusta saattaa toisia syntiseen valoon, kun eivät tekopyhään joukkohartauteen katso voivansa yhtyä, niin sitten asia raukesi tuloksella, että moniaat olivat saaneet hurskautensa eduskunnan pyötäkirjaan ja julkiseen sanomalehdistöön merkityksi. Näiden hurskaiden joukossa olivat Hilda Käkikoski, joka suositteli raamatun lukua, vapaaherratar Aleksandra Gripenberg ja nti Ida Vemmelpuu.
Juhlallinen ja komea oli valtiopäiväin avaus.
Mielenkiinnolla seurataan eduskunnan avausta ulkomailta. Kirjeenvaihtajia vilisee. Valokuvaajat ovat kintereiltä. Eniten kai ihmeteltiin naisedustajia, mutta tuo ensi uteliaisuus näyttää jo häipyvän kun heidät huomataan vain tavallisiksi kuolevaisiksi.
Syvän vaikutuksen teki se hetki, jolloin venäläisten duuman osastojen tervehdyksiä luettiin. Donin kasakkain sanoma vei toisista voiton, kosketteli hellimpiä tunteitamme. Tuntuupa todella, kun kansojen vapauden huomen koittaisi.
Jo kauvan on ollut julkisen keskustelun alaisena se erikoisasema, mihin voimassa oleva vanhentunut avioliittolaki asettaa avionaisen. Oikeamielisen ja ennakkoluulottoman katsantokannan mukaan luulisi naisen olevan oikeutettu avioliitossa toimimaan vapaana kansalaisena yhtä hyvin kuin sitä ennen, sillä eihän voida väittää hänen menettäneen muuttuneen asemansa vuoksi enemmän älyä kuin itsehallintokykyäkään. Avioliittolakimme asettaa avionaisen hänen miehensä edusmiehyyden alaiseksi, josta seikasta johtuvat lukuiset muut naimis-, perintö-, kauppa- ja oikeudenkäymiskaaressa olevat avionaista koskevat poikkeussäädökset. Näiden mukaan pesän omaisuutta hallitsee mies yksinään ja joutuupa täten hänen hallinto-oikeutensa alaiseksi naisenkin pesään tuoma omaisuus. Mies voi näin ollen tehdä velkaa, antautua takaussitoumuksiin vaimonsa tietämättä ja kohtaa taloudellinen tappio tahi vararikko perhettä ilman, että vaimolla on ollut tilaisuutta yrittääkään ehkäistä senlaista tapahtumaa. Vielä surullisempi on naisen kohtalo silloin, kun mies juoppouden tahi muun kevytmielisen tuhlauksen kautta hävittää yhteisen omaisuuden. Tämän yksipuolisen pesän hallinnon poistamiseksi olisi mielestämme saatava lainuudistus siihen suuntaan, että molemmat aviopuolisot olisivat hallinto-oikeutetut pesän omaisuuteen ja kaikenlaisiin sitoumuksiin ja takuuksiin täytyisi olla molempain suostumus. Silloin muodostuisivat avioliitossa yhteisiksi taloudelliset seikat, jotka epäilemättä useimmassa tapauksessa määräävät perheen muutakin sisäistä elämää. Keskenäinen luottamus ja tasarvoisuus löisi leimansa koko perhe-elämään ja olisi omansa kehittämään sitä vilpittömäksi ja vapaaksi. Tämä uudistus kohottaisi avionaisen kansalaiseksi, jota edellyttää hänen nykyinen yhteiskunnallinen asemansa, sillä tiedämmehän hänen ansiotoimissa vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta nykyään työskentelevän miehen rinnalla samojen velvollisuuksien suorittajana.
Alussa mainitsemassamme sivililain kohdissa on kohtia, joiden mukaan avionainen ei saa harjoittaa ilman miehensä lupaa kauppaa, ulosantaa sanomalehteä eikä hän kelpaa sellaisiin luottamustoimiin kuten esim. holhoojaksi. Päinvastoin on mies naisen holhooja, nainen ei ilman miehensä valtakirjaa saa edes omaa perintöään nostaa. Mutta vaikka mies on holhooja, ei hänen tarvitse tehdä tiliä holhottavasta omaisuudesta. Vieläpä johtaa avionaisen holhuunalaisuus hänet sellaiseen riippuvaisuuteen, että hän on laillisen esimiehensä kotiorja, joka karattuaan voi tulla tuoduksi poliisivoimalla kotiin, kun sen sijaan miehen karatessa äiti lasten kanssa jää turvattomuuteen. Holhoojan oikeudella määrää isä erimielisyyksien sattuessa lapsien koulutuksen ja vastaisen elämän uran. Oikeussalissa ei kelpaa nainen asiaansa ajamaan vaan, mies kantakoon ja vastatkoon hänen puolestansa. Myöskin on sattunut vaimon äidinoikeutta loukkaavia tapauksia eräissä avioeroissa. Määrätäänhän Naimiskaaren 15:ssa luvussa 2:ssa §:ssä: jos he ovat molemmat eroon syypäät, hoitakoon se pesää ja lapsia joka on siihen soveliaampi — jos he ovat yhtä soveliaat, olkoon mies lähempi.
Tuon nojalla on mies saanut kaikki lapset huostaansa eikä vaimo ole lain päätöksestä valittamallakaan onnistunut kumoamaan. Edellä luettelemaimme lakimääräysten yksipuolisuutta ei kukaan kieltäne ja ovat ne nykyajan katsantokantaa vastaamattomina hyljättävät sitäkin suuremmalla syyllä, koska ne saattavat naisen monenlaisten ikävyyksien alaiseksi. Tämä korjaus tuottaneekin näillä valtiopäivillä tehtäväksi. Asiasta on jo tosin entisilläkin valtiopäivillä tehty esityksiä, vaan ei päästy kuitenkaan tuloksiin. Nyt sen sijaan näyttää tulevan hallituksen esitys avionaisen poikkeusaseman poistamisesta. Naineet naiset pääsevät siis läheisessä tulevaisuudessa kansalaisoikeuksiin. Mutta tämä on vain pieni parannus tasaarvoisuuskäsitteen mukaiseen suuntaan. Alaluokan nainen jää edelleen entiseen taloudelliseen sortotilaan, josta voi vasta sosialidemokratian saavuttamilla voitoilla vapautua.
H. P.
Eihän kukaan voi kieltää, ett'ei sota toisinaan olisi ollut välineenä saattamaan kansan henkisiä voimia kukoistukseen elähdyttämällä ja kohottamalla kansan itsetuntoa. Mutta jos tähän verrataan kaikkea sitä kulttuurin hävitystä, tapain taantumusta, jota sota tuo mukanaan, niin tulevat sodan ansiot vaa'assa sangen köykäisiksi, ja tässä suhteen pitää eräs toinen Moltken lausunto paikkansa: Jokainen sota, myös onnistuneinkin on suuri kansallinen onnettomuus.
Mutta ne, jotka kiinnipitävät sodan välttämättömyydestä sivistykselle, sen luonnonmukaisuudesta kunnes »synnitön täydellisyys» saavutetaan, he jättävät näkemättä niin ihmisluonnon kyvyn vaikuttaa olojen muodostukseen kuin unohtavat yhteiskunnallisen kehityksen merkitsevimmät opetukset. Verratkaamme tätä seikkaa tauteihin, niin saamme nähdä, että toista salaperäistä tautia toisensa jälkeen on ruvettu menestyksellä vastaan taistelemaan. Taudit, jotka ennen hävittivät kokonaisia väestöjä, ovat nyt äärimmäisyyteen saakka supistetut sekä laajuuteensa että leviämiseensä nähden. Ei ole enää pelkkä haaveellinen unelma, että ihmisen elämä kerran tulee hiljaa loppumaan kuten kukkasen.
On hyvin luultavaa, että tuhat vuotta takaperin alettaessa ensi kertoja käsitellä kristinuskon rauhan ajatuksia, nojauduttiin vastaväitteissä silloin käytännössä olevaan käsitteeseen, että on oikein ja velvollisuus kostaa omille ja ystäväinsä vihamiehille. Sukurakkaus, uskonto ja kunniantunto elättivät tätä käsitystä ja kesti vuosisatoja, ennenkuin uuden uskonnollisen käsityksen vaikutuksessa syntyneet lait taisivat tuon katsantokannan poisjuurittaa. Sen sijaan, että ihmiskunta alituisesti sairasti mieskohtaista maakuntain välistä, perheiden ja heimojen kesken vallitsevaa sotakuumetta, sairastaa nyt yhteiskunta sotahalua kansain ja maiden kesken. Sama kehityksen käynti, joka on voittanut sodan pienissä piireissä siirtäen sen suuremmalle alalle, tulee myös sodat kokonaan hävittämään.
Kun tulee aika, jolloin rahavalta ei enää raaista kansaa eikä sitä riistetä sotavarustuksiin, voidaan puhua sisältörikkaasta yksilöllisyydestä ja sivistyksestä, syvästä kansallisuudesta kansallistunteineen.
Silloin katsotaan isänmaan petokseksi sitä, ettei koko kansan nuorisolle anneta rikasta, itsenäistä sivistystä, että annetaan tiedemiesten, keksijäin ja taiteilijain sortua taistelussa olemisen puolesta. Me lähestymme tuollaista jalostuneempaa isänmaanrakkatiden muotoa.
Minulla ei ole tilaisuutta kauvemmin seurata Ellen Keyn ajatuksia, kuinka ihmiskunta asteettaisen kehityksen kautta johtuu välttämään raa'an voiman ilmauksta, jotka ennen katsottiin olevan ihmishyveen huippuna.
Naisella on suuri työ ja runsas työmaa näiden käsitysten luomisessa, tehtävä joka hänen äidillisyystunteeseensa perustuu.
Mutta myös tällä alalla ovat miehet ottaneet ensi askeleita, miehet, jotka ovat olleet rohkeita uskomaan kristinuskon rauhan sanomaan, miehet, joita ensin kuten apostoleja helluntaina on katsottu humaltuneiksi, vaan joiden puoleen yhä useammat ihmiskunnan parhaista yhtyvät. Luulisipa, että tänä naisten vuosisatana naiset itse olisivat kaiuttaneet maasta toiseen herätyshuudon kehoittaen yhtymään taisteluun sotaa ja aseellisia varustuksia vastaan. Niin ei ole ollut. Ellen Key osoittaa, mihin Ruotsin naisten työ isänmaan puolustukseksi johtaa. Siitä juuri sotainen innostus kiihtyy.
Naisten voimat tarvitaan tulevain sukujen tunteita kehittämään. Ilman sitä ei rauhaa koskaan saavuteta. Vuosisadasta toiseen on joulun sanoma kajahtanut maan päällä vaatien, että kaikki veriset vaatteet ovat poltettavat. Eräät odottavat, että rauhan valtakunta ihmeellisellä tavalla lahjoitetaan meille taivaasta, vaikka samaan aikaan sotavarustuksia lisätään. Naisten on ruvettava tekemään työtä rauhan hyväksi. Niin kauvan kun yksilöt rakastavat sotaa, esiintyy se yhä uudestaan ja lakkaa vasta silloin, kun sitä kammotaan. Mutta ihmistahdon ensimmäinen herääminen tapahtuu äidin polvella.
Äidit itse kasvattavat poikansa raakuuteen niin kauvan kun heillä ei ole kyllin kärsimystä ja älyä etsimään oikeaa kasvatustapaa pakkomenettelyn sijalle, joka elättää lapsen alhaisia taipumuksia, kunnes tämä iskuina heikommille antaa takaisin äidiltään saamansa lyönnit.
Rauhan liike, yhteiskunnallinen uudestaansyntyminen, koulu — kaikki nämä odottavat vapautuneita naisvoimia. Naisen on sisimpään luontoonsa nojautuen tähdättävä uskonsa, toivonsa ja pyrintönsä siihen, että on monta pykälää, joita ei ole otettu tähän saakka lukuun ja sen vuoksi ovat tähänastiset laskut virheellisiä. Naisliikkeen sisin merkitys on siinä, että naisellisuuden voima vedetään päivänvaloon ja annetaan sen itsetietoisesti vaikuttaa ihmisyyden palveluksessa.
Työskennelkööt naiset kumotakseen koulujen sielunmurhaa, sodan joukkomurhia ja nykyisen tuotantojärjestelmän ihmisuhraamista. Asetettakoon naisen luontainen kauneuden, rakkauden ja sivistyksen kaipuu ja hänen äidillisyystunteensa yhteisvaikutukseen toisten kanssa, että sitä vaadittaisiin kaikille, mitä he ovat itselleen vaatineet. Jospa me jaksaisimme täyttää kaikki naissielut sillä kauneusunelmalla, jota itse olemme saaneet aavistaa.
Kysymys aviottomien lasten hoidosta on valitettavasti näihin asti ollut aivan huomioon ottamatta. Vaikkakin se on jonkun verran vaikeasti ratkaistava kysymys, on kuitenkin anteeksiantamatonta, että valtio, yhteiskunta ja yksityisetkin ovat täydellisellä välinpitämättömyydellä katselleet sitä vääryyttä, jota harjotetaan näitä viattomia lapsia kohtaan ja sitä hätää, jonka alaisia he ovat. Korkeintaan siellä täällä auvotaan silmiä tässä asiassa, mutta ei vieläkään pitkän nukkumisen jälkeen ole silmät vapaina vanhojen kurjien ennakkoluulojen liasta. Sentähden kun alkaa kirjottaa yhteiskunnan laiminlöyntisynneistä tässä asiassa, täytyy kynä kastaa vereen ja kyyneleihin.
»Avioton lapsi», »äpärä», — olento, jota aikamme tekopyhät ja ennakkoluuloiset ihmiset pitävät omia »aviollisia» lapsiaan halveksittavammassa asemassa ja huonommassa arvossa. Mikä alhainen ja väärä käsitys! Viattomat lapset saavat kärsiä ennakkoluulojen kirousta, lapset, joitten onnettomuuteen on kuitenkin syynä vanhemmat, tai jompikumpi vanhemmista, tai loppukädessä yhteiskunnallinen järjestelmä, joka polkemalla vanhemmat aineelliseen hätään ei salli heidän laillistuttaa suhdettaan tai ylläpitämällä luokkarajoja saattaa yläluokkaisen synnyttämään lapsen kansan tyttärelle mutta estää hänet tunnustamasta lasta omakseen!
Ensimäinen ehto tämän kysymyksen ratkaisulle on, että me pudistamme yllämme ennakkoluulojen valhevaipan, pidämme »aviotonta» lasta samanarvoisena ihmisolentona »aviollisen» kanssa.
Siitä seuraa johdonmukaisesti vaatimus, että aviottomille lapsille myönnettäköön yhtäläinen perintöoikeus kuin aviollisillekin.
Miten sitten on meneteltävä aviottomien lasten hoidon kanssa?
Perintökaaren 8:nnen luvun 7 §:n mukaan on isä yhtäläisesti kuin äitikin velvollinen aviotonta lasta elättämään ja kasvattamaan, kunnes se voi itsensä elättää. Lainsäädäntömme ei sisällä mitään lähempiä määräyksiä elatuksen suuruudesta, ikärajasta, johon saakka elatusapua on maksettava t. m. s. Tuomioistuimet päättänevät näistä asioista paikkakunnallisia oloja ja yleisesti vakiintuneita tapoja silmällä pitäen. Olisi kuitenkin aika jo säätää lähempiä, yksityiskohtaisia määräyksiä vanhempien, etenkin isän velvollisuudesta tässä asiassa. Muissa maissa on niin jo osaksi tehty, tai suunnitellaan parhaillaan sellaisia lakeja, kuten esim. Tanskassa, jonka folkethingissä on nykyään käsiteltävänä lakiehdotus ulkopuolella avioliittoa syntyneistä lapsista. Tämä lakiehdotus sisältää yleensä ankarampia määräyksiä sellaisten lasten isistä kuin mitä tähän saakka on ollut voimassa.
Vaikeimmin ratkaistava kohta koko kysymyksessä on sellaisten lasten hoito, joille ei ole saatu isää ja joita äiti ei voi elättää tahi joitten isäkään ei voi köyhyyden tähden elatusapua suorittaa. Sellaisista lapsista on tietenkin kunnallinen vaivaishoito nykyään velvollinen huolehtimaan. Mutta nousee kysymys: onko vaivaistalo sopiva kasvatuspaikka lapsille? Asiantuntijat ja heihin yhtyen koko lapsien hyvästä kasvatuksesta huolehtiva yleisö vastaavat: pois kaikki nämä lapset vaivaistaloistamme! Siellä ne saavat elää seurassa, joka vaikuttaa niihin vaan turmelevasti, ei ainakaan kasvattavasti! Ja miksikä pitää nämä lapset riistää heidän äideiltään?
Äiti ja lapsihan ovat — yhtä. Silloin kun puhutaan lapsen hoitamisesta, täytyy puhua äidistä. Oikeudellisuuden nimessä ei yhteiskunnan vaivaishoidolla ole lupaa tehdä köyhää lasta vielä köyhemmäksi riistämällä siltä äiti eikä ole lupaa tehdä köyhää äitiä vielä köyhemmäksi riistämällä häneltä hänen lapsensa. Se kyllä kostaa, siveellisesti niinkuin aineellisestikin, yhteiskunnalle, jos se esim. on tehnyt sen synnin, että on riistänyt lapsen äidiltä antaakseen sen muiden ylläpidettäväksi. Siveellisesti — seuratkaa sellaisen lapsen historiaa! Yhden ja toisen luvun siitä löytää vankiloittemme päiväkirjoista. Ja seuratkaa naisen historiaa! Ei ole harvinaista, että hän esittää viimeistä näytöstä prostitueerattujen kadulla ja sitten — vaivaistalolla. Mutta useimmin tapahtuu että näemme hänelle syntyvän muitakin lapsia — sillä mitä merkitsee hänelle nyt lapsi! Ja taloudellisestikin se kostaa itsensä — sekin on selvää.
Annettakoon siis äidin saada pitää lapsensa ja lapsen äitinsä, mutta pitäköön yhteiskunta huolta heidän elatuksestaan, jollei äiti itse voi huolta pitää. Sillä sillä hetkellä kun nainen on tienhaarassa: »lankeemukseen» — »nousemiseen», kun hän on yksinään ensimäisen lapsensa kanssa, silloin on yhteiskunnalla ääretön edesvastuu hänestä ja äsken syntyneestä yhteiskunnan jäsenestä. Elköön äidistä tehtäkö »enkelien valmistajaa» jättämällä hänet avuttomaksi ja elköön vietäkö häntä lapsineen tavallisen vaivastalonkaan hoitoon, vaan ratkaistakoon asia parhaiten siten, että laitetaan koteja naimattomia äitejä ja heidän lapsiaan varten, koteja, joissa äitejä kasvatetaan lapsiensa kautta ja heitä varten, joissa vastuunalaisuustunne herätetään ja syvennetään ja äitejä kasvatetaan itseapuun. Tulisi siis perustaa jonkinlaisia pienten lasten koteja. Toinen ehdotus, joka on ruotsissa tehty, on se, että annettaisiin naimattomille äideille köyhäinapua siten, että myönnettäisiin heille vapaa asunto tarkotusta varten erityisesti rakennetuissa asunnoissa. Lapsi säilyisi silloin äidille, joka kasvattaisi häntä vapaa-aikonaan, ja lasta hoidettaisiin talossa löytyvässä seimessä siltä ajalla kun äiti on työssä. Johdon tulisi olla tarkotuksenmukainen, niin että ei ilmenisi »laitoksen» leimaa. — Molempia ehdotettuja tapoja voitaisiin käyttää rinnakkain.
Suomessakin on kuten alussa huomautimme syytä jo ryhtyä tähänkin kysymykseen. Aviottomien lasten lukumäärä on meilläkin suuri. Virallisen tilaston mukaan vuodelta 1903 syntyi maassamme mainittuna vuonna 5,505 aviotonta lasta, joka teki 6,47 % elävänä syntyneitten koko lukumäärästä. Enemmistö aviottomista lapsista elää hyvin kurjassa asemassa. Tunnettua on, että kuolevaisuus samoin kuin rikollisuuskin on suurempi aviottomien kuin aviollisten keskuudessa.
Tietääksemme on Suomen kunnista ainoastaan Tampereella tehty ehdotuksia kunnallisiksi toimenpiteiksi aviottomien lasten hyväksi. Syksyllä 1905 jättivät Tampereen valtuuston työläisjäsenet valtuustolle ehdotuksen pienten lasten hoidon järjestämiseksi, jossa ehdotuksessa puhuttiin myös aviottomista lapsista. Täytyy ihmetellä herrojen hitautta, sillä mainittu ehdotus on jo kolmatta vuotta ollut haudottavana ja vieläkin on pöydällä. Kyllä olisi syytä näinkin tärkeässä reformiasiassa osuttaa enemmän harrastusta ja joutuisuutta.
T. K
Oulun naispalvelijat ovat kokouksissaan t. k. 13, 14 ja 16 p:nä päättäneet ryhtyä vaatimaan oloihinsa jonkun verran korjauksia. Mutta koska ei tunneta paikkakunnalla minkäänlaista emäntä-yhdistystä eikä emäntiä saapunut t. k. 16 p:nä yhteiseen kokoukseen, kääntyä emäntien puoleen vaatimuksella, että he pitäisivät kokouksensa ja vastaisivat kesäkuun 5 päivään mennessä alla oleviin vaatimuksiin.
Pietarista sunnuntaina huhtikuun 24 p. (V. l.) oli Metsolan alku raittius yhdistyksen nais osaston kokous raittiustalolla. Valittiin seuran toiminnasta kirjottamaan Työläisnaiseen Anni Puustinen, iltama ja kokousilmoitukset Neva lehteen toveri Ilvonen. Keskusteltiin olisiko mahdollisuutta perustaa talouskursseja Metsolaan. Päätettiin jos lupa saadaan alottaa kurssit ensi syksynä.
Kun ei ennen ole ollut selontekoja osaston toiminnasta lienee paikallaan siitä lyhyesti ilmoittaa. Osaston ensimäinen kokous pidettiin 17 p. helmik., jossa valittiin 7 henkinen komitea, jonka tuli kirjottaa osaston säännöt. Toinen kokous oli saman kuun 24 p. Toveri Heikkinen luki komitean puolesta säännöt, jotka pienillä muutoksilla hyväksyttiin. Valittiin osaston puheenjohtajaksi toveri Kusime, sihteeriksi Anni Puustinen. Valittiin 6 henkinen johtokunta 12 henkinen huvitoimikunta, kasööri, kantomies, ja tilintarkastajat. Osaston kahden kuukauden toiminta ajalla on pidetty yleisiä kokouksia joka toinen sunnuntai. On perustettu puhujaseura, joka kokoontuu joka arki keskiviikko-iltana kl. 8 aikaan Metsolan raittiustalolla. Seuran kokouksiin saa ottaa osaa tarvitsematta kuulua nais osastoon tai raittius seuraan.
On pidetty yksi iltama, johon onnistuttiin saamaan Suomesta toveri Hilja Pärssinen puhumaan. Iltama onnistui hyvin tuloja iltamasta tuli 138 ruplaa. Naisosasto on varoillaan ostanut yhden osakkeen Neva lehteen.
Maksavia jäseniä on osastossa 72 ja osanottoa kokouksiin voi sanoa runsaaksi, vaikkakin matkojen pituus ja vapauden puute estää suuria joukkoja, jotka muuten ovatkin asiaan innostuneita kokouksiin saapumasta. Kaikissa Metsolan raittiustalolla pidettävissä iltamissa sekä kokouksissa, kirjotetaan uusia jäseniä osastoon. Työläisnainen nimistä lehteä saa tilata toveri Konstilta. Sihteeri.
Pesijäin ja silittäjäin ammattiosasto on Hämeenlinnassa perustettu. Intoa alkavaan työhön, sillä paljon on oloissa korjattavaa.
Palvelijattarien työpäivän lyhennys. Sunnuntaina t. k. 19 p:nä oli palvelijattarien yleinen kokous »Työmies» lehden talossa, jossa keskusteltiin, mihin toimiin olisi ryhdyttävä palvelijattarien työpäivän lyhentämiseen nähden. Kokouksessa tuotiin esille, että työpäivän lyhennys on jo aivan välttämätön joten on ryhdyttävä kaikella tarmolla työskentelemään sen eduksi. Ensiksi päätettiin esittää emäntäliitolle vaatimus 10-tuntisen työpäivän käytäntöön ottamisesta, johon pyydetään heittä vastausta. Samasta asiasta evästettiin eduskunnan jäseniä, että heidän on toimittava palkollissäännön poistamiseksi, sekä koittaa saada toteutetuksi palvelijain vaatimuksia, palvelijain oman edustajakokouksen toivomusten mukaan.
— Orimattilan kirkonkylään perustettiin t. k. 18 pnä työväenyhdistyksen naisosasto. Puheenjohtajaksi tuli Hanna Hakkarainen ja varapuheenjohtajaksi Maria Hietanen. Jäsenmaksujen kannon sai Alma Malminen toimittaakseen.
Kokoutua päätettiin joka kuun ensimäisenä sunnuntaina.
— Elisenvaaran T. Y. Naisosasto päätti m. m. viime kuukausikokouksessaan saada enemmän itsekasvatusta jäsenissään. Päätettiin kk. kokouksissa vuoroon puhua ja keskustella naisten toimialaan kuuluvista asioista. Sitäpaitsi päätti osasto valtiopäiväin aikana kerran viikossa kokoontua keskustelemaan ja selvittelemään eduskunnassa esillä olevia asioita jäsenilleen, johon päätettiin pyytää T. Y. ottamaan myös osaa.
Naiskysymys Venäjältä. Yleensä on tunnettua, että Venäjällä ovat naiset olleet sangen tukalassa asemassa, ja ovat vieläkin, vaikka ei ole vielä kehumisen varaa muissakaan sivistynemmissä maissa. Mutta eteenpäin kiitävän kehityksen pyörä on tuonut Venäjänkin ahdashenkiseen ilmapiiriin uusia virtauksia, uusia aatteita. Kaiken sen tuloksena on ollut, että Venäjällä ovat eri kansakerrokset oivaltaneet asemansa ja alkaneet vaatia oikeuksiaan, täydellisiä kansalaisoikeuksiaan. Niinpä herätettiin naiskysymyskin. Tarmolla ryhtyivät muutamat keskisäätyjen naiset työhön ja kysymystä pohdittiin puolelta ja toiselta. Alemman kansankerroksen naiset yhtyivät siihen innokkaasti. Ja tulos on jotenkin lupaavalta näyttävä.
Muutama aika takaperin pidettiin Pietarissa ensimmäinen naisten yleinen kokous, johon valitettavasti vähän tuli alemman kansankerroksen s. o. työläisluokan naiset osaaottaneiksi.
Asia on nyt mennyt jo niin pitkälle, että tämän kuun kuluessa jätetään valtakunnan duuman kirjelmä, jonka on allekirjoittanut 17,437 naista enimmäkseen työläisluokasta. Muutamia satoja ehkä vielä tulee lisää.
Kirjelmä kuuluu:
Koko maan yleisen hyvän nimessä, suurien aatteiden: vapauden, oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen tasaarvon nimessä me, Venäjän naiset käännymme teidän puoleenne, kansalaiset, valtakunnan duuman jäsenet.
Tarkoituksella saada nämä aatteet toteutetuiksi ja saattaa maahan laajat kansanvaltaisuuden perusteet on välttämätöntä saada aikaan naisten valtiollinen ja kunnallinen tasaarvo lain tietä. Me olemme vakuutettuja siitä, että valtakunnan duuma tunnustaa tämän kysymyksen tärkeäksi ja sovittaa sen uuteen lakiin valtakunnan duuman vaaleista, paikallisista itsehallinnoista ja kaikkien kansalaisten tasa-arvosta.
Tuleeko tämä kirjelmä valtakunnan duumassa huomioon otetuksi vai eikö, on vielä vaikea sanoa. Jollei sitä tietä voi se kuuluviin tulla, niin pitänee sen sitten sotakieltotavaran muodossa pujahtaa esiin jonkun edusmiehen sanarikkaassa puheessa. Olkoon miten tahansa. Se tulee kuitenkin pysymään totuutena, ettei 17 tuhannen naisen ääni, jotka ovat mitä eri kaltaisempia kieleen, kansallisuuteen nähden, mene hukkaan. Eikä se saakaan olla kuulumatta. Sillä se on oleva suuri askel taistelussa naisten oikeuksien puolesta, askel, jonka kopsinan tulee kuulua ympäri Venäjän sopukoita.
Oikeuksia naisille. Jenan äärimmäisestä vanhoillisuudestaan tunnettu yliopisto Saksassa on nyt avannut ovensa naisille. Nyt on siis Saksassa 8 yliopistoa, joissa naiset voivat opiskella rinnan miesten kanssa. Viime talven aikana oli noissa seitsemässä yliopistossa 211 naista. Ilahduttavaa olisi tuo työlaisnaisiltakin, jos heillä olisi tilaisuus opintoihin. Nyt sen rahan muuri estää.
Nälkäkuvia Kiinasta. Olot nälkäseudulla käyvät yhä kamalammaksi. Ravinnon puute on synnyttänyt nälkäkuumeen y. m. tauteja. Annetusta avusta kiittääkseen mies takoi päätään tantereeseen, kun oli liian heikko ylös noustakseen. Eräs nälkiintynyt mies tukehtui kuoliaaksi, kun nielasi kokonaisena muutamalla matkailijalta saamansa leivoksen. Vaimo ja kolme lasta tavattiin itkemässä eräällä sillalla, jolle mies nälkään kuolleena oli kaatunut. Muutamassa majassa tavattiin isä, äiti ja viisi lasta nälkään kuolemaisillaan, ryysyissään, yhteen kasaan kyyristyneinä pureskellen puun kuorta, joka oli heidän ainoa syötävänsä. Hätäapukomitean päämajalle tuli m. m. vaimo vastasyntyneen lapsensa kanssa anomaan ruokaa. Kertoi miehensä kuolleen nälkään.
Neljätoista tuhatta ihmistä kuolee vuosittain keuhkotautiin New Yorkin kaupungissa. Mutta oikeastaan ei keuhkotauti ole syynä heidän kuolemaansa. Heidät surmaa kapitalismi, joka tuhoaa heidän elämänsä, ryöstää heiltä työnsä tulokset ja ahtaa heidät kosteihin, inhottaviin asuntoihin kitumaan ja kuolemaan.
Tanskalaisen puoluelehden Sosialidemokratenin toimittaja herra Wienblad oli täällä valtiopäiviä avattaessa. Jouduin sattumalta hänen ja rouvansa seuraan. Puhelimme yhtä ja toista ja tein selvää meidän naistemme valtiollisista ja taloudellisista pyrkimyksistä. Rupesin sitten kyselemään tanskalaisten työläisnaisten pyrinnöistä. Hän kertoi heillä ammatillisen liikkeen olevan paremmin edustettuna kuin valtiollisen. Heillä on monennimisiä ammattiyhdistyksiä. Osa naisista kuuluu, kuten meilläkin, miesten kanssa samoihin ammattiyhdistyksiin. Naispuoliset miesten vaatteiden ompelijat ovat järjestyneet ja kuuluu heitä Kööpenhaminan järjestöön noin 600 naista. Ammattiosaston puheenjohtaja on rouva Andrea Brockman. Yhdistys on noin 6:n vuoden vanha.
Jo 20 v. takaperin alkoi rouva Olivia Nilsen, tehtaantyöläinen innolla toimia tehdastyöläisnaisten järjestymisen hyväksi. Hän on puheenjohtaja tehtaalaisnaisten ammattijärjestössä, jonka lukumäärä nousee noin 1000:n.
Palvelijattaret ovat jo pitemmän aikaa muodostaneet ammattiyhdistyksen, jolla kuitenkin on porvarillisuutta lähentelevä luonne. Sen johtaja on Maria Cristensson. Järjestössä noin 500. naista. Ompelijattarien järjestö on sosialidemokratinen ja on sen johtaja rouva Petersen. Se on perustettu 1900 ja on jäsenluku 300:n vaiheilla. Sanomalehtien kantajina ei käytetä alaikäisiä vaan naiskantajia. Näillä on noin 400 ja 500:n välillä oleva järjestö. Heidän palkkaehtonsa ovat 10–16 kruunuun viikossa.
Paras naispuhuja ja kirjailija on Lucinka Hansen, joka m. m. avustaa Sosialidemokratenia.
Valtiollinen köyhälistönaisliike Tanskassa on heikko. Voimia on, kuten edelläolevasta selviää, käytetty enemmän ammattiliikkeeseen.
Saatuani herra Wienblad'ilta näitä lyhyitä tietoja, jätin hänelle hyvästit ja toivotin hänen viemään Tanskan siskoille ystävällisen tervehdyksen.
H. P.
Maria Raunion kautta. Onnittelemme teitä aatesiskot. Työnne uudessa eduskunnassa olkoon tosi onneksemme. Me valvehilla tukenanne seisomme.
Heinola, Työläisnaiset.
A. Gripenberg'in kautta. Kokoontuneina juhlimaan tänä historiallisena hetkenä lähettävät Turun naiset juhlastaan lämpimät tervehdyksensä kaikille ensimmäisille Suomen naisten edustajille valtiopäivillä. Lietsokaatte lämmin liesi Suomen suurehen tupahan.
Naisedustajille. Myötätuntoisuudella ja hyvillä toiveilla tervehdimme ensimmäisten naisedustajain osanottoa valtiolliseen työhön.
Martan päiville kokoontuneet Sippulan naiset.
Me Pietarin Lesnoin »Alku» raittiusyhdistyksen naisosaston jäsenet tervehdimme naisraatajien edustajia Suomen uudessa eduskunnassa. Turvatkaa työläisnaisten asemaa.
Onnittelemme ensimmäisiä onnellisia sisariamme Euroopassa, suomalaisia edustajia. Koko maailman naisten solidarisuus pyrkiessään tasaarvoon ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi antaa vakaumuksen, että Suomen naisten saavuttanut oikeudet pian tulevat valloitetuiksi naisille Euroopassa ja kaukaisessa Aasiassa, mistä lähetämme teille sydämmellisen onnittelumme ja toivotuksemme, että täydellinen menestys seuraisi ponnistuksianne Suomen kansan hyväksi. Oikeus on taattu ainoastaan siinä maassa, missä kaikki ovat lainsäädännössä osallisina.
Ashabadin naisten tasaarvoisuusliikkeen liiton jäsenet.
Naisedustajat! Puolestamme taisteleva naiskäsi elköön väsykö minään aikana Suomen tulevaisuutta kasvattaessaan.
'
Suomalaisia naisia Nougorodissa.
Suomen kansan edustaja Hilja Pärssinen ja sosialidemokratein edustajat. Me sorretun kansakunnan juutalaiset naiset tervehdimme ilolla ja ylpeydellä riippumattoman Suomen ensimmäisiä naisedustajia. Se että uuden elämän perustajat, naiset ensi kerran esiintyvät maan lakiasäätävässä kokouksessa osoittaa naisen uuden loistavan voiton hänen oikeuksien puolesta ja inhimillisen edistyksen uuden triumfin. Me toivotamme teille täydellistä menestystä taistelussamme työväestön etujen puolesta ja olemme vakuutetut, että te olette sen arvokkaat edustajat, päättäväiset vapauden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon periaatteiden puolustajat. Me, jotka olemme kansamme kärsimyksien alaisia ja sen kanssa pyrimme täydelliseen kansalliseen vapauteen ja uudestasyntymiseen käännymme puoleenne toivossa, että me teissäkin löydämme veljiemme puolustajia. Me otaksumme, että te ensimmäisinä kohottaisitte vapaan naisen äänenne puolustamaan juutalaisten valtiollisia ja kansallisia oikeuksia Suomessa.
Juutalaiset, sionistit Kischineffissä. 60 allekirjoitusta.
Duuman kansalliset ryhmät ovat Suomen eduskunnalle lähettäneet näin kuuluvan tervehdyssähkösanoman:
»Valtakunnan duuman sosialististen ryhmien kansalliset ryhmät lähettävät Suomen valtiopäiville, jotka ensimmäisinä Euroopassa ovat toteuttaneet miehen ja naisen tasa-arvoisuuden ja yleisen äänioikeuden suhteellisella vaaliperusteella, veljellisen tervehdyksen Suomen sosialisteille, jotka vankasti ovat puolustaneet Suomen kansan oikeuksia ja ilmaisevat toivonsa, että Suomen ja Venäjän sosialistit tulevat yhdistynein voimin yhteisesti taistelemaan työtätekevien kansankerrosten puolesta.
»Kansallissosialistien puolesta Volk-Karatshevski ja Delarew, Sosialivallankumouksellisten Schirski, Nifont-Dolgopolov, työryhmän ja talonpoikaisliiton puolesta Beljajev ja Urusov.»
Lukuisia muitakin sähkösanomia on saapunut.