Julkaistu: toukokuun 9 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 19, toukokuu 1907, s. 147–152. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Jenny Kilpiäinen. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
Naistemme toiminta on tämän vuoden ajalla ollut perin vilkasta, varsinkin vaalien edellisinä kuukausina saapui kyselyjä ja ilmoituksia hyvin runsaasti. Saapuneiden kirjeiden lukumäärä mainitun kolmen kuukauden ajalla oli useampia satoja. Nyt on toiminta kuitenkin jossain määrin hiljentynyt, päättäen harvemmasta kirjevaihdosta hallinnon kanssa.
Liittoon liittyneiden osastojen lukumäärä ei sentään ole tämän vuoden ajalla ollut suuri, verraten viime vuoteen. Kolmen kuukauden ajalla on liittynyt liittoon ainoastaan 9 uutta osastoa, joten liittoon kuuluvien osastojen lukumäärä on nyt 120.
Uusia osastoja on perustettu runsaasti. Mallisääntöjä on lähetetty 15 paikkaan. Kaikki uudet osastot eivät sentään ole kääntyneet hallinnon puoleen mallisääntöjä saadakseen, joten emme ole tilaisuudessa ilmoittamaan perustettujen osastojen lukumäärää.
Agitatsiooniakin on muistettu vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Kaikkiaan on hallinnolle saapunut Smk. 135 käytettäväksi naisten herä tystyöhön. Agitaattorimme Aura Kiiskinen on puhunut kaikkiaan 53 paikassa pitäen 55 esitelmää. Sitäpaitsi on Anni Roisko puhunut 29 paikassa 32 esitelmää ja Hilja Pärssinen 5:ssä paikassa 6 esitelmää, Edla Lyytinen 5:ssä paikassa 6 esitelmää. Yhteensä on siis s.-d. naisliiton toimesta pidetty 92 paikassa 99 esitelmää 12,620 kuulijalle.
Naisten äänioikeuspiirien kanssa on hallinto ollut luottamushenkilöiden välityksellä vuorovaikutuksessa. Nämä ovat pitäneet piirien kokouksia ja hoitaneet naisten paikallista toimintaa. Saman virkeyden piirien ja osastojen toiminnassa toivomme edelleen jatkuvan.
Kiertokirjeitä on julaistu kaksi kappaletta puoluelehdissä. Ensimäinen julaistiin 24 p. Tammik, ja kosketeltiin siinä seuraavia asioita: vaalijulistuksen tilaamista, Työläisnaisen levittämistä, kehoitettiin valvomaan että naisia tulee asetetuiksi ehdokkaiksi eduskuntaan, olemaan valveilla porvarien vehkeitä vastaan ja nais-agitaattoreita innolla tekemään herätystyötä. Toinen kirjelmä joka julaistiin 7 p. Helmikuuta oli kokonaan omistettu vaalikiihoitukselle. Erittäin huomautettiin pitämään muistissa Maaliskuun 3:tta päivää, jolloin Viipurin edustajakokous päätti toimeenpantavaksi naisten mielenosoituskulkueita ja kokouksia.
Kirjallisuutta on julaistu Viipurin ylimääräisen naisten edustajakokouksen pöytäkirja ja sosialidemokratisen naisliiton vaalikehoitus, joka viimeksimainittu levisi 53,000 kpl. suuruisena painoksena. Sitäpaitse on ilmaiseksi saatu 5,000 kpl. »Työläisnaiset vaalitoimintaan» nimistä lehtistä. Pöytäkirjaa on vielä suuri joukko levittämättä. Osastot tehkää voitavanne, ettei painos jäisi seisomaan ja tuottamaan hallinnolle tappiota.
Liittoon on ilmoittaunut suuri joukko osastoja v. 1906, kuitenkaan ei näiltä ole saapunut veroja, eikä hallinnon täytettäväksi lähettämiä vuosikertomuskaavoja. Huomautamme vielä näitä osastoja että suorittavat veronsa, kuin myös että lähettävät kaavat täytettyinä, että voimme laatia tilaston viime vuoden toiminnasta.
Jenny Kilpiäinen.
Sihteeri.
Kun on kysymys yhteiskunnallisista tehtävistä, niin nuorison ja erittäinkin nuorten naisten keskuudessa usein kuulee sanottavan: »mitäs minä, eihän minulla ole vielä äänioikeuttakaan.» Niin, totta on, ettei ole äänioikeutta, vaan onkos sentähden oltava toimimatta? Ei suinkaan. Me työläisethän olemme kaikki tähän saakka olleet ilman sitä. Me olemme kaikki olleet lapsipuolen asemassa, niin ettei ole ollut vähintäkään määräämisvaltaa yhteiskunnallisissa asioissa. Mitä olisi meillä vielä nytkään, jos olisimme kädet ristissä odottaneet silloin, kun meillä ei ollut äänioikeutta? Ei mitään!
Ei sitäkään vähäistä, joka meillä nyt on. — Ei edes toivoakaan siitä, sen vähemmän muuta. Tästä yksistään jo huomaamme toiminnan välttämättömyyden silloinkin, kun ei ole vielä äänioikeutta. Nuorison on toimittava saadaksensa äänioikeus, jonka häneltä virkamahti itsevaltaisesti — vastoin kansantahtoa — on kieltänyt. Nuorison on herätystyön kautta saatava vanhoilliset käsitteet pois keskuudestansa. Sen on saatava vanhukset luopumaan vanhoillisista käsitteistä siihen määrin, että ne vaaliuurnalle astuvat antaakseen lippunsa kurjalistolle eduksi eikä vahingoksi.
Eikä ainoastaan niitten ole tarmolla toimittava, joilla oikeuden periaatteiden mukaan tulisi olla äänioikeus, vaan myös heitä nuorempien. Näidenkin toiminnalla on vaikuttava ja asiallinen merkitys ei ainoastaan itsensä kehittämisessä, vaan myöskin on siitä suoranaista hyötyä yhteiskunnalle.
Kun lähemmin katselemme aikaisen nuorison toimintaa, niin huomaamme, että se saa suuria aikaan yhtyessään varttuneempaan nuorisoon. Esitän tässä yhden tapauksen esimerkiksi. Se osoittaa kuinka lapsetkin saavat suuria aikaan ja myöskin, kuinka he tahtovat tarmolla toimia yhteiseksi hyödyksi, kun vaan ovat selvillä työnsä oikeuden mukaisuudesta.
S....n pitäjässä oli yksi työläisperhekunta (pikkutilallisia), jossa oli viisi äänioikeutettua henkilöä ja ne olivat kaikki patavanhoillisia porvareita (suomettarilaisia). He eivät käyneet missään sellaisissa kokouksissa, joissa ei pappi saarnannut. He kauhulla katselivat kansanvaltaisten (sosialidem.) toimintaa. Samassa perhekunnassa oli 15 v. vanha tyttö, joka kielloista huolimatta kävi kaikissa kokouksissa ja luki yhteiskunnallista y. m. kirjallisuutta, kun sitä käsiinsä sai. Hänestä niin ollen tuli yhteiskunnallisen kansanvallan (sosialidem.) ihailija ja samalla hän tahtoi toimia sen toteuttamiseksi, huolimatta vanhempiensa y. m. sen tapaisten pilkasta ja parjauksista.
Tulos hänen itsepintaisesta ja samalla ihmisellisestä toiminnastaan oli se että tämän talven aikana jo maaliskuuhun mennessä sai hän koko perhekunnan, myöskin mainitut 5 äänioikeutettua toimimaan samojen aatteiden hyväksi ja paljon hän myöskin vaikutti ympäristöönsä. Kaikkea tätä tehdessään hän oli vaan ijältään viisitoista vuotias. Tästä näemme, kuinka suurta ja jaloa voivat lapsetkin tehdä, kun vaan niillä on vähänkään tilaisuutta siihen. Mitä sitten ijäkkäämpi — vaikka ei vielä äänioikeudellinen — nuoriso voi aikaan saada, kun vaan se tarmolla työhön ryhtyy.
On totuttu sanomaan ja parhaiten naiset itse sanovat vanhan tavan mukaan: »mitä naiset ymmärtävät politiikasta ja varsinkin nuoret tytöt. Ei mitään. Ei nainen niihin kykene, eikä se voi siellä tehdä j. n. e.» Mutta kuka sitten voi tehdä, jos ei nainen ja erittäinkin nuori. Nuori nainen juuri parhaiten voi vaikuttaa äitien yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sikäli äidit kasvavaan nuorisoon. Katsokaamme edellä mainittua ja monta muuta seikkaa kotimaassa. Katsokaa Venäjälle, kuinka nuoret naiset sankareina esiintyvät vapaus- ja samalla ihmisyystaistelussa. Vaikka heillä onkin taisteltava paljon ahtaimmissa oloissa kun meillä, niin näemme, että juuri nuori nainen suuria aikaan saa.
Nainen! Sinä orjankin orjana kautta vuosisatojen ollut nuori työläisnainen. Nouse jo ylös! »Lyö käsi kätehen ja sormet sormien lomahan» orjaveljiesi kanssa ja revi pois päältäsi jo aikaa homehtuneet ennakkoluulot alaikäisyydestäsi. Lyö murskaksi ennakkoluuloisen riistäjälauman takomat orjuuden kahleet ympäriltäsi.
Näytä, et' totuus kerrankin vallan saa
Se nyt vielä lokaan tallataan.
— Näytä se ihmisyytesi tähden!
Älä epäile heikkouttasi vaikka olet nainen.
Sillä sinä et heikko ole.
Sen työsi on näyttävä kerran.
Rohkeasti työhön ja toimintaan
Käy puolesta aarteesi pyhän!
Tieto, että olet vielä »nuori nainen»
Innostakoon sitä yhä.
Aapo Nousiainen.
Pian tulvehtii maaseudulle koulunuoriso ja valoisin mielin yhtyy tuohon joukkoon ylioppilasnuoriso, maan toivo. On joukossa paljon naisiakin, onhan Suomessa monella naisellakin onni ammentaa tiedon lähteiltä oppia ja tietoa. Mutta se on vain harvoilla. Heille maan muut kansalaiset sijan varustavat opin ahjoissa, itse ulkopuolella pimeässä värjötellen. Suuren lahjan antaa raatajakansa etuoikeutetuille, kun se näille koulut kustantaa, itse tyytyen orjana raatamaan. Monet ylioppilaat esim. Venäjällä käsittävätkin olevansa sivistyksestään velkaa kansalle. Heistä ei ole mikään vastapalvelus, eipä meno vankilaan ja kuolemaankaan kyllin suuri tuon velan maksuksi. Siksipä he yliopistoista palattuaan sulautuvat kansaan, ovat sen verta, sen sielua. Hepä vapaustaisteluunkin useimman korren kantavat. —
Kuinka meillä? Miten vieras on väli syväin rivein ja nuorten ylioppilasten. Ei sulaudu valkolakkia kantava nainen sisareksi työssä raatavalle. Hänellä on aatepiirin horisontti niin yläpuolella »tehtaantyttöjen», että oikein kehtaa ulkomaillakin siitä nenästellä. Niin on ainakin joku surullinen suuruus »Ain' Eliisabeth Pennanen» tehnyt ja sen Helsingin Sanomiin kirjottanut tähän tapaan: »Hävettää kun Suomessa on naisilla äänioikeus ja pääsevät sellaiset tehtaantytöt valtiopäiville, jotka eivät osaa silmiään pestä.» Ain' Eliisabeth ei muista, että työläisnaiset ne hänelle nytkin pesevät ja puhdistavat. Vaikkeivät he voikaan eräiden voimaihmisten[1] hyvää mainetta pestä, jotka yhtyy skandaalijuttuihin.
Tämä neitsyt ylioppilas on oivallisesti maksanut velkansa sorronalaisille sisarilleen. Siitä hälle kiitos.
Kurjaa kumminkin olisi, jos Ain' Eliisabethin esimerkit saisivat seuralaisia. Emme niin pahaa soisi. Paremmin olisi ylioppilasneitostemme koetettava maksaa velkansa kansalle.
Akka.
Työläis n a is e a kevatlehteä an vielä saatavissa pienempi määrä, jota kehottamme tilaamaan. Sopiva myytäväksi kevät- ja kesäjuhlissa. Lehden hinta on ainoastaan 25 p.iä, as ia miehille 20 prosentin alennus.
Jokainen ihminen uskoo kannattavansa kaikkia hyviä aatteita, mutta kaikilla ei ole hyvästä sama käsitys. Sosialismin periaatteeseen kuuluu, että jokaisen on saatava luonnon tarjoomista eduista osaa sen mukaan kuin hän on nähnyt vaivaa sen hankkimisessa. Tämän periaatteen kyllä useat myöntävät oikeaksi, mutta monet eivät sittenkään, kuka enemmän kuka vähemmän itsekkäistä syistä sosialismia kannata.
Sen, jonka on onnistunut syntyä tänne »matoiseen maailmaan» aatelismiehen tai rikkaan porvarin lapsena, on sangen vaikeata päästä vapaaksi tuosta luulosta, että hän kuuluu johonkin »parempain ihmisten» luokkaan, jolla jo olisi luonnostaan suurempi oikeus elämän mukavuuksiin kuin varsinaisen kansan, työläisten lapsilla. Luulevathan aatelismiehet virtaavan suonissaankin erikoisen »aatelisveren», joka tietysti suuresti eroaa tavallisten kuolevaisten verestä. Kuinka he sitten voisivat tyytyä samoihin etuihin kuin tavalliset ihmiset. Tämä sama käsitys etuoikeudestaan vähempivaraisiin nähden on vielä usealta keskiluokan jäsenellä, jopa varsinaisessa kansassakin, talonpojilla.
Kun suuren kultakasan omistava ja toisten työn tuloksia nauttiva ylellisyydessä eläjä kuulee sosialismin vaativan tasaisia etuja, niin hän tuntee, että hänen osansa tulisi vähenemään, ja että hänenkin tulisi olla yhteiskunnassa joksikin hyödyksi, jos mieli sen tarjoomia etuja nauttia; ja kun hän luulee onnensa asustavan tuossa kultakasassaan ja laiskuudessa, niin hän aivan vaistomaisesti ja tarkemmin ajattelematta antautuu sosialismia vastustavalle kannalle. Sitten hän keksii ja ahmii ennen keksittyjä väitteitä vapaan kilpailun oikeudesta ja omistusoikeuden pyhyydestä tuon kantansa puolustamiseksi ja rupeaa vihdoin niitä itsekin uskomaan.
Mutta ei tämäkään käsitys ole ainoastaan suurkapitalistien omaksuma. Pikkuporvaristo, joka useinkin elää jotenkin ahtaissa oloissa kuitenkin aina toivoo tuonne »onnen kukkuloille» ja siksi lukee itsensä suurkapitalistien kanssa samaan luokkaan ja omaksuu heidän käsityksensä.
Vielä on kuitenkin suuri joukko varsinaisia työn raskaan raatajiakin, jotka pysyvät vieraana sosialismi-aatteelle. — Miksi eivät he ole siihen yhtyneet? — Etupäässä on syynä se, että eivät tunne koko aatetta. Tämä onkin syy, jonka takia ehkä enin osa kansalaisia on tuon suuren aatteen ulkopuolella. Koko köyhälistö ja itsekkäistä pyyteistä vapaat porvarit, jopa itse aatelismiehetkin kannattaisivat sosialismia, jos he sen tuntisivat.
Suuri joukko pelkää tuota aatetta kuin ruttoa, uskonnollisen ahdasmielisyytensä takia. He eivät itsekään usko oman oppinsa pysyvän yllä ainoastaan siveellisen voimansa avulla, vaan tahtovat, että valtion tulee sitä väkipakolla pienokaisten päähän ajaa ja mahtikeinoilla kansalaiset siihen sitoa. Todellisen uskovaisen, joka luottaa oppinsa siveelliseen voimaan, tulisi kannattaa sosialismia juuri sen takia, että se tahtoo uskonnosta poistaa kaiken pakon. Silloinhan olisi uskonnolla tilaisuus näyttää omaakin voimaansa.
Vielä pitävät turhat ennakkoluulot joukon kansalaisia tuon aatteen ulkopuolella. He myöntävät, että hyvähän se niin olisi, mutta ei se ole mahdollista. Sosialistinen yhteiskunta on unelma, utopia, joka ei muka voi koskaan toteutua. He pitävät mahdottomana laatia semmoisia lakeja ja järjestää oloja semmoisiksi, että kellään ei olisi halua eikä tilaisuutta hyötyä toisten kustannuksella. Näitä, vaikka heitä onkin paljon, täytyy pitää siveellisesti kypsymättöminä, sillä he eivät ole vielä hekittyneet tuntemaan, että yhteinen hyvinvointi on omaa hyvinvointia tärkeämpi ja että yhteiseen onnellisuuteen sisältyy kunkin yksilön onnellisuus.
Yksi syy, joka myöskin — se täytyy sanoa, jos olemme rehellisiä — vierottaa joukon kansalaisia punaisen lipun ympäriltä on se, että — varsinkin nykyaikana löytyy riveissä kypsymättömiä ja aatteeseen vähemmin syventyneitä henkilöitä, jotka sitä usein väärin tulkitsevat ja saattavat siten väärään valoon. Tähän seikkaan tulisi todellisten sosialistien kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kuitenkaan ei tämän pitäisi ketään, joka on aatteeseen tutustunut, vierottaa siitä vaan päinvastoin, sillä heidän velvollisuutensa on olla mukana asiata korjaamassa.
Siis lukuunottamatta itsekkäitä pyyteitä ja turhia ennakkoluuloja, ei ole mitään syytä paitsi aatteen tuntemattomuus, joka estää ihmisiä sosialismia kannattamasta; mutta kun kukaan ei tunnustane omaavansa noita edellisiä syitä (itsekkyyttä ja ennakkoluuloja), niin on jokaisen ehdoton velvollisuus tutustua sosialismi-aatteeseen.
H—s K.
Köyhälistön taistelussa kapitalismia vastaan on yhteenliittyminen ollut pääkeinona, sillä yksin ja pieninä ryhminä eivät työläiset ole voineet mitään, vaan on heidän täytynyt tyytyä orjan kahleita kantamaan. Mikäli on ymmärretty yhteenliittyä ja järjestyä, sitä mukaa ovat olosuhteet parantuneet kaikkialla. Meilläkin on ammatillinen liike tähän asti ollut pienien ryhmien epätoivoista taistelua. Nyt kuitenkin on perustettu ammattijärjestö, johon kaikki ammatit voivat liittyä ja näin tukea toinen toistaan taistelussa. Tämän järjestön tärkeyden käsittäen on liittohallinto päättänyt siihen liittyä ja kehoittaa kaikkia osastoja lähettämään 10 penniä jäseneltä ammattijärjestölle meneviä veroa tulevalta vuosineljännekseltä. Kaikkien osastojen on liiton kautta kuuluttava järjestöön.
Huomautamme vielä osastoja, joilla on osaston viime vuoden toimintakertomus lähettämättä, sekä marras- ja joulukuulta liitolle ja työttömyysrahastoon tuleva vero vielä suorittamatta, että ne heti lähettävät.
Agitatsionirahaston kartuttamiseksi kehoitamme osastoja toimeenpanemaan iltamia y. m. Liiton puhuja perusti viime matkallaan uusia osastoja. Nyt pitäisi saada puhuja uudelleen lähetetyksi järjestämään niiden toimintaa. Uudet osastot päättäkää liittyä liittoon ja ilmoittakaa päätös heti liittohallinnolle!
Yleisiä ompelijattarien kokouksia kehoitetaan osastojen toimimaan paikkakunnillaan. Niissä keskustellaan epäkohdista ammattialalla, päätökset pyydetään lähettämään liittohallinnolle, joka kokoo ne tilastoon.
Kaikki voimat pantakoon liikkeelle herätystyöhön omien ammattilaisten keskuudessa, että saisimme ompelijattaret järjestymään, niinkuin useammat muut ammatit jo ovat järjestyneet.
Suomen ompelutyöntekijättärien liittohallinto.
— Savonlinnan t. y:n Naisosaston kuukausikokouksessa v. k. 26 p:nä päätettiin, kun valtuusto ei ollut katsonut voivansa ottaa huomioon osaston tekemää anomusta kapakoiden sulkemisesta maanantaiksi, kaupungin työmiesten tilipäivaksi, kunnallistoimikunnalle ehdottaa, että se kunnallisjärjestön kautta pontevasti alkaisi vaatia joko kapakkain sulkemista maanantaiksi tai tilipäivän siirtämistä semmoiseksi päiväksi, jona kapakat ovat suletut. Samaa tietä ehdotetaan myöskin valtuustolta anottavaksi lastentarhan perustamista.
Naisosastojen kesäjuhla koetetaan puuhata tänne ensi kesinä, jos suinkin mahdollista.
Valittiin airueet vappu-juhlakulkueeseen ja päätettiin muita sisäisiä asioita.
Arpajaisia hommataan ensi kesänä käsityökurssien toimeenpanemista varten. Asianomainen lupa on jo saatu niiden pitämiseen ja ompeluseura valmistellut koko joukon voittoja. Tarmoa vaan enemmän puuhiin!
— Suomen työläisnaisia muistettu Saksassa. Toveri H. Pärssisen kautta on meille saapunut seuraava tervehdys: Ystävät, tervehdykseni ja sydämellinen onnentoivotukseni saavuttamanne suuren ja kauniin tuloksen johdosta työläisnaisten vapausriennoissa. Clara Zetkin.
— Palvelijatarkysymys Turussa näyttää tulleen päivän polttavaksi. Kokouksia ovat molemmat asianosalliset, palvelijattaret ja emännät pitäneet. Emännistä muutamat ovat perin vanhoillisia mielipiteitään puoltaneet. Ponsiksi päättivät emännät:
Palvelijattarille myönnetään vapaata yksi arki-ilta viikossa klo 5–10: ainoastaan poikkeustapauksissa ja luvan perästä saa olla kauvemmin; joka toinen sunnuntai aamupäivällä kolme tuntia, ja joka toinen sunnuntai iltapäivällä klo 4–10.
Toinen ponsi tuli näin kuuluvaksi:
On suotavaa, että työaika poikkeustapauksia lukuunottamatta on klo 7 a. p.—9 i. p. tai klo 6 a. p.—8 i. p., jolloin voi otaksua, että palvelijan varsinainen työaika kestää 10 tuntia. Älköön palvelijalta ilman pakottavaa tarvetta ylityötä vaadittako.
Ylityöstä ei kuitenkaan luvattu maksaa jos sitä teetetäänkin. Siitä josko palvelijattarien tarvitsee tehdä tili kotia tultuaan, missä on ollut, oli rouvilla paljon päävaivaa. Toiset sanoivat ei täysi-ikäisten ihmisten tarvitsevan sensuuria, vaan toiset taas sanoivat, että heidän on varmasti tiedettävä, missä palvelija on käynyt.
Palvelijataret pitämässään kokouksessa olivat tyytymättömiä edelliseen ja päättivät ankarasti pyrkiä lyhempään rajoitettuun työaikaan sekä vaativat ylityöstä eri korvausta. Ainoastaan alle 16 v. katsoi kokous emäntäin voivan sensureerata.
— Metsämaan t. y. Naisosaston toiminta on tänä vuonna ollut hyvin vilkasta. Naisosasto on innolla tomininut, kokouksia on pidetty usein joihin osanotto on ollut erittäin runsas. Jäsenlukukin on kohonnut noin puolella, ollen nykyään kuudenkymmenen vaiheilla. Viime kuussa kävi Anna Kemppi täällä puhuen kolmena eri päivänä, selvitellen naisten asemaa nykyisessä kurjassa yhteiskunnassa, herättäen vastakaikua naisten rinnoissa. Metsämaan t. y. Naisosasto pyytää täten lausua Anna Kempille kiitoksensa siitä hyvästä herätystyöstä, jonka hän teki täällä Metsämaalla. H—n J—k.
— Kyröskosken t. y. Naisosaston vuosikokous pidettiin Sunnuntaina v. k. 21 päivä, jossa ensiksi myönnettiin tilinvapaus johtokunnalle. Valittiin ensi vuodeksi virkailijat, joiksi tulivat: puheenjoht. rouva Maria Nurmi, varalle neiti Aina Vuorio, muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat rouva Siina Karho, neidit Mimmi Laine, Fanny Merikanto, Anna Kanerva, Anna Suojanen ja Tilda Luoto, johtokunta valitsee keskuudestaan rahastonhoitajan ja kirjurin.
Huvitoimikuntaan valittiin rouva Sandra Liljeblom, neidit Hilda Tuominen, Fanny Merikanto, Anna Suojanen, Emmi Nieminen, Fanny Henriksson ja Suoma Alho.
Laulaen ja innostunein mielin poistuttiin kokouksesta uutta toimintavuotta alkamaan.
— Hermannin Naisosaston perustava kokous oli 16 p. huhtik. Hermanin kansankodissa. Kokouksessa puhui rouva Laine, selittäen kuinka tärkeätä kaikkien työläisnaisten on liittyä naisosastoon. Innostus näytti olevan suuri, koskapa useita kymmeniä henkiä liittyi osastoon. Tilaisuudessa luettiin naisosaston sääntöehdotus ja hyväksyttiin se.
Puheenjohtajaksi valittiin Hilda Hyvärinen, varapuheenjohtajaksi Matilda Koski, pöytäkirjuriksi Hilja Savolainen, jäsenkirjuriksi Augusta Salmio, varajäsenkirjuriksi Alma Laaksonen ja rahastonhoitajaksi Hilja Koskinen.
Johtokuntaan tulivat Matilda Koski, Hilja Koskinen, Hilja Savolainen, Augusta Salmio, Ester Roine ja Alma Laaksonen, varajäseniksi Alma Kiesinen ja Mandi Kankaanpää. Työväenyhdistyksen puolesta valittiin johtokuntaan M. Korhonen.
Valittiin myöskin huvitoimikunta, jonka kokoonkutsujaksi tuli Alma Kiesinen.
Osaston varsinaisia kuukausikokouksia tullaan pitämään, jos mahdollista, joka kuun ensi torstai.
Mikkelissä huhtik. 18 p:nä oli palvelijoita kokoontunut noin 60 paikoille. Koettelin parhaani mukaan selvitellä palvelijain asemaa ja yhteenliittymisen merkitystä. Agitaattori Siiskonen puhui vielä ammatillisesta työväenliikkeestä yleensä, saaden osakseen vilkkaat suosion-osoitukset. Laulettua ryhdyttiin keskustelemaan kuinka osaston toiminta saataisi virkeämmäksi. Tulos oli että naiset päättivät ruveta agiteeraamaan miespalvelijain keskuudessa, jonka jälkeen yksissä voimin koetetaan koota kaikki paikkakunnan palvelijat osastoon. Osasto ei kuulu vielä liittoon mutta lienee liittoon yhtyminen päätetty viime sunnuntaina.
Kuopiossa huhtik. 19 p. oli Työväentalolle kokoontunut noin 90–100 paikoille, joista palvelijoita noin 60–70:tä. Esitelmäni jälkeen alettiin keskustella. Useita puheenvuoroja käytettiin joista selvisi ensiksikin, että rouvat kovasti vastustavat palvelijain yhteenliittymistä, muun muassa oli kielletty useita saapumasta sen iltaseen kokoukseen. — Toiseksi päätettiin samoin kuin Mikkelissä, ruveta miespalvelijoita herättelemaan kutsumalla heitä yhteiseen osastoon. Kolmanneksi päätettiin kutsua kokoon suuri palvelijainkokous, jossa lausutaan toivomukset ja vaatimukset edustajille. Osasto on esittänyt jo vaatimuksiaan emännille.
Iisalmella huhtik. 20 p:nä olivat palvelijat kokoontuneet Työväentalolle. Puhuttuani sain palvelijoille sen verran selväksi että päätettiin perustaa palvelija-osasto, jota kaupungissa ei ennestään ole. Valittiin toimikunta sääntöjä laatimaan ja varsinainen perustava kokous pidettiin v. k. 24 p:nä jolloin valittiin virkailijat ja päätettiin liittoon yhtymisestä y. m. Kun oli kokouksessa laulettu ja huudettu voimakas eläköön uudelle tulokkaalle hajaannuttiin reippain mielin.
Kajaanissa huhtik. 21 p:nä puhuin kaupungintalolla noin 70-henkiselle kuuliakunnalle ja mikäli voi sivullisena päättää olivat Kajaanin palvelijat erittäin innostuneita. Tätä innostusta ovat emännät kohottaneet suurella vainollaan vasta sääntönsä hyväksynyttä osastoa kohtaan, illalla sain vielä tilaisuuden puhua naisosaston iltamassa naiskysymyksestä noin 170 nousevalle, tarkkaavaiselle eri yhteiskuntaluokista kokoonpannulle kuulijakunnalle. Yleensä Kajaanissa näytään toimivan ripeästi vaikka vielä vähäisillä mutta sentään aina kasvavilla voimilla.
Lappeenrannassa huhtik. 23 p:nä olin ensin hyvin harmitettu syystä kun ei palvelijoita alkanut kuulua kokoukseen määrätyllä ajalla. Odotan puoli yhdeksään, ei vieläkään kuulu, mutta vihdoin yhdeksän tienoissa saapui noin 30 henkeä, mutta ei ainoatakaan miespalvelijaa. Puhuttuani, jossa koskettelin palvelijain asemaa, alettiin ottaa vastaan uusia jäseniä, joita liittyikin paria henkilöä lukuunottamatta kaikki jotka oli saapuvilla. Tämän jälkeen käytiin keskustelemaan ja päätettiin ryhtyä miespalvelijoita herättelemään ja lupasivat kaikki seuraavaan kokoukseen tuoda ainakin yhden henkilön lisää. Yleensä näytään palvelijoidenkin keskuudessa herättävän.
Jokaisessa paikassa missä olen käynnyt, on päätetty että evästyskokouksia pidetään edustajille ja ennen kaikkea vaaditaan »että palkollislainsäädäntö on kumottava ja palvelijat ovat ulotettavat sosialidemokraattisten vaatimuksien mukaisten työväen suojeluslakien alaisiksi». Kasvakoon noista kokouksista suurta siunausta tuottavia hetkiä joilla on kantavuutta lain laadintaan asti, tuota toivoo agitaattori E. Y.
— Kiertokirje palvelijain a. osastoille. Pitämässään kokouksessa v. k. 29 p. päätti Palvelijain liiton toimikunta lähettää osastoille seuraavan kiertokirjeen:
Ensimäinen vaatimus palvelijoilla, kuten muillakin työväellä on työpäivän rajoitus, ja voidaksemme saavuttaa jonkunlaisia tuloksia, on välttämätöntä, että esitämme vaatimuksemme isännistölle ja vaadimme heiltä vastauksen. Liittotoimikunta ehdottaa, että kaikki ne osastot, jotka eivät vielä ole jättäneet työpäivän rajoitusvaatimusta, sen tekisivät niin pian kuin mahdollista. Yleisen palvelijain kokouksen kokoonkutsuminen, jossa vaatimukset hyväksytään olisi asialle eduksi. Pöytäkirjanotteella on silloin käännyttävä emäntä- tai isäntäväestä kokoonpannun seuran puoleen, ehdotuksella, että he asiasta keskusteltuaan antaisivat osastolle vastauksen. Vaatimuksien perustaksi olisi pantava yleisten kokouksien päätökset.
Liittotoimikunnassa keskusteltiin myöskin, että olisi ryhdyttävä vaatimaan hallituksen toimeenpanemaan tilastollinen tutkimus palvelijain ammattioloista; mutta sitä odotellessa päätti toimikunta ehdottaa osastoille, että kerättäisiin tilastollisia tietoja niin laajalti kuin voimat riittää. Nämä tiedot olisivat erinomaisen tärkeitä voidaksemme saada yleissilmäys palkollisten työpäivä- ynnä palkkasuhteisiin. Yksi erittäin tärkeä kohta on tieto, missä määrin alaikäisiä käytetään palveluksessa ja miten pitkiä työpäiviä heillä teetetään ja käytetäänkö heitä täysikäisen töihin.
Liittotoimikunta toivoo, että näitä tietoja keräisi ei ainoastaan palvelijaosastot, vaan myöskin työväenyhdistykset ja vaikkapa yksityisetkin asiaa harrastavat henkilöt. Vastaukset olisi lähetettävä ennen heinäk. ensimmäistä päivää osoitteella: Palvelijain liitto, Helsinki.
Toimikunta.
— Aug. Bebel on kirjeessä tohtori N. R. af Ursin'ille lausunut toivomuksen, että Suomen sosialidemokratinen puolue lähettäisi Stuttgartin kansainväliseen kokoukseen myös jonkun naisedustajan. Toivomme puoluehallinnon panevan tälle esitykselle huomiota. Tämän yhteydessä mainitsemme että naisten ylimääräinen edustajakokous päätti lähettää edustajan samoihin aikoihin Stuttgartissa pidettävään kansainväliseen naisten kokoukseen ja toivottiin puoluehallinnon avustavan matkakustannuksissa. Voisimme myös täältä lähettää toisenkin naisen, jos »Työläisnaisen» puolesta ruvettaisiin edustajaa ajattelemaan. Olemme asian näin ajoissa kertoneet, että voidaan ajoissa harkita lähetetäänkö ehkä kaksi.
— Naisosasto Enoon perustettiin 21 p:nä huhtikuuta. Kokoukseen olikin kerääntynyt naisia oikein kiitettävän paljon, huolimatta huonosta ilmasta. Aluksi puhui toveri Olga Laaksonen tehden selvää naisten järjestäytymisen merkityksestä. Runonlausunnon ja laulun jälkeen alkoi varsinainen kokouksen meno. Koekirjoituksessa ilmoittautui jäseniksi 48, joka on erittäin kaunis tulos ja seudun naisille kunniaksi. Puheenjohtajaksi valittiin Olga Laaksonen, kirjuriksi Alli Airaksinen ja Leena Penttinen, rahastonhoitajaksi Helena Vatanen. Sääntöjen hommaaminen osastolle jätettiin johtokunnan toimeksi. Päätettiin yhtyä naisliittoon. Kokous lopetettiin laululla.
'Niin sitä siis naisetkin menevät eteenpäin täällä Enossa huolimatta kapitalistien puolelta tulevista parjauksista ja vastuksista. Kestävää innostusta siskot edelleenkin.
— Työläisnaisten kokouksessa Pietarissa Nobelin talossa viime sunnuntaina on A. Kollontai puhunut Suomesta. Naiset eivät ole, arveli puhuja, voittaneet Suomessa, vaan köyhälistö on hankkinut naisille äänioikeuden. Saavutettuja oikeuksiaan voivat suomalaiset säilyttää vain lujassa liitossa Venäjän kansan kanssa.
— Avioerojen lukumäärä on Amerikassa lisääntynyt samassa mitassa kuin suurkapitalistinen huijaus on kasvanut vauhdissaan. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa v. 1867–1887, oli Yhdysvalloissa 33 avioeroa joka 100,000 asukasta kohti, mutta vv. 1887–1907 on ollut 70 avioeroa kutakin 100,000 asukasta kohti. Vuodesta 1887 vuoteen 1907 on oikeuden käsiteltävänä ollut 1,400,000 avioero-juttua eli keskimäärin 70,000 vuodessa. Virallisen tilaston mukaan alkaa Yhdysvalloissa joka kahden minuutin kuluttua uusi avioerojuttu ja joka kolmen minuutin kuluttua myönnetään yksi avioero. Onhan sitä siinä kapitalistisen vapaakilpailun rekordi, jota sopii täältä meren takaa tarkastaa, päästäksemme selville siitä, kannattaako meidän seurata huijauksen jälkiä, vai onko aika kääntää maamme yhteiskunnallisten olojen kehitys päinvastaiseen suuntaan.
[1] Lähdetekstissä lukee »vaimoihmisten», joka lehden seuraavassa numerossa mainittiin painovirheeksi. MIA huom.