Julkaistu: huhtikuun 11 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 15, huhtikuu 1907, s. 113–120. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Anni Huotari, Hilja Pärssinen, Aleksandra Kollontai. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
Valtiollisella taistelulla olemme viime vaalissa osoittaneet sen voiman, mikä puolueellamme on. Olemme näyttäneet kenenkä puolella kansa todella on, vaikka porvariston puolueet aina ovat kehuneet koko kansan olevan heidän kannattajiaan. Mutta nyt on meidän naistenkin velvollisuus kiinnittää enemmän huomiota ammatilliselle järjestymiselle kuin mitä tähän asti olemme tehneet.
Ammatillinen järjestyminen on naisten keskuudessa vielä vallan huonolla kannalla. Suurissa kaupungeissa on ammattiosastoja, joissa on 20–30 jäseneen ammattialoilla, joissa kuitenkin on monia satoja työntekijöitä. Näillä on tavallisimmin 25 pennin kuukausimaksut osastolle. Kun vähänkin tahdotaan veroja kohottaa, nousee siitä napinaa. Se ei olekaan ihmeteltävä, kun katselee niitä mitättömän pieniä palkkoja, joilla naiset ylipäänsä työskentelevät. Mutta palkat voimme saada vasta vankalla ammattijärjestymisellä kohoamaan. Vaikka jäsenmaksuja paljoksutaan, uhrataan useasti moneen turhamaisuuteen se summa, mikä jäsenmaksuissa y. m. osaston veroissa kuluu, jos tahdotaan saada oloihin pysyvämpiä parannuksia, on noustava ammatillista järjestymistä suuremmalla tarmolla edistämään. Sen tehtyä voimme paremmin toivoa oloihin korjauksia.
Työnantajat järjestyvät ja on heillä käytettävänään suuret pääomat. Sentähden ei ole meillä muuta keinoa kuin ammatillisesti hyvin järjestyä. Voidakseen vaatia mielipiteittensä huomioon ottamista työsopimuksia tekdessä on kunkin ammattilaisen liityttävä omaan osastoonsa ja osastot omaan liittoonsa. Voisivat myöskin sellaiset ammatit, jotka ovat läheisiä toisilleen esim. hattutekijättäret, sukkakoneella kutojat, noodlaajat y. m. ompelualaan kuuluvat yhtyä ompelutyöntekijättärien liittoon, että ei huoli yhtyä muiden maiden liittoihin, niinkuin lehdissä näkyi, että eräs hattutekijäin osasto on päättänyt yhtyä Tanskan hattutekijäin liittoon. Jos omaa liittoa ei ole, liityttäköön sitte esim. sekatyöntekijäin liittoon tai paikallisjärjestöihin. Liittojen ja paikallisjärjestöjen kautta liitytään koko maata käsittävään ammattijärjestöön.
Ottakaapas naiset huomioon että ammattijärjestön perustava kokous on Tampereella tämän kuun 15, 16 ja 17 p:nä. Pitäkää huolta siitä, että ammattinne tulee siellä edustetuksi. Kaikkien on oltava valveilla yhteisiä etuja valvomassa. On kuulunut monelta ammattilaiselta sellaisia huomautuksia, että heidän ammattilaisiaan on niin vähän, ettei ammattijärjestöön yhtymisestä ole mitään hyötyä. Ei muka tule milloinkaan niin suuria lakkoja, että ammattijärjestöltä avustusta saataisiin. Mutta meidän on myös toiselta puolelta katsottava sitä siveellistä kannatusta, mikä tulee jokaiselle ammatille, kun se kuuluu ammattijärjestöön. Työnantajat tietäessään koko järjestön olevan ammattilaisten turvana, eivät rupea niin paljon työläisten kanssa rettelöimään, vaan koettavat sovittelemalla saada asiat ratkaistuksi. Ja kun ammattilaiset ovat toimeentulon puolesta turvattuja lakkojen sattuessa, silloin ei tule lakkorikkureja eikä pettureja olemaan ja voimme näin lakoissakin paremmin toivoa voittoa. Missä ammatit ovat paremmin järjestyneet, siellä ovat lakot harvemmassa. Samoin säästytään joutavista lakoista, joita useimmiten järjestymättömät toimeen panevat, sillä silloin ei niitä tulla avustamaan. Jos tahdotaan, että me taistelussa voimme pitää puolemme työnantajia vastaan, on meidän joka ammatin mitä pikemmin järjestyttävä ja liityttävä ammattijärjestöön. Verot eivät saa peloittaa, sillä onhan nähty muiden maiden esimerkistä, miten ammatit, joilla on suuremmat jäsen y. m. verot, ovat palkkojen ja muiden suhteen parhaiten järjestetyt. Nyt kun piiriverotuksia tullaan vähentämään, voivat jäsenet paremmin uhrata varojaan ammattiosastolle tulevan veron muodossa.
Jokainen osasto, mikä on ilmoittanut järjestöön yhtyvänsä, voi lähettää mainittuun kokoukseen edustajan tai useammankin, jos jäsenluku on niin suuri. Nyt alkaa sosialidemokratiselle puolueelle uusi aika valtiollisella alalla ja sen vuoksi toimikaamme niin, että ammatillinen järjestyminenkin uudella voimalla saadaan järjestetyksi tarkoitustaan vastaavalle kannalle.
—ni —ri.
Kun lapsesi tulee isommaksi, panet sinä hänet johonkuhun valtion kouluun. Jos lähetät hänet lyseoon, yhteiskouluun tai tyttökouluun niin varo, ettei siellä kylvetä vihan myrkkyä häneen työväen pyhää asiaa kohtaan. Oi kuinka monesta laitakaupungin mökin lapsesta on koulussa kasvatettu herraskainen, joka on unhottanut äitinsä kärsimykset ja isänsä kurjan kohtalon ja ruvennut vastustamaan köyhälistöä kohottavaa voimaa. Moni äiti on varmaan sydämensä pohjasta huoahdellen ajatellut, että parempi olisi ollut, etten tällaista lasta olisi synnyttänytkään. Muuta ei ymmärtäväinen äiti voikaan ajatella. Ei siinä kyllin, että jo koulun oppikirjoista huokuu itsekkäisyys, vallanhimo, kunnianhimo ja muu paha, vaan vieläpä opettajatkin usein etsivät tilaisuutta palatakseen työväkeä oppitunneilla. Kummako siis jos moni lapsi siten vieraantuu vanhemmistaan. Tunnen Wiipurista erään neidin, joka tyttökoulun käytyään ja porvarilliseen toimeen päästyään hylkäsi äitinsä (isänsä oli kuollut) mieron teille, kun hän oli vain työläisnainen, jota ei tahtonut asuntoonsa kun siellä käy hienoja vieraita. Onneksi oli toinenkin tytär, joka alkoi vähitellen ompelijattarena ansaita, ja nyt hädin tuskin voi äitinsä elättää. Kirottu olkoon tuo toinen tytär ja hänen koulukasvatuksensa. Kavahda siis ettei oppikoulu tee lapsestasi itsekästä oman edun etsijää ja köyhän kansan halveksijaa, aatteetonta ja tylyä ihmistä.
Ei ole ihmeteltävää jos oppikouluissa, joiden opettajat useimmiten ovat rikkaiden lapsina nuoruutensa päivät viettäneet, nuoruutensa, jolloin ihanat aatteet istuutuvat mieleen, ei ole ihmettä, jos niissä ei kasvateta lapsia oikeassa hengessä. Mutta se nyt on kaikkein kurjinta, että kansakouluissa, jotka juuri kansanlapsille on aiottu, että niissäkin turmellaan lapsesi. Opettajat, vaikka useimmat ovat työtätekevän kansan riveistä lähteneitä, ovat seminaarin-luostarimaisen ummehtuneen laitoksen käytyään munkkien ja nunnain tavoin ruvenneet ajamaan korkeakirkon, suvaitsemattomuuden ja kapitalistien asiaa. Kuinka moni heistä on myynytkään itsensä kolmestakymmenestä hopeapenningistä ja pettää ja painaa köyhän kansan asiaa. Emme voi muuta kuin surra sitä, että he opettavat työkansan lapsia ja tunneillakin puhuvat työväen pyrintöjä vastaan. Suomen köyhälistö todellakin valittaa sitä, että enemmistö heidän opettajistaan on tällaista. Ei voi syntyä mitään hyvää suhdetta kodin ja koulun välillä, joten koko kasvatus tulee hyödyttömäksi. Missä koti ja koulu epäluulolla toisiaan katselevat on työ siellä tuloksetonta. Nytkin monessa kansakoulussa pidetään varakkaiden lapsia parempina, opettaja kun heidän vanhempainsa luona käy visiitillä, jopa lainailee rahojakin, joutuen riippuvaisuuteen heistä. Sama suhde esiintyy sitte jyrkempänä, huomattavampana, jos kansakoulu saadaan pakolliseksi pohjakouluksi. Kenties monessa kansakoulussa silloin asetetaan eri huoneisiin virkamiesten ja varakkaiden lapset. Tätä ei kuitenkaan pidä hämmästyä. Köyhälistön mahtava aate näet menee eteenpäin, ja onhan meillä sitten keinoja sellaisten epäkohtain poistamiseksi. Siis ainoa lohdutus ja turva nykyaikaista mädännäisyyttä vastaan on työväen aatteessa. Moni äiti varmaan on usein joutumassa epätoivoon lastensa tähden, mutta nostaa taas päänsä pystyyn kun muistaa, että kehitys yhä nopeammalla vauhdilla kiiruhtaa. Millaista vanhoillista henkeä oppi- ja kansakouluissa vuodatettaneekin nousevaan nuorisoon, niin totuuden voima ei siitä heikenny, ja sosialistinen henki taistelee sitä vastaan ja jää lopulta varmasti voitolle. Tämän kuin äiti tietää tuntee hän myös yhä uutta voimaa sielunsa syvimmässä valmistuvan, ja vihdoin on vanha koulukasvatus kuolemaan tuomittu, uusi sijalla. Tätä taistelua juuri nykyään aloitetaan kaikissa maissa. Jokainen kasvattaja uhratkoon siihen parhaat voimansa. Kaksi leiriä: vanha ja uusi, kaksi tunnussanaa: vanha koulukasvatus ja uusi koulukasvatus. Ei ole epätietoista, kummanko väistyä täytyy. Mikä on aikansa elänyt, kaatuu pois uuden tieltä.
Kasvattaja.
Kysyin häneltä, mikä hänet oli tehnyt sosialidemokratiksi, poikkeukseksi toisista niin sanotuista herraskaisista. Hän kertoi silloin kokemuksen häntä tähän johtaneen. Työläisäitien aseman pimeitä puolia tuskin kukaan paremmin saa nähdä kuin kätilö. Meidät kutsutaan koteihin, joissa äiti miehineen ja monine lapsineen ahtaassa huoneessa asuu. Hän viruu usein likaisella, ryysyiseltä vuoteellaan tuskissaan. Ilma on epäterveellinen. Huone epäsiisti, eihän ole varaa palkata puhdistajaa, eikä järjestys pysyisikään, kun on pieniä lapsia. Ei ole ilmanvaihtoa huoneessa. Pölyirtautuma saastuttaa muutoinkin hapen puutteessa tukahduttavan ilman. Lattia on likainen. Nurkat täynnä vanhaa törkyä ja katonraja lukin verkkoja. Ruuantähteitä on pöydällä, lattialla. Avuton äiti makaa päivitellen hätäänsä. Näillä ihmisillä on puhtauskin ylellisyyttä, ei siihenkään ole varaa.
Vaikeiden hetkien ajaksi ei ole varattu rahaa. Kukapa ja mistä sitä olisi säästänyt. Lainataan toisilta köyhiltä.
Hankalaa on täällä yksin pesuvesiä lämmittää, sillä emaljeerattu keittoastia vuotaa, pata saadaan tuohon tarkoitukseen, kun pestään.
Pienokainen tulee usein surkastuneena päivän valoon. Äiti on ansiotöissä tahi köyhyydessä ollut ylenmäärin rasittunut. Mihin käärimme pienokaisen? Ei ole varattu puhdasta. Täytyy lainata tahi rikkoa tarpeeseen jokin kuluneempi paita.
Vallankin yksinäisille äideille ei ole uuden tulokkaan varalle mitään hankittua. Kätilön täytyy usein tuollaisia pienokaisen pitoriepuja hankkia. Sekään ei ole helppoa, kun ei ole paljon varakkaita tuttavia ja tällaisia köyhiä synnyttäjiä on paljon.
Mitä tietääkään kätilö kertoa pienten lasten hoidosta. Hänen kokemuksensa ovat surullisia. Äiti on pakoitettu poistumaan työhön. Pienokainen ei saa äidin maitoa joka sisältää rasvaa, sokuria munanvalkuais- ja muita ravintoaineita sellaisissa suhteissa, että voi elättää lapsen. Nyt kumminkin ollaan pakoitetut lasta syöttämään lehmän maidolla, joka ainoastaan erityisen valmistelun kautta kelpaa tähän tarkoitukseen. Lapsen saama maito on usein hapanta, laihaa ja imuke puhdistuksen puutteessa hapattava. Tästä seuraavat tunnetut lasien vatsataudit, ja niiden aiheuttama suuri pienten lasten kuolevaisuus.
Katsellessa näitä, nykyoloissa voittamattomia surullisia seikkoja, tulee ehdottomasti käsittäneeksi sosialidemokratian oikeudellisuuden. Sen pyrkimysten edistäminen on suoranainen velvollisuutemme. Toimenpiteet valtion ja kunnan puolelta ovat kipeän tarpeen vaatimia. Joka kunnassa tulisi olla näitä asioita huolehtiva toimikunta. Kunnan varoilla avustettuna tulisi sen välittää suoranaista apua tarvitseville, jakaa vapaita lehtisiä pienten lasten hoidosta äideille, toimittaa luentoja näistä asioista. Kätilöapu olisi saatava maksuttomaksi.
Synnyttäneet äidit saavat usein hoidon puutteessa pysyviä vammoja. Tapasin sairastuneen naisen, joka oli ollen hoitajatta 3:na vuorokautena synnytyksen jälkeen mennyt talven pakkaseen ulostukselle. Hän sai vatsakalvon tulehduksen ja kuoli — epäilemättä ennenaikaisen kuoleman.
Sama kätilö kertoi myös olleensa Hämeenlinnan kuritushuoneen vankien synnytystilaisuuksissa ja tulleensa täällä tuntemaan lähemmin näitä vankilan naisia. Heidän entisyytensä synkät tarinat antoivat kuvan siitä, miten yhteiskuntaolot aste asteelta vievät alaspäin. Täällä oli myös aviottomia äitejä lasten murhista, äitejä joista monet haikeasti katuivat. Heitä oli onnettomuuteen syössyt liiallinen luottaminen viettelijään ja harrastusten puutteesta johtuva tyytyminen huonoon seuraan. Mikäpä raatajaorjissa olisi parempia pyrintöjä herättänyt. — Epäilemättä tulee sosialidemokratinen taistelu täyttämään nuorten tyttöjen mielet jaloilla pyrkimyksillä. Se on antava heille elämän sisältöä ja saattava heidät itsetietoisiksi. Moni tätä tietä nousee hyveissä ja henkisissä pyrkimyksissä.
Hankkimalla alaluokan naisille leipää ja elämisen mahdollisuuksia, tekee sosialidemokratia heitä myös sivistyneimmiksi, lujemmiksi.
Tällaisiin mietteisiin oli mainitsemani kätilö tullut. Me voimme kaikki hänen kanssaan olla samaa mieltä. Uskomme myös, että näin ajattelevat kätilöt ovat pätevimmät antamaan apua työläisperheissä. Heillä on osanottavaisuutta ja sydäntä. Hellävaroen voivat he suoriutua tehtävässään näissä puutteellisissa majoissa ja tuoda sinne edes hetkiseksi lievitystä.
H. P.
Valkeakosken tehtaan paperisalissa työskentelevien naisten keskuudessa huhtikuun 2 p:nä, syystä että tehtaan isännistön puolesta oli ilman syytä eroitettu eräs naistoveri pois töistä. Naiset pitivät kokouksensa 30 p:nä maalisk. ja päättivät jos ei sitä eroitettua toveria oteta töihin niin alkaa lakko mainittuna aikana. Tämän johdosta pitivät kaikki tehtaitten päivätyöläiset kokouksen ja ja päättivät yhtyä naisten tekemään vaatimukseen ja jos siihen ei suostuta alkaa lakko myöskin päivätyöläisten kesken. Koska sitä varten valittu lähetystö toi isännistöltä kieltävän vastauksen, alkoi lakko paperisalissa ja kaikissa päivätyömaissa 2 p:nä huhtikuuta.
Tätä kirjoittaissa on lakko vasta kestänyt moniaita päiviä eikä mitään muutosta ole tilaan tapahtunut. Järjestys on ollut mallikelpoinen ja mieliala levollinen.
Useammat naiset tahtosivat lausua edustajalle toivomuksia evästykseksi. Koska kuitenkin näin lyhyellä ajalla ei ehti kulkea ympäri piiriä, kun naisia ei ole kuin yksi ainoa piiristään. Ehdoittaisln sen tähden että piirien agitatsionitoimikunnat panisivat toimeen naisten piirikokouksia, joihin edustaja tulisi. Täten voisivat kaikkialla naiset lähettää edustajainsa kautta toiveistaan edustajalle ja menisi se yhdellä kertaa. Jos ehdotustani kannatetaan, olisi toimikuntain heti käytävä puuhaan. Tällaisia kokouksia voitaisiin pitää niissäkin piireissä joista ei ole naisedustajaa ja olisi toivomukset niistä lähetettävät sosialidemokratiselle naisten liittohallinnolle, joka toimittaa päätökset edustajain tietoon.
Anni Huotari.
Istun ajatuksissani mietiskellen maailman ihmeellistä kulkua, kuinka se on järjestynyt toisille ihmisille onnekkaksi ja toisille taas kaiken onnettomuuden ja kurjuuden pesäpaikaksi. Minua on kauvan aikaa painanut ajatus, että kuinka voi näin olla? Lähelläni asuu ihmisiä, joilla ei koskaan huomaa minkäänlaista kiirettä. Minun taasen täytyy ponnistaa yli voimieni saadakseni välttämättömimmän ravinnon. Parempiosaiset sen sijaan elävät ylellisyydessä ja loistossa. Nyt herää minussa katkera ajatus tässä istuessani ja eilistä päivää ja iltaa muistaessani. Kuinka paljon minun pitikään saada työtä tehdyksi, ennenkuin voin ajatella nukkumaan menoa! Kylpemään menosta ei ollut puhettakaan, sillä sinne en mitenkään joutanut. Sitten viimein kun olin jo aivan uupunut, menin levolle. Päätin nousta aamulla aikaisin ylös töitäni toimittamaan päästäkseni kirkkoa. Olihan suuri juhla: pitkäperjantai. Toimitin kotiaskareita, että hiki otsalta valui. Tällä tavalla sitten ehdin lähtemään kirkolle. Olin matkan astunut tavallista kiirremmin. Täällä tapasin muutamia parempi-osaisia, jotka tyyneenä odottivat, koska soitetaan sisälle. Samassa kellot kirkontornissa alkoivatkin soida juklallisesti. Silloin he huomasivat minutkin ja kysyivät: »miksi noin myöhään tulet ja olet aivan hengästynyt?» Minä yksikertaisuudessani vastasin, etten ehtinyt ennemmin lähtemään, kun oli kotona paljon tekemistä. He loivat minuun ylen katseellisen silmäyksen ja puhuivat keskenänsä: »eihän hänellä ole niin mitään tekemistä». He kyllä tiesivät että käyn päivät työssä suurtehtailijan koneitten ääressä ja siinä saan niin niukan päiväpalkan, että tuskin uskotte sitä todeksi. Työpäivä on niin pitkä. 12 tuntia on oltava työmaalla, siitä saan sitten yhden tunnin loma-ajan päivälliseksi. Yöaikana pitää hoitaa kaikki kotitehtäväni. Tuleepa vielä sääli äitiäkin, kun tarvitseisi häntäkin auttaa kotitoimissansa. Hänkin on jo vanha ja kivuloinen ja ansaitsee työllä toimeentulonsa, jos edes olisin kaiken tämän lisäksi terve ja voimakas. Mutta sepä juuri puuttuukin minulta. En ole koskaan joutanut hoitamaan itseäni ja terveyttäni, sillä leipäkysymys on aina ollut edessäni. Tosin kyllä olen käynyt lääkärinkin luona. Siitä ei ole tullut apua, sillä olosuhteissani ei voi menetellä niinkuin lääkäri määrää. Toisin on niiden laita, joita äsken kirkolla tapasin. Ei heidän koskaan tarvitse käydä käsiksi raskaasen työhön. Jotkut heistä pöydän ääressä istuvat ja valmistavat laskuja, tekevät muistiinpanoja ja helpolla työllä voivat ansaita toimeentulonsa. Sitten heillä on palvelijattaret, jotka tekevät kaiken, vieläpä pukevat vaatteetkin heidän ylleen. Niinpä heillä oli eilenkin aikaa, olivat jo puolen päivän tienoissa kylpemässä ja sitten iltapäivällä olivat kävelyllä kuusimetsän siimeksessä raitista ilmaa nauttimassa.
Näitä ja kaikkea muuta muistaissani tulen väkisinkin ajatelleeksi, että onko Jumala todellakin luonut tällaisen järjestelmän jonka mukaan toisen pitää olla orja ja toinen elää taas niin vapaasti kuin itse tahtoo. Enpä niin usko. Puolestani olen tehnyt sen päätöksnn, että tämä kurjuus johtuu ihmisistä. Nurinkurinen yhteiskunta vieroittaa ihmiset sukulaisistaan, tuttavistaan ja vieläpä Jumalastakin. Minun täytyy sanoa omantuntoni mukaan, että näitten olosuhteiden vallitessa en minä ehdi ajattelemaan mitään korkeampaa, ei mitään ylevämpää, kuin vaan toimeentuloa. Sentähden kalpaan syvimmässä sielussani rauhaa ja lohdutusta, ja toivon mitä hartaimmin köyhän kansan vapautusta rahavallan kahleista. Näin köyhäkin voisi viettää pääsiäistä ja viettää sitä niin, että se tulisi olemaan Jumalalle kunniaksi, itsellemme ja lähimmäisellemme hyödyksi. Näin ajattelee tuhansista kärsivistä siskoista
Helena.
Kun vaaliaika on ohi on paikallaan kysyä, olemmeko me työläisnaiset täyttäneet velvollisuutemme puoluettamme kohtaan? Saammeko nyt, otettuamme ensikerran osaa vaalikamppailuun, jälkimaailmasta tunnustuksen. Muistamme, kuinka monet väittivät naisten äänioikeudesta koituvan vahinkoa puolueellemme. Pelättiin naisten äänestävän rovasteja uuteen eduskuntaan. Monet puoluemiehet uskoivat näiden ihmisnylkijäin ja ammattivalehtelijain olevan siihen määrin vilun ja nälän kuristamaan työläisäitien ja tyttärien suosiossa. Vaalin lopullinen tulos osoittaa kumminkin että taannuttajain listoja äänesti yhtähyvin pimeät työmiehet kuin jotkut vanhoilliset mummot. Sensijaan suurin osa työläisnaisia äänesti sosialisteja, paikotellen innokkaammin kuin miehet.
Jos varomme, etteivät professorit ja asessorit y. m. herras-agitaattorit saa mustata sosialismia, vaan käymme selvittelemässä sosialismin periaatteita ja ohjelmaa kansalle, niin on ensi vaaleissa meidän listoja äänestäväin naisten lukumäärä vielä entistään suurempi. Jos saamme joka töllin asukkaat itsetietoisiksi, niin ei tarvitse »sivistyneiden» käydä niinkuin kiljuvat jalopeurat torpasta torppaan, sillä he näkevät puuhansa turhiksi.
Kehittäkäämme siis itseämme! Kansan syvien rivien on noustava poistamaan se häpeällinen tila, johon »sivistynyt» yläluokkamme vielä kahdennella kymmenellä vuosisadalla tahtoo meitä painaa. »Roska kansa» on osoittava pyrkivänsä hengen aateluuteen. Voimme olla varmat, että tarkka tilasto on vastustajilla niistä, jotka eivät lainkaan äänioikeutta käyttäneet. Heitä koettavat ne puolelleen saada. Mutta tehkäämme se turhaksi. Luokastamme ei jouda yhtään ääntä riistäjille, siksi kallis on meille naisten kunnia ja köyhälistön onni.
—ni. nen.
»Me tervehdämme teitä ensimmäisinä sosialidemokratisina naisina Europassa jotka astuvat lakia säätävään eduskuntaan edustajaksi taistelevilta proletaareilta. Toivomme onnea työllenne.»
Tukholman yleinen Naistenklubi.
Venäläinen puoluetoveri Aleksanda Kollontay on lähettänyt seuraavan sähkösanoman:
»Lähetän sydämellisimmän onnitteluni Suomen sosialidemokratiselle puolueelle saavutetun loistavan voiton johdosta. Aleksandra Kollontay».
— Naisia porvarillisista puolueista eduskuntaan. Hämeen 1. pohj. vaalipiiristä Hedvig Gebhard, suom. puolueesta. Viipurin l. itäisestä vaalipiiristä Hilma Räsänen, maal. liit. Uudenmaan vaalipiiristä Hilda Käkikoski, suom. puol., Kuop. l. pohj. Alli Nissinen, Turun etel. vaalip. Aleksandra Gripenberg suom. puol., Dagmar Neovius ruots. puol., Turun pohj. vaalip. Ida Vemmelpuu suom. puol., Hämeenläänin et. vaalip. Lucina Hagman nuors. puol., Vaasan läänin it. vaalip. Eveliina Ala-Kulju suomal. p.
— Miten vuosipalvelusta koetetaan saada käytäntöön ja kenelle siitä on hyötyä. Emäntäyhdistys »Hemmet'in» puheenjohtaja tarvitsi »köksää» (jota hän muuten tarvitsee usein). Sai käsiinsä vanhemman palvelijan jonka kanssa teki sopimuksen. Rouva otti palvelijan »köksäksi» ja tahtoi välttämättä antaa 5 mk. käsirahaa, kehui heillä olevan palvelijain kamarin y. m.
Kun tyttö saapui taloon, niin ensimmäinen tieto oli että mitään kamaria ei ollut vaan avoin alkoovi jonne kaikki ruan ja pesun höyryt menee. Koko perheen pesu pestään — keittiössä, tietysti ilman apulaista. Kaikki ruoka oli lukon takana, ei edes maito tippaa ollut jota olisi aamukahviinsa voinut saada, kerman asemesta. Sisäkkö kyllä oli talossa, mutta sen piti istua käsitöillä, joten köksän olisi tarvinnut tehdä sisäkön ammattia. Tähän ei palvelija suostunut vaan tahtoi heti lähteä pois, koska hänelle ei oltu puhuttu oloja semmoisina kuin ne olivat. Hän antoi saamansa viisimarkkaa takasin, vaatien todistuksiaan, mutta mitäpä ei annettukaan. »Kuin olet ollut puoli vuotta» sanoi armollinen rouva, »niin kyllä tämä olo sitten jo tuntuu kodikkaalta». Tyttö kuitenkin läksi, ja kääntyi köyhäinajajan Poppius'en puoleen saadakseen todistuksensa pois. Vaan täällä hänelle annettiin se lohduttava tieto kovalla ärjymisella, että »vankeuteen teidän pitäisi joutua». Ennen istun vankilassa, sillä siellä on monta syytöntä ennenkin istunut, ennenkuin palvelen mainittua professorin rouvaa sanoi tyttö.
Tästä selviä, miksi emäntäyhdistys »Hemmet» on niin innostunut vuosipalvelus kysymykseen. M. S.
— Karttakaa roskakirjallisuutta ja kaikenlaisia ala-arvoisia romaaneja, jotka vain vierottavat vakavasta lukemisesta. Sellainen aikaa tuhlaava romaani on tuo suruksemme paljon levinnyt Feodora, jolla köyhien rahoja on houkuteltu. Arvokasta sosialistista kirjallisuutta on luettava ja levitettävä.
Aihetta kaikenlaisiin huhuihin ovat porvarit saaneet, ärsyyntyneinä sosialidemokratien vaalivoitosta. Kun tämän lisäksi ammatillinen työväenliike nyt on voimakkaasti elpymässä, ja useissa kohdin on puhjennut riita työn ja pääoman välillä ilmisotaan, niin porvarimme ryhtyivät peloituksiin. Tuollaista säikyttelyä on puhe meillä alkavista suurista työnsuluista. Nämä muka eivät nyt saisi alkuunpanoaan omista kapitalisteista vaan johtuisivat ulkomaalaisista rahamiehistä. Viimemainittujen nyt, näin kuiskailevat porvarimme, oletetaan kieltävän rahalainoja suomalaisille tehtailijoille näiden liikeyrityksiin. Ulkomaalaiset siten kävisivät muka kurittamaan Suomen työväkeä, joka »menee vaatimuksissaan kohtuuttomiin!» Tämä peloitus ja uhkailu näyttäytyy kumminkin syntyneeksi maamme rahamiehistä sillä ulkomaan rahamiehillä on kyllä työtä omista sosiaiidemokrateista, jotka nekään eivät ole vaatimuksissa kainoja.
Kuinka kestäisi pystyssä porvarein uhkaama sulkutila? Arvostelkaamme asiaa hieman taloudellisten lakien valossa teollisuustuotantolaitosten seistessä tulisi maamme käyttämään ylenmäärin vieraan maan tuotteita. Niiden hinta nousisi ja kun ulkomaalaiset sen näkisivät ryhtyisivät he pian itse täällä tehdaslaitoksia käyttämään. Ennenkuin tuo ehtisi tapahtua täytyisi sen pääoman jota ei Suomessa käytetä olla teollisuusyrityksissä muissa maissa. Täällä nousisi silloin työväen tarve. Työväen taistelu palkan y. m. etujen hyväksi saisi siis sieltä hyvää maaperää. Kapitaalismilla olisi sielläkin edessään sosialismin peikko.
Sitäpaitsi täytyisi valtiomme ellei se tahtoisi maan perikatoa pian ryhtyä toimiin, että maamme voisi mikäli mahdollista kestää tuotannossa saadakseen sisään rahoja samassa suhteen, mitä menne ulkomaille. Kysymyksessä ei siis olisi yksinomaan teollisuustyöväen ahdinkotila vaan koko maan rahatalous.
Mutta tuotakin ilman olisi selvää että tavaran maahan tuojat laivat eivät palaisi tyhjinä ulkomaaille. Ne veisivät entistä enemmän karjanhoidon ja maanviljelyksen tuotteita ja näiden hinta nousisi. Kauvan ei tämä tila voisi kestää, vaan täytyisi teollisuuspulaa seurata yhä enenevä teollisuushaarojen aukeaminen meillä. Kävisi kuten Ch. Gide sanoo teoksessaan »Taloustieteen pääpiirteet»: »Rahavirta ei saata yhtämittaa kulkea samaan suuntaan, yhtä vähän kuin merivirtakaan. Ennemmin tai myöhemmin se kääntyy takaisin ja vietyään metallirahan maasta, se tuo sen jälleen takaisin.»
*
Senaatin eroa ennustivat monet kun kuultiin vaalien tulos. Toiset vaativat sosialisteja hallitukseen. Se nyt kumminkin on mahdotonta meiltä, kun senaatti on keisarillinen virasto eikä kansaneduskunnalle vastuunalainen laitos. »Työmies» lehdessäkin on mielipiteitä vaihdettu ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pysytty vastustavalla kannalla. Tähän me naiset yhdymme. Ja kun Suomessa kerran sosialidemokratia niin pitkälle pääsee, että se astuu vallan ohjiin, niin täytyy sillä olla edellytyksiä panna »koko ohjelma käytäntöön». Tämä koskee niin palkkojen pienentämistä kuin muutakin. Silloin on myös ne sukupuoliraja-aidat lyötävä maahan, jotka estävät kyvykkään naisen astumasta hallitukseen. Kun siis meillä tulevaisuudessa sosialidemokratit ottavat hallitsemisen vastuunalaisuuden, niin vaadimme myös naisjäseniä senaattiin, ei naisina vaan ihmisinä ja sosialidemokrateina. Se ilman tinkimistä.
Akka.
Tervehdän teitä aatesiskot synnyinmaassa. »Kultalaksi» kuvailimme tätä Amerikaa, vaan kyllä erehdyimme. On täälläkin raatajain kestettävä rasitus ja päivän helle. Kapitaalin alttarille olemme pakoitetut uhraamaan voimamme saadaksemme toimeentuloksemme määrätyn osan. Määräämättömät osat valuvat laiskalle anastajaluokalle.
Tosin on täällä työläisillä eräitä etuja Suomen osaveljiin nähden. Huoneet ovat tilavammat ja asuu työmies verrattain huokealla vuokralla useammassa huoneessa.
Talous on monissa kohdin toisin järjestetty kuin siellä Suomessa. Kauppapalvelija tulee aamulla kysymään, mitä halutaan ostaa. Tavarat lähetetään sitten kotiin. Tätä tapaa käyttävät yksin viinapatruunat. Juoppous onkin suuri, ja tunkeutuu se koteihin äitien ja lasten suruksi. — Moni mies vaimonsa kotimaahan unohtaa ja joutuu huvien ja hurjastelun pyörteeseen. Vaimot kotimaassa, tietäkää, että teitä ja lapsianne odottaa tällainen vaara, kun perheen-isä siirtyy »Kultamaahan».
Sosialismi leviää tännekin, jännityksellä seuraamme kotimaan köyhälistön rientoja. Onnistukoot ne.
Mimmi Tuuri.
Joku aika sitten talvella kävi Tampereella kaksi Venäjän sosialidemokratista naista, rouva Anikin ja neiti Damansky, joilta sain tehtäväkseni lausua Suomen sosialidemokratisille naisille heidän terveydyksensä. He sanoivat jännityksellä seuraavansa naistemme ponnistuksia yhdenvertaisuuden ja onnellisempien olosuhteiden tuomiseksi ja toivottivat meille kaikkea onnea taistelussamme. Kun oli kyseenä valtiopäivävalmistelumme ja arviot, kuinka monta naista mahdollisesti saamme eduskuntaan, arvelivat he sitä liian vähäksi naisten yleiseen lukumäärään nähden. Huomautimme heille, että tämä vähäinen valittujen luku naistemme piiristä johtuu luonnollisesti siitä, kun naiset vasta nyt astuvat lainsäädännöllisessä työssä yhdenvertaisuuteen miesten kanssa. Kunhan aika kuluu ja naisemme enemmän seuraavat näitä asioita, voi heidän lukumääränsä eduskunnassa tuntuvastikin lisääntyä. Venäläisten naisten sanoivat seuraavan mielenkiinnolla toimintaamme sekä toivoivat he meidän olevan esimerkkinä muulle maailmalle.
Olen tuonut nämä heidän terveisensä ja toivomuksensa naistemme tietoon vaikkakin jonkunverran myöhästyneenä — ja soisin että venäläisten toveriemme toiveet kävisivät tosiaan toteen.
Tampere 31⁄3 07.
—ni —ri.
— Aviottomista ja hyljätyistä äideistä kirjoittaa tohtori Alma Sundqvist Morgonbris'issa:
Ruotsin valtiopäivillä on tehty kaksi esitystä tarkoituksella parantaa aviottomain naisten surkeaa asemaa, he kun ovat joutuneet lapsineen miehen hylkäämiksi. Toisessa hra P. Pehrssonin esityksessä kehoitetaan valtiopäiviä kääntymään kuninkaan puoleen, että saataisiin lakeja, joilla naiset ja lapset saisivat oikeutta lapsen isältä. Toisessa professori Fahlbeckin esityksessä tahdotaan perinpohjaista muutosta näiden naisten oikeudelliseen asemaan. Molemmissa esityksissä tehdään selvää aviottomia äitejä kohtaavista vääryyksistä ja vaikeuksista sekä vedotaan yhteiskunnan velvollisuuteen valmistaa näille naisille elämisen mahdollisuutta kunnon kansalaisena.
Molempain esitysten kautta, jos ne toteutuvat tulee aviottomille äideille helpoitusta kovaan kohtaloon. Ne ovat yhtäpitäviä niiden vaatimusten kanssa, joita Ruotsin sos. dem. naiskonferenssi teki. Erittäin ilahduttava on professori Fahlbeck'in toive, että lapset jäisivät äidin luo ainakin ensi vuosina. Tämä on jo lapsen terveyden kannalta toivottavaa, sillä äidin maitoa saaneet lapsethan ovat tunnetusti terveitä ja omaavat tauteihin vastustuskykyä. Monelle äidille näyttäytyy sitäpaitsi elämä tykkinään toisessa valossa, kun saavat hoitaa lastaan. Tämä luo heille siveellistä tukea voittamaan kaikenlaisia kiusauksia.
Että voitaisiin tuo toteuttaa, olisi mielestäni perustettava koteja, joissa äidit saisivat asua lapsineen, työskennellä sekä saisivat kaikenlaista opetusta m. m. lasten hoidossa. Eräs professori Fahlbeck'in esitys on vastenmielinen. Sen mukaan kasvatettaisiin lapsi »äidin säätyyn». Tuo on peräti epäoikeaa ja voisi johtaa julmuuteen. Ei ole oikein kahlehtia lapsen tulevaisuutta. Samassa esityksessä vastustetaan »irtolaisten» äitien oikeutta hoitaa lapsiaan. »Irtolainen» sana sitäpaitsi voitaisiin tulkita hyvin mielivaltaisesti.
Niinikään on saatava asetuksia, joilla vanhempien mielivalta lasta kohtaan estetään. On myös työskenneltävä valistusta levittämällä naisten ja miesten siveelliseksi kohottamiseksi, silloin tulee aviottomia äitejä vähempi. Tietoja sukupuolikysymyksestä on jaettava vakavalla tavalla. Moni onnettomuus olisi estynyt, jos nuoret tytöt olisivat kasvatetut enemmän itsetietoisiksi, ajatteleviksi.
Suom. H. P.
— Naistoveri Ztetz'in on Hamburg'in luokkaoikeus tuominnut 3 kuukauden vankilaan »yllyttämisestä luokkavihaan», jota hän vaalikiihoituksesa muka harjoitti.