Julkaistu: maaliskuun 21 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 12, maaliskuu 1907, s. 89–96. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Jukka Pohjola. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
Niin monta kertaa ovat maamme puolustuksessa Suomen syvät rivit suuremmoisella uhrautuvaisuudella ja urhokkuudella pelastaneet tämän maan sortajan ikeestä. Monta kertaa on yläluokkain itsekkyys ollut syöksemässä tätä kansaa turmioon. Ovathan siitä todisteena historian veriset lehdet, joissa aatelisherrain ja riistäjäin työt ovat ikuistetut.
Mutta niinkuin nousi Ilkka puolesta kansan oikeuksien, niin tulevat maamme pohjakerrokset aina astumaan oikeuksiansa puolustamaan ja tässä maassa totuutta ja oikeutta valtaan saattamaan.
Kun kansamme idän ikeen alla huokasi, panivat maamme valistuneet proletaarit selkänahkansa tuleen ja harjoittivat kansan valistusta, jonka työn tulokset ja työväenliikkeen voima johtivat suurlakon onnelliseen ratkaisuun. Mutta niin pian kuin kotoiset olomme palasivat vanhoilleen, alkoivat valtaan nousseet perustuslailliset luokkaitsekkyyden sokaisemina lyhytnäköistä politiikkaansa kansan sorroksi.
Isänmaamme riutuu ahneiden porvarien ja vallanhimoisten virkaherrojen käsissä. Sen kansa näkee nälkää ja huokaa. Tuhannet sen jäsenet nääntyvät työttöminä, kuollen kurjuuden uhreina. Näiden uhrien haudoilla mässää ja ilakoi paatunut yläluokka.
Harvojen anastama valtiomme ajaa isänmaattomina täältä tuhansia siirtolaisuuden epävarmoille teille.
Kuka pelastaa köyhille isänmaan? Kuka nostaa Suomessa oikeuden ja ihmisyyden valtaa? Tuo kysymys nousee monen tämän kansan kohtaloita huolehtivan huulilta. — Vastauksen on siihen antanut viime kuukausien, viikkojen ja päivien ponnisteluillaan Suomen herännyt, horjumaton ja itsetietoinen köyhälistö. Se astui t. k. 15 ja 16 p:nä vaaliuurnille pudottamaan lippunsa sosialidemokratian voittoon viemiseksi tässä maassa. Se teki voitavansa lähettääkseen eduskuntaan sellaista aineksia, jotka tahtovat tehdä Suomen kaikille sen lapsille isänmaaksi, edustajilleen, jotka vääryyttä poistaa tahtovat ja lakeja oikeuden periaatteen mukaan laatia mielivät.
Kun köyhälistö näin teki, niin se ikuisti jälkimaailman muisteltavaksi ihanteellisen innostuksensa ja uskonsa valon voittoon. Sen teko oli kunniakas, isänmaallinen. Sitä on tuleva sukupolvi siunaten mainitseva.
H. P.
Karjalankin talonpojille on uskoteltu, että sosialistit tahtovat tehdä heidät tilattomiksi. Tällainen luulottelu ei kuitenkaan näy pystyneen varsinkaan pientilallisiin, joita täällä Viipurin läänissä on pariinkymmeneen tuhanteen. Pientilalliset näet heti käsittivät että koska he itse tekevät työtä ja voivat varsin hyvin viljellä viljelyskelpoiset alueet maistaan, niin ei heidän maistaan riitä pakkoluovuttamiseksi muille. Sillä jos heidän tilojaan vielä pienennettäisiin, ei niissä eläisi enää kukaan vaikkapa kuristaisi nälkävyötä vielä tiukemmalle entisestään. Senpätähden kun tämmöinen ei enään pelota lastakaan, huutavat porvarit hieman toisessa äänilajissa: maan pakkoluovutus on samaa kuin kassojen ryöstäminen. Tällä he tahtovat sanoa, että vaikka manttaalipomo lain varjon alla kiskoisi ympärillään asuvilta naapureilta kaikki maat itselleen niin hänen menettelynsä on aivan oikeutettua. Näin ovatkin tuhannet tilat Suomessa tulleet tarpeettoman suuriksi, ollen yhteiskunnalle suureksi vahingoksi. Ei siis ollenkaan ote omantunnon eikä muunkaan lain kannalta katsoen väärin, jos tällaisia tiloja valtio pakkoluovutuksen kautta ottaisi itselleen, antaen sitte halullisten maatyömiesten niitä viljellä. Myöskin olisi valtion puolelta ryhdyttävä toimiin, ettei tiloja jaettaisi niin pieniksi, etteivät ne enään elätä yhtä perhekuntaa, joka niillä raataa. Molemmat toimenpiteet ovat oikeutettuja, ne kun tähtäävät koko kansan parasta, ja molempia toimenpiteitä käytetään nykyään, sekä on ennenkin käytetty.
Muistakaamme vain niitä riitoja, joita Turun–Karjan rataa tehdessä oli ruotsalaisten manttaalipomojen ja Suomen valtion välillä. Esim. Pohjan pitäjän parooni Hisinger vaati isompaa summaa rautatien anastamasta maasta kuin mitä pakkoluovutuskomitea siitä määräsi. Parooni vetosi lain pyhyyteen omistusoikeuden asiassa, mutta turhaa se tietysti oli. Kansan etu vaati tässä menemään yli lain; ja se oli oikeutettua.
16 vuosisadan loppupuolella ja 17 vuosisadalla joutui melkoisen suuria alueita Ruotsin valtakunnasta suurtilallisille. Melkein koko Suomenmaan olivat herrat, käyttäen hyväkseen myöskin valtakunnan huonoja raha-asioita, keinotelleet itselleen joko lahjoitusten, ostojen tai panttausten kautta. Kun kuninkaalla ei ollut varaa maksaa niin suuria summia kuin he palveluksistaan vaativat, toivoivat he suuria lahjamaita ja saivatkin. Kun valtio tarvitsi kipeästi rahaa, ostivat ahnaat herrat ja muut rikkaat sangen huokealla kruunun tiloja, tai panttauttivat niitä itselleen. Jo Kaarlo X huomasi tämän maalle vaarallisen tilan ja ryhtyi ottamaan näitä maita jälleen valtiolle. Hänen jälkeensä Kaarlo XI isänmaan rakkauden innostamana pani tuon pakkoluovutuksen niin ankarasti toimeen, ettei lähimpiä omaisiaankaan säästänyt. Yleensä historioitsijat pitivät hänen tekoaan välttämättömänä. Ja onnea siitä koitui Suomellekin. Ellei tätä toimenpidettä olisi ollut, niin tuskin meillä nykyään olisi yhtään itse työtä tekevää tilanomistajaa eli talonpoikaa.
Mainitut kuninkaat eivät kuitenkaan yksin huomanneet maan vaaranalaista asemaa tässä suhteessa, vaan kolme alempaa säätyä olivat heitä tukemassa, joten kansanedustajat ja hallitsijat yksin neuvoin menivät yli omistuslain, maan ja kansan kallihin tähden. Menivät niin tuntuvasti yli, etteivät maksaneet mitään korvausta maatilain omistajille, vaan vieläpä muutamissa tapauksissa vaativat, paitsi maat pois, korvausta valtiolle siitä, että herrat olivat niin kauvan pitäneet tiloja ja persoonallisesti nauttineet niiden tulot. Tällaista pakkoluovutusta ei sosialidemokratia ole vielä uneksinutkaan. Ja kuitenkin on porvarislehdillä otsaa väittää, että maan hankkimishommamme tilattomille on kassanryöstöjen kanssa samaa laatua! Siis sellaiset väitteet pelkkää pölyä ja hiekkaa maalaisväeston silmille.
Nyt on yli kaksi vuosisataa kulunut tuosta suuresta pakkoluovutuksesta, joka tapahtui 17 vuosisadan loppupuolella. Manttaalipnmot ovat jälleen keinotelleet itselleen suuria tiloja, mitä todistaa jo sekin, että Suomessa on nykyään noin 70,000 torpparia joiden vähäväkisten työstä pomot yhä rikkaammiksi paisuvat, ja tuhansittain joutuu meillä vuosittain tilallisia tilattomiksi. Eikö jo omantunnon laki velvoita kansaneduskuntaa puuttumaan asiaan käsiksi ja muuttamaan nykyista maanomistusjärjestelmää? Melkein jokaisilla valtiopäivillä kuin Ruotsin valtakunnassa ennen pidettiin, koetti kukin sääty enentää etuoikeuksiaan ja sittenkin on siellä saatu syntymään mainitunlaisia hyviä päätöksiä. Kuinka ei sitten meillä kun ei ole muuta kuin yksi kamari ja siis koko kansa yhtenä säätynä, kuinka ei sitten meillä saataisi aikaan toimenpidettä, joka estää meitä joutumasta perikatoon.
J. P—n.
Jokainen aikaansa seuraava ihminen huomaa selvästi, mitenkä kaikki vanha väistyy uuden tieltä ja mitenkä yhteiskunnallisten vapaiden tuulahdusten täyttäessä ilman, vanhettuneet tavat ja vanha laho yhteiskuntarakennus horjuu perustuksiaan myöten. Syvään juurtuneet ovat vanhat käsitykset, lujasti ja itsepintaisesti pitävät ihmiset kiinni vanhoista, totutuista tavoista ja siksi tapahtuu kehitys hitaasti, mutta varmasti. Se aikakausi, jossa elämme, se yleinen mielipide, jota tunnustetaan oikeaksi ja ne aatesuunnat, jotka tähän aikaan ovat yleisesti vaikuttimissa, ovat etupäässä määrääjinä ihmisten mielipiteisiin, tosin kyllä löytyy vähäinen osa itsenäisiä, oman ajatuskyvyn määräystä noudattavia yksilöitä, jotka vähääkään välittämättä kiihottuneista puolueriidoista rauhallisina toimivat sen puolueen piireissä, jota oman käsityksensä mukaan pitävät oikeana. Yksilöjen mielipiteisiin vaikuttaa suuresti heidän yhteiskunnallinen asemansa, varallisuutensa ja hyvinvointinsa. Ne, jotka elävät vapaina jokapäiväisistä elämän huolista ja saavat rahalla kaikki mitä elämisen välttämättömyyksiin tarvitsevat, eivät pidä tarpeellisena asiana seurata aikansa riennoissa mukana, paitsi toisinaan jos aika alkaa tuntua pitkälle, joutilaana ollessa, ottavat he osaa johonkin hyväntekeväisyysyritykseen. He innostuvat vain hetkeksi yhteen asiaan ja ei sillä ole pysyvää merkitystä.
Toisin on köyhälistön eli niiden laita, jotka alituisesti taistelevat elämän raskaita huolia vähentääkseen. Heidän on oltava mukana niitä aatteita ajamassa, jotka käytännössä katsovat heidän parastaan. Nämä ihmiset uhrautuvat ja uhraavat paljon ihanteiden ja aatteiden edestä, joski uhrautumiseen osaltaan vaikuttaa aineellisten toimeentulojen parantaminen. Tämä yhteiskuntaluokka on joutunut parempiosaisten sorron alaiseksi ja se on heihin painanut orjan leiman, jota eivät vähällä osaa heittää päältään pois. He ovat silloin sokeasti vanhoillisia ollen uskollisia viimeiseen asti vanhoille tavoille.
Juuri siitä syysfä, kun ihmiset katsovat pelolla kaikkea uutta, kuluu niin paljon aikaa ennenkuin pääsemme ajan kehityksen tasalle. Eikä ihmekään, sillä kun joka hetki täytyy pelätä menettävänsä ainoan toimeentulonsa, elämisen mahdollisuuden, niin ei liene kovinkaan hauska kuvitella mielessään mitään uutta ja vielä vähemmin semmoista, jonka perille saattaminen kysyy kukaties — elämän onnen. On siis hyvin selvästi todistettavissa seikka, ettei vanhoja ihmisiä voida koskaan perinpohjin kääntää, toisin sanoen, ei vanhoista ole uudistustyötä aloitettava. Uusi sukupolvi uudistaa yhteiskuntarakenteen. Nuorison hartioille laskeutuu tuo niin raskas ja painava taakka, että ei voida määritellä sitä voimaa, jota tarvitaan sen kantamiseen. Onko nuorisolla silä voimaa? Täytyy seista kysymyksen edessä epäillen. Miksi eivät nuoret, miksi ei nuoriso hengitä ilmassa olevaa vapautta? Miksi ei nuoriso ota innokkaasti osaa siilien uudistustyöhön, jota vanhempi sukupolvi kaikkialla koettaa alkuun saada? — Välinpitämättöminä he elävät ja ihmettelevät maailman menoa. Heitä ei useinkaan innostuta vähääkään päivän kysymykset, ei huolestuta tulevat tapahtumat, niin kipeästi kuin ne heitä koskevatkin, siltä nuorisolla on elämä edessä, vanhoilla se on jo takana. Vai eivätkö he välitä siitä, millainen on heidän tulevaisuutensa? — Kyllä! Kysytään: mikä tekee heidät välinpitämättömiksi? Siihen on helppo vastata. Tekeekö mielesi ajaa yhteiskunnallisia asioita silloin, kun aamusta iltaan työn ääressä istuen kulutat voimasi niin vähiin, että on hyvä jos jaksat iltasin jossain iloisessa seurassa itseäsi virkistää? Niin — ja mistä saada tietoja, mistä oppia, sillä ei suinkaan palkka riitä kirjain ja sanomalehtien ostamiseen. Pitkä työpäivä ja mitättömän pieni paikka, kas siinä nuorison kehityksen esteet. Ei siis ihme jos nuoriso hakee mitättömiä, jopa useasti raakoja huveja vaihteeksi ainaiselle yksitoikkoisuudelle.
Mistä sitten tulisi yhteiskuntaan hyvin kasvatettuja ihmisiä, kun ei koti kykene antamaan ensi ohjausta, kylvämään jo pienokaisena lapsen sieluelämään hyviä ajatuksia, kauniita tapoja, sekä nuorukaisenakin holhoen aina hyviä neuvoja antamaan. Mutta eiväthän vanhemmat voi lapsilleen antaa sitä, mitä ei heillä itselläänkään ole, nimittäin: sivistystä. Millaisia ovat kodit? Surkuteltavia, säälittäviä. Laitakaupungeissa olemme nähneet mitä onnettomimpia koteja. Lapset niin pian kuin kykenevät, alkavat itse ansaita leipänsä ja silloin on heistä tullut itsenäisiä ihmisiä, jotka eivät kodista ja vanhemmista mitään tiedä. He joutuvat maailmaan, jossa kohtalon ankara koura murjoo säälimättä. Mitä voimme odottaa näin kasvatetulta nuorisolta? Ei mitään enempää, kuin sen mikä on näkyvissämme. Vastaus on valmiina edessämme.
Vaikea on seurojen ja yhdistysten kasvattaa nuorisoa, sillä huonoa satoa se työ kantaa. Ainoa keino ja pelastus nuorison kasvatukselle on kodin kohottaminen, perhe-elämän pyhänä säilyttäminen. Kodista saa ihminen ne voimat ja vaikuttimet, jotka häntä koko elämän ajan tulevat seuraamaan, sieltä saadut ohjaukset pysyvät ijäti hänen mielessään. Kohottakaamme koti, parantakaamme koko yhteiskunta ja sitten vasta voimme nähdä uuden sukupolven kelvollisena ottamaan käsiinsä tulevaisuuden ohjat. Tarttukaamme jokainen tarmolla työhön, luomaan uutta yhteiskuntaa ja uutta aikaa!
Lyyli H.
Kuopiossa oli kerääntynyt naisia ja miehiä tuhatmääriä. Riveihinkin torille mennessä oli uskaltanut käydä yli 200 naista ja torilta palatessa noin 300. Reippaasti ja hyvässä järjestyksessä naiset marssivat torvisoittokunta etunenässä. Torilla selvitteli Liinu Korhonen naisten polkeellista asemaa ja osoitti, että köyhälistön naiset voivat saada parannuksia oloihinsa vaan liittymällä yhteen järjestyneen työväen kanssa ja äänestämällä parhaiten ja varmimmin naisten etuja ajavia sosialidemokratisia valtiopäiväehdokkaita. Runon lausui nti Nurro ja Sosialidemokratisen naisliiton vaalikehoituksen esitti rva Helve. Marseljeesia ja marsseja soitellen palattiin torpalle.
Kotkassa toimeenpanivat Kotkan ja lähiseudun naiset kulkueen raastuvan torille. Osanottajina olivat Kotkan, Hietasen, Kymin, Sunilan, Karhulan, Pyötisen, Hallan, Tiutisen, Popinniemen ja Jumalniemen naiset, noin 1,700 naista. Faktori Pettersson puhui päivän merkityksestä, rouva Hammarberg luki naisten vaalikehotuksen. Mielenosotuksella kerättiin varoja n. 115 mk. kustannusten korvaukseksi.
Pietarsaaressa onnistui kulkue hyvin. Pitkässä rivissä, lippujen liehuessa ja »Internationalen» kaikuessa tultiin torille. Aura Kiiskinen puhui suomeksi, neiti Jakobsson ruotsiksi.
Suuremmoisen vaalikiihoituskulkueen ja herätyskokouksen olivat Kauvatsan ja Keikyän naiset hommanneet. Kokoontumispaikkana oli Äetsän asema josta postijunan tultua lähdettiin järjestynein rivein ja liehuvin lipuin Keikyän Saappalan kylän Jartin taloon. Talon avarat suojat täyttyivät ahdinkoon asti.
Puheita pitivät neiti Kivinen ja rouva Jyränkoski Kauvatsalta sekä toverit Terho Keikyästä ja Vaara Porista. Innostus kokouksessa oli suuri, joka osotti että sosialidemokratian voittoon maalaistyöväestökin tahtoo luottaa, sen eteenpäin viemiseksi työskennellä. Osanottajista, joita oli puolisen tuhatta henkeä, oli valtaava enemmistö työläisäitejä ja tyttäriä.
Oulussa oli naisia työväen isosali ääriään myöten täynnä. Ompelijatarliittohallinnon pulut ja rva Sally Dufva puhui päivän merkityksestä, jolloin koko maamme köyhälistöön kuuluvat naiset ovat kokoontuneet näyttämään että he eivät tahdo kulkea porvariston talutusnuorassa. Pidettiin useita muitakin puheita ja luettiin sosialidemokratisten naisten vaalijulistus. Innostus oli suuri.
Tainionkoskelta tehtiin retki Imatran palokunnantalolle. Puhuivat Fanny Friman ja V. Mäkelä, runon lausui Anna Yletyinen. Paikkakunnalla on paljon naisia, riveissä oli satakunta, enempi siis innostusta vastaisuudessa.
Salossa oli yleinen naisten kokous. Hilda Seppälä teki selvää yläluokan naisten ahtaista pyrinnöistä. Vielä nytkin heidän luokkansa lesket saavat suuret lahjapalkkiot ja eläkkeet ja sentään saavat äänestää, kun taas köyhälistön luokan lesket, jotka saavat vain halveksitun vaivaisavun, riistetään heiltä pois äänioikeus. Työläisnaisten täytyy välttämättömästi ottaa selvä sosialidemokratisen puolueen ohjelmasta, sillä siellä todella vaaditaan sorretuille oikeutta, nälkäisille leipää. Ainoastaan sosialidemokratian lipun juuressa on työläisnaisen oikea paikka. Tämän jälkeen luettiin »Sosialidemokratisen naisliiton vaalijulistus», joka hyväksyttiin »eläköön»-huudolla. Kokouksessa oli toistasataa osanottajaa.
Nokian Siuron naisosasto toimeenpani kokouksen. Toveri Tilda Kaihosalo puhui. Jukka Pohjola lausui kirjoittamansa runon.
Heinolan pitäjää Marjaniemellä oli naisten kokous. Puhuivat rvat Liina Myrskyrinta ja Asta Orasmaa.
Hiitolan naiset tekivät retken Veijalan kylään. Puhui toveri Posti.
Inkeroisen naisia oli lukuisasti kokoontunut. Käytiin lähikylässä.
Kaivolan naisilla oli retki. Puhui toveri Miina Plötz.
Konginkankaan naisilla samoin. Puhui Ida Keijo. Kulkueessa 200 naista. Pidettiin sitten kokous ja perustettiin naisosasto.
Laukaan naisilla kokous. Puhui Naaralainen.
Saarijärven naisilla samoin, sen yhteydessä perustetun naisosaston ensim. kokous. Päätettiin yhtyä sos. dem. naisliittoon.
Maaseudulla muuallakin pantiin lukuisia kokouksia ja retkiä toimeen. Nämä tässä mainitut ovat omansa todistamaan sos. dem. naisliiton kasvavaa voimaa sekä innostamaan uusiin ponnistuksiin.
Lauritsalassa mielenosotuskulkue 3 p. maaliskuuta laitettiin 3:n osaston toimesta nimittäin Lauritsalan, Kaukaan ja Lappeenrannan. Joka osastosta oli valittu 5-henkinen komitea suunnittelemaan kulkueen valmistusta ja perillä ohjelmaa. Mielenosotuslippu laitettiin yhteinen ja jätettiin se Lappeenrannan työväenyhdistyksen talolle. Lippuun oli maalattu sanat: Työläisnaiset äänestämään.
Sunnuntaina kokoonnuttiin sahan lukusalille, josta sitte lähdettiin klo 10 a. p. Lappeenrantaan, ensin kokoonnuttuamme lipun juurelle laulettiin Sä lippu puhdas punainen j. n. e. Päästyämme Kaukaan tehtaan lähelle, niin tuli jo Kaukaan naistoverit meitä vastaanottamaan ja liittyivät samassa kulkueeseen. Suureksi kasvoi kulkue nyt, vaikka kun lähdettiin Lauritsalasta ei olla kuin 30 henkeä. Vähän matkaa taas kulettuamme, niin jo alkoi näkymään edellämme punaisia lippuja, nyt tuli jo Lappeenrannan naiset ottamaan kulkuetta vastaan, nämä taas liittyivät kulkueeseen. Sivumennen mainittakoon että Kaukaan ja Lappeenrannan naiset antoivat meille sen kunnian, että Lauritsalan osasto sai kulkea etunenässä, joten meillä myös oli mielenosotuslippu. Lappeenrannan soittokunta siirtyi kulkueen lipunkantajain jälkeen. Nyt oli jo kulkueessa 4:ttä sataa henkeä. Kuljettuamme kaupungissa huomatuimmissa paikoissa, suunnattiin kulkue työväenyhdistyksen talolle, jossa suoritettiin päivän ohjelma. Perille päästyä piti tervehdyspuheen toveri Sofia Hjulgren. Vaali kehotuksen luki M. Wilhunen. Päivän merkityksestä puhui S. Hjulgren. Runoja lausuivat toverit Kiiha, J. Lundström ja H. Luukko. Väliajoilla soitteli torvisoittokunta ja laulettiin myöskin työväenlauluja sekä suoritettiin vapaita ohjelmia. Oli myöskin keskustelua sosialidemokraatisen puolueen ohjelmasta. Vaalikiihoituksia jaettiin. Jäähyväispuheen piti myöskin S. Hjulgren ja kehoitti naisia mitä innokkaammin toimimaan yhteishyvän eteen.
Vaasassa muodostui maalisk. 3 p:nä erittäin suuremmoiseksi.
Kokoonnuttiin klo 3 Työväentalolle, missä mielenosotuskokous pidettiin. T. Y. Torvisoittokunnan soitettua »Internationale» astui puhujalavalle toveri Liisi Oksanen, teki selkoa ääniOikeustaistelusta maassamme. Lopuksi kehoitti naisia käyttämään saavutettua oikeuttaan oikein, äänestämällä köyhälistön omia ehdokkaita.
Toveri Hilma Kivimäki luki »Sosialidemokratisen naisliiton vaalikehoituksen». Laulettua »Kansan nainen» lausui Hilda Viinamäki runon. Vielä puhuivat toverit Hanna Ahlroth ja Janne Hautala.
Lopuksi laulettiin »Internationale».
Arviolta 500 naista oli koolla. Innostus kova.
Porvarimme ovat panneet liikkeelle kaikki tämän jopa toisenkin maailman voimat saadakseen vaalissa oikean Pietarin kalansaaliin. He ovat perustaneet vaaliliittoja ja valitsijayhdistyksiä niin paljon, että saavat niiden tunnuslauseiden alle sopimaan kaikki asiat tämän auringon alla. He lupaavat puoltaa jokaisen etua. Kapitalistin kukkaroa he tulevat pitelemään kaikella hellyydellä, mutta se ei estä heitä lupaamasta työmiehelle, niitä ikänä hän haluaa. He ajavat raittiusasiaa ja viinapomojen asiaa. Onpa eräs uskaltanut ottaa samalla kertaa edustaakseen suomettarelaismatelijoita ja perustuslaillis-nuorsuomalaisia. Mikään ei näy olevan heille mahdotonta. He lupaavat järjestää asiat niin, että kaupassakin voittaa samalla kertaa sekä ostaja että myyjä.
Kun sitte lupaukset on kansalle levitetty, niin koetetaan ihmiset hyvällä ja pahalla saada niitä uskomaan. Suomettarelaiset lupaavat työmiehen vatsan täytteeksi suomalaisuutta höystettynä bobrikoffilais-virkamiestemme raittiusharrastuksella. Tämän lääkkeen hyödyllisyyttä ajetaan ihmisten päähän Kivennavalla viinan ja »sanan» avulla, ja länsisuomen suomettarelaiset talonpojat koettavat turvautua ystäviensä perustuslaillisten »lain voimaan» saadakseen torppareilleen uusisuomettarelaista valistusta.
Tämä puolue, joka routavuosina oppi olemaan »korkeimman» suosiossa, on kiivennyt yhä ylemmäksi ja anastanut Pietarilta viran taivaan portin vartijana. He pitävät sitä monopoolinaan ja uskovat sen hyvin tuottavan. Äänestäjille julistetaan, että he menettävät taivasosansa ja tulevat sen lisäksi suohon haudatuiksi, jos vaan äänestävät noita jumalattomia sosialisteja. Jos joku on niin paatunut, että ei ota pelätäkseen tulevan elämän hirmuja, niin luvataan hänelle tuomio jo tässä elämässä. Työväenlehtien toimittajat, jopa lukijatkin uhataan viedä linnaan, ja sosialisti-torpparit saavat laputtaa lapsineen hangelle. Ei mitään lupausta tai uhkausta ole säästetty, ei käyttämättä mitään tilaisuutta, joka vaan yhdenkin kalan voisi apajaan tuoda.
Vaalien jälkeen maanantaiksi julistettiin jo maailman loppukin, sillä eräs suomettarelainen on nähnyt taivaan sinetit, joista enään yksi on ollut pitämässä. — Ehkä tämä lysti olisikin heille toivottu ennen vaalin tulosten julkaisemista, että pääsisivät näkemästä, miten iso se »koko kansa» todellisuudessa on. — Turussa kuuluvat kuitenkin saaneen kannatusta ajureilta, sillä he tietävät suomettarelaisvallan aikana saavansa hyvää ansiota — öiseen aikaan.
Entäs sitten se »nuorten» ja perustuslaillisten joukko. Jos he uhkauksissa jäävät jälelle, niin kyllä ainakin lupauksissa ja lahjomisissa pääsevät ystäviensä suomettarelaisten rinnalle. He lupaavat Laukossa koeteltua laillisuutta oikein perustuslaillisen piiskan avulla sivellä paksujen palttojen päälle, lupaavat rautateitä, kalastusvehkeitä ja talvisatamia; lupaavat lähettää papit riistämään pappilain tiluksia tilattomille nykyisiltä omistajilta ja konsulit, everstin rouvat ja manttaali-paroonit jakamaan »oikeutta kaikille».
Agiteeraamaan ne ovat ahkeria. Uskalsivat esiintyä väittelykokouksessa vielä silloin, kun suomettarelaiset olivat sen keinon jo aikoja hylänneet, ja perinpohjaisen tappion päälle lohduttavat itseään sillä, että he ainakin hävisivät — »laillisesti».
Äänestäjiä puolueelleen koettavat he saada lupaamalla ilmaista kyytiä vaalipaikalle, ilmaisia papinkirjoja tällä kertaa. Sitäpaitsi voivat he käyttää äänten ostamiseen lampaan jalkoja, läskiä ja — ruumensäkkejä. Rahassa kuului työläisten hinta olevan keskimäärin 10 mk., mutta ei kaupat kuulu vetelevän.
Meidän kristillisemme eivät liioin hennoneet maallista omaisuuttaan paitsi kahvia ja pullaa — käyttää äänten ostamiseen, mutta sen sijaan oli heillä loppumaton varasto hyvää ja huonoa ihmisille luvata haudan tuolla puolen. He panivat kaiken puhetaitonsa ja vaikutusvoimansa liikkeelle, »ettei jumalattomuus hirmuisena pääsisi valtaan». — Aivan tuloksetonta ei tämäkään työ ole ollut, sillä eräs mummo ei uskaltanut olla julkisesti sosialisti peläten menettävänsä — rouvien kahvikullan.
Vaaliviikon loppupuolella se vasta alkoi humu kuulua. Hienot herrasmiehet ja simasuu-mamsellit asettivat huulensa hymyyn ja liitelivät kuin pelastusenkelit työläisten mataloita majoja kohden. Kyllä sitä silloin kelpasi »roskaväen» poikien ja tyttösten: sai oikein herraskaisten kanssa seuraa pitää. Piikatytöt kohosivat päivässä ihmisarvoon ja rengit pääsivät isäntäinsä veroisiksi.
Lehtisiä satoi melkein taivaan täydeltä, ja niissä kilpailtiin lupausten ja uhkausten suuruudella. Niissä opetettiin sosialismia uusimman metoodin mukaan: kaikki käännettiin ylösalaisin. — Kun pikkupojat tulivat epäluotettaviksi niiden levittäjinä, niin käyttivät suomettarelaiset tähän toimeen entisiä ystäviään tataareja.
Mitähän tästä kaikesta oli hyötyä? Nähtävästi se, että työväki vaalipäivän aamuna jättiläismäisinä armeijoina ilmestyi punalippuineen näyttämään herroille, mitä näiden puuhista on ollut tulosta.
Olispa vaan aina vaalipäivät edessä, niin kelpaisi sitä työläistenkin elellä.
H—s.
— Kunnioituksella ansaitsee tulla mainituksi työmies Laitisen vaimo Viipurin Tiiliruukilla, joka ensi vaalipäivän-aamuna oli mielenosoitusrelkellä ja klo 1 kävi äänestämässä sekä saman päivän iltana klo 9 synnytti terveen pojan. Esikuva kansalaisvelvollisuutensa suorittaneesta äidistä.
— Senaatti prostitutsioonikysymyksessä. Siviilitoimituskunnan esityksen johdosta päätti senaatti niiden toimenpiteiden valmistelemiseksi, joita ohjesääntöisen haureuden poistaminen vaatii, asettaa keskuudessaan valiokunnan, jonka jäseniksi senaatti valitsi senattorit Liliuksen, Gripenbergin ja Ståhlbergin.
— Kalle Procopé on äsken kirjoittanut Tobolsk'ista äidilleen. Lausuen hartaasti seuraavansa kotimaan asioita ja toivovansa pääsyä kärsiäkseen lopun tuomioajastaan Suomessa.
— Keräys keuhkotautihoidon hyväksi. Kenraalikuvernöörin luvalla tulee maassamme toimeenpantavaksi laajalle ulottuva keräys mainittuun tarkoitukseen. Sen järjestävät Raittiuden Ystävät.
— Taas torpparihäätöjä. Torppari Taavetti Syrjälä 70 vuotias vanhus on 6 p. t. k. ajettu omasta raatamastaan torpasta Saarijärven Äänekoskella 7 pienen alaikäisen lapsen kanssa hangelle. Kamala tapaus puhuu jyrisevää kieltä petomaisia porvareita vastaan.
Nyt kuin Suomen eduskunta kokoontuu ensi kertaa yksikamarisena, jossa miehet ja naiset tasa-arvoisina astuvat yhseiskunnallisia velvollisuuksiaan täyttämään, on tämä päivä oleva Suomen naisille suuri merkkipäivä, se on oleva meidän köyhälistönaisten kunniapäivä, silloin näemme todellisuudessa että emme ole aivan turhaan työtä tehneet. Tämän päivän muistoksi päätti Työläisnaisen hallinto viime kokouksessaan ulos antaa juhla julkaisun nimeltä »Työläisnaisen kevät lehti». Lehteä joka varustetaan komealla kansilehdellä, hankitaan kaikkien naisehdokkaiden kuvat, sekä mikäli mahdollista elämäkerrallisia tietoja heistä. Lehden sisällys muuten koitetaan saada arvokkaaksi. Lehti annetaan ulos 16 sivuisena ja jaetaan tilaajille, yksityisnumeron hinta on 25 p:iä. Lehti valmistuu toukok. mielenosoitusjuhlaan, jota varten kehoitetaan yhdistyksiä ja osastoja ryhtymään keräämään tilauksia sekä tilaamaan myytäväksensä toukokuun mielenosoitukselle. Tilaukset olisi tehtävä huhtikuun 15 p:ään mennessä että voitaisiin määrätä painoksen suuruus.
Asiamiehille ja osastoille lähetetään tilauslistoja seka halullisille pyydettäissä osoitteella: Työläisnaisen konttori, Antinkatu 20, Helsinki. Asiamiespalkkio 20 prosenttia.
Toverit! Ryhtykää innolla keräämään tilauksia »Työläisnaisen kevätlehdelle». Sitä lehteä ei saisi puuttua yhdestäkään mökistä Suomenniemeltä.
Työläisnaisen hallinto.
— N. R. af Ursin'in puhe pidetty Tampereen työväenyhdistyksen kokouksessa on painosta ilmestynyt. Hinta 10 p. Lehtinen sietää laajalti levitä. Osoitteeksi siinä ilmenevästä lennokkaasta esitystavasta otamme pienen kohdan:
»Yläluokkalaisten, jos he tosiaan harrastavat 'ihanteellisia' asioita, tulee siis etupäässä edistää sosialismin voitolle pääsöä. Mutta sitä he eivät tee, juuri siitä syystä, että he ovat uponneet tuohon todelliseen materialismiin, itsekkäisyyteen, omanvoiton pyyntiin, luokkageoismiin koko kansan suuren enemmistön ja ihmiskunnan kustannuksella.»
— Terve tullut ja tärkeä kirja on Erfurtin ohjelma, jonka painos on jo jonkun aikaa ollut loppuun myyty ja jota, syystä kylläkin on paljon kysytty, tulee taas saatavaksi toukokuulla M. V. Vuolukan kustantamana. Tilauksia saapi tehdä nyt jo. Katsokaa lähemmin ilmoitusta.
— Iloinen Englanti kirjoittanut Robert Blatchford. Kolmas suomalainen painos on ilmestynyt Tampereen Työväen sanomalehti osake yht. kustannuksella. Teos on uudesta ruotsalaisesta painoksesta Väinö Jokisen suomentama. Lisäyksenä H. J. Brantingin lausunto teoksesta. Hinta 1:75 p.
Varmaan jokainen puoluetoveri rientää heti hankkimaan itselleen tämän arvokkaan kirjan.
— Suomettarelaisuuden kukkia. »Tänään olet sinä yhdenarvoinen isäntäsi kanssa» kirjoitti suomettarelaiset palvelijoille osoitetussa lentolehtisessä, joita jaettiin palvelijoille vaalipäivänä. Ottakaa huomioonne palvelijat! että siinä ei luvattu yhdenvertaisuutta äänestämisen palkkioksi pitemmäksi aikaa kuin ainoastaan vaalipäivänä. Eläköön luokkarajat!
Hän eli köyhyydessä ja puutteessa. Häntä tulivat lahjomaan, että hän äänensä sortajille antaisi. He houkuttelivat pettämään köyhälistön pyhän asian. Etuja lupasivat. Suosiota tarjosivat. Viettelevät häntä omantuntonsa vakaumuksen kavaltamaan ja palkaksi mätänevää mammonaa lupasivat.
Hän käski heidät pois. Halveksi etuja. Ylenkatsoi saastaisen kiusauksen. Henki ja sielu ovat ihmiselle kalliimmat kuin farisealaisten kiitokset, mahtavain suosio ja rikasten miesten ystävyys.
Hän käski heidät pois lausuen:
Mitä ihmistä auttaa, vaikka koko maailman voittaa ja saa sielullensa vahingon.
Kielsi vanha Väinämöinen hopealle horjumasta, kullalle kumartamasta.
Ja hän äänesti sosialidemokraateja.
Olkoon tämä lyhyeksi vastaukseksi niille porvareille, jotka kaupungeissa palkkasivat koulunuorisoa kulkemaan agitaattoreina köyhäin työmiesten kodeissa haalimassa ääniä porvaripuolueille.
Joka pahentaa yhden näistä pienemmistä, parempi olisi että myllynkivi ripustettaisi hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Oo sinä paatunut, himoisa ja hekkumassa rypenyt porvaristo, jolla sydän on kivikova köyhäin kyynelille ja itkulle! Sinä olet ryhtynyt lokaisimpaan ja matalimpaan tekoon. Sinä pahennat yhden pienemmistä, sinä turmelet nuorison, jolla silmät äsken kirkkaana säteilivät ja sydän puhtaana sykki. Sinä olet koulunuorisoa, arvostelukykyä vailla olevat lapset pannut kulkemaan rahasäkkisi vartiana näin köyhäin sorroksi. Olet häpeän tahran lyönyt nousevan nuorison otsalle. Suuri on rikoksesi. Tuomio sille!
Äiti.
Tätä lehteä painettaissa on äänten laskeminen täydessä käynnissä, tulokset ovat vielä epätietoisia, mutta siitä mitä on saatu selville, on sosialidemokratinen puolue saanut runsaan voiton.
Äänestäjien joukossa on melkeen poikkeuksetta naiset olleet enemmistönä.
Lehtemme avustajat ja kirjeenvaihtajat, lähettäkää tiedot aina tuoreina, eikä vanhentuneina. Kirjoittakaa harvaan ja selvästi. Työläisnaisen palstat ovat mielihyvällä avoinna kaikille raatajaluokan siskojen kirjoituksille. Suorasanainen muoto näyttää tovereilta paremmin onnistuvan kuin runo, joka vaatii taiteellisuutta.
Ystävällisesti
Sihteeri.
Ruotsin suurteollisuudessa työskenteli v. 1904 kauppakolleegian työtilaston mukaan yhteensä 308,722 työläistä, ollen tehtaissa 277,853 ja vuorikaivoksissa 30,869. Lisäys jälkeen vuoden 1903 oli 6,696 henkeä eli 21⁄2 prosenttia tehdastyöläisiä ja 138 henkeä vuorityömiehiä. Näistä 308,000 työläisestä oli naisia 52,841 (17,1 % koko luvusta) ja alaikäisiä 43,127, joista 31,606 mies- ja 11,521 naispuolista, yhteensä 13,7 % koko työläisten luvusta. Yhteensä oli siis naisia ja alaikäisiä 84,447 eli 27,4 % koko työläisten luvusta. Lisäys vuodesta 1903 oli 2,137 henkeä. Ja suhteessa koko työvoimaan oli lisäys 1⁄10 tehdasteollisuudessa ja vuorikaivoksissa.
Tehtaissa tavataan suurin luku alaikäisiä ja täyskasvuisia naisia yhteensä seuraavissa elinkeinohaaroissa: saha- ja höyläyslaitoksissa 7,845 (17,9 %), villakutomoissa 5,485 (72,2 %), pumpulikutomoissa 4,867 (80,7 %), rauta- ja terästavaratehtaissa sekä valimoissa 4,143 (21,2 %), pumpulikehruulaitoksissa 3,834 (71,6 %), tupakkitehtaissa 3,411 (72,1 %) ja tulitikkutehtaissa 3,179 (56,2 %). Verkatehtaissa on 92,8 % täyskasvuisia naisia ja alaikäisiä molempaa sukupuolta, neulomatehtaissa 87 %, suklaatehtaissa 81,3 %, liina- ja hamppukutomoissa 75,3 %, karamellitehtaissa 74,2 %, kirjansitomoissa, gummitavaratehtaissa, hattutehaissa ja villakehruutehtaissa 70 à 65 % j. n. e.
Tässä luetelluissa teollisuushaaroissa vaatetus-, kutomo-, ravinto- ja nautintoaine- sekä kemiallisteknillisissä elinkeinohaaroissa oli täyskasvuisia ja alaikäistä naisia ratkaiseva enemmistö miehisiä alaikäisiä vastaan, joita taas oli saha- ja höyläyslaitoksissa sekä rauta- ja terästavaratehtaissa ratkaiseva enemmistö.
Mitä taas kaupunkeihin tulee, huomaamme suurimman luvun naisia ja alaikäisiä seuraavan taulun mukaan:
| Naisia | Alaikäisiä | Naisia ja lapsia |
Prosentti koko työläisten luvusta |
|
| Borås'sa | 2,422 | 822 | 2,796 | 64,2 |
| Malmössä | 4,858 | 1,793 | 5,577 | 51,7 |
| Göteborgissa | 4,085 | 1,893 | 5,031 | 49,2 |
| Helsingborgissa | 1,076 | 535 | 1,382 | 43,4 |
| Jönköpingissä | 1,224 | 737 | 1,588 | 42,2 |
| Tukholmassa | 7,515 | 2,999 | 9,628 | 31,4 |
On huomattava, että ensi kolumnissa otetaan lukuun kaikki naiset, sekä täyskasvuiset että alaikäiset, toisessa osassa taas kaikki alaikäiset, tytöt sekä pojat ja kolmannessa kaikki täyskasvuiset naiset sekä myöskin alaikäiset tytöt ja pojat. Tähän viimeiseen yhdistelmään sovitetaan tuo prosenttiverranto.
Kolmessa ensimäisessä kaupungissa on naisten ja lasten luku yli puolet koko työläisten luvusta. Aivan pelottavan korkea on se Boråsissa, jossa 100:sta tehtaalaisesta on 64 naisia ja lapsia. Tämä turmiollinen suhde on kapitalistisen suurteollisuuden pahimpia puolia.
Lasten vaivaaminen on sitävastoin pahin Örebrossa, Vänersborgissa, Tidaholmissa ja Uddervallassa, jossa enemmän kuin viides osa kaikista työläisistä on lapsia. Kristillinen Jönköping seuraa heti perässä 19,6 prosentilla. Alhaisin prosentti, 8,43, on Karskronassa, ja Tukholmassa 10,7 %.
Naisten ja alaikäisten luku maaseuduilla oli 3,422 eli 21,7 % ja kaupungeissa 47,138 eli 39,3 % kaikista työläisistä. Naiset varsinkin — sekä täyskasvuiset että alaikäiset — ovat paljon lukuisammat kaupunkien tehtaissa, jossa niitä oli 30,3 %, kuin maaseuduilla, niissä niitä oli ainoastaan 10,2 % kaikista työläisistä.
Ylläolevat taulut ovat erittäin opettavaiset. On kaikkialla tunnettua, että naisten ja lasten palkat ovat surkean huonot. Työsuhteetkin ovat yleensä tehtaissa epäterveelliset, erittäin huonojen suojeluslakien ja riittämättömän tarkastuksen vuoksi.
Siis yli 40 tuhatta lasta ja yli 50 tuhatta naista on pakoitettu elämään näissä epätyydyttävissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa ja tuloilla, jotka eivät läheskään riitä luonnolliseen elämäntapaan. Työläisluokan on siis kamppailtava kova taistelu ihmissuvun huonontumista vastaan, joka uhkaa näiden olosuhteiden kautta, mutta taistelun täytyy tapahtua kaikella sillä ponnella, jonka työntekijät saavuttavat yhteenliittymällä, järjestäytymällä.
Sosialdemokratenin mukaan. — H. P.
— Amerikan suurimmasta katvantokaupungista Buttesta, Mont. Lausun onnentoivotukseni »Työläisnaisen» toiminnalle, alkaessaan uurtamaan ympäri Suomen salomaita, voidakseen raivata tiensä jokaiseen työläismajaan sekä kaupunkien laitimaisiinkin köyhälistön hökkeleihin, ilmoittamaan sitä suurta ja kallista ilosanomaa valon, vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden evankeliumia (sosialismia) joka kerran tuleva on pelastamaan köyhälistön siitä pimeyden ja sorron kurjasta kuilusta, jossa se vielä nykyään kituu, kapitalistiluokan kahleisiin kiedottuna.
Myöskin lausun onnentoivotukseni kaikille köyhälistön taistelutovereille Suomessa.
Toveruudella: Oscar Kivistö.
— Naisten äänioikeus Preussissa. Berlinin poliisi oli ryhtynyt ylimääräisiin toimenpiteisiin sekä parlamentissa että sen ulkopuolella estääkseen uusia mielenosoituksia sen johdosta, että lakiehdotus naisten äänioikeudesta oli toisen kerran esillä maapäivillä t. k. 8 p:nä. Naiset eivät saaneet ilman miesseuraa tulla edes parlamentin eteisiin.
Käsittely alkoi edusmieskamarissa adressilla, jossa 25,000 naista pani vastalauseensa ehdotusta vastaan.
Keskustelussa lausuttiin useaan kertaan että monet naisten toimeenpanemat melskeiset mielenosotukset ovat muka suuresti vahingoittaneet asiaa.
Pääministeri kannatti periaatteessa tehtyä ehdotusta, mutta jätti kumminkin edusmieskamarin asiaksi päättää sen kohtalosta. Ja kohtaloksi tuli, että aikaa venytettiin pitkillä puheilla niin, ettei ehdotus joutunut äänestykseen, vaan lykättiin se toistaiseksi.
Parlamentin ulkopuolella seisovat tuhannet naiset ottivat tulokset vastaan äänettömyydellä. Mutta äkäsimmät naisten äänioikeutta ajavat naiset päättivät kokouksessaan jatkaa taistelua vieläkin tarmokkaammin ja väkivaltaisemmin.
— Kysymys naisen äänioikeudesta Italiassa. Italian edustajakamarin kokouksessa v. k. 26 p:nä keskusteltiin anomusesityksestä valtiollisen ja kunnallisen äänioikeuden ulottamisesta naisiin.
Tasavaltalainen edustaja Mirabello puhui lämpimästi naisen puolesta. Huomautti, kun oli puhuttu naisten henkisestä heikkoudesta, m. m. suuren vallankumouksen naisista, jotka verellään ovat vahvistaneet kansan vapauden.
Kansantaloustieteilijä ja ent. veroministeri Luzzatti ennusti sen päivän olevan lähellä, jolloin ei enää voitaisi toiselta osalta ihmissukua riistää oikeutta ottaa osaa yleisiin asioihin.
Myöskin markiisi Lucifero puhui naisen äänioikeuden puolesta.
Konseljinpresidentti Gioletti vastusti jyrkästi ja ehdotti, että kysymys annettaisiin sisäministerin asettaman komitean käsiteltäväksi.
Sosialisti Costa lausui: »Jos italialaiset patriotit olisivat olleet sitä mieltä kuin Gioletti, ei italian yhtenäisyydestä olisi tullut mitään. Äänioikeuden ulottaminen naisiin viivyttäisi tosin sosialististen ihanteitten toteuttamista, mutta naista tulee kasvattaa taisteluun».
— Konnat harjoittavat tyttökauppaa. Pittsburgin poliisiasemalla on nykyisin vangittuna Duncan-Clark naisminstreliseurueen johtaja George Barnum syytettynä erään 15 vuotiaan tytön varastamisesta Ohiosta. Barnumin seurueessa on kaksikymmentä tyttöä, joiden kanssa hän matkustaa yksityisessä vaunussa ja salapoliisien kertomuksen mukaan möi Bantum tytöt huutokaupalla yöksi enimmän tarjoavalle. Huutokauppaa tehdessä seisoivat tytöt esiripun takana heidän jalkansa näkyen polviin saakka valitulle miesjoukolle, jonka Barnum näytännön jälkeen oli pyytänyt teatteriin jäämään. Jalkojen mukaan saivat kaupungin rikkaat hekumoitsijat määrätä, minkä jalkaparin omistajan he huusivat naisorjakseen. Claridgessa syntyi Ohiosta varastetun tytön omistamisesta niin suuri kilpailu, että Barnum möi hänet kokonaan eräälle kapakoitsijalle, joka maksoi Barnumille hänestä kauniin summan. Salapoliisit ovat lähteneet tyttöä Claridgesta pelastamaan.
Barnumia ei ole päästetty vapaaksi takausta vastaan ja odottavat häntä samantapaiset syytökset Chicagossa, Indianopolissa ynnä muissa kaupungeissa.
— Vaalitilastoa. Sosialidemokratian kasvamista Saksassa valaisevat seuraavat numerot:
| Sosialidem. vaalilippuja. |
Valtiopäivä- miehiä. |
|
| 1871 | 123,975 | 2 |
| 1874 | 317,952 | 9 |
| 1877 | 493,288 | 12 |
| 1878 | 437,158 | 9 |
| 1881 | 311,961 | 12 |
| 1884 | 549,990 | 24 |
| 1887 | 763,128 | 11 |
| 1890 | 1,427,289 | 35 |
| 1893 | 1,786,738 | 44 |
| 1898 | 2,107,076 | 56 |
| 1903 | 3,010,771 | 81 |
| 1907 | 3,255,970 | 43 |
Vuoden 1903 vaaleissa oli sosialidemokratialla 24 pros. kaikista äänioikeutetuista ja 32 pros. kaikista vaaleihin osanottajista.