Julkaistu: helmikuun 28 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 9, helmikuu 1907, s. 65–72. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
U:n pitäjässä tutustuin mielestäni innostuksestaan esimerkiksi kelpaaviin puoluetovereihin. Nämä ovat väsymättömällä työllään raivanneet laajoja kyliä sosialidemokratiselle viljelykselle. Siellä tulivat harmaahapsiset, kunnianarvoiset vanhukset kokouksiin ja lausuivat: me olemme »demokrateja». Innostus ja valistuksen halu oli suuri. Lehtiä levisi sadottain. Pienviljelijöihin ei pystynyt maalaispuolueen kiihoitus ja sen kylvämä epäluulo. Siellä oli myös luokkatunne niin voimakas ja tietoisuus siksi selvää, että porvarillisten tekeytyminen »sosialisteiksi» kohtasi ylenkatsetta. »Me tiedämme, ketä he edustavat». »Olemme jo raha- ja luokkavallasta tarpeeksemme saaneet». — —
Miten oli kokonaisia maalaiskyliä voitu noin valistaa? Sen oli tehnyt muutamain toverien innostus ja uhrautuvaisuus. He tehtyään työnsä k:lo 5:n ja 6:n illalla, olivat pitäneet tapanaan suksilla samota lähi kyliin, joissa toimittivat kokouksia ja keskustelutilaisuuksia. Mihin oli tietty vastapuolueen puhujan tulevan, sinne oli menty väittelyyn.
Näin oli työtä tehty jo pitkin talvea. Kun tulin paikkakunnalle, sain pyynnön käydä eri kylissä. Kiersin eräitä niistä, puhuen parissa kohden päivässä. Lehdissä ei ollut matkastani ilmoitettu, mutta kuulijoita oli läydet huoneet, sillä miehiä kävi suksilla viemässä viestin talosta taloon.
Tuollaisessa tapauksessa näkee, että köyhälistö on ottanut asian sydämelleen. Täytyy epäilijänkin tällaista nähdessään tulla vakuutetuksi, että köyhälistön asiaa ei voi mikään mahti vastustaa. —
Kauniina muistona säilyy karun ja synkän kaupunkielämän melskeessä mielessä, kuinka Karjalan saloilla »Internatsionalen» mahtavat sävelet sadoista suista soivat talvisten, lumipeitteisten metsien helmoissa. — — — — —
Tuo on vain pieni kuva, kuinka siellä, missä on herätty, sytytetään ja lietsotaan. Toverit rientävät väsymättömästä sytyttäen ja vaalivat valkeoita, ettei pimeät tuhon voimat saa sammuttaa. — — — — — — — — — — —
Lukijani! — Kaksi viikkoa on vaaleihin enää. Joka hetki on kallis. Käytä siis se talteen aatteen eteen. — Sytyttäkää, lietsokaa! Ajan synkästä yöstä täytyy 15 päivän maaliskuuta nousta valoisana, kirkkaana. Meidän, meidän on siitä vastattava, että silloin alkava aamusarastus on tarpeeksi voimakas, tarpeeksi suuri, ollakseen enteenä sille köyhälistön päivälle, jonka tuloksi kukin meistä uurastaa.
H. P.
Ensi kertaa astuu Suomessa naiset vaaliin itsenäisinä kansalaisina, ensi kertaa on pakko jokaisen naisen tehdä itselleen selvää mihin puolueeseen hän kuuluu, ensikertaa saamme koko köyhälistön luokka tehdä vaalivalmistuksia, ja kuten porvarien valmistuksista näkyy, on taistelu lopullisesti tuleva kiivaaksi ja häikäilemättömäksi porvarispuolueiden puolelta. Huhu kertoo, että suomettarelaiset lähettävät kahdeksansataa ylioppilasagitaattoria varustettuina terävillä »hengenmiekailla», joilla he iskevät häikäilemättä työväen puolueen kimppuun. Porvarispuolueilla on raha toimeenpanna luontaisia joukkohyökkäyksiä. Heillä on myöskin kansan varoilla ylläpidetyssä yliopistossa koulutettu agitaattorijoukko, joka täten maksaa kansalle velkansa takaisin. Naisiin toivotaan erittäinkin voitavan vaikuttaa, koska he eivät ole voineet samassa määrässä itseään kehittää, luullaan että kuin vaan tehdään muutamia ylimalkaisia lupauksia, ja mustataan työväen puolueen ohjelmat niin tepsii. Työväen puolueen miehistä tehdään pappien tappajia, kirkkojen ryöstäjiä, uskonnon pilkkaajia y. m. jotka tiedetään tekevän vaikutuksen naisiin. Mitä yllätyksiä vielä voidaan toimeenpanna on vielä tietämätöntä, mutta kaikkien mahdollisuuksien varalta on paras varustautua.
Ensi sunnuntaina maaliskuun 3 p. toimeenpanee järjestyneet naiset kautta Suomen mielenosoituskulkueita tai yleisiä kokouksia, joka paikassa levitetään sosialidemokratisen naisliiton laatimaa ja kustantamaa naisten vaalijulistusta, sekä tehdään selvää puolueemme vaaliohjelmasta. Jokainen köyhälistön nainen, jolla on elävä halu parempaan, joka tahtoo köyhälistön tulevaisuutta turvata, hän liittyköön joukkoon. Jokainen äiti, joka rakastaa lastensa taloudellisen aseman parantamista, hänen velvollisuutensa on olla mukana. Kerääntykää joukolla ensi sunnuntaina mielenosoitukselle tai kokoukseen, liehuttakaa punalippuanne niin korkealle, että se näkyy pienempääkin mökkiin takamailla, käykää niin rohkeasti ja uljaasti eteenpäin, että porvarit salonkeissaan vapisee, kerääntykää niin yksimielisenä, kuin ainoastaan päämäärästään selvillä olevat naiset voivat tehdä. Aika on tärkeä, levittäkää tietoa kokouksesta, ottakaa selville ehdokaslistoista ja tehkää niitä tutuiksi alueissanne, että ei kukaan tietämättömyydessään tarvis takapajulle jäädä. Toimeen jokainen, niin voitto on meidän.
Näyttäkää »naisten päivänä» että joukkomme on vankat.
»Ken on ollut orjan orja, vanki vangitun vapahan», huudahtaa runoilija kuvatessaan nykyajan työläisnaisen asemaa. Kapitalistinen yhteiskunta onkin painanut työläisnaisen orjan orjaksi, kasvattamalla hänestä olennon, jota sorrettukin sortaa. Kapitalistisen kehityksen luoma katsantokanta, joka pitää heikomman sortoa oikeana tai ainakin välttämättömänä pahana, on ollut naiselle valmistamassa orjuutta ja kärsimyksiä jo kodissa. Usein sellainenkin mies, joka kärsii mahtavampainsa sortoa ulkopuolella kotiaan, käyttää mahtivaltaansa kodissa vaimoaan kohtaan. Siten, joskin tiedottomasti, sälyttäen kiviä kuormalle, jota vaimonsa kantaa. Tämän lisäksi tulee puute, joka naiseen koskee kodissaolijana ja sen taloudenhoitajana kipeimmin. Asunto käy kurjaksi, lapset repaleisiksi, tulevaisuus yhä synkemmäksi. Rakkaus lapsiin katoaa, muuttuen luonnottomaksi toivomukseksi, että heitä ei ensinkään olisi. Koti muuttuu kylmäksi, kolkoksi luolaksi, elämä siellä ikäväksi ja vaimo sen »kukka», kuihtuu kurjuudesta ja kärsimyksistä.
Mutta tämäkään ei riitä. Kapitalistinen riistäminen ei tunne rajoja. Riistäminen ja työläisluokan polkeminen yhä kurjempaan asemaan, on sen elinehtona. Se erottaa naisen kokonaan kodista, miehensä rinnalla täytyy hänen lähteä myymään työvoimaansa, työntääkseen pois yhäti uhkaavaa nälkää. Hän muuttuu koneen lisäkkeeksi, tehtailijalle mieluiseksi halpana työvoimana, polkien miesten palkkoja. Tottelevana, tahdottomana taipuu hän pitkiin työpäiviin, lisäten työttömyyttä ja sitä seuraavaa kurjuutta. Yhä huonommaksi tulee hänen kohtalonsa.
Kiihkeästi kaipaa hänen asemansa parannusta. Mutta yhteiskunta, jonka ohjat on riistäjäluokan käsissä, ei tee mitään hänen hyväkseen. Valtiokirkko sen nöyränä käskyläisenä neuvoo kärsimään ja odottamaan. Apua ei kuulu. On odotettu tarpeeksi. Kaikki turhaan. Tokkohan löytyy voimaa joka pystyy murtamaan kapitalistisen vääryyden?
*
Ei parannusta ilman taistelua. Tämä on oppi, jonka olemme oppineet kapitalistisessa yhteiskunnassa ja joka yhäti näyttäytyy todeksi. Siis työläisnaisenkin asema paranee ainoastaan taistelun kautta. Taistelun, joka suunnattuna riistäjäluokkaa vastaan, vihdoin sen kukistaa ja sen mukana lakkaa sekä taloudellinen riistäminen että valtiollinen sorto. Omaan itseensä ja tovereihinsa luottamalla yhtyen köyhälistön luokkataisteluun, voi työläisnainen kiivaan ottelun kautta saavutetun valtiollisen vaikutusvaltansa — äänioikeuden — oikein käyttämällä, pararantaa ja varmentaa yhteiskunnallisen asemansa, poistaa epätoivon ja vääryyden, sorron ja kurjuuden, pelastaa itsensä ja lapsensa joutumasta ennenaikaiseen hautaan tai viettelijäin uhriksi.
Köyhälistön vapautusta kohti pyrkivä sosialidemokratia odottaa sinuakin työläisnainen luoksensa. Elä pelkää pelastajaasi! Siihen liittymällä teet velvollisuutesi työväenluokkaa ja lapsiasi kohtaan. Muodostamalla sosialidemokratia vahvimmaksi puolueeksi, voit kukistaa sen verta imevän ja elinvoimiasi jäytävän yhteiskunnallisen hirviön, kapitalismin, joka sinut on nykyiseen asemaasi painanut.
Vaalit on ovella! Kaikki työläisnaiset toimintaan, sosialidemokratista valistustyötä tekemällä herättämään tovereitamme, jotka vielä nukkuvat, johtamaan oikealle tielle niitä, jotka pimeydessä vaeltavat. Naisilla on suuri sanavalta eduskunnan kokoonpanossa sekä myös sitä seuraava edesvastuu. Omintakeisena ja varmana on työläisluokan toimittava; ei porvarien talutusnuorassa kulkevana, itseään vastaan taistelevana joukkiona, joka itsetiedottomasti seuraa porvarien viitottamia polkuja vaikka varmaan perikatoon. Vaaliuurnalla on työläisnaisten esitettävä vaatimuksensa ja katsottava, että on äänensä antanut niiden hyväksi, jotka hakevat oikeutta ja totuutta ja taistelevat köyhälistön vapautuksen puolesta. Jos kaikki yhteiskunnassa sortoa ja kurjuutta kärsivät oikealla tavalla käyttävät äänioikeuttaan, löytyy eduskunnassa voima, joka kykenee murtamaan kapitalistisen sorron ja vääryyden. Se on sosialidemokratia.
Arvo K.
Sosialismin valossa ovat äidinkin tehtävät erilaiset kuin vanhan kasvatustavan mukaan.
Yleinen periaate on ollut: kasvata lapsesi nöyräksi ja tottelevaiseksi. Tämän ajatuksen ovat kansojen päämiehet ja rikkaat selittäneet omalla tavallaan. Ole siis kuuliainen, ole orjakin jos valtiaasi sitä sinulta vaativat. Muuten sinut hukka perii jo tässä maailmassa, tulevassa elämässä joudut kadotukseen.
On siis liian suuri paino pantu sille, että täytyy olla kuuliainen ja nöyrä toiselle ihmiselle. Sosialismi sanoo: ole nöyrä ja kuuliainen ainoastaan kaikelle oikeudelle ja totuudelle, mutta elä tottele, mikä on väärää ja valetta. Jos siis esivaltasi sanoo sinulle: tartu miekkaan ja surmaa veljiäsi, elä tottele. Jos pappi sanoo: maksa pois saatavani vähistä tuloistasi, että sielunpaimenellasi olisi loistava toimeentulo, niin vastaa rehellisesti, tottelematta: »en maksa! Kristuksen eikä hänen opetuslastensa, jotka ainakin yhtä jaloa työtä tekivät kuin sinä, elämä suinkaan ollut sellainen kuin meidän suurituloisten pappein. Ei uskon saarnaajalla saa maailmassa olla yllin kyllin maammonaa, kun hänen lähimmäisensä kärsivät nälkää ja puutetta».
Lapselle onkin peittelemättä ja suoraan opetettava vääryydestä ja valheesta johtuvat epäkohdat. Porvarillinen opetus-opillinen ohje kuuluu: »lasten kasvatusta toimitetaan kurin ja opetuksen kautta.» Sosialismi neuvoo; opeta lasta oikeuden ja totuuden valoa ihmistaimen sieluun vuodattamalla. Samoin kuin auringon valo, ellei sitä pilvet eikä muu estä, tappaa vahingolliset basillit maanpinnalla ja kasvattaa siihen ihanan kasviston, samoin totuuden valo, kun vain kasvattaja poistaa siltä esteet, kasvattaa ihmistaimesta jalon ja oikeutta rakastavan ihmisen. Jos vain äiti on itse sosialistisen hengen läpitunkema, luonnistuu kasvatus ilman muuta. Hänen ei tarvitse käyttää ruumiillista kuria, jonka orjaksi nuoriso nouseva turmeltuu.
Mutta, mitkä ovat sitte ne esteet, jotka ovat tehtävät tehottomiksi, että totuus ja oikeus saa vallan lapsessa? Ne ovat yhdellä sanalla sanottuna: paha ympäristö. Jo se seikka, että ihmisillä on niin paljon erikoisomaisuutta, joka tekee heidät erittäin itsekkäiksi, on pahasta. Lapsi oppii pian samoin tavoittelemaan esineitä niitä omistaakseen; hänessä herää ahne mieli. Jos yrität häneltä ottaa pois esinettä, suuttuu hän, jopa uhkaa lyödä. Lapsen ympärillä olevain henkilöin ei siis saa osoittaa ahneutta, ei itsekkyyttä. Jos tätä noudatetaan, ei lapsikaan tule itsepäiseksi, eikä tarvitse siis vitsaa käyttää.
Lapsille on opetettu kouluissa historioista, miten hallitsijat ovat mahtavia. Heidän viittauksestaan ovat sotajoukot syösseet toisiaan tappamaan. Tällä herätetään vallanhimoa ja raakuutta lapsessa, — jos kuningas on sodassa, rukoillaan, että hänen henkensä — kruunattu pää — säilyisi, ja että sotajoukko hyvin kykenisi tappamaan vierasta sotaväkeä ja sen kuninkaan. Oi äiti! Opeta lapsellesi: annan henkeni ainoastaan sen aatteen eteen, mikä koettaa nykyistä pahaa yhteiskuntaa parantaa. En mene esivallan käskystä toisia tappamaan valtakuntamme kauppa-etujen tähden! Uusi polvi siis kasvatettakoon tässäkin suhteessa toisin kuin entinen ja nykyinen.
Työläislapsen ympäristö on usein paljon huonompi kuin varakkaan. Isä, vieläpä monasti äitikin on ulkona ansiotöissä. Lapset saavat jäädä silloin omiin hoteisiinsa. Kadulla on silloin huonoa seuraa, jopa se tunkeutuu kotiinkin. Monen äidin sydän on pakahtumaisillaan tämän tietäessään, mutta asiaa ei voi hän auttaa. Oi äiti, kiroa tätä yhteiskuntaa, kun se ajaa sinut pois lastesi luota ja jättää lapsesi siten villeytymään, varustaen heille vain vankiloita, joihin kytkee vasta silloin, kun heistä on tullut varkaita ja ryöväreitä. Vaikka siis olisit kuinkakin sosialistisen hengen kypsyttämä äiti, et tästä syystä voi estää rakkaita lapsiasi turmeltumasta. Mutta tee sittenkin mitä voit heidän hyväkseen ja huokaa sielusi syvimmästä, että tämä katala aika loppuisi ja uusi ihanampi koittaisi. On äitejä, jotka mieluimmin vajoaisivat maan alle, kuin näkisivät päivä päivältä lastensa pahenevan, voimatta heille muuta antaa kuin vähäisen ulkotöissä hankkimaansa leipää. Ja kuitenkin tahtoisi jokainen äiti antaa osan hengestään, antaa, mitä hänessä jalointa on lapselleen.
Kasvattaja.
On paljon puhuttu työmiesten kurjasta asemasta, ja kaikki on totta, liiankin totta. Noita puheita ei voi valheeksi väittää, jos vain elämää siltä puolelta tuntee. Mutta löytyy eräs joukko, joita on kyllä muistettu, mutta joista ei niinkään paljon ole puhuttu, kun heidän tilansa ansaitsisi. Tarkoitan onnettomia työmiesten leskiä. Äänettömyys johtuu tietysti siitä, että he jaksavat olla niin vähän mukana yhteisissä pyrinnöissä, eikä siis tule heistä kyllin usein puhetta. Heidän taakkansa on erittäin raskas. Tuollainen kaikella tavalla rääkätty ja kiusattu olento josta nimimerkki A. H. puhuit Työläisnaisen 6:nessa numerossa jää leskeksi monen lapsen äitinä. Kun mies elää käypi hän työssä ja vaimo hoitaa kotoiset toimet, pesee, parsii ja paikkaa, kutoo sukat, käsineet ja valmistaa vaatteita. Vaikka mies saakin pientä palkkaa, on heitä kaksi, jotka työskentelevät yhteisen toimeentulon eteen. Mutta kun nainen jää yksin täyttämään nämä tehtävät ja hankkimaan elatuksen itselleen ja lapsilleen, niin on tila kurja. Leski tarvitsee kodin asuakseen. Se täytyisi pitää siistinä. Pitäisi laittaa ruokaa, pitää huoli vaatteista ja toimittaa yksin kaikki asiat. Täytyy jaksaa tehdä työtä kotona eli ulkona kodista. Tämän kirjoittaja ansaitsee kotona, suorittamalla kappaletyötä eli ompelua, josta maksetaan niin kovin pieni palkka, että täytyy tehdä kovin pitkä päivä jos voi saada 2 mk. 50 p. päivässä. Mutta nyt on vielä kaikki edellä mainitut taloustyöt tehtävänä, joista ei kukaan mitään maksa, ja elää pitää. Terveyteni on heikontunut kaikenlaisissa kärsimyksissä, että en jaksa valvoa ja jatkaa siten päivää. Niin palkkani jää usealtakin päivältä hyvin pieneksi. Voitte, hyvät lukijat arvata, että monta nälkää ja vilua saa tällaisissa oloissa kärsiä. Apostoli ennen käski auttamaan seurakunnan leskiä ja orpoja heidän murheissansa. Katsokaamme, kuinka meidän kristillinen yhteiskuntamme sen käskyn täyttää.
Köyhäin hoitohallitus antaa kokonaista 4 mk. kuukaudessa lasta kohti ja senkin suuresta armosta 15 ikävuoteen. Sitten löytyy kaikenlaisia armeliaisuuslaitoksia, ja luulispa heidän apostolin käskyjä noudattavan.
Mutta nyt on sattunut niin onnettomasti, että joku leski on seurannut aikaansa, saanut silmänsä auki, ja oppinut ymmärtämään, että hänkin on ihminen joka määrää puoluekantansa. Jos sitten joku laupeudensisar alistuu kaikessa laupeudessaan tulemaan hänen kotiinsa ja näkee sieltä Työläisnaisen ja Työmies lehden, vieläpä aatteellista kirjallisuuttakin pöydällä, niin laupeutta ei tule vaikka hätä olisi kuinka suuri. —
Toivoisin, että edustajamme uudessa eduskunnassa panisivat harrasta huomiota leskien kohtaloon, sillä heidänkin lapsensa ovat yhteiskunnassa yhtä tärkeitä kuin muitten onnellisempain. En puolusta tapaa jota on joltain taholta ajateltu, että valtio perustaisi lastenkotia. Olen tässäkin kohden H. A:n kanssa yhtämieltä, että äiti on lapsensa luonnollisin hoitaja. Olkoon lapset äitinsä luona ja kasvattakoon äidin rakkaudella niitä, siten uusi suku parhaiten kasvatetaan. Yhteiskunta puolestaan turvatkoon riittävästi leskien ja orpojen toimeentulon. Se, joka tekee väärin lasta kohtaan, tekee samalla rikoksen valtiota kohtaan. Olkoon äiti vaikka yksinäinenkin on äiteys kumminkin pyhä asia. Äiti on yhteiskunnan jäsen, sen vuoksi on hänen asemassaan yhteiskunnassa tehtävä sellaiset korjaukset, että kärsimykset ja kurjuus loppuvat.
Leski.
Annanpa vähän tietoja meidän paikkakunnalta, joka on suurempia teollisuudestaan, ja jossa suuri määrä naisia on työskentelemässä elämänsä ylläpitämiseksi.
Porvarillisetkin pitävät meistä nyt niin hellää huolta, saadaksensa meistä vaalikarjaa, ja ikävä kyllä paljon tovereistamme onkin vielä nukuksissa, huomaamatta missä he kulkevat. Herraskaiset laittavat jos mitäkin kokouksia ja kaikki hyväntekeväisyyden nimessä. Sanonpa, että toisetkin tietävät, miten hellästi meitä hoidetaan ja sivistytetään. Ensin oli Martha-yhdistys, sitte syntyi suomalainen naisyhdistys, sitte diakonissa yhdistys ja vielä Helsingissä kuuluisaksi tullut »maitopisara yhdistys». No niin, köyhälistön äidit, mitä nyt vielä muuta kaipaatten? Oi, kuinka ajat muuttuvat, ennen sai köyhälistön nainen herraskaisten lapsia hoitaa ja kasvattaa, nyt rouvat antavat maitopisaroita köyhälistölle ja oikein kemiallisesti tutkittuja. Huomauttaisin teille toverit: älkää tartuko syöttiin, sillä olisi parempiosaisilla ollut jo enemmin kyllin aikaa ja voimaa astua auttamaan tuhansia onnettomia lapsia ja äitiä joita sekä ruumiillinen että henkinen nälkä on kalvanut. Miksi he nyt niin kiihkeästi meitä tahtovat ystävikseen saada? Unesta herättyämme tulemme jokainen työläisnainen huomaamaan, että porvarillisten kokouksissa juokseminen ei tyydytä tarvettamme. Meille siellä kyllä luvataan paljonki hyvää, mutta keinoa miten asemaamme parantaisimme emme heidän ohjelmistaan löydä. Siis jokainen työtä tekevään luokkaan kuuluva nainen, menkäämme mekin työläisnaisten joukkoon. Heidän toimintansa on varmaa ja luo oikeutta kaikille ja sorretuille leipää. Työskennelkäämme yhdessä pitäen selvänä luokkarajat. Niin silloin myös eduskunnassa on oleva köyhälistön naisten vaatimuksia kannattavia siskoja. Avatkaamme silmämme ja katselkaamme vähän ympärillemme, niin silloin tulemme kyllä huomaamaan, miten harhassa kuljemme, juostessamme porvarillisten kokouksissa. Porvarillisten periaate tähtää ainoastaan heidän omien luokkaetujensa täydentämiseen. Jos todella kaikki emme olekaan suurteollisuuden palveluksessa, niin kuitenkin me kuuluumme tuohon raatajajoukoon, ja niin ollen tunnemme suuren alennuksen kannattaessamme porvarillisia yhdistyksiä. Etupäässä tähtää vastustajain kalastus juuri niitä naisia, joilla ei vielä ole selvillä sosialismi. Mutta hyvät siskot, koittakaapa heittää nuo syötit tyhjänä takaisin ja kootkaamme itsemme kaikki yhtenä tuota köyhälistön punalippua nostamaan, jotta vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus kaikille kansoille koittaisi.
Tilsu.
— Varattomain kansakoulunoppilaiden kirjat. Sen johdosta, että viime valtiopäiväin myöntämä määräraha, 20,000 mk., oppikirjojen ostamiseen varattomille kansakoulunoppilaille maaseudulta, on asetettu kouluylihallituksen käytettäväksi, innoittaa ylihallitus kiertokirjeessä kansakoulujen johtokunnille, että näiden rahojen jakamisvalta on kunnilla ja että myönnetty apu ei saa nousta 25 pros. suuremmaksi kirjain ostosta johtuvista kustannuksista.
— Kuinka äitejä kohdellaan. Hovinmaalla on häädetty pois asunnostaan äiti viikon vanhan lapsensa kanssa siitä syystä, että oli tullut äidiksi ilman kirkollista vihkimistä. Nainen ei kuulu työväenyhdistykseen, vaan on aina puolustanut kirkkoa ja kapitalisteja. Nyt joutui näiden uhriksi. Vaivaistalossa kuuluu saaneen tilan.
Kristilliseksi itseään kehuvat työnjohtajat näyttelivät pääosaa tällaisen turvattoman olennon häätämisessä. Sellaista se on maailman kristillisyys. Ei edes äitiyttä kunnioiteta. — Työ.
(Jatk. n:o 8).[1]
Minulla ei tähän asti ollut ketään toveria, joka olisi minua oikein käsittänyt ja ymmärtänyt. Ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut keskustella mielipiteistäni ja katsantokannastani. Mieheni ei niistä tahtonut mitään tietää. Nyt olin jo päässyt 28:n ikävuoteeni, samalla myöskin alkoi minussa nousta ääretön halu taistelemaan olevia oloja vastaan. Sieluni pyrki koko voimallaan katkomaan niitä kahleitaan. Minä rohkenin jo mennä kuuntelemaan työväen puhujia ja sain paljon selvyyttä kysymyksilleni, joita olin itselleni tehnyt noina pitkinä vuosina. Aloin käsittämään, kuinka paljon maailmassa on kurjuutta, tuskaa ja onnettomuutta, joka kaikki johtuu kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä. Sain myöskin kuulla puhuttavan siitä kurjasta asemasta, johon nainen on syösty, vaan josta hänen on jo aika nousta ihmisoikeuksiaan valvomaan ja vaatimaan. Nyt syttyi riemun välähdys sielussani ja päätin liittyä siihen joukkoon, joka taistelee tuon punalipun alla. Sillä syvälle sydämmeeni painuivat nämä runoilijan runoilevat säkeneet: Puna lippu, valon lippu, siinä kevään koitto. Sen kun kanssa taistelemme tulee meille voitto. Niin luulin saavani sisältöä tyhjään elämääni. Näin luulin saavuttaneeni sen päämäärän, jonka edestä voi elää ja taistella. Tahdoin uhrata kaikkeni aatteen palvelukseen. Luulin olevani onnellinen voidessani taistella sen aatteen puolesta, joka oli minulle käynyt niin rakkaaksi ja kalliiksi. Vaan sitä onnea ei minulle suotu, sillä mieheni pani aivan jyrkästi vastaan. Tämä kaikki kysyi minulla ankaraa taistelua ja surua. Pidin sen aivan käsittämättömänä, etten saisi käyttää voimiani yhteiskunnan hyväksi. Tänä aikana tulin tuntemaan erään toverin, joka käsitti ja ymmärsi minua. Hän rohkaisi ja neuvoi minua tällä taistelun ajalla. Hän oli minulle niin äärettömäksi avuksi ja opiksi, etten voi sitä sanoin kertoa. Aina suuremman tuskan kohdatessa riensin häneltä neuvoa ja lohdutusta saamaan. Luulen, etten olisi ilman hänen neuvoaan jaksanut kestää ankaraa taisteluani siihen aikaan olevia oloja vastaan. Vaan tätä toverin osanottoa ei minulle suotu kauaksi aikaa. Eräänä päivänä minulle ilmoitettiin, että se on sopimatonta, että minä niin paljon puhun toverini kanssa, sillä kaikeksi onnettomuudeksi oli tämä toverini toista sukupuolta — mies. Nyt aukenivat silmäni vielä enemmän ja aloin käsittämään, kuinka alhaisella kehityskannalla vielä on ihmiskunta, sillä se ei käsitä naisen ja miehen välillä mitään henkistä yhteyttä, kuin ainoastaan tuon ainaisen ruumiillisen yhteyden, jota olin oppinut inhoamaan ja vihaamaan. Oi kuinka minä aloin säälimään ihmisiä, sen johdosta, että sukupuolisuhteet ovat niin alhaisia. Nyt vasta minä täydellisesti aloin kästttämään, kuinka paljon on vielä työtä ennenkuin saadaan jokaiselle selväksi, että miestä ja naista voi yhdistää jalommat henkiset ominaisuudet ja että he voivat olla tovereita ja ystäviä jalommalla tavalla. Oi jos kerran koittaisi ihmiskunnalle se aika, että nainen ja miesi voisivat taistella käsikädessä toistensa rinnalla tosi tovereina ja puhtaina kaikesta intohimosta. Silloin he näkisivät toisissaan toinen toisensa täydentäjän ja toinen toisensa johdattajan totuuden tuntoon ja yhä kirkkaampaan ja kirkkaampaan päivän valoon eikä ainoastaan sukupuoliolennon.
Ystäväni vieroittaminen oli ankara isku minulle, sillä en olisi luullut ihmiskunnan enään olevan noin ahdashenkisen ja vailla kaikkea jalompaa ajatuskantaa. Vaan vielä kerran jaksoin nousta ylös taistelemaan ja toivon, että tästä lähtein voisin tehdä työtä sortumatta. Nämä kaikki kärsimykset ovat tuimia kasvattaneet ja kehittäneet enemmän kuin mikään saarna. Ne ovat kiinnittäneet minua yhä enemmän ja enemmän tuohon punalippuun. Näiden tuskien ja kärsimyksien kautta ovat myöskin silmäni auenneet yhä enemmän ja enemmän näkemään lukemattomia epäkohtia nykyisessä yhteiskunnassa. Noiden vääryyksien poistamisella voisimme luoda onnea niin monelle kärsivälle sielulle. Onpa siis meidän jokaisen pyhä velvollisuus ottaa osaa yhteiskuntaelämään ja katsella elämää avoimin silmin. Emme saa uskoa niiden johtuvan minkään yliluonnollisen voiman vaikutuksesta. Niin kauvan kuin olemme oleviin oloihin tyytyväisiä ja ajattelemme että emmehän me voi niille mitään, kestää myös kurjuus. Käsitys, että Jumala on tehnyt kurjuuden on harhaluulo, sillä ei siitä ole millekään jumalalle mitään hyötyä eikä kunniaa vaikka kärsisimme täällä eläissämme niin, että olisimme jo keski-ikäisinä aivan vanhuksia. Yhtä vähän on taas siitä Jumalalle vahinkoa, jos me täällä elämme ja olemme onnellisia. Näihin ajatuksiin olen tullut suurien taistelujen ja kokemuksien kautta ja tämän kantani puolesta tulen taistelemaan viimeiseen hengen vetooni asti, sillä pidän sen oikeana ja ihmisellisenä. En voisi koskaan enään umpimähkään uskoa kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia johtuvan jostakin julmasta ja armottomasta Jumalasta, sillä yksin meistä ihmisistä se kaikki johtuu, mimmoiseksi me tahdomme luoda tämän yhteiskunnan. Nouskaamme siis kaikki taistelemaan kaikkea sortoa ja ahdashenkisyyttä vastaan. Kohottakaamme korkealle valon ja totuuden ja vapauden lippua. Oppikaamme kukin kohdastamme elämään todellista elämää, josta voimme nauttia koko sielullamme. Samalla poistakaamme itsestämme kaikki harhaluulo ja pettävä kuori, sillä ei se ole onnea, vaan ainoastaan turhaa luuloa, joka kerran särkyy niinkuin saippuakupla jättäen jälkeensä tyhjän todellisuuden. Olen näitä kirjoittanut sisäisen ihmiseni pakottamana siinä toivossa, eitä niistä olisi jollekin jotain oppimista ja ajattelemista, sillä oppikaamme aina elämän kokemuksista tekemään johtopäätöksiä, elkäämme antako niiden koskaan kulkea ohitsemme, niin ettemme niissä näkisi mitään oppimista ja ajattelemmista. Jos me aina oppisimme kaikesta, niin silloin voisimme välttää monta tuskaa ja kärsimystä, sillä useammat tuskat ja kärsimykset johtuvat juuri siitä, että on tehty tekoja aivan silmät ummessa, ilman minkäänlaista ajatusta, toisin sanoen tehty tekoja, joissa ei ole käytetty ollenkaan järkeä, ja nyt lopuksi:
Oi ihmiset jospa te tietäisitte,
miten poveni mun liekkivi, palaa,
miten henkeni hehkuvi rauhatonna
ja rintani riutuvi salaa,
niin ette te hymyis' varmaankaan,
kun teille ma hymyäisin,
jok' ainoa katsoisi kaihoten vaan,
ja ma säälin keskelle jäisin.
Aatetoverinne X.
— Palvelija ei ole vanki! Emännät sanovat, että palvelija on vapaa henkilö, vaikkakin hän palvelee, mutta mitä sanotaan seuraavasta?
Malmin kylän kartanossa asuu herrasväki von Essen, jossa armollinen rouva lukitsee porstuan ovet keittiön puolelta ennen klo kahdeksaa illalla, ja avaimen saa aamulla mennä hakemaan armollisen rouvan sänkykamarista ylösnoustessa. Epäilys palvelijoita kohtaan on niin suuri, että ei uskottu avainta silloinkaan oveen, kuin palvelija ilmoitti että kantava lehmä oli illalla kipeä ja tarvitsisi yöllä hoitamista. Oven sulkeminen oli tärkeämpi kuin eläimen hoito. Tyttöjen todistuksessa on kumminkin kiitettävä käytös, sekä samoin rehellisyydestä.
Kerran oli kaksi tyttöjen tuttavata poikaa tullut hakemaan tyttöjä iltamaan, vaan tytöt eivät päässeet vankeudestaan edes sanomaan että eivät voi tulla. Pojat odottivat hetkisen, vaan sen huomasi herrasväki von Essenin vaaniva silmä, ja telefonilla kutsuttiin poliisi, joka von Essenin luvalla pani pojat käsirautoihin ja vei poliisiasemalle, josta he kyllä hetken kuluttua päästettiin vapaalle jalalle, koska olivat tunnettu rehellisiksi miehiksi.
Mikä ero on vankeuden ja tällaisessa paikassa palvelevan välillä kysyy
Palvelija.
Pari viikkoa enaän, ja me seisomme vaalipäivän edessä, olemmeko silloin myöskin selvillä siitä, mihin ryhmään kuulumme. On niin paljon tehty työtä käsitteiden hämmentämiseksi, josta seuraukset jo nyt pyrkivät päivän valoon. Pari päivää sitten sain kirjeen eräältä palvelijalta joka todistaa miten paljon omavaltaisuutta on käytetty palvelijoita kohtaan miten vähän on otettu huomioon heidän omaa mielipidettään. Kirjeessä jonka sain oli m. m. seuraavasti; — — — — Maisteri kirjoitti minut nuorsuomalaiseen puolueeseen, samalla kuin itsensä, ollenkaan kysymättä tahdonko siihen liittyä eli ei! Itse olin liittynyt palvelijain osastoon, joten kuulun työväen puolueeseen, näin ollen kuulun siis kahteen puolueeseen.
Maisteri sanoi myöskin että minun on äänestettävä nuorsuomalaisten ehdokkaita koska kerran olen siellä jäsen samalla esittäen pitkän jonon nimiä joita en tunne. Kirjoittakaa nyt hyvä neiti mitä minun pitää tehdä, saanko äänestää työväen ehdokkaita joita tahtoisin vaikka tavallani kuulunkin nuorsuomalaiseen puolueeseen — — — —.
Tämä yksinkertainen kirja kuvaa niin selvästi, miten vähän isäntäväki on antanut arvoa henkilölliselle vapaudelle; Isännistöstä on se niin luonnollista, että palvelija joka on jäännös vanhan ajan orjasta joka sieluineen ja ruumiineen kuuluu isännälleen, myöskin yhä vielä kuuluu samoin. Ei isännät tahdo tunnustaa ainakaan palvelijoilleen että palvelijain etu ja isäntäväen etu ovat ristiriidassa keskenään, koska he ovat molemmat muka yhden huonekunnan jäseniä ja se on isännistä aivan luonnollista että palvelija joka saa kerran palkan isännältään myös äänestää heidän kanssaan, sillä onhan isännällä oikeus käskee palvelijaansa mihin hän tahtoo, ja palvelijan velvollisuus on — totella.
Palvelijoissa on vielä suuri joukko jotka eivät uskalla asettua itsenäiselle kannalle, vaan jotka todella uskovat että heidän täytyy äänestää sen puolueen mukana johon isäntänsä kuuluvat. Olen kuullut, että on aivan yleisesti käytetty isäntien puolelta tuota tapaa, että palvelijoiden mieltä kysymättä on kirjoitettu heidät isäntäväen kanssa samaan puolueeseen jäseneksi, on jälestäpäin vaan ilmoitettu, että me kuulumme nyt kaikki siihen tai siihen puolueeseen, ja nämä ovat meidän ehdokkaamme. (Tässä selitys miten porvaripuolueen jäsenluku kasvaa paperilla).
Palvelijat! Ottakaa toki ennen vaalija selvä mihin teitä tahdotaan viedä, teitä tahdotaan tukemaan sitä edustajain valitsija ryhmää, joka jo edeltäkäsin on tehnyt päätöksiä vaatia palvelijoille vuosipalvelus takaisin kaupunkeihin. Joka isäntiensä kanssa menee äänestämään, hän samalla hyväksyy vuosipalveluksen, hyväksyy että meitä yhä eteenpäin pidetään sekä ruummiillisessa että henkisessä orjuudessa, että ajattelemme isäntiemme aivoilla, toimimme yksinomaan — heidän valtansa vahvistamiseksi ja sorramme omaa ammattikuntaamme, ynnä koko työväestöä. Jos isännistö olisikin kirjoittanut palvelijansa oman puolueensa listaan, ei sillä ole mitään merkitystä, koska äänestyksessä joka on salainen saa menetellä oman vakaumuksensa mukaan. Ei ole tarvis ilmoittaa kenellekään ketä äänestää, sen saa pitää kokonaan omana tietonaan. Ei siis tarvis pelätä kostoa, koska ei voida pakottaa ilmoittamaan. Vaalipäivinä on palvelija myöskin oikeutettu saamaan niin paljon vapautta että hän pääsee äänestämään. Vaalilain mukaan menettää isäntä itse äänioikeutensa, jos hän estää palkoistaan ottamaan osaa äänestykseen, samoin houkuttelee häntä äänestämään jonkun vissin henkilön hyväksi.
Palvelijat muistakaa, että te olette itsenäistä ihmisiä, ja teistä itsestä riippuu josko oma asemamme voidaan parantaa. Nouskaa kaikki joukolla ja heittäkää päähänne orjan kahleet, vapaa yhteiskunta tarvitsee vapaita työn tekijöitä, eikä raukkamaisia orjia. Vaaliuurnalle jokainen palvelija äänestämään sosialidemokratien ehdokkaita. M.
— Toveri Colditz ✝. Crimmitschaussa on 7 p. helmikuuta kuollut toveri Maria Colditz 80 vuoden vanhana. Hän oli vanhimpia puoluetovereita ja on ollut useita vuosikymmentä toverien kanssa rivissä. Erittäinkin sosialistilain aikana on hän rohkeudellaan ja uskollisuudellaan tehnyt suuria palveluksia puolueelle. Teemme vastaisuudessa tähellisempää selkoa hänestä ja hänen toiminnastaan.
— Yleisvenäläinen naisten tasa-arvoisuuden liitto on julaissut seuraavan kehotuksen:
»Venäjän naiset! Kansanedustajat, ensimäisen duuman jäsenet, ovat laatineet ehdotuksen koko valtakunnan täysikäisen väestön tasa-arvoisuuteen saattamiseksi jonka ehdotuksen mukaan naisille olisi myönnettävä kaikki miesten oikeudet, äänioikeus semstvon, kaupunkien ja valtakunnan duuman vaaleissa. Me tiedämme, että meitä vastaan voidaan asettaa vain vuosisatojen ennakkoluuloja ja että oikeus ja terve ihmisjärki on puolellamme. Me viittamme länsimaihin, jossa naisten tasa-arvoisuus on loistavasti toteutettu (?), me viittaamme myöskin läheiseen Suomeen.
»Tästä syystä luulemme me, että aika tämän uudistuksen toimeenpanemiseen on tullut, semminkin kun valtakunnan duuma on julistanut kaikkien tasa-arvoisuuden periaatteen lain edessä. Ensimäiset kansanedustajat ovat poistetut kesken jääneestä työstään, mutta puheissaan ja ehdotuksissaan ovat he jättäneet kansalle perinnön, että ihmisen oikeudettomuus on häpeällistä. Heikolla ja voimakkaalla, naisella ja miehellä, sivistymättömällä ja oppineella tulee olla yhtäläiset oikeudet, koska he kaikki ovat yhtäläisiä ihmisiä. Ilman äänioikeutta kaikilla kansalaisilla on mahdotonta pelastaa maa aikansa eläneestä järjestyksestä ja taloudellisesta ahdingosta.
»Muistakaa tätä perintöä, Venäjän naiset! Heittäkää pois ennakkoluulojen taakka ja vaatikaa itsellenne kansalais- ja valtiollisia oikeuksia! Te olette osa kansasta ja teidän on saatava kaikki kansalle tulevat oikeudet!»
— Kirjeessä Gleicheit'ille kertoo toveri M. Beer kuinka Englannin työväen puolueen kongressissa Belfastissa esitettiin kaksi pontta hyväksyttäväksi. Toinen puolsi nykyisen äänioikeuden laajentamista naisille. Kuten tiedetään on siellä äänioikeus varallisuussensuksen rajoittama. Tätä vastaan esiintyi toveri Quekh esittäen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaadittavaksi miehille ja naisille sekä lausui, että jokainen vaatimus, joka tarkoittaa laajennusta naisille hyväksyen varallisuussensuksen on katsottava taantumukselliseksi, koska se lisäisi yläluokalle ääniä proletariaattia vastaan. Asiasta väiteltyä voitti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vaatimus sukupuoleen katsomatta, kuten jo ennen tässä lehdessä lyhyesti olemme maininneet. Tunnettu puoluetoveri Keir Hardie katsoi asemansa puolueessa tämän johdosta tutuvan vaikeaksi, koska hän jäi äänestyksessä vähemmistöön ja on sitä mieltä, että naisten äänioikeus olisi ollut erikseen vaadittava. —
Meillä Suomessa on kokemus, että yhdistämällä naisten äänioikeus yleiseen äänioikeusvaatimukseen saadaan enämmän ja varmemmin. Silloin on vaatijain luku suurin. Pidämme siis Englannin työväen puolueen päätöstä onnistuneena.
— Työstä pois, jos menet pyytämään palkan parannusta. Eräässä Helsinkiläisessä tupakkatehtaassa eroitettiin 18 tyttöä tuosta kauheasta rikoksesta. Samaisessa tehtaassa kuuluvat palkat olevan kovin alhaiset ja tiliäkään ei saa työpaikalta, vaan on se matkojen päästä haettava.
— Tällaisen siunauksen luki eräs suomettarelainen kansakoulun opettaja toveri Aura Kiiskisen yli pitämässään puheessa: Suokoon Jumala että sen perkeleellisen naisen kieli katkaistaisi ja suu pirstottaisi ja levätköön Jumalan käsi raskaana hänen ja hänen kalttaistensa päällä. Samassa tilaisuudessa jakoi suomettarelaisen rippikalkin pitäjän pappi ja tapahtumalla kulttuurin leiman antoi suomettarelainen maisteri. — Tuo joltain kuuluu.
[1] Ks. kirjoituksen ensimmäinen osa (Työläisnainen n:o 08/1907). MIA huom.