Julkaistu: helmikuun 14 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 7, helmikuu 1907, s. 49–56. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Jenny Kilpiäinen, Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
Taistelun äänet soivat ilmassa. Valtavasti sykkäilevät mielet ja kaikkia valtiollisia asioita tajuavissa aivoissa on vilkas jännitys. Astuvathan ensi kertaa maassamme uudet kansankerrokset valtiollista valtaansa, äänioikeutta käyttämään — mukana myös naiset.
Puolueiden kamppaillessa vaalivoitosta vetoavat kaikki ryhmät maalaistyöväkeen. Omistavat luokat taistellessaan työorjiensa kasvavia vaatimuksia vastaan, sitovat puoluesiteitään kooten taistelukuntoisiksi kaupunkilaiset yläluokat: virka-, kauppa- ja teollisuusylimystön ja maalla varakkaat talonpojat sekä suurtilalliset. Kun sitten sosialidemokratinen puolue vetoo maalaisköyhälistöön, niin käydään maalaistyöväen heräämistä porvarillisten puolelta kaikin keinoin ehkäisemään. Kapitalistit tietävät heidän kukistumisensa ehtona olevan vahvan proletaariliikkeen. He näkevät kaupunkilaisproletaarien valtiollisen ja ammatillisen kamppailun olevan voimatonta muuttamaan järjestelmää, niinkauvan kun maalaisköyhälistö uinuu orjan kahleissa ja on henkisesti takapajulla kaupunkilaisista osaveljistään. Mutta niinpian kun köyhälistöryhmät maalla ja kaupungissa ovat sosialidemokratisen valistuksen läpitunkemia ja yksimieliä alaluokan vapaustaistelun päämäärästä ja keinoista, näkee kapitalismi nousevassa alaluokassa kukistajansa. Siitä johtuukin porvarillisten harras huolenpito maalaisköyhälistön holhouksesta.
Samoilla valheilla, millä sosialidemokratian levenemistä kaupunkilaistyöväkeen on estetty, samoilla siitä myös maalaistyöväkeä koetetaan varjella. On ymmärrettävä, että näitä valheita ennen kaikkea koetetaan syöttää naisiin, varsinkin maalaisnaisiin, joiden henkisen näköpiirin ahtaat rajat on vuosisataisella työn rasituksella, puutteen kovuudella ja taikauskoisen helvetin opin kauhuilla onnistuttu supistamaan pusertaviksi kuin pimeän karsinan seinät. Turhaan näyttää kumminkin porvaristo ja manttaalimiesten maalaispuolue taistelevan maalaistyöläisten heräämistä vastaan. Yksin maalaisnaiset alkavat jo käsittää yhteenliittymisen merkitystä, alkavat kadottaa luottamuksensa entisiin holhoojiinsa ja ottavat järjestymisen tiellä ensi askeleita.
Maalaisköyhälistön epävakaiset, jopa aivan sietämättömät olot herättävät jo ilman ulkonaista kiihotusta tyytymättömyyttä. Tämä valtaa niin miehet kuin naiset, sillä yhteisethän ovat huolet kannettavina heillä.
Luonnollisintahan on, että ensimmäisinä tyytymättöminä kohtaamme maaseuduilla suuren palvelijain joukon. Vallankin suurviljelijoillä pidetään näitä tahdottomina työjuhtina. Kartanojen renkien ja palvelijatarten palkka, milloin he ovat talon ruoassa, on tunnetusti huono, työpäivät rajattomia ja yksityinen vapaus sidottu. Missä rengit ja muonamiehet ovat omassa taloudessaan, siellä täytyy, jos mielitään toimeen tulla, vaimon käydä kartanon töissä: ulkotöissä, navetassa tahi muualla. Tyytymättömyyden syytä on ylen määrin ja raataminen toisen maalla johtaa ehdottomasti mieleen kangastuksen sosialidemokratien maatalousohjelmassa esitetystä perinnöllisellä vuokralla olevasta »omasta konnusta».
Lukuisa on maaseuduillamme tilattomain määrä. Näiden perheiden toimeentulo on satunnaisesti saatujen päiväpalkkojen varassa. Nämä vaimot muutaman kymmenen pennin päiväpalkalla sitten taloissa raatavat ulko- ja pihatöissä tahi herrasväellä pyykkäreinä ja siivoojina. Näin epävarmoilla ja niukoilla ansioilla eläminen on kerrassaan vaivaloista. Siitä ei ole pitkä matka, jos sairauksia ja vastoinkäymisiä sattuu, nöyryyttävään »köyhäinapuun».
Torpparein rasitukset torppansa vuokran suorittajina vaativat torppareilta ja heidän vaimoiltaan ylenmääräisiä ponnistuksia. Torpan tilan arvosta saa torppari veropäivillä y. m. hyvityksillä usein maksaa maanomistajalle hämmästyttävän suuren koron, joka verrattuna tavalliseen rahan korkoon on kolmin jopa nelinkertainen. Vuoden 1901 tilaston mukaan oli maassamme 67,083 torpan tilaa, enin Turun ja Porin sekä Vaasan läänissä. Näissä torpissa on kymmeniin tuhansiin nouseva määrä raatajasiskojamme, jotka saavat kamppailla ankaraa elämisen taistelua. Kyllä olisi jo aika torppien naisten herätä välinpitämättömyydestään, olisi aika tuntea asemansa ja käydä käyttämään äänioikeuttaan torpparien aseman parantamiseksi. Tuona samana vuonna oli tiloja, joissa oli viljeltyä maata alle 5:n hehtaarin kaikkiaan 33,755. Kyllä ei niilläkään niin miesten kuin naisten asema kehuttavaa ole.
Tunnettua on miten tuollaiset enimmäkseen velkaiset pienviljelijät täytyvät kaikenlaisilla sivuansioilla kalastuksella, käsiteollisuudella sekä suorastaan palkkatyössä käymällä ansaita rahaa puotitavaroihin, velan korkoihin ja veroihin. On siinä naisillakin täysi huoli kesät talvet ja sittenkin saattaa nykyinen luokkalaki maksamattomista veloista tuomita talon »ryöstöön» ja »vasaran alle». Sillä lailla pikkutilallisten maita paraikaa »jaetaan» rikkaille kapitalisteille. Tällaista »maanjakoa» vastaan nostaa sosialidemokratia teidät riiston alaiset pikkutilalliset. Se neuvoo teitä hankkimaan vaikutusvaltaa valtiossa, että näkymättömät veronne, joita kulutusaineissa tulliveroina maksatte, vähenisivät, että pääsisitte kirkollisista ja kunnallisista rasituksista. Liittykää siis köyhälistöpuolueeseen, lukekaa sen äänenkannattajia, tulkaa valtiollisesti itsetietoisiksi alaluokan naisiksi!
Maalaisorjattaret! Uuden ajan nousussa lyö myös teidän hetkenne. Kun vapauden huomenlaulut soivat ilmassa, kun herätystorvet kaikuvat, on teidän noustava. Teidän on käytävä asemaanne parantamaan, itsellenne ihmisellisempiä olosuhteita hankkimaan.
Porvarilliset puolueet, suomettarelaiset, nuorsuomalaiset ja maalaispuolue tahtovat nyt teidän heräämisenne ensi hetkiä käydä holhoomaan. He teille maatalousohjelmiaan suosittelevat. Heidän ohjelmainsa mukaan ottaisi valtio kymmenien miljoonien velan, jonka korkoja alettaisiin lisääntyvien verojen muodossa kansalta, siis teittäkin, takaisin kiskoa. Sitten ostettaisiin tiloja ja saisivat suurtilalliset tehdä edukseen hyviä maakauppoja. Näin saisi joku tuhat tilatonta palstan velaksi valtiolta. Enin osa tilattomia jäisi auttamatta: Velkaisina saisivat nuo autetut tilattomat maillaan rimpuilla. Sosialidemokratit ajatelevat, että pakkoluovutuksella otettaisi joutilaita, etupäässä kruunun ja pappilan puustellin maita tilattomille palstatiloiksi muodostettaviksi. V. 1901 oli yksin kruunulla 13,848,173 hehtaaria maata, eli enempi kuin 1⁄3:s osa koko maan pinta-alasta. Kun vielä oli 2,433 tilaa, joissa viljeltyä maata 100 hehtaaria tahi enempi niin käsittää, että vaikka pantaisiin korvaukseton pakkoluovutus, niin ei tavittaisi koskea edes tavallisiin suurehkoihin talonpoikaistiloihin. Ja sitä tietä tulisi todellinen korjaus. Kun siten valtio vielä antaisi pieniä apulainoja näin syntyneille valtion pikkuviljelijöille, niin voisivat nämä ahkeruudella ja tarmolla elää luotettavasti vapaina kansalaisina, suorittaen vain veron tilastaan, jonka vuokraoikeus menisi perintönä isiltä lapsille. Olisi se toista kuin raataminen toisen orjana ja lopuksi vanhuuden turvan löytäminen vaivaistalolla tahi hangella, kuten kävi Laukon torppareille.
Maalaisnaiset! Miettikää näitä. Kun käytte naapurien tölleissä puhukaa näitä ajatuksia. Sosialidemokratinen puolue ei lähesty teitä saadakseen ääniänne puolueemme hyväksi kaupunkilaisköyhälistön etujen vuoksi vaan teidän oman etunne tähden. Tutkikaa asioita ja kun 15 p. Maaliskuuta koittaa, kahlatkaa halki kinosten kantamaan äänilippunne oman luokkanne vapauttamiseksi. Huuto kautta maan soi teille: maalaisnaiset mukaan!
H. P.
Usealla paikkakunnalla on viime vuosina oltu yleensä innostuneita Ihanneliittoja perustamaan, onpa näille lasten kursseille annettu yleinen tunnustus koko puolueessa, nim. Oulun puoluekokouksessa. Sos. em. naisten liittohallinto, jonka huoleksi asian edistäminen lopullisesti on jätetty, oli jo aikaisemmin eli vuonna 1904 pannut toimeen yleiset Ihanneliitto-opettajain kurssit Viipurissa ja samanlaisia on ollut paikallisesti järjestettyjä Helsingissä v. 1905 ja Lahdessa 1906, joten näistä on jo monelle paikkakunnalle ollut tuntuvaa hyötyä tällä alalla, sillä opettajavoimien puute on, ainakin tässä jos missään, nuorella puolueellamme tuntuva. Niinpä kuuleekin yhä usealla paikkakunnalla valitettavan suurta hankaluutta ihanneliittojen käytännöllisessä toimialassa. Periaatteesta ollaan jotakuinkin selvillä siellä, missä työväen asiasta muutenkin ollaan tietoisia, mutta käytännöllisestä työstä ei olla yhtä selvillä. Niille, jotka ei ole ehtineet vielä järjestää mitään parempaa suunnitelmaa, rohkenee allekirjoittanut esittää jonkunlaiseksi oppaaksi seuraavan ohjelman:
Työmies perheen tuloista ja menoista 12 luentoa.
1:mäisellä luennolla tullaan selville siitä, mitä työläisperheen isän ansio tekee vuodessa. Sen lapset saavat itse määritellä. Keskimääräiseksi tuloksi voidaan asettaa esim.: 8O0:sta 1,100:taan markkaan vuodessa. Sitte katsotaan kuinka monenlaisia välttämättömiä menoja on perheessä vuoden varrella. Niitä lapsetkin saavat itse määritellä ja voidaan järjestää esim. seuraavalla tavalla;
Numerot voi järjestää toisin jos tahtoo, miten katsoo paraiten tarkoitustaan vastaavaksi.
Toisella luennolla katsotaan sitte miten tuo »ruokaraha» 1 mk. 50 p:niä tai 2 markkaa riittää esim.: 4 tai 8 henkiselle perheelle, lasketaan kuinka monta penniä siitä tulee henkilön osalle päivässä. Ja millaisia aterioita siitä voidaan laittaa 3:sti päivässä niin monelle henkilölle ja mitä ne saavat tulla maksamaan j. n. e.
Sitten tarkastetaan, missä määrin noilla aterioilla tulee kukin henkilö ravituksi. Voidaan etsiä jostakin ruuanlaitoskoulujen keittokirjoista taulut, jotka osottaa miten suuren määrän ihminen tarvitsee päivässä pääravintoaineita: rasvetta, juustoa ja munavalkuaisainetta, kivennäisaineita y. m. y. m. ja selvitetään miten suuressa määrässä nämät työläisperheiden ateriat tulevat tässä puutteellisiksi. Ja vielä suuremmassa määrässä kun tämä näyttää, ne tulevat puutteelliseksi sillä ruokarahain kustannuksella täytyy tyydyttää muita tarpeita, niinkuin ylläolevasta näkyy, että on useita tarve-aloja jäänyt aivan ilman. On vielä selitettävä, mitä kaikkia seurauksia on näin puutteellisesta ravinnosta ja miten korkea tuo ruokarahan määrä tulisi olla ollakseen tyydyttävä ja mitä hyötyä siitä taas olisi j. n. e.
Kolmannella luennolla tulee vuokraan käytetyn rahamäärän tarkastaminen, miten se vastaa tarkoitustaan, missä määrin sillä maksulla vuokrattu huone tai huoneusto tyydyttää kodin tarkoitusta monilukuiselle perheelle. Samoin on selitettävä siitä johtuvat haitat ja turmelus, joita voi luetella aina loppumattomiin. Siten osoitetaan millainen koti pitäisi olla, että se vastaisi kaikkia luonnollisia tarpeita monilukuiselle perheelle terveydelliseltä y. m. kannalta katsottuna.
Neljännellä luennolla valoon ja polttopuihin käytettävänä olevan rahamäärän tarkasteleminen, samoja näkökohtia silmällä pitäen ja niin aina eteenpäin kukin osa kerrallaan, vielä nekin menoeriksi merkityt, joiden osalle ei ole jäänyt enää mitään vaikka onkin mahdollisimman alhaisia menoeriä merkitty tähän esimerkkiluetteloon. Niistäkin johtuvat vauriot ja seuraava kurjuus on esitettävä, samoin hyöty, jos nekin voitaisiin tarvetta vastaavalla tavalla työläisperheissä tyydyttää. Sitten tulee esittää kaikki ne tavat ja keinot millä koetetaan t. perheissä puuttuvia menoeriä täyttää, kuten äidin ja alaikäisten lasten lisäansioilla y. m.
Täten tulee lasien huomio käännetyksi elämän alastomaan todellisuuteen ja he oppivat arvostelemaan elämää ja tätä yhteiskuntaa sellaisena kuin se on, sillä ei pidä unhoittaa tuoda samalla esimerkkejä yläluokan piireistä, parempiosasten kohtalosta juuri näillä samoilla aloilla.
E. V.
Liittomme on viimeaikoina suuresti kasvanut. On liittynyt suuri joukko uusia osastoja. V. 1905 tilasto osoittaa liittoon kuluneen silloin 39 osastoa, jotavastoin nyt v. 1906 lopulla on liitossa olevien osastojen lukumäärä 111. Eikö ole kaunis luku jo, verraten edelliseen, jos innostusta kestää ja toiminta on tulevalla vuodella yhtä vilkasta kuin tälläkin, niin on liittomme pian oleva vankimpia maassamme.
Agitationia olemme koettaneet harjoittaa mahdollisimman suuressa määrässä. Agitaattorimme Aura Kiiskisen ja muutamien tilapääpuhujien toimesta on pidetty Huhtikuusta Joulukuun loppuun 229 esitelmää 214:ssa eri paikassa. Agitationin harjoittamiselle on kuitenkin rahan puute, varsinkin alkupuolella vuotta tehnyt tuntuvaa haittaa. Paikkasimme kesällä toisenkin agitaattorin vaan emme voineet pitää kuin pari kuukautta, kun emme saaneet osastoilta tarpeellista kannatusta. Osastojen liitolle suorittamat agitationiverot ovat siksi pienet ja nekin vähät suoritetaan niin epäsäännöllisesti, että jos emme olisi puoluehallinnolta ja muutamilta osastoilta saaneet lahjoituksia agitationin hyväksi niin olisi ollut vallan mahdoton pitää varsinaista agitaattoria. Lienee osastoille huvittavaa nähdä, mitä on viime vuoden aikana tullut agitationi veroa ja mitä agitationi on hallinnolle tullut maksamaan. Verotili osoittaa tuloja Smk 819:45. Agitaattorin palkkaustili taas menoja Smk 1,598:40. Kun vielä otetaan huomioon sihteerin ja rahastonhoitajan palkka, posti y. m. satunnaiset menot, niin on hallinnolla ollut täysi työ saadessaan tulot riittämään menoihin.
Mallisääntöjä on Huhtikuusta lähtien pyydetty 17:n paikkaan, johon on myöskin lähetetty. Kyselyjä on saapunut hallinnolle sekä osastoilta että yksityisiltä, joihin kaikkiin on koetettu vastata mahdollisimman pian. Lähetettyjen kirjeiden lukumäärä edellämainitulla ajalla on 846 kpl.
Vaaliagitationitoimikuntien kanssa on oltu vuorovaikutuksessa. Näistä ovat muutamat alkaneet toimia hyvinkin reippaasti, jotkut ovat saaneet liikkeelle oman agitaattorin.
Kiertokirjeitä olemme osastoille julaisseet puoluelehdissä 6 kpl. sekä lähettäneet muutamia kirjeellisesti. Muuten olisi suotava, että osastojen jäsenet totuttautuisivat tarkastamaan puoluelehdistä kaikki tiedonannot, siten säästyisi hallinnolta paljon kuluja, kun ei tarvitseisi maksaa postikuluja kiertokirjeitä lähettäissä. Osastojen jäsenille on taas eduksi että jokainen ennättää tutustua niiden sisältöön ennen kokousta ja enemmän asiata ajateltua aina tulee tehdyksi harkitumpia päätöksiä.
Kirjallisuutta olemme levittäneet ennen julkaisemiamme lentolehtisiä ja julkaisuja »Kansannaista N:o II» ja »Työläisnaiset vaalitoimintaan». Nyt olemme viimeinkin saaneet Wiipurin edustaja kokouksen pöytäkirjoja saanemme kai pian jälellä olevankin määrän joten osastot ja luottohenkilöt voivat niitä tilata. Käsikirjoitukset olivat siihen jo lokakuussa valmiit, vaan viipyi painatus. On toivottava, että jos osastot voivat niin tilaisivat sitä jälkivaatimuksella, sillä tarvitsemme rahoja painokustannuksiin.
Verojen suorittamisen aika on taas käsissä, muistakaa osastojen rahastonhoitajat suorittaa veronne täsmällisesti. Osasto, joka ei ole Helmikuun puoliväliin suorittanut verojaan v. 1906 ja lähettänyt hallinnolta saamaansa vuosikertomuslistaa olisi katsottava edustajakokousten päätösten mukaan eronneeksi. Veroja lähettäissä on ilmoitettava selvästi jäsenluku ja aika miltä vero suoritetaan. Parhaiten voi veroja lähettää postiosoituksena, tulee halvemmaksi ja kirjoitusta mahtuu kyllä tarpeellisiin ilmoituksiin.
Huomautamme vielä osastoja, entisten äänioikeustoimikuntien luottohenkilöitä ja yksityisiäkin tovereita, että suorittavat viimevuotiset kirjatilauksensa mahdollisimman pian. Varsinkin huomautamme niitä, joilla on tilittämättä »Kansannaisen» I eli II numeroja ja lentolehtistä »Taisteleville siskoille»,[1] nämät ovat ensitilassa välttämättömästi suoritettavat.
Osastot jotka ilmoittautuvat liittoon, mainitkaa pitäjän sekä kylän nimi, missä osastonne sijaitsee, sillä jos ei ole tiedossa muuta kuin kylän nimi niin voi sattua ettei postissa tunnetakaan sitä ja niin jäätte saamatta kaikki lähettämämme kirjeet. Tuollaisia paikkoja joihin emme saa vaillinaisen osotteen johdosta kirjeitä menemään ovat Sälinkää, Jumalniemi ja Patenniemi.
Jokainen naisliiton jäsen muistakoon tilata »Työläisnaisen».
Osastot lukekaa tämä kokouksissanne!
Jenny Kilpiäinenbr Liiton sihteeri.
Nälkäruoska opettaa. Nilsiässä Juantehtaalla on viime viikkoina suoritettu näytelmää, jommoista työväkeä halveksivat työnantajat näyttävät rakastavan. Tuolla oli eräs varastonhoitaja Keinonen puristuslaillisine meininkeineen käynyt työväelle sietämättömäksi. Sättimällä sosialidemokratiaa ja olemalla isännistÖn »kielilippari» oli hän saavuttanut vastenmielisyyttä itseään kohtaan siihen määrin, että työväki vaati hänen eroittamistaan. Tähän vastasi tehtailija Alfthan työnsululla, sanoen irti 180 työläistä. Näiden joukossa eräskin käsiseppä Savolainen on tehtaalla syntynyt. Tehtaaseen on hän mennyt työhön 12 vuoden vanhana v. 1852. Siis työskenneltyään tehtaassa 55 vuotta, vieläpä silloinkin kun ei muita pidetty, saapi hän eron toisten mukana, mutta eläkkeestä ei puhuta mitään. Sulusta kärsimään lienee joutunut kaikkiaan noin 400 henkeä.
Tämän tapahtuman vaiheista tuntevat puoluetoverit yksityiskohtaisemmin puoluelehdistä. Tällaiset esimerkit opettavat myös työläisnaisia yhä enemmän näkemään, minkälaisen mielivallan alainen heidän elämänsä on, kuin tehtaiden omistus tekee työluokan riippuvaiseksi työnantajasta. Olivatko Juantehtaan työläisten vaimot, avuttomat lapset ja voimattomat vanhukset rikkoneet jotain, että heitä perheen elättäjien karkottamisella nyt nälkäruoskalla kuritetaan? Ensin imee kapitalismi työläiseltä työvoiman, puristaa heidän elämänsä mahdollisimman ahtaalle ja sitten se lopuksi julkaisee sydämmettomiä työnsulkuja ja antaa raakoja häätökäskyjä. Eikö nämä tällaiset tapahtumat avaa silmiä? Työmiesten vaimot nähkää jo minkälainen ahnas peto, kapitalistinen järjestelmä teitä kaikkia vaanii.
Nuorsuomalaisten naisten vaaliohjelmassa on erinomainen kukkanen. »Köyhäinhoito on järjestettävä tehokkaammaksi kuin nykyään». Turhaan olen hakenut tuosta ohjelmasta kohtia, joissa käsiteltäisiin naisten suojeluslainsäädäntöä, äitiysvakuutusta ja lasten suojeluslakeja. Nämä kuitenkin ovat kipeimmin työläisnaisten kaipaamia. Sen sijaan siinä köyhäinhoitoa luvataan. Tuo on erinomaisen kuvaavaa. Nuorsuomalaiset eivät nouse vaatimaan pois köyhyyden syytä — kapitalistista järjestelmää, he kauhistuvat työluokan taistelua työnantajia vastaan, sillä he näyttävät ihailevan järjestelmää, niissä riistolla tehdään köyhiä, joita sitten saa hienot rouvat hoitaa. Onhan se laastaria heidän huonolle omalletunnolleen. Sopii siis meidän työläisnaisten äänestää nuorsuomalaisia naisia, sillä he kyllä jarruttavat köyhyyttä luovien riistolakien kumoamista ja siten jatkuu ihana almujärjestelmä ja »köyhäinhoito». Yhtenä kauniina päivänä ehkä mekin saamme tuon köyhäinhoidon turviin pyrkiä, ja mikä onni onkaan silloin saada hienon nuorsuomalaisen naisen kädestä murunen. Ovat ne nuorsuomalaiset oppineet »naistohtorit» aika viisaita. Nyt sen vasta oikein ymmärrän.
Akka.
Enemmän kuin koskaan ennen näyttää porvaristo nykyään, varsinkin maaseudulla, pitävän »isällistä» huolta työläisnaisten asemasta. Niinpä äskettäinkin eräässä suuressa kansalaiskokouksessa porvarien agitaattori hymyillen kääntyen naisten puoleen kehäsi, että »me olemme pitäneet naisistakin oikein erityistä huolta, sillä meidän ohjelmassamme on naisille kunnallinen äänioikeuskin aivan kuin miehille ja vieläpä köyhille yhtäläinen kuin rikkaillekin».
Niin on se ohjelmissanne, kuten moni muukin, vaan mitäs sanotte silloin, kun tulee kysymyksen käytännössä toteuttamisesta? Te sanotte: »se ei ole vielä sovelias käytännössä toteuttaa, eikä se tällä kertaa ole vielä niin tarpeellistakaan». Niin te olette tähänkin saakka tehneet, eikä parempaa voi tulevaisuudessakaan odottaa, kaikui tyynesti vastaus työläisnaisten keskuudesta. Eikä kauvan kestänytkään, kun porvarien väitteistä jo samassa kokouksessa kävi selville, että he yhä edelleen, kuten tähänkin saakka, tahtovat tyydyttää työläisnaisten ravinnon tarvetta lupauksilla ja vapauden kaipuuta sorrolla y. m. orjuudella. He kaikilla keinoin koettivat uskotella, että avioliitto se on naisille pätevin leipäpuu ja vapauden vankin turva, tuomatta kuitenkaan esiin yhtään näkökohtaa, kuinka avioliiton kautta tulisi naisen asema vähääkään suotuisammaksi. Lopulta myöskin ilmeni, että naimattoman työläisnaisen asema on heidän mielestään juuri nyt siksi inhimillistä laatua, ettei se ainakaan tällä kertaa suuria parannuksia kaipaa. Tyhjiä hyvityslupauksia he latelevat joka käänteessä työläisnaisille rauhan ja rakkauden jumalan nimessä. Ja kummallista kyllä, etteivät he asiaa lähemmin harkittaissa löydä tuskin pientäkään epäkohtaa, joka kaipaisi parannusta. He eivät elämän kyllyydessä eläen huomaa — tahi eivät tahdo huomata — mitään epäjohdonmukaista tässä miltei kaikkea inhimillisyyttä vailla olevassa, kierossa yhteiskunnassa. He vaan katselevat ennakkoluulojensa ahtaiden rajojen takaa kansan pohjakerrosten asemaa ja siten osoittavat sille tietä, jota he itsekään eivät tunne, ja niin tuudittavat itsensä ja toiset siihen vanhaan vakaumukseen, että »niin on aina ollut ja niin on aina oleva».
Ottaen huomioon mainitut vastakohdat, ansainnee luoda pieni silmäys työläisnaisten asemaan ennen avioliittoa kuin myöskin sen aikana, siten tullaksemme lähemmin tuntemaan porvariston lyhytnäköisyyden kansan pohjakerrosten aseman tuntemisessa ja sen parantamisessa.
Kun katselemme ennakkoluulottomasti työläisnaisten asemaa, niin suurennuslasitta huomaamme siinä suuriakin epäkohtia, ei ainoastaan vanhan sukupuolisorron, vaan eniten kapitalistisen anastuspolitiikan tähden.
Työläisnainen ennen avioliittoa — jo varhaisemman nuoruutensakin aikana — on pakotettu antautumaan taisteluun jokapäiväisestä leivästä, toisin sanoen ansiotyöhön saadaksensa välttämättömimmät elintarpeensa. Hänen täytyy alistua kapitalistisen hirmuvallan palvelukseen juuri silloin, kuin hänellä inhimillisyyden, kuin myöskin ikänsä puolesta katsoen olisi ihmislapsena ollen oleva tilaisuus kehittää voimiaan ja taipumuksiaan kaikkiin suuntiin, niin että hänestä tulisi täydellisesti oikeutettu ja mahdollisimmassa määrässä hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Hänen täytyy jo heikkona lapsuutensa aikana lähteä mitä enimmän voimia kuihduttaviin tehtäviin, kuten esim. tehdaskomeroihin, myrkyllisessä ilmassa seisomaan ja käyttämään murhaavia koneita yöt ja päivät, tahi oppiin jollenkin käsityöalalle, jossa samoin saa usein epäterveellisessä ilmassa läpi vuorokausien työskennellä saamatta vähääkään vapaata aikaa ja ihmisellistä kohtelua osakseen. Monet joutuvat palvelukseen joko tilallisruhtinaalle raskaihin maataloustöihin tahi virkaherroille päiväksi mukavuuksia valmistamaan ja tarjoilemaan ja yöksi valvomaan lapsien hoitajana tahi odottamaan herraa juopottelu- y. m. retkiltä kotiin. Kaikissa näissä ammateissa saa työläisnainen palkaksensa ainoastaan niukan leivän ja usein ei sitäkään. Tilaisuudesta huvituksiin ja muihin elämän nautinnoihin ei ole puhettakaan. Korkeintaan hän saa nähdä kuinka toiset — hänen palveltavansa — nauttivat elämästä. Hän saa vaan ainoastaan nähdä, kuinka toiset, vapaana kaikista taloudellisista huolista, paremmin sanoen yliluonnollisesti loistavan taloudellisen asemansa ohella, saavat astua aikamme korkeimmistakin tiede- ja taidelähteistä ammentamaan elvyttävää ja jalostavaa voimaa.
Siveellinen rappeutuminen johtuu suureksi osaksi taloudellisista syistä. Aivan usein, varsinkin kaupungeissa ja tehdaspaikoissa saa nähdä, että työläisnainen olosuhteiden pakosta on pakoitettu suorastaan myymään itsensä mitä ilkeimmin raiskattavaksi ja siten saattamaan koko inhimillisen olemuksensa perikatoon. Alhaiset palkat — paljon alhaisemmat kuin miehillä — ovat vallitsevina kaikilla aloilla ja sen lisäksi työttömyys pakoittaa tuohon ja vieläpä moneen muuhunkin epäinhimilliseen tekoon. Nämä ja monet muut tämän tapaiset seikat työläisnaisten asemassa varmaankin ovat sitä niin sanottua »inhimillistä laatua», jotka ei suuria parannuksia kaipaa. Entäs sitten se porvarillisen yhteiskunnan paras keino »avioliitto», jota pidetään naisten onnelana, s. o. orjuudesta pelastajana. Sehän on työläisnaiselle — pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta — vaan siirros »orjuudesta kurjuuteen» eikä mikään elämän leipäpuu, ja sellaisena se varmasti pysyy niin kauvan, kun kapitalistinen riistojärjestelmä ahtaine ennakkoluuloineen ja taloudellisine sortoineen on määräävänä. Sillä useassa tapauksessa tämän kautta nainen menettää vapautensa ja samalla joutuu taloudellisesti ahdinkotilaan niin, että saa avioliitossa ollessaan myydä tyttönä oloaikanansa hankitut ryysynsäkin sodaksensa lapsilleen leipää. Lähempää selitystä ei työläisnaisen asema avioliitossa oloaikana kaipaa, kun vaan ottaa huomioon sen tosiseikan, että mies vaimonsa ja neljän eli viiden lapsen kanssa joutuu elämään yhtäläisellä palkalla kuin hän ennen eli yksin ja silloinkin se hupeni välttämättömiin elintarpeisiin. Tämän lisäksi on otettava huomioon suuri työttömyys, jota tänäkin päivänä saa osaksensa niin perheelliset kuin perheettömätkin miehet oikein »porvoon mitalla». Ehken näistä vähäisistäkin näkökohdista jo huomaamme porvariston lyhytnäkoisyyden köyhälistön aseman tuntijana ja sen parantajana.
Mainitkaamme vielä yksi tärkeä seikka. Miksi porvaristo sitten nyt enempi kuin koskaan ennen pitää »isällistä» huolta työläisnaisten asemasta, vaikka se ei sitä lähemmin tunnekkaan? Minä ainakin olen pakoitettu käsittämään sen siten, että nyt kun on osittain yleinen ja yhtäläinen äänioikeus — siis köyhilläkin valta äänestää ja maaliskuussa tänä armon vuonna on vaalit, niin porvaristo tarvitsee äänestäjöitä. Porvarit tarvitsevat niitä yliluonnollisesti loistavan taloudellisen asemansa tueksi. Mutta työväen puolue puutteellisen asemansa parantamiseksi. Tässä se onkin vaikutin, joka porvaristoa pakoittaa hyvitykseksi työläisille lupaamaan sellaistakin, mitä he parhaimmalla tahdollaankaan eivät voi käytännössä toteuttaa. — Se on ainoa valtti, jonka kautta heillä on mahdollisuus vielä edelleenkin anastaa hyödyllisen työntekijän työn tulokset ylellisyysnautinnokseen.
Työläisnaiset! Pitäkää itse tarkka huoli asemastanne, sillä toinen ei toisen etua valvo. Tutkikaa tarkoin kenellä on mahdollisuus asemanne parantamiseen. Onko sillä, joka sen kautta menettää suuren osan etuuksistaan, tahi sillä, jolla ei ole muuta menetettävää kun kahleensa. Antakaa siis äänenne tulevissa vaaleissa sille listalle, jonka kautta varmasti tiedätte asemanne parannuksen olevan mahdollisen, siten ette tarvitse pettymyksen katkerasta kalkista juoda.
A. Nousiainen.
— Raittiuden Ystäväin kieltolakikomitea on saanut ehdotuksensa valtiolliseksi väkijuomain kieltolaiksi valmiiksi. Siitä on julaistu päivänlehdissä. Kehoitamme tutustumaan.
— Laiminlyöty kasvatus ja liian aikainen ansiotyö lisäämässä kurjuutta. Littoisten tehtaan töissä oleva nainen Hilda Grönlund, ijältään 30 vuotias on vangittuna syytettynä 3 eri kertaa tapahtuneeseen sikiön salaamiseen. Hän on 11:nnestä ikävuodesta alkaen ollut tehtaan töissä.
— Lasten kurjuutta. Siveyspoliisin huostaan joutui t. k. 5 p. surkeassa tilassa oleva joukko alaikäisiä sanomalehtipoikia, jotka edellisenä yönä oli eräästä kellarista juopuneina korjattu toiselle poliisiasemalle.
Sanottuna yönä klo 12 aikaan hälytettiin poliiseja erääseen taloon Uudenmaankadun varrella. Sinne tullessa huomattiin, että talon kellarissa, jonka omisti sanomalehtijakaja Tallqvist, ja jota terveyslautakunta on kieltänyt käyttämästä muuna kuin varastohuoneena, paraikaa vietettiin juomakekkereitä, ja niitä varsin isoäänisellä tavalla 13 nuorta poikaa, joista toiset olivat sikahumalassa ja toiset vähän vähemmän. Muutamain nuorimpain koti ei edes ole täällä, vaan ovat he asuneet tuossa siivottomassa epäterveellisessä kellarissa — Työmies.
Uuden paremman laulun tahdon teille laulaa: Maan päälle tänne taivaan valtakunta rakentakaa. —Heinrich Heine.
— Naisten kunnallinen äänioikeus Tanskassa. Tanskalainen hallitus on tehnyt esityksen kansan eduskunnalle, jonka mukaan kunnallista äänioikeutta laajennettaisiin. Tähän saakka on äänioikeus ollut vaan miehillä ja ovat äänestäjät maksamassa veron suuruuden mukaan olleet jaettuna kahteen luokkaan. Esityksen mukaan saisivat kaikki 25 vuotiset veroa maksavat samanlaisen äänioikeuden myös niin naimattomat kuin avionaiset — myös palvelijattaret ja palvelijat, joilta se ennen oli kielletty. Asetuksen toteutumisesta ei voi mitään päättää. — Sellaisenaan ei se tyydytä sosialidemokrateja. Toiset porvarillisista sitä puoltavat viedäkseen sen toteuttamisella, kuten sanovat: »Sosialidemokrateilta agitatsiooni-aseen pois». Toiset pelkäävät sen kautta sosialistien vaikutusta kunnallishallinnon alalla.
— Ranskalaiset naistoverimme vaatimassa äänioikeutta 21 p. joulukuuta meni »Naisten solidariteetti» nimisen yhdistyksen lähetystö parlamentti rakennukseen vaatimaan sosialistisia edusmiehiä tuomaan naisten äänioikeus vaatimuksen esille parlamentissa. Heidät otettiin sosialistiedustajain huoneessa ystävällisesti vastaan. Toveri tohtori Pelletier alkoi puheen johtaen mieliin Limogen puoluekokouksen päätöksen, jossa oli tultu yksimieliseksi mainitun lakiesityksen tekemisestä. Tähän vastasi toveri Jaurès, että he kyllä tekevät asiasta esityksen panematta huomiota siihen väitteeseen, että klerikalismi (kirkollismielinen taantumus) naisten äänioikeudella voittaisi. Toisetkin edusmiehet puhuivat samaan suuntaan. Seuraavassa sos. de. istunnossa asetettiin komitea tekemään esitysehdoitusta asiasta.
— Ammatillisen naisjärjestön tilastoa Saksassa. Allaolevat Saksan ammatillisen keskustoimikunnan julkaisemat taulut osoittavat naisten ammatillisen järjestymisen lisääntymisiä Saksassa. Seuraavat numerot osoittavat ammattikuntien jäsenluvun sekä niihin kuuluvain naisten luvun alkaen vuodesta 1891:
| Vuosi | Keskusliitot | Jäsenluku | |
| yhteensä | niistä naisia | ||
| 1891 | 62 | 277,059 | — |
| 1892 | 56 | 237,094 | 4,355 |
| 1893 | 51 | 223,500 | 5,384 |
| 1894 | 54 | 246,494 | 5,251 |
| 1895 | 53 | 259,175 | 6,697 |
| 1896 | 51 | 329,230 | 15,265 |
| 1897 | 56 | 412,359 | 14,644 |
| 1898 | 57 | 493,742 | 13,421 |
| 1899 | 55 | 580,473 | 19,280 |
| 1900 | 58 | 680,427 | 22,844 |
| 1901 | 57 | 677,510 | 23,699 |
| 1902 | 60 | 733,206 | 28,218 |
| 1903 | 63 | 887,698 | 40,466 |
| 1904 | 63 | 1,052,108 | 48,604 |
| 1905 | 64 | 1,344,803 | 74,411 |
Miten eri keskusliittojen naisjäsenet ammattinsa mukaan jakautuvat allaolevina vuosina, käy selville:
| Ammattikunta | Naisjäsenten luku | Muutos vuodesta 1904–1905 | |||
| 1900 | 1904 | 1905 | Lisäys | Vähenn. | |
| Leipurit | — | — | 31 | 31 | — |
| Kukkaintekijättäret | — | 98 | 115 | 17 | — |
| Rakennustyöläiset | — | 62 | 133 | 71 | — |
| Kirjansitojat | 3,046 | 5,525 | 6,261 | 736 | — |
| Kirjapainotyöläiset | 698 | 2,092 | 3,773 | 1,681 | — |
| Toimistoissa työskentelev. | — | 28 | 27 | — | 1 |
| Tehdastyöläiset | 3,889 | 4,921 | 5,836 | 915 | — |
| Teurastajat | — | 3 | 3 | — | — |
| Ravintolapalvelijat | — | 2 | 41 | 39 | — |
| Kunnallistyöläiset | — | 197 | 406 | 209 | — |
| Lasityöntekijät | 33 | 18 | 249 | 231 | — |
| Kauppa- ja liikepalvelijat | — | 698 | 1,070 | 372 | — |
| Satamatyöläiset | — | 8 | — | — | 8 |
| Kauppa-apulaiset | 80 | 1,717 | 2,372 | 655 | — |
| Käsineidentekijät | 105 | 33 | 46 | 13 | — |
| Puutyöntekijät | 726 | 569 | 1,205 | 636 | — |
| Hatuntekijät | 121 | 475 | 873 | 398 | — |
| Konditorityöläiset | 15 | 505 | 1,307 | 802 | — |
| Turkkurit | — | 215 | 221 | 6 | — |
| Varastohoitajat | 9 | 27 | 35 | 8 | — |
| Nahkurit | — | — | 12 | 12 | — |
| Maalarit | — | 12 | 41 | 29 | — |
| Metallityöläiset | 2,693 | 5,339 | 9,097 | 3,758 | — |
| Kotelotyöntekijät | — | 87 | 299 | 212 | — |
| Posliinityöntekijät | 357 | 361 | 775 | 414 | — |
| Satulasepät | 31 | 68 | 150 | 82 | — |
| Varjostimientekijät | — | — | 24 | 24 | — |
| Räätälit | 758 | 1,072 | 2,085 | 1,013 | — |
| Suutarit | 1,916 | 2,816 | 3,092 | 276 | — |
| Tupakkatyöläiset | 3,922 | 7,761 | 11,422 | 3,661 | — |
| Verhoilijat | 37 | 32 | 90 | 58 | — |
| Kutomotyöläiset | 5,254 | 13,126 | 20,598 | 7,472 | — |
| Kultaajat | 23 | 78 | 74 | — | 4 |
| Liinavaateompelijat | — | 534 | 2,442 | 1,908 | — |
| Sikarinlajittelijat | 80 | 125 | 206 | 81 | — |
| Summa | 28,844 | 48,604 | 74,411 | 125,820 | 13 |
— Saksan sosialidemokratit ovat menettäneet viime valtiopäivämiesvaaleissa 36 edustajapaikkaa, johtuen siitä, että vastustajat entistä enemmän liittoutuivat. Näennäisestä tappiosta huolimatta on äänestäjiä enentynyt v. 1903 oli niiden luku 3,010,771 ja tänä vuonna 3,250,003, siis noin 240,000 äänestäjän lisäys. Meidänkin porvarillisten lausuma ilo muka tappiosta on kuitenkin ennenaikainen, koska sosialidemokratien äänimäärä on huomattavassa määrässä kasvanut. Nurjan tuloksen syyksi on yksinomaan laskettava: epäonnistunut vaalipiirijako ja enemmistövaalit. Jos olisi ollut suhteellinen vaalitapa käytännössä, olisi sosialidemokratit ääntensä perustalla pitänyt saada 126 paikkaa valtiopäivillä, ja nyt he saivat ainoastaan 43.
— Koululasten ravitsemiseksi on Saksan Charlottenburgin valtuusto luovuttanut 6,000 mk. Tällä arvellaan voitavan jakaa aamiaista noin 900:lle lapselle. Stuttgartissa on myös yritetty toimia samaan suuntaan, vaan ovat porvarilliset supistaneet avun vähäiseksi. Kokeiluista on tultu huomaamaan että 75 % kansakoululapsista on tällaisen avustuksen tarpeessa.
— Hallituksen esitys Ruotsin äänioikeusreformiksi ei sisällä naisten äänioikeutta. Loistava todiste tuon »sivistysmaan» hallitsevain »vapaamielisyydestä».
— Englannin työväen puolueen vuosikongressissa 24–27 p. tammik, päätettiin 605,000:lla äänellä 268,000 vastaan vaatia yleistä äänioikeutta miehille ja naisille ja vastustaa vero- y. m. sensuksia, joilla työläisnaiset jäisivät äänioikeudettomiksi.
— Venäjän Duuman kokoonpanosta kerrotaan Witten olleen sitä mieltä, että vaalit tulevat antamaan äärimäiselle vasemmistolle suuren enemmistön ja että duuma sentähden tulee esiintymään vieläkin »hillittomämmin» (?) kuin ennen. — Silloin, arvelee Witte on parasta lähettää se jälleen kotiin ja jättää kolmas duuma kutsumatta kokoon.
Vehkeilyä harjoitetaan hallituspuolueen hyväksi *Sar Listok» kirjoittaa:
»Kuka takaa, ettei valitsijamiesehdokkailta riistetä vaalioikeutta samana päivänä tahi vähän ennen vaaleja, jolloin vaalilistat ovat jo täytetyt eikä niitä enää ehditä uudelleen valmistaa. Se voi tapahtua niin helposti». Lehti ehdottaa, että valitsijat täyttäisivät vaalilistansa aivan viimeisellä hetkellä tahi varaisivat uusia ehdokkaita, jotka sitte voisi panna entisten sijalle.
Tällainen levoton mieliala vallitsee maaseudulla ja sillä tavalla noudatetaan Stolypinin määräystä »ettei viranomaisten ole sekaannuttava vaaleihin».
Ruotsin naisilla oli ensimäinen ammattikongressi Tukholmassa viime kuun 25–26 p., jossa oli edustajia kolmattakymmentä. Kokouksen avasi rouva Anna Sterky tehden selvää liiton tähänastisesta toiminnasta. Liitto perustettiin v. 1902 ja on se nuorella ijällään saanut kestää useampia työtaisteluja eri ammattialoilla. Liittoon on kuulunut 18 osastoa, joiden jäsenluku tekee yhteensä 822 jäsentä.
Liitolle hyväksyttiin säännöt ja toimintaohjeeksi hyväksyttiin seuraava lausunto:
»Tunnustaen sen käytännöllisyyden, että yhtäläisesti niiden lausuntojen mukaan, jotka on tehty maajärjestön kongressissa ja edustajakokouksissa, että tulevaisuudessa koetetaan koota niin monta ammattiluokkaa kuin mahdollista samaan liittoon, jonka kautta voitaisi saada vahva ammattiliitto, täytyy meidän kuitenkin esittää, että aika sellaiselle ei ole vielä tullut. Tämän meidän ajatuksemme perustalla lausuu kongressi vastalauseen, että räätäliliitto on ottanut senlaisia yhdistyksiä, jotka oikeastaan kuuluisivat naisten ammattiliittoon, niinkuin esimerkiksi kappaompelijat. Naisten ammattiliitolla on sen vuoksi, että naiset ovat vielä monessa suhteessa jälellä miehistä, suuri lähetystyö tehtävänä. Me vetoomme tämän vuoksi ruots. Räätälintyöntekijäinliiton puoleen, että he samalla kumoaisivat viime kongressissa tekemänsä päätöksen kappaompelijoista ja luovuttaisivat naisten liitolle järjestää senlaiset ompelijat, jotka eivät työskentele herrain vaatetusliikkeissä. Me katsomme oikeudeksemme ottaa liittoomme räätälien apuompelijat, jotka eivät mielellään voi kuulua samaan liittoon kuin heidän työnantajansa. Tämän ei luulisi edellä mainitulle liitolle, joka on vanha ja vahva, käyvän vaikeaksi, erittäinkin, koska meillä on tiedossa, että mainittu liitto ennen kuin naisten liittoa oli olemassa, näytti olevansa hyvin haluton ottamaan keskuuteensa senlaisia osastoja».
Millä perustalla pitäisi osastojen koettaa saada työsopimuksensa lävitse viedyiksi? oli seuraava kysymys, josta hyväksyttiin seuraava ponsi:
»Kongressi lausuu, että liiton osastot tulevissa palkkauskysymyksissä työskentelevät:
»a) että poistetaan kaikkea ihmisarvoa loukkaava ja painava kappalejärjestelmä, ja sen sijaan otetaan käytäntöön tuntipalkka. Kuitenkin niissä paikoissa, joissa osastot katsovat sen välttämättömäksi, sallitaan kappaletyötä, kuitenkin niin, että jäsenten alin palkka ei saa aleta sovittua alinta palkkaa alemmaksi;
b) että ylityöstä vaaditaan 50 prosenttia kahdelta ensimäiseltä tunnilta, pitemmästä ylityöstä sekä pyhätyöstä on vaadittava 100 prosenttia;
c) että työaika pitäisi ylimenoa varten sosialidemokratisen ohjelman normaalityöpäivään nyt määrättämän 9 tunniksi. Lauvantaisin ynnä juhlapäivän aattona on työt lopetettava kello 2 päivällä sekä 1 päivä toukokuuta vapaa».
Kysymykseen, josko liiton osastojen pitäisi kuulua sosialidemokratiseen puolueesen, lausuttiin, että koska työläisten etuja ei voida yksistään parantaa ammatillisella taistelulla, on välttämätöntä, että ne osastot, jotka eivät vielä ole liittyneet sos.-dem. puolueesen, tekevät sen ensi tilassa.
Olosuhteista työpaikoissa annettiin seuraava lausunto:
»Niiden lausuntojen johdosta, jotka ovat tuodut julkisuuteen kongressissa niistä hirveistä epäkohdista, joita on olemassa useammalla työpaikalla, missä on naistyöntekijöitä, kongressi lausuu ankarimman paheksumisen sitä hikoilujärjestelmää vaataan pitkillä työpäivillä, huonolla palkalla, epäterveellisillä työhuoneilla, jonka kautta naiset kauhistuttavalla tavalla ryöstetään ja heikonnetaan, jonka vuoksi meidän on työskenneltävä, että vahvan järjestymisen avulla saamme myöskin naisille mahdollisuuden valvoa etujaan».
Agitatsionista päätettiin, että liitto ottaa vakituisen agitaattorin, joksi valittiin neiti Signe Svensson Tukholmasta. Liiton äänenkannattaja »Morgonbris», joka on tullut ulos 4 kertaa vuodessa, päätettiin tästä lähin antaa ulos useammin.
Ammattikongressi kesti kaksi päivää ja sunnuntaina 27 p. alkoi yleinen sosialidemokratisten naisten edustajakokous, josta lähemmin ensi lehdessä.
M. S.
[1*] Ulkomaan osasto on tilan puutteessa myöhästynyt.
[1] Ks. Hilja Pärssinen, »Taisteleville siskoille. Mietteitä äänioikeus-asiasta». MIA huom.