Työläisnainen

1906–1923

N:o 5, tammikuu 1907

Julkaistu: tammikuun 31 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 5, tammikuu 1907, s. 33–40. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, N. R. af Ursin. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.

Tilastollinen silmäys työläisnaisosastoihin takavuosina.

Jokseenkin samoin kuin yleinen työväenliike maassamme, on myös köyhälislönaisliike kehittynyt. Ollen aluksi hiljaisempaa, etupäässä maan muokkaustyötä, se nyttemmin on paisunut tarkoitusperälliseksi ja yhtenäiseksi valtiolliseksi toiminnaksi. Ensimmäisessä yleisessä työläisnaisten edustajain kokouksessa 1900 oli osanottajia 21:stä nais- ja naisten ammattiosastosta. Minkäverran nämä sittemmin Helsinkiin valitulle liittohallinnolle antoivat toiminnastaan selvää, sekä montako niistä yhtyi liittoon ja ilmoitti jäsenistään, ei käy selville toisen työläisnaisten edustajain kokouksen pöytäkirjasta, koska siinä ei ole liittohallinnon toimintakertomusta. Toisessa kokouksessa v. 1902 oli edustettuna 24 työläisnaisyhdistystä, edustaen noin 500 järjestynyttä naista. Täällä myös siirrettiin liittohallinto Viipuriin. Kolmas naisten edustajakokous oli v. 1905 Tampereella ja oli edustajia 42:sta nais- ja naisten ammattiosastosta. Liittohallinnon silloisen sihteerin kokoukselle esittämä tilasto osottaa, että v. 1903 oli liittoon kuulunut 29 osastoa ja niistä ilmoitettu naisten jäsenluku 1297:ksi.

Jäsenistään olivat laiminlyöneet ilmoituksen tekemisen Tampereen t. y. kutojain a. o., Turun t. y. kutojain ja liinavaateneulojain a. osastot. V. 1904 oli liittoon kuulunut 32 osastoa (näistä 8 uutta). Tilasto jäsenluvusta on vaillinainen, siinä puuttuu jäsenistä tiedot Helsingin t. y:n naisosastolta, Helsingin pesijättärien a. o., tehtaalaisnaisten a. o. ja palvelijataryhdistykseltä, Hiitolan t. y. naisosastolta, Kymin, Imatran ja Talikkalan naisosastoilta, Tampereen kutojain ja palvelijain a. osastoilta sekä Viipurin pesijäin ja silittäjäin a. osastolta. Näin hatarain tiedonantojen johdosta onkin liittoon kuuluviksi ilmoitettu 767 naisjäsentä mainitussa 1904:n v. tilastosta.

Liitämme tähän alle työläisnaisliiton tilastoa vuodelta 1905. Kuten siitä näkyy, ovat jäsenluvun jättäneet ilmoittamatta Helsingin t. y. naisosasto, Helsingin t. y. ompelijatarosasto, Pirkkalan t. y. naisosasto ja Porin t. y. naisosasto. Jäsenluku vaikkakin entistään suurempi ei vieläkään ole kuin 2,351 naista.

Ote tilastosta työläisnaisten liittoon kuuluvista osastoista v. 1905 osoittaa seuraavaa:

Kuolleita tahi muuten liitosta eronneita edellämainittujen tilastojen mukaan ovat seuraavat osastot: Turun t. y. ompelijatar a. o., Tampereen t. y. ompelijatar a. o., Sörnäisten naisseura ja Helsingin kylvettäjäin a. o. Näistä edellämainituista puhutaan viimeisen kerran v. 1900:n pöytäkirjassa. Vuoden 1903:n tilaston mukana katoavat myös työläisnaisliiton vuosikertomuksista Tampereen t. y. palvelijatar a. o., Terijoen t. y. naisosasto ja Turun liinavaateneuiojain a. o. Vuoden 1904:n tilastossa mainitut osastot: Helsingin palvelijatar-, tehtaalaisnaisosasto ja palvelijataryhdistys, Tampereen kutojain a. o. Turun kutojain ja palvelijatarten a. o. sekä Sortavalan naisosasto. Näistäkin on jotkut vironneet ja liittyneet jälleen liittoon. Toiset taasen ovat liittyneet perustettuihin ompelijattarien ja palvelijain liittoihin sekä tehtaalaisten ammattiliittoon. Viimeinen tilasto osoittaa 39 liittoon kuuluvaa osastoa. Suuri edistys on sittemmin tapahtunut osastojen lisääntymisessä. Vasta painosta ilmestynyt ylimääräisen edustajakokouksen pöytäkirja osoittaa edustajakokouksessa olleen edustajia 90:stä naisliiton osastosta. Paljon on kuitenkin osastoja, jotka eivät verrattain vähäisen veronmaksuvelvollisuuden vuoksi ole yhtyneet liittoon. Kokemus meillä ja toisissakin maissa kumminkin osoittaa, että työläisnaisten liitto tahi meillä viime edustajakokouksesta aikain sosialidemokratinen naisliitto on välttämätön yhdyssiteenä köyhälistöluokan naisten kesken. Tässä liitossa ja järjestetyn yhteistoiminnan kautta olemme tähänkin saakka verrattain hyviin tuloksiin päässeet. Yhä laajemmaksi siis yhteenliittyminen on ulotutettava, jos mielimme muodostaa maamme työväen puolueessa huomattavan osan ja sellaisena osana vaikuttaa koko työväenliikkeen hyväksi, järjestöön siis kaikki naisten osastot! Juuri on teille jaettu vuosikertomusten kyselykaavat. Täyttäkää ne ja ilmoittakaa yhtyneenne. Veroitus 5 p. jäseneltä kuukaudessa alkaa tietysti ilmoittamiskuukaudesta ja olisi hyvä, jos verosuoritukset sekä jäsenluku saapuisivat ennen Helmikuuta. Toimeen siis osastojen virkailijat, ettette ole »Matti Myöhäisiä».

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

Koko maan proletaarinaiset yhtykää!

Kun minä viime vuonna matkustelin Saksassa, Ranskassa ja Englannissa ja jouduin keskusteluun valtiollisista asioista, sain usein kuulla surkuttelemisia suomalaisten suhteen. Katkasin välistä nämä purkaukset äkkiä huudahtaen: »mutta onhan meillä vapaamielisin kansan eduskunta koko Euroopassa: meillä on naisillakin sekä passiivinen että aktiivinen vaalioikeus». Tästäpä ällistys! Ei ei enää tarvittu mennä Wyomingiin Ameriikassa tahi Uuteen Seelantiin Australiassa hakemaan naisten äänestysoikeutta; se oli siis löydettävissä eräässä vanhan ränstyneen Euroopankin kolkassa! Ei se oikein päähän mennyt. »Me voimme siis olla esikuvana teillekin», sanoin leikillisesti ranskalaisillekin, maailman poliittisesti edistyneimmäiie kansalle. He olivat hieman hämillään. »Ettekö tekin kohta aio seurata esimerkkiämme?» Hieman häpeissään — naisten äanioikeusharrastus ei siellä ole niin pitkälle päässyt kuin esim. Englannissa, jossa useammat naiset siellä ollessani sen takia istuivat vankilassa — edistysmielisemmätkin vastasivat: »katsotaanpas nyt ensin mitä teidän puuhastanne koituu». »Ja kuinka», lisäsivät he, on »Venäjän tsaari voinut semmoisen vapaamielisen valtiopäiväjärjestyksen hyväksyä?» Koetin selittää mitenkä tämäkin oli mahdollista. Ja he loivat minuun jonkunlaisen kunnioittavan, mutta samalla epäilevän katseen.

Niin, suomalaiset naiset ovat saaneet valtiollisen äänioikeuden. Mutta mitäpä kummallista siinä oikeastaan on? Eihän se muuta ole kuin, että ne ovat muuttuneet täydellisiksi ihmisiksi. Ja ihmisiähän meidän ennen kaikkea tulee olla, sama se, millä tavalla me lisäämme ihmissukua tahi jos emme sitä yhtään lisääkään. Mutta kumma kyllä, on tähän yksinkertaiseen totuuteen päästäksemme tarvittu kovin paljon aikaa, aina Maçon'in kirkonkokouksesta asti, jolloin naiselle töin tuskin myönnettiin sielu aina Mary Wollstonecraftin ja Johan Stuart Mill'in^[1*] aikoihin saakka, jotka, voimakkailla herätyshuudoillaan mursivat vanhat ennakkoluulot.

Radikaalinen porvarinaisten liike on täten saavuttanut päämääränsä, kuten yleensä radikaalinen porvarisliike on suorittanut tehtävänsä melkein loppuun, kun yleinen äänioikeus on saavutettu. En tällä tahdo sanoa, että tuo porvarillinen liike olisi aivan hyödytön; kyllä sillä vielä on tehtäviä, mutta merkitykseltään se ei ole suuri. Valtiollinen päämäärä, poliittinen valta on saavutettu ja uusi aika vaatii uusia tehtäviä. Ja nämä tehtävät ovat sosiaalista laatua.

Ja sosiaaliset tehtävät kuuluvat sille luokalle, jonka edut pontevasti vaativat sosiaalisia uudistuksia. Pikkuparannuksia voivat muutkin ajatella ja puuhata, mutta nämä henkilöt, joilla on jalot harrastukset, ovat aina harvassa ja poikkeuksina; toimeenpano ja toteuttaminen riippuu aina siitä voimasta, jonka ne kansanainekset ovat saavuttaneet, joiden edut suoranaisesti vaativat uudistuksia. Enemmistö niistä, joiden edut ovat vaarassa, panee aina vastaan. Tästä enemmistöjen harrastuksesta johtuu aivan luonnollisesti sekä historiallisen materialismin että luokkataistelun totuus, vaikka useimmat porvarilliset eivät sitä ymmärrä, kun he eivät arvostele asioitten kulkua maailmassa vallitsevan enemmistökäsityksen, vaan jossakin pienessä vähemmistössä tahi yksityisissä henkilöissä hallitsevan käsityskannan mukaan (joka ehkä sekin lopullisesti lähtee samasta alkujuuresta). En nyt tässä tahdo laajemmin esittää tätä muuten itsessään sangen yksinkertaista asiaa. Ainoastaan pari sanaa lisäksi.

Porvarilliset naiset usein kummastelevat, miksi eivät köyhälistön naiset yhdy heihin, vaan ennen liittyvät proletariseen miesliikkeeseen. »Tahdommehan mekin», he sanovat, »yhtäläiset palkat naisille ja miehille. Emmekö voisi tässä ylen tärkeässä tehtävässä käydä yhdessä? Olemmehan tässä harrastuksessa yksimielisiä?» Aivan oiken. Proletaariset naiset tahtovat hekin naisille samat palkat kuin miehille. En nyt puhu tässä semmoisista naisista, kuin esim. neiti A. Gripenbergistä, jotka harrastavat tätä asiaa kaiken muun, lapsensynnyttäjäin hengenkin kaupalla ja jotka eivät tunne yksinkertaista taloudellista lakia, että alhaiset työpaikat ja pitkä työpäivä kulkevat käsikädessä, puhun vaan semmoisista porvarillisista naisista, jotka »ymmärtäväisesti» tahtovat edistää tätä tasa-arvoisuutta. Miksi siis eivät porvarilliset ja proletaariset naiset veisi yhdessä ajaa tätä ylen tähdellistä edistyspyrintöä? Miksi pitää heidän käydä erilleen tässäkin asiassa; miksi köyhälistön naiset — »kummallista kyllä» — yhtyvät miehiin, joilta se muka riistää osan toimeentuloista? Pitäisihän tämän olla puhtaasti naisten asia miehiä vastaan, eikö niin? Minkä tähden yhtyä »vastustajiin»?

Syy on sangen yksinkertainen.

Kun porvarilliset naiset vaativat yhtäläistä palkkaa naiselle kuin miehelle, tarkoittavat he luonnollisesti etupäässä, että porvarilliset naiset saisivat tämän edun itsellensä, ja vihdoin porvarillisten miesten täytyy suostua. Mutta kun tämä on saavutettu, lakkaa porvarillisten naisten into, ei aina sanoissa, mutta tositoimessa, ei ehkä aivan kaikissa, mutta valtaavan suuressa enemmistössä. Ja siinä sitte ollaan: köyhälistön naiset eivät ole saaneet mitään. Kapitalismin naiset eivät nouse kapitalismin miehiä vastaan vaatimaan sitä, mikä kapitalismin hävittää. Se on aivan varma, eivätkä suuret sanat suuta halkaise.

Toisin on asian laita proletaarisessa naisliikkeessä. Köyhälistön naiset tietävät, että köyhälistön miehet eivät vastusta naispalkkojen asettamista yhtä suuriksi kuin miesten palkat ovat — joku ainoa poikkeus ei mitään merkitse. Suuri sosialidemokratinen liike hyväksyy sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti tämän periaatteen.^[2*] Miehet taas tätä eivät vastusta, koska hyvästi ymmärtävät ja ovat monasti kokeneet, että kapitalismi juuri käyttää huonopalkkaisia naisia heidän omien palkkojensa polkemiseksi, kun naisia vielä saadaan puolestakin palkasta suorittamaan sen, mistä ennen miehille maksettiin kaksinkertainen palkka. Nyt täytyy monasti miesten ainakin ulkomaalla — pitää huolta kotiaskareista, kun vaimo ja lapset ovat tehtaissa! Ja naiset tietävät myöskin, että ainoastaan proletaarisen luokkataistelun kautta, jonka he yhdessä miesten kanssa suorittavat, voivat he päästä täydellisen tasa-arvoisuuden perille tässäkin suhteessa. Jos porvarilliset naiset koettaisivat enemmän syventyä näihin asioihin, eikä vaati laskea korulauseita, niin hekin ainakin ymmärtäisivät asian oikean laadun, ymmärtäisivät, miksi köyhälistön naiset ennen voiton toivolla taistelevat luokkataistelua (kaikista siirappisanoista huolimatta) tilansa parantamiseksi, kuin hakevat kastanjat tulesta, joka kuitenkin polttaa heidät poroksi.

Siis koko maan proletaarinaiset yhtykää! Taistelkaa yhdessä ryhmässä yhteistä vastustajaa vastaan! Voitte sillä saada suuria aikaan. Mitä naiset yksin voivat saavuttaa, kuu he tarmokkaasti asiaansa ajavat, siitä vaan yksi esimerkki — Venäjältä, jossa työväen olot tosiaan eivät vielä ole liioin kehuttavalla kannalla.

Viime vuonna tekivät 1,600 naista kolmessa korkkitehtaassa Odessassa lakon, koska isännistö muitta mutkitta hylkäsi naisten kaikki vaatimukset. Kuusi (!) viikkoa olivat he lakossa. Isännistöjen täytyi vihdoin suostua tasapuolisen sovintolautakunnan asettamiseen. Kun he väittivät, että heidän tehtaansa menisi kumoon, jos suostuttaisiin työntekijäin vaatimuksiin, vaativat sovintolautakunnan työväen edustajat, että tehtaitten kirjat tarkastettaisiin tämän väitteen selville saamiseksi, joka tapahtuikin kolmen päivän kuluessa. Ja taistelun tulos oli kerrassaan loistava näille lujille, sitkeille naisille! Palkat nostettiin 30%:lla. Työaika lyhennettiin 10-tuntisesta 8¹⁄₂-tuntiseksi; lauantaina päätettäisiin työ jo kl. 2. Palkka oli maksettava ¹⁄₈ työlakkoajasta. Vapunpäivä oli oleva juhlapäivä, vaikka palkka silti maksettaisiin. Ylityö ainoastaan työläisten suostumuksella sallittu. Sakkojärjestelmä poistettiin. Riitaisuuksia ratkaisisi yhteinen valiokunta. Työntekijöitä otetaan etupäässä naisten työnvälitystoimiston kautta. Maksuton lääkärinhoito ja lääkkeet ilmaiseksi, sairauden tapauksissa saavat naidut paitse hoidon tehtaan sairashuoneessa yhden kuukauden koko palkan ja kolmen seuraavan ³⁄₄, naimattomat puolet. Raskaat naiset nauttivat neljä viikkoa koko palkkaa ilman työtä. Vapaa-aikoina saavat työläiset pitää kokouksia tehtaassa. Isännistö sitoutuu kohta laittamaan työkeittiöitä ainakin työväestön puolelle lukumäärälle.

Olen laajaperäisesti esittänyt tämän suuremmoisen voiton, koska se näyttää, miten pitkälle lujaluontoiset työläisnaiset pääsevät »piiritystilankin» vallitessa. Ja itse olen ollut Turussa johtamassa erästä naislakkoa, joka kesti useampia viikkoja ja naisten (enimmäkseen nuorten tyttöjen) pontevuudella saatiin hyvinkin hyvään loppuun.

Kaikki tämä osoittaa, että työläisnaiset voivat, jos ne vaan itsetietoisesti ja pontevasti ryhtyvät taisteluun, voivat ajaa laajaperäisiäkin uudistuksia läpi. Mutta siihen tarvitaan selvä ymmärrys ja hyvä tahto! Selvä ymmärrys ennen kaikkia siitä, että ensi kädessä pitää ponnistaa kaikki voimat uuden eduskuntalaitoksen valloittamiseksi myöskin naisille. Sitte luja tahto panna toimeen tämä valloitus. Ja vihdoin yleensä kaikkien Suomen proletaarinaisten yhtyminen yhdessä miesten kanssa ajamaan köyhälistön kallista asiaa, joka samalla tarkoittaa koko ihmiskunnan uudistusta.

20. 1. 07. N. R. af Ursin.

Takaisin sisällysluetteloon

Yhäkö orjina raadatte!

Viluissaan ja palelluksissaan ovat tänäkin talvena saaneet värjötellä tuhannet työläisperheet. Ohuissa ja kuluneissa pukimissa on tuhannet sisaremme raataneet apureina, pyykin pesijöinä, karjan hoitajina j. n. e. Sillä aikaa kun varakas luokka valmistaa hienohipiäisille naisilleen tilaisuuden pehmoisessa ja lämpimässä kodissa piilotella pakkasen kourilta, saavat raatajaluokan osattomat naiset taistella kovaa taistelua leipäpalasesta pakkasen ja puutteen keskellä. Kehdosta hautaan saakka vaalii lempeä kohtalo varakasten luokkien tyttäriä, antaen heille lapsena hoitoa ja kasvatusta, sittemmin oppia ja lopuksi hyvän yhteiskunnallisen aseman. Ei milloinkaan tarvitse näiden tositeolla tarttua käsiksi ankaraan ja karkeaan ruumiilliseen työhön. Mutta te työluokan naiset, mitä teille kohtalo antaa? Kärsimystä ja kieltäytymistä kautta elämän. Hoidon puutteessa teistä moni lapsena sai taudissa kamppailla, moni poloinen elinkautisia vammoja noilta ajoilta kantaa. Maailman kiertokoulua teistä useimmat käydä saivat. — Ja kenen hyväksi te olette kärsineet, kenen onnen vuoksi kieltäytyneet? Sortajainne on — vastaus. Heille te peltoja raadatte, heille te karjaa hoidatte, tehtaissa kankaita y. m. kulutusaineita valmistatte, rakennustyömailla tiiliä asunnon seiniksi kannatte, satamissa heidän komeiden rakennustensa lautatarpeita lastaatte. Heille te ruuan keitätte, pyykit pesette, heille kirjoihin ja sanomalehtiin tekstiä ladotte, kaikki — kaikki etupäässä heitä varten. Itse te ja oma luokkanne repaleita kantaa, puree kovaa kannikkaa ja elää sullottuna ahtaisiin lokeroihin, joissa kylmyys ja turmeltunut ilma pusertaa hengitystä. Niukka on ruumiillinen ravintonne, sivistynyt ja »Jumalaapelkaavaillen» herranne: yläluokka, on henkisen ravintonne supistanut katekismoon, virsikirjaan ja almanakkaan.

Vieläkö tätä sallitte jatkuvan ? — Ei! huutaa sisimmän olemuksenne parahin ääni. Taisteluun vääryyttä vastaan on noustava, se on pyhä velvollisuus kaikkia sorretun luokkanne jäseniä kohtaan.

Taisteluun alaluokan naiset! Tuo herätyshuuto on temmannut jo tuhansia riveihimme. Ja taistelun kautta on myös saavutettu tärkeimpiä kansalaisoikeuksia: äänioikeus ja vaalikelpoisuus.

Raatajasiskot! Päivä päivältä astuu eteemme kokemuksia kertomaan kapitalismin tuhotöistä. Työnsulut, lakkotaistelut, aatetoverien poikoteeraukset jatkuvat yhä. Sähköisenä kuohuu aika. Ei ainoastaan meillä odoteta jännityksellä, mitä kukin alkava huominen päivä on tuova, vaan köyhälistö kaikissa maissa yhä itsetietoisempana nostaa päätään. Silloin kun rahavaltaiset porvarishallitukset eri maissa järjestävät sotajoukkoja ryöstösaaliidensa turvaksi, turvautuen raakaan voimaan ja kanuunoihin, tänä samana aikana kurottavat köyhät kaikissa maissa yli merten ja mannerten kättä toisilleen, veljeyden ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Tähän suureen uuden ajan valoisaan kantajoukkoon on myös teidän Suomen sorretut köykälistönaiset yhdyttävä. Niiden ihmisyyden aatelten hyväksi, jotka tätä joukkoa innostavat on teidänkin toimittava, siten voitte edistää yhteiskunnan syntymistä, missä ei orja sortajalleen raada vaan kaikkien työ hyödyttää oikeudellisessa suhteessa kaikkia.

Raatajanaiset! Tällä hetkellä tarjoutuu teille tilaisuus tehokkaasti edistää köyhätistöliikettä. Yhä kiihtyvä vaalitaistelu ikäänkuin asettaa teille vastattavaksi kysymyksen: Yhäkö tahdotte orjina raataa. Kiiruhtakaa tähän kysymykseen vapauteen pyrkivän työläisnaisen varmalla itsetunnotta vastaamaan, luvaten katkoa kahleet, voittaa leipää ja oikeutta köyhäin koteihin. Mutta tietäkää, sanat eivät vie pitkälle. Teot vain voivat jälkeä luoda. Työhön siis. Innokkaaseen vaalitoimintaan köyhälistöluokan vaimot ja tyttäret. Saattakaa herätyksen sanomaa joka soppeen, missä nälkä ja vilu vaanivat ihmisveljiämme, joka työpajaan, missä riutuvat siskomme hikoilemisjärjestelmän komentamana pusertavat lihaksiaan saiturien rikkauksien luomiseksi. Näin lausukaa: omia edustajiamme eduskuntaan viemällä voimme jouduttaa laeiksi niitä monia uudistuksia, joita sos. dem. puolueen vaaliohjelma sisältää. Jos huomaatte, että kaikkialla ei vielä olla selvillä puolueemme vaaliohjelmasta niin selittäkää sitä. Toimikaa kaikkialla työväen valistamiseksi luokkatietoisen sosialidemokratian kannalle. Muistuttakaa heitä yläluokkain sortotoimista eri aikoina ja näyttäkää, että he eivät ansaitse työväen luottamusta. Tarmolla toimikaa. Kukin voi työllänsä lisätä sosialidemokratisten äänestäjäin lukua ja jouduttaa työväen listoille vaalissa voittoa.

Tätä vaatii meiltä nykyisyys, sillä vaalit lähenevät ja vastapuolueet ovat kovassa työssä. Näin toimien lujassa yhteistyössä, yksimielisinä, voimme lieventää orjuutta ja raatajain kohtaloon toivoa ja valoa luoda.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

Kohtia Lily Braunin muistelmista kansainvälisestä naiskongressista v. 1899 lontoossa.

Jo kauvan on porvarillinen naisliike kilisevin puhein liikkunut hyväntekeväisyyden taajalla alueella ikäänkuin tästä työstä hakeakseen sisältöä muuten yhä enemmän päämäärättömäksi muodostuvalle naisliikkeelle. Niinpä esimerkiksi vankein hoidosta oli laaja keskustelu. Eräs naisvankilan naisjohtaja Massachuset'ista kertoi miten oli koetettu vankeja siveellisesti ja yhteiskunnallisesti kohottaa, antamalla heille opetusta, kasvatusta ja perehdyttämällä heitä ammattiin. Heidän mieliänsä on koetettu hellyttää asettamalla heitä toisten vankien lasten hoitajiksi. Tällainen työskentely sai läsnäolijain kannatuksen, sen sijaan ei rikoksellisuuden syiden poistaminen yhteiskunnan kovaosaisten aseman paranttamisella näyttänyt läsnäolevia liikuttavan.

Siirtolaisuus, erittäinkin palvelijatarten suuri maastaanmuutto Amerikaan ja muihin siirtomaihin, näytti läsnäolijoita huolettavan. Eräs rouva Austraaliasta valitti siirtolaisten alhaista sivistyskantaa. Yhdistys »matkustavain tyttöjen suojelukseksi» toi esille ehdoituksia, joihin ei pantu huomiota enemmän kuin yleensä siirtolaisuuden poistamiseenkaan.

Raittiuskysymys, jota vallankin Amerikan ja Englannin naiset vuosikymmeniä ovat ajanneet sai ainoastaan parilta kolmelta puhujalta syvempää valaistusta. Nämä selittivät kuinka taistelussa väkijuomia vastaan, pian selvenee, että pahetta ei voida hävittää ellei ensin voiteta sen alkusyitä. Amerikkalainen Anna Shaw puolsi valtiollista kieltolakia. Näihin kuuluu myös osittain Lady Henry Sommerset ja Francis Willard, tunnettu amerikkalainen raittiusaatteen ajaja. Enimmät vetosivat yksilön vapauteen ja kasvatukseen, vaikka kokemus kaikkialla osoittaa tuon puheen tyhjyyttä. Viime kymmenenä vuotena on juoppouspahe Englannissa miesten keskuudessa 43:llä ja naisten 104:llä % lisääntynyt. Ompa lukuisasti naisia kuollut juoppohulluuteen ja 38 % naisten tekemistä rikoksista on suoranaisena juoppouden seurauksena. Ylistettiin raittiusyhdistysten työtä ja raittiuskahviloita, muistamatta että nämä kurjissa yhteiskuntaoloissa sulavat vähiin, kuten vesi kaadettuna kuumalle kivelle.

Siveellisyyskysymyksen selvittelyn pääytimenä oli hyökkäys kaksinaisuusmoraalia vastaan, joka on yleisen mielipiteen mukaan miehillä ja naisilla. Vaadittiin samaa siveellisyyden mittaa eri sukupuolille ja tuo on tietenkin oikein. Esitettiin parannuskeinoina siveettömäin miesten halveksimista, poikain vakavaa kasvatusta, lasten yhteiskasvatusta, ja vihdoin naisten osanottoa lainsäädäntöön. Ainoastaan yksi puhuja esitti keinoksi naisten taloudellisen aseman parantamista ja kaikinpuolista vapauttamistaan niin perheen jäsenenä kuin kansalaisena. Eräs puhuja kuvasi »sivistyneiden» työtätekeväin naisten asuntopulaa. Näillä pienien tulojensa vuoksi ei ole tilaisuutta »sivistyksensä mukaiseen» yksityiselämään. — Sen vuoksi olisi luku-, ravinto- ja asuntorakennuksia heitä varten hankittava. Kuulijat tämän hyväksyivät, koskihan parannus poltavaa asiaa, joka nimenomaan tarkoitti heitä tahi heidän vertaisiaan. Sen sijaan näytti kokous unohtavan, että Lontoossa ja muualla on kymmeniä tuhansia köyhiä ompelijoita ja tehtaantyttöjä vailla kodin turvaa ja sivistävää yksityiselämää. Se, mitä vastaan me siis tässä kongressissa panemme vastalauseemme, on se yläluokkaiaispiirre, joka leimasi kokouksen päätökset. Emme voi hyväksyä sitä epähistoriallista ja epäsielutieteellistä ajatustapaa, jolla siellä asioita arvosteltiin. Se todistaa naisliikkeen ajajien koko sielullaan ja tunteillaan riippuvan kiinni porvarillisuudessa, voimatta työluokan asemaa ja pyrkimyksiä käsittää.

Otaksumastamme antoi erittäin todistuksen teollisuustyöläisnaisten suojeluskysymys. Tässä nähtiin että 2000:sta kokouksen jäsenestä vain 30–40 henkilöä oli läsnä siinä salissa missä asia pohdittiin, ja vain harvat puhujat osoittivat tutkinensa asiaa lähemmin. Ja nämäkin viimemainitut olivat Englantilaisia puoluetovereitamme: Annie Hineks, Herbert Burrows sekä sosialipolitfkot Sidney ja Beatrice Webb. Mielipitteet ryntäsivät vastakkain. Vapaaherratar Alexandra Gripenberg Suomesta näki naisten suojeluslaeissa yrityksen alentaa naissukupuolen arvoa. Hän vastusti varmasti jokaista naistyön rajoitusta vastaan, koska sellainen voisi muka johtaa naisten poissulkemiseen kokonaan tehtaista miestyöntekijäin eduksi, »Olisi julmaa», sanoi hän »nälkäiseltä äidiltä, joka on valmis mihin työhön tahansa, rajoittaa työalat.» Kokouksen enemmistö kannatti häntä. Ranskalaiset ja belgialaiset osanottajat menivät niin pitkälle, että vastustivat yötyön kieltoa naisten vapauden nimessä. Että »vapaa kilpailu» vie työläisnaisen orjuuteen ja saattaa hänet työnantajan riiston esineeksi, tuo ei näkynyt porvarisnaisten mieleen johtuvan. Puoluetoverimme selittivät, että luja työväen ammattijärjestö taistelee samojen työehtojen asettamiseksi niin miesten kun naisten työlle ja on täytteenä työväen suojeluslaille. Lancashiren kutojat, jotka yksimielisen järjestönsä avulla ovat saavuttaneet miesten kanssa samanlaiset palkat esittivät sosialidemokratien katsantokantaa. Englantilainen puoluetoveri sanoi sattuvasti: te pidätte loistavia puheita siveellisyydestä, teidän siskojenne sortuessa yhteiskunnan uhreina. Puhutte rauhan aateesta, mutta jokapäiväisen elämän taistelukentältä pysytte loitolla tulematta auttamaan heikkoja.

Jos tahdotte naisvapautusta, niin työskennelkää naisen taloudelliseksi vapauttamiseksi. Toveri Burrows todisti puheellaan, ett'ei mitään erikoista kysymystä naisille ole, vasta miesten ja naisten yhteinen taistelu vie voittoon, sen vuoksi on kaikki työ kohdistettava työluokan miesten ja naisten järjestymiseen. 23,000 järjestyneen ranskalaisten tupakkatehtaalaisnaisten edustaja kuvasi työläisnaisten huonoja palkkasuhteita.

Lasten työstä keskusteltaessa saivat hienot kuulijat kuulla asioita, jotka panivat heitä hämilleen. Niinpä kerrottiin 4 vuotisista tulitikkutyötä tekevistä lapsista. Italian edustaja kertoi pöyristyttäviä asioita nuorten lasten työstä Sisilian vuorikaivoksissa. Ja kun nousi eräs nainen vapauden nimessä vastustamaan lasten suojeluslakeja. On hyvä ajoissa totuttaa lapsia työhön, erittäin on maatyö terveellistä, lausui hän. Tähän lausui eräs tovereistamme, että lasten suojeluslakeja kyllä saadaan, jos pannaan työpakko yläluokan lapsille.

Palvelijatarkysymys sai amerikkalaisten naisten puolelta hyväksyttäviä lausuntoja. Palvelijattaan yksityisen vapauden rajoitus on alentavaa. Amer. toverit selittivät vaatimuksia palvelijatarten oloissa, tästä oli kai monelle kokouksen osanottajalle opittavaa.

Voimme yhtyä Englantilaisen sosialidemokratisen lehden lausuntoon kokouksesta:

»Siinä oli joukko loistavasti puettuja naisia, joiden päätarkoitus näytti olevan puhua epämääräisistä ihanteista ja somistaa seurusteluaan hienoilla puheenparsilla». Kokouksen ajalla uusiintui loistavia kutsuja jopa lopuksi kapitalismin ja keisarivallan jumala suvaitsi valmistaa naisille kutsun Rotschild'in maatiluksille, jonne 2:lla ylimääräisellä junalla mentiin. Englannin kuningatarkin näyttäytyi myös ja oli kokouksen jäsenillä kunnia kumarrella hänen ylhäisyytensä vaunujen luona. Vahinko vaan, että meidän sosialistien suppea alamaisuudentunto estää meitä käsittämästä sitä autuutta, minkä näiden »ylhäisten» hyväntahtoisuus kokouksen jäsenille valmisti. Arvostellessamme kansainvälistä naisliittoa, täytyy meidän sanoa, että siinä ei ole meillä tilaa. Me tarvitsemme voimamme köyhälistön naisten hyväksi ja liitto, jossa on 20 jäsentä taistelemassa samaa päämäärää kohti sorrettujen hyväksi saavuttaa enemmän, kuin se missä 2,000 yhtyy epämääräisten tarkoitusten ympärille. Me puolestamme tunnemme olevamme sidotut kaikkein maiden köyhälistön liittoon, joka ei tosin pidä loistavia paraadeja vaan joka päivä käy kovaa taistelua kapitalismia vastaan.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

Ulkomaalta.

— Saksan sosialidemokratisten naisten julistus valtiopäiväin hajoittamisen ja uusien vaalien johdosta.

Otamme siitä kohtia:

»Toverit, työläisnaiset, työmiesten vaimot! Teidänkin tulee olla mukana laatimassa kansan tuomiota Saksan valtakunnan inhottavan ja loukkaavan luokkapolitiikan yli. Mitä se on jalkoihinsa tallannut, ehkäpä se työväelle ystävällistä naamaa kantaakin, ne ovat teidän veljienne etuja, ne ovat teidän omia ja lastenne etuja. Kuinka pitkä ja painava hallituksen ja porvarispuolueiden syntiluettelo on, sen olette lukeneet sosialidemokratisen puolueen julistuksesta valtiopäiväin hajoittamisen johdosta. Elkää unhoittako, että valtamiesten ja hallitsijain syntiluettelo on teidän kärsimystenne ja puutteenne luettelo.

»Teidän poikanne, veljenne ja vastaiset puolisonne militarismi, porvarillinen elämä riistää teiltä; se jättää heidät verisen sotaoikeuden alaisiksi. Eräänä päivänä ajaa se tai tahtoo pakoittaa heitä taistelukentälle 'sisäistä vihollista' kukistamaan, sitä 'sisäistä vihollista', johon, kuten tiedätte, te itse sekä omaisennekin kuulutte.

»Työläisnaiset! Missä onkaan julkisen elämän ala, josta ei valtamiesten ja hallitsevien synnit taivaaseen huuda? Työväelle vihamielisen kotimaapolitiikan välttämättömänä täydennyksenä on tuo ikitaantumuksellinen ja omituinen ulkomaapolitiikka, joka miljoonia tuhlaa, joka on tahrinut kansamme kunniaa sanomattomilla siirtomaakauhuilla.

»Uusissa vaaleissa on meidän taisteltava kaikkea tätä häpeää vastaan. Sillä valtakunnan kansalle vihamielinen politiikka on juuri omistavien ja riistävien luokkaherruuden varsinainen lapsi. Meidän täytyy sen tähden ryhtyä taistelemaan samalla ponnella hallitusta ja kaikkia porvarispuolueita vastaan ja siten juuri itse kapitalistista järjestelmää vastaan. Me teemme sen, kun me kokoonnumme sosialidemokratian punaisen lipun luo. Tämä on ainoa puolue, joka perinpohjin ja leppymättömästi kapitalistista yhteiskuntaa vastaan taistelee.

»Työläisnaiset! Auttakaa sosialidemokratista lippua vaalipäivänä voittoon! Te olette tosin politillisesti oikeutta vailla, mutta ette suinkaan voimattomia. Menkää pimeimpiin proletaarisiin asuntoihin, herättämään nukkuvia, velttoja taisteluun pakoittamaan, pelkureille rohkeutta, epäileville vakuutusta puhaltamaan. Leimahtakoon meteli. Näyttäkää kapinalle oikea tie: proletaarinen luokkataistelu! Asettakaa uhraten ilolla kaikki voimanne tuleen, että 25 p:stä tammikuuta kunnian ja voiton päivä tässä taistelussa tulisi!

— Avioliittokysymys. Ranskan ministöristö on laatinut huomattavan lakiehdotuksen pahempien epäkohtien poistamiseksi avioliiton alalla. Ikäraja, jonka saavutettua voi mennä avioliittoon ilman vanhempain ja hoitajain lupaa, alennetaan 21 vuodesta 18:ta. Omaisuuden erottaminen tehdään pakolliseksi ja aviovaimolle annetaan sama oikeudellinen asema kuin miehellekin. Vieläkin tärkempinä ovat määräykset avioeroon oikeuttavista syistä. Avioeron voi sen mukaan saada jos toinen puoliso on tuomittu varkaudesta, petoksesta, luottamuksen väärinkäyttämisestä, jos hän on ollut poissa 2 vuotta, on mielisairas, juoppo ja sukupuolitautinen. Eron voi saada sitäpaitsi, jos molemmat aviopuolisot sitä yksimielisesti haluavat. Tästä on heidän tehtävä ilmoitus oikeuteen neljä kertaa, aina kolmen kuukauden väliajalla. Myöskin luonteiden erilaisuus kelpaa erosyyksi, mutta silloin »irtisanomisaika» 2 vuotta.

— Lasten tupakanpolton kielto Tanskassa. Viime marraskuun 5 p:nä esitti Tanskan oikeusministeri valtiopäiville lakiehdotuksen lasten tupakanpolton rajottamiseksi. Se sai alkunsa ehdotuksesta, jonka Tanskan oppettajayhdistys edellisillä valtiopäivillä, oli tehnyt hallitukselle ja valtiopäiville ja jossa huomautettiin, että tupakoiminen on lapsille, joiden elimistön vastustuskyky on pieni ja joilla ei ole kykyä pysyä kohtuudessa, kovin vaarallista sekä heidän ruumiilliseen että heidän sivelliseen kehitykseensä nähden. On tehty se huomio, että kaikista päättäen Köpenhaminan kunnan kouluissa lapset tuhlaavat aika suuria summia päivittäin paperossipahasiin ja lääketiede on todistanut, että kohtuuttomalla tupakan nauttimisella on tylsistävä vaikutus henkisiin kykyihin ja se vaikuttaa, että lapsi joka on ruvennut tupakoitsijaksi, ei kykene oppimaan mitään eikä säilyttämään opittua muistissaan.

Oikeusministerin tekemä lakiehdotus sisältää m. m. että olisi kiellettävä myymästä lapsille alle 10 v. tupakkaa sekä rangaistuksen uhalla estettävä alle 16 vuotisten tupakanpoltto.

— Kirkon erotus valtiosta on Ranskassa nyt loppuun suoritettu. Piispain asunnot, 36,000 papin puustellia, kymmeniä seminaarioita ja muita kiinteimistöjä tulee pikemmiten myytäväksi huutokaupalta ja rahat siirretään hyväntekeväisyystarkotuksiin.

Kirkollisten menojen harjotus on nyt Ranskassa ihan vapaa kaikille. Kirkot ovat avoimina, mutta kukaan ei niitä omista. Seurakunnat saavat vaan itse pitää huolta uskonnollisten harrastustensa harjotuksesta. Ranska on antanut loistavan esimerkin koko Euroopalle. Aika on muitten kiiruhtaa perässä.

— Naisten äänioikeuden vaikutuksesta Australiassa lausuu Henry Walker teoksessaan »Demokratie in Australien», että se on ollut vahvikkeeksi työväen puolueelle, joten ne kutka vanhoillisuuden pönkitykselle luulivat siitä apua olevan ovat pettyneet.

Itävallassa oli v. 1905 järjestyneiden naisten luku 28,402. Lisäys edelliseen vuoteen nähden oli 117,56%.

Englannissa v. 1905 148 ammattiliittoa joissa 123,094 naispuolista jäsentä. Kaikkiaan on siellä ammattiyhdistysten jäsenistä 6,7 % naisia.

Kirjoittajien huomautukset:

^[1*] Olen monta kertaa suuresti ihmetellyt, ettei Mill'in mainio teos »The Subjection of Women», joka löytyy maailman kaikilla kielillä (ruotsiksi: »Om kvinnans underordnade ställning»), tietääkseni ole edes porvarillisten naisten toimesta suomeksi käännetty.

^[2*] Käytän tässä tilaisuutta huomauttaakseni, ettei yksikään proletaarinainen saa jättää lukematta Bebelin kirjaa »Nainen», joka Yrjö Sirola on suomentanut.

Takaisin vuosikerran 1907 luettelosivulle
Takaisin Työläisnaisen esittelysivulle
Marxists Internet Archive — suomenkielinen osasto