Julkaistu: tammikuun 17 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 3, tammikuu 1907, s. 17–24. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Liinamaa, N. R. af Ursin. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.
Suomen sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja ilmoitetaan täten tilattavaksi vuodeksi 1907.
Se ilmestyy joka torstai Helsingissä Työmiehen illanvieton kokoisena ja 8 sivuisena.
Työläisnainen tulee valvomaan työluokan naisten valtiollisia ja taloudellisia oikeuksia ja taistelemaan heidän aineellisten ja henkisten pyrkimystensä puolesta. Tässä tehtävässä on sen ohjelma sama kuin sosialidemokratisen puolueen. Asettuen tinkimättömän luokkataistelun kannalle tulee se seuraamaan päivän politiikkaa ja siinä edustamaan puoluetietoisten työläisnaisten ajatustapaa, vaatien itsevaltiuden ja rahamahdin syrjäytymistä kansanedustuksen tieltä.
Työläisnainen koettaa temmata maamme työluokan naiset yhä lukuisimpina kansainvälisen köyhälistönaisliikkeen taistelurintamaan. Se tulee tekemään voitavansa saadakseen heidät käyttämään uusia valtiollisia oikeuksiaan asemansa parantamiseksi. Sen vuoksi kertoo se naisosastojen, naisten vaalipiirien ja toimikuntien toiminnasta sekä yleensä seuraa työläisnaisliikettä koti ja ulkomailla.
Työläisnainen tulee sisältämään kirjoituksia työväen suojeluslainsäädännöstä, naisten osanotosta kunnalliseen toimintaan, koulu- ja kasvatuskysymyksistä, maalaisnaisten asemasta, palkolliskysymyksestä y. m. työläisnaisten harrastamista asioista.
Työläisnainen tulee seuraamaan naisten ammatillista järjestymistä ja tekemään voitavansa naisten ammattiliikkeen edistymiseksi.
Työläisnainen lähtee taipaleelleen ahtaissa olosuhteissa, vaan kun sen perustajia elähdyttää innostus aatteeseen ja sen avustajiksi ovat lupautuneet järjestömme tunnetuimmat naiset, niin rohkenee se tarjoutua kaikille raatajanaisille liittolaiseksi luomaan köyhälistölle valoa koteihin ja tulevaisuuden toivoa sydämmiin.
Toimitus.
Tällä otsakkeella kirjoittaa Sosialistissa maamme sosialistisen liikkeen ijäkäs esitaistelija N. R. af Ursin seuraavan, ajattelemisen aihetta antavan kirjoituksen:
»Sosialismi kasvaa Suomessa huimaavaa vauhtia. Sosialidemokraatinen puolue käsittää lähimmässä tulevaisuudessa 100,000 jäsentä ja sen kannattajia voi hyvin Suomessakin, kuten Saksassa ja muualla, laskea kolmenkertaiseksi varsinaisesta jäsenluvusta. Sanomalehtiä sosialismin palveluksessa on jo Suomessa parikymmentä ja yhä uusia ilmestyy, jotka sen aatteita levittävät joka soppeen. Kun puolueen ensimmäinen sanomalehtinumero (johon kirjoitin johtavan kirjoituksen yleisestä äänioikeudesta ilmestyi 2/3 1895 siis ainoastaan 11 vuotta sitte !!!) oli se pieni 5-palstainen vaivainen viikkolehti yhdessä taitteessa ja nyt sitä painetaan paljon suuremmassa koossa 6 palstaisena päivälehtenä kahdessa taitteessa!! Olisiko tämmöistä voinut uneksiakaan noin kymmenkunta vuotta sitte?
»Mikä on tähän syynä? Vastaus on aivan yksinkertainen. Sosialismin sisällinen aate on oikea, se on syöpynyt kansan pohjakerroksiin, Suomenkin kansan syvät rivit ovat heränneet ja vaativat itsellensä tulevan osan isänmaastaan. Ja liike tulee vaan kasvamaan, sama se, jos sitä koetetaan tukahuttaa tai sille annetaan vapautta ilman vallankumouksen kehittyä».
Sitten johtuu hän koskettelemaan sisällisiä eripuraisuuksia puolueessa, valittaen että niissä usein on pikkumaisuudella ja persoonapolitiikalla osansa. Myöntäen ne myös johtuviksi periaatteellisista syistä hän jatkaa. »Eripuraisuus on epäilemättä tavallansa voimistumiseen merkki: poliitisella alalla näkee aina, että kun joku puolue on päässyt valtavaan asemaan, syntyy sen keskuudessa eri vivahduksia, jotka törmäävät yhteen ja antavat toisilleen aimo iskuja. Se on luonnollinen, kehitys ja tavallansa sanoen terveelUnenkin. Sillä ihmiset eivät ole kaavoja, vaan eläviä yksilöllisyyksiä, jotka eri olojen vaikutuksesta pyrkivät toteuttamaan käsityskantansa ja tehtävänsä. Maailman kehitys käypi juuri tämmöisten yhteentörmäysten kautta yhä täydellisemmäksi: 'elämä on taistelua'. Poliitisesti kasvatettu ihminen ymmärtää tämän taistelun aivan hyvin: hän antaa puolueen eri ryhmien taistella ja riehua keskenänsä, sillä hän tietää, että lopputulos tästä käymisprosessista on asiain monipuolinen pohtiminen ja kypsynyt päätös.»
»Mutta toiselta puolen piilee tämmöisessä riehunnassa suurikin vaara. Ei mikään valtiollinen lyhytnäköisyys ole niin turmiollinen kuin vastustajan halveksiminen ja hänen voimiensa arvosteleminen liian vähäisiksi. Sille kivelle on kokonainen puoluekin kompastunut. Olkoon sen tähden sosialistitkin tässä suhteessa varuillansa varsinkin nyt kun etupäässä panivat suuren marraskuun vallankumouksen toimeen ja kohosivat korkealle; antakaamme vastustajamme heikontaa itseänsä arvostelemaan voimansa suuremmaksi kuin mitä ne ovat, kuten varsinkin tämän ryhmän vasemmanpuoliset ainekset arvattavasti tulevat tekemäänkin, kun ovat päässeet hallitsevissa piireissä määrääviksi.
»Me emme saa millään muotoa ajaa riitaa jostakin periaatteellisestakaan kysymyksestä niin pitkälle, että täydellinen, auttamaton rikkoutuminen koko suuressa voimakkaassa puolueessa syntyy. Ja vielä vähemmin me saamme asettaa omat pikkumaiset näkökohdat ja kostonhaluiset tuumat jonkun tavallisesti äärettömän vähäpätöisen tuuman takia määrääväksi toimillemme: Meidän tulee jättää kaikki pikkumaisuudet sikseen ja palvella aatettamme, sosialismin tosiaan suurta ja ylevätä aatetta puhtaasti ja uhraavaisesti.
»Katsahtakaamme hieman muihin maihin. Mitä ovatkaan Saksan sosialistit aikaan saaneet, kun riidoista huolimatta kuitenkin ovat pysyneet yhtenä suhteellisesti eheänä puolueena, kiitos suureksi osaksi Bebeltn taitavalle sovittelujohdolle. Ja Ranskan sosialistit ovat nyt Jaurès'en sovintopuuhien perästä paljoa mahtavammat ja paljon enemmän pelätyt kuin muutamia vuosia sitten. Ranskan edustajakamarissa näin Jaurès'en (lue: Schorees) ja Gueisd'en (lue: Geed) istuvan vieretysten, vaikka ne ennen olivat melkein verivihollisia ja nytkin tietysti useammissa kysymyksissä ovat eri mieltä. Muissakin sivistysmaissa käy pyrkimys sovinnollisuuteen päin sosialismin eri ryhmien kesken: ainoastaan kehittymättömissä oloissa kuljetaan päinvastaiseen suuntaan.
»Siis kerrassaan pois persoonalliset vihat Suomen sosialistisesta puolueesta. Taistelkaamme keskenämme mutta taistelkaamme aina eheä, kokonainen suuri puolue silmäimme edessä. Onhan se kuitenkin kaikkien meidän yhteinen päämäärämme, että tämä nyt jo niin voimakas liike kasvaisi yhä suuremmaksi ja mahtavammaksi ja siten toteutuisi mitä pikemmin se, mikä on sosialismin ylevä loppu tarkoitus, suurimman maallisen onnen luominen mitä suurimmalle ihmisryhmälle, vihdoin kaikille ihmisille. Se lopputarkoitus olkoon aina silmiemme edessä.»
N. R. af Ursin.
On naisten historiassa oleva merkkivuosi, koska silloin Suomessa naiset saivat äänioikeuden. Euroopan maista on Suomi ensimmäinen jossa nainen on tunnustettu täysi arvoiseksi kansalaiseksi. Äänioikeus taistelua on syytä muistuttaa mieliin, koska se voipi olla eduksi monelle, muistella noita viime vuoden tapahtumia.
Kiihkeimmäksi alkoi akitatsiooni käydä v 1904 jolloin valtiopäivät kokoontuivat. Helsingissä koitti porvarispuolueen naiset lähennellä työläis naisia, koska omat järjestönsä olivat heikot. Naisyhdistys Unioni kutsui muutamia työluokan naisia heidän valitsemaan komiteaan, joka valmisteli ehdotusta yleiselle kokoukselle joka pidettiin v 1904 marraskuu 7 p Ylioppilas talolla Helsingissä.
Työluokan naisten puolelta katseltiin kyllä epäluulolla Unionin naisten hommaa, mutta päätettiin kuitenkin, koska mekin vaadimme äänioikeutta naisille, ottaa osaa sanotun komitean töihin; Vaan heti tuli erimieli komiteassa, miten esittää asian kokoukselle. Porvaris naiset tahtoivat että vaadittaisi äänioikeutta naisille samoilla perusteilla kuin miehille, me taas tahdoimme, että vaatimus olisi esitettävä, yleisen yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden perustalle, sukupuoleen katsomatta. Ja päätökseksi tuli, että mekin saimme esittä vaatimuksemme meidän kannalta, koska muuten emme olisi ottaneet osaa koko kokoukseen.
Kokoukseen ylioppilastalolle olikin saapunut runsaasti niin porvareita kuin työluokan naisia, ja valtavalla enimistöllä hyväksyttiin vaatimus yleisen yhtäläisen ja välittömän ääni oikeuden perusteella sukupuoleen katsomatta, vaadittavaksi; vaan kuin Unionin puolelta vaatimus sisään jätettiin, olikin vaatimus esitetty »samoilla perusteilla kuin oli miehillä», siis sensuksen perustalla. Yleisen kokouksen päätös syrjäytettiin, ja heidän oma mielipiteenä esitettiin työluokan naisten mielipiteenä.
Samana syksynä ryhtyi Suomen naisyhdistyksen johtavat sielut agiteeraamaan naisten vaalikelpoisuusvaatimusta vastaan. Vanhalla varovaisuudella oli parasta heidän mielestään, että naiset pyytävät hyvinvähän kerrassaan, että ei vaan annettaisi liian paljon, sillä siitä koituisi liiaksi oikeuksia naissuvulle, jonka vuoksi täytyisi ruveta sitä vastustamaan. Työläisnaisten järjestyminen rupesi pelottamaan porvariston natsia, koska, sen he jo olivat nähneet, he eivät enää voineet ohjata kasvavaa liikettä, sillä se oli jo nyt liian itsenäinen heille. Helsingissä ja maaseudulla toimeenpani Suomen naisyhdistys kokouksia, joissa sen paraat voimat käytettiin puhujina, ja koetettiin saada päätöksiä aikaan, missä vastustettiin naisten vaalikelpoisuutta. Että meidän molemmat porvarilliset naisyhdistyksemme, sekä Unioni että Suomen Naisyhdistys vastustivat äänioikeuden myöntämistä työluokan naisille on selvä, oikeuksien myöntäminen heidän omalle luokalleen oli ainoa tarkoitus, kansanvaltaisesta ohjelmastaan huolimatta.
Tuli sitten vuosi 1905 ja sen mukana suurlakko, jonka jälkeen äänioikeusvaatimus sai ratkaisevan luonteen. Työluokan järjestyneet naiset toimeenpanivat yleisiä kokouksia, keskusteluja ja yleisiä mielenosoituksia. Porvariston naiset odottivat ainoastaan valmista, he eivät katsoneet arvolleen sopivaksi kertaakaan tulla mukaan kävelemään työluokan naisten kanssa, ei liioin heidän kokouksiinsa. Kun työläisjärjestöissä vaadittiin ratkaistavaksi äänioikeus suurlakon uhalla, niin sitä porvariston naiset kiihkeästi vastustivat. Että sittenkin työväen järjestöt onnistuivat jännittämään vaatimuksensa niin korkealle, että se meni kokonaan lävitse, saamme kiittää yksinomaan omia vahvoja järjestöjämme, jotka tinkimättä asettuivat jyrkälle vaatimukselle.
Nykyään vaaliagitatsioonissa käyttää porvarispuolueet ja sen naiset samaa taktiikkaa, kun he vaan ensin pääsevät eduskuntaan työluokan äänillä, lupaavat he kaikki mitä vaan heiltä pyytää, mutta ottaen huomioon, että äänioikeusvaatimuksessa he käyttivät työluokan naisia välikappaleinaan, saadakseen omat vaatimuksensa vahvimmin esitettyä, lohduttaen meitä sillä, että kun me vaan ensin saamme, kyllä me sitten annamme siitä pienen osan teillekin.
Olkaa varovaisia porvariston naisten suhteen, sillä he ovat meidät jo monta kertaa pettäneet, käyttäen hyväkseen meidän rehellisyyttämme ja hyvää uskoamme kanssaihmisiimme. Kokemuksen perusteella voimme sanoa »irti porvareista», luottakaamme ainoastaan vahvasti koeteltuihin puoluetoverihin.
jonka poliisi Helsingissä Tokankatu 1, missä oli käsipaino ja maanalaisia lentolehtisiä sisälsi m. m. seuraavaa:
Mikä on oleva meidän vallankumoustoimintamme päämääränä?
Emme luonnollisestikaan pyri asettamaan lähestyvälle vallankumoukselle rajoja, mihin sen olisi pysähdyttävä, sillä ainoastaan historiallisissa voimasuhteissa on jokaisen vallankumouksen rajat. Mutta se seikka on kuitenkin selvä, ettei tämä vallankumous tule olemaan mikään taloudellinen tai yhteiskunnallinen, kaikkein vähimmän lopullinen sosialistinen vallankumous, vaan että se on oleva yksinomaan valtiollista laatua.
Näin käsittäen on meidän otettava päämääräksemme täydellisen kansanvallan toteuttaminen.
Tähän päämäärään sisältyy koko nykyisen valtiomuotomme muuttaminen kauttaaltaan kansanvaltaiseksi. Siinä tarkoituksessa on toteutettava seuraavat tärkeimmät uudistukset:
Näitä vaatimuksia perille ajamaan astukoon oitis vallankumouksen puhjettua maamme kansaneduskunta, jonka on heti julistauduttava perustuslakeja säätäväksi kansalliskokoukseksi. Tämä kansalliskokous suorittakoon ripeästi ja tarmolla kaikki edellämainitut uudistukset älköön missään tapauksessa hajaantuko ennen kuin joka ainoa niistä on toteutettu.
Siinä on se päämäärä, mihin me vallankumouksellisen toiminnan kautta pyrimme. Mitä taas toimintaohjelmaamme tulee, tahdomme siitä mainita tässä seuraavaa:
Työm.
— Die Gleicheit, joka on sisältänyt pari pitempää kirjoitusta maamme köyhälistö naisliikkeestä, kertoo m. m. viimeisestä Viipurin edustajakokouksesta mainiten samalla, että noin parikymmentä naistoveria on täältä valtiopäiväedustaja ehdokkaina.
— Vallankumouksen uhrit. Kahden viime vuoden kuluessa on Venäjän vapausliike vienyt seuraavat uhrit: Kaikkiaan on surmattu 26,183 ja haavotettu 31,117 henkeä. »Perlom», joka ylläolevan luettelon on laatinut, sanoo, ettei tähän ole otettu kaikkia rankaisu retkikuntien uhreja, joten numerot voivat todellisuudessa nousta paljoa suuremmiksi. Vieläkö on »tekopyhillä» otsaa puhua, kuinka »ei esivalta miekkaa hukkaan kanna», sillä onhan noiden julmuuksien tekijänä »kristillinen» valtio.
— Saksan sosialidemokratein vaaliohjelma sisältää seuraavat pääkohdat:
Äänioikeus naisille; vapaa kokoontumisoikeus kaikille työmiehille; yleinen 10-tuntinen työpäivä, joka asteettain vähenee 8 tuntiseksi; lain suoja kotityön tekijöille; kirkon ero valtiosta; koulun ero kirkosta; kaikkien välttämättömien elintarpeiden verojen (tullien) asteettain vähentäminen ja lopuksi kokonaan poistaminen; asteettainen armeijan muuttaminen kansanvaltaiselle pohjalle rakennetuksi miliisiksi; kansainvälinen parlamentti tai tuomioistuin kansainvälisen sivistyksen edistämiseksi.
Lontoolainen »Tribune» sanoo, että tämä on puoleensa vetävä ohjelma joka selvyytensä ja rakenteensa puolesta suuresti ja edukseen eroaa vaitiokanslerin, ruhtinas Bülovin pelkästään taktillisesta vaaliohjelmasta.
— Hirmu tapahtumia järjestetyssä yhteiskunnassa. Kasaniin on äskettäin kaksi muhamettilaista mullaa Teljashkin kihlakunnasta, jotka ovat Kasanin hätäapukomitean jäsenille tosiasiana kertoneet saaneensa tietää, että mainitun kihlakunnan Kljäshevin kylässä on myyty kaksi tyttöä, Tetjushan kaupungista kaksi sisarusta ja Turman kylästä samoin kaksi tyttöä. Viimeksi mainitussa kylässä möi eräs talonpoika 12 vuotisen tyttärensä Bakuun sekä eräs toinen poikansa 13 vuotisen tyttären Omskiin. (Rjetsh.)
— Rockefellerin päiväpalkka. Liikemaailmasta ilmotetaan että viimevuotiset tulot Rockefellerillä kohoavat 60,000,000 dollariin. Siis hänen jokapäiväiseen leipäänsä kuuluu, sunnuntaitkin lukuunotettuina, 164,383:52 dollaria, eli 114 dollaria minuutille ja 1:90 dollaria jokaisessa taskukellon tik-tak naputuksessa. Voisipa odottaa, että pian on koko matonen maailma Juhan hallussa, mutta saattaapa hänestä tulla vielä ihan uppoköyhä. Ainakin päälaki on jo yhtä köyhä kuin maailmaan tullessaankin.