Julkaistu: marraskuussa 1906
Lähde: »Työläisnainen», näytenumero 1, marraskuu 1906, s. 1–8. Työväen kirjapaino, Helsinki 1906.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
joka alkaa ensivuoden alusta säännöllisesti ilmestyä kerran viikossa jatkona Palvelijatarlehdelle ilmestyy nyt ensikerran uudessa muodossa. Vaatimattomana se astuu kilpailun taistelutantereelle anoen itselleen vanhempien veljien suopeata suosiota. Onhan työläisnaiset aina tottuneet luottamaan omiin voimiinsaa, aina lapsuudesta saakka pyrkineet itse elättämään itsensä, koska heillä ei ole ollut vanhempien perintöä. Siksi nytkin lähtee »Työläisnainen» rohkeana, uskaliaana ja voiton varmana ulos avaraan maailmaan, toivoen, että siellä tapaa henkilöitä, jotka sitä ymmärtävät ja jotka ovat saman hengen lapsia kuin hän itsekin. Täten pyytää uusi tulokas sulkeutua sekä vanhojen että uusien ystäviensä arvoisaan suosioon.
Joulukuun numero ilmestyy noin 24 sivuisena nimeltä »Työläisnaisen joululehti» monipuolisena ja erittäin arvokkaana; siihen ovat useat työläisnaisille tunnetut kirjailijat luvanneet apuansa. Lehti jaetaan Palvelijatar lehden tilaajille. Yksityisnumerot maksavat 25 p:niä.
Palvelijatar lehden asioitsioita ja lukioita kehoitetaan keräämään tilauksia joululehdelle, ja lähettämään ne ennen ensi joulukuun 15 p. Palvelijatar lehden toimitukselle, jotta voitaisiin määrätä painoksen suuruus.
T. k. 6 päivä alkoi ensimäinen koko maata käsittävä palvelijain kokous Lahdessa. Jo edellisen päivän illalla havaitsi kaupungissa edustajia toivehikkaasti keskustellen ja iloiten siitä, että vihdoinkin on saatu aikaan kokous, joka kovaosaisten palvelijain tilan parantamista on ammatillisesti lähtenyt alkuun järjestämään.
Vähä ennen k:lo 10 tuli pienemmissä ja isommissa ryhmissä edustajia Lahden t. y:n talolle. Kaikkein ensiksi tarkastettiin valtakirjat, joiden mukaan kokousta avattaessa oli edustajia seitsemättä kymmentä; edustettujen palvelijain luku kappaleen kuudetta tuhatta. Pitkin kokouspäivää saapui uusia edustajia.
Kokous alettiin Köyhälistön laululla.
Toimittaja Sivenius paikkakuntalaisena tulkitsi iloaan siitä, että saa tervehtiä edustajat tervetulleeksi. Hän lausui, että palvelijat ovat iloisia siitä, että vihdoin on päästy näin pitkälle, että järjestäytyminen alkaa palvelijainkin riveissä.
Sitten puhuja teki selkoa ammattijärjestäytymisen suuresta arvosta. Erinomaisena todistuksena ammatillisen järjestymisen arvosta sanoi puhuja olevan maamme kirjaltajain hyvin järjestyneen ammattikunnan. Se ajoi vaatimuksiansa erittäin hyvin viime koetuksessaan. Ammatillinen järjestäytyminen on samoin välttämätöntä palvelijoillekin. Lausui lopuksi edustajat tervetulleiksi tärkeään alkutyöhön!
Tervehdyssanain jälkeen valittiin puheenjohtajaksi Miina Sillanpää Helsingistä ja Oskari Lylykorpi Mäntsälästä. Kirjureiksi tulivat V. Laine Terijoelta ja Hilma Nousio. Johtavaan valiokuntaan tulivat: I. Lehto Nokiasta, Latva Turusta, Iida Aalle Helsingistä, V. Kivisalo Hämeenlinnan maaseurakunnasta ja neiti Salomaa Heinolasta.
Kokous päätti, että järjestyneeseen työväkeen kuuluvat henkilöt saavat olla läsnä ja ottaa osaa keskusteluun, mutta äänestykseen eivät saa ottaa osaa. Porvarilliset ja järjestymättömät eivät saaneet lupaa olla saapuvilla, mutta porvarillisten lehtien kirjeenvaihtajat saivat pitkän keskustelun jälkeen luvan olla kokouksessa.
Sitten seurasi Miina Sillanpään alustus palkollislaista.
Palkollislaki on hyväksytty 1865, jonka jälkeen kehitys on kulkenut aimo matkan ja jo siksikin se sääntökokoelma on vajava. Se laki on säädetty palkollisten suojelussäännöksi, mutta todellisuudessa se on isäntäin suojeluslaki. »Kohtuus» sanaa siellä laissa käytetään ja isännät käyttävät tätä »kohtuutta» hyväkseen aina ruumiilliseen rangaistukseen saakka, jonka palkkaussäännön eräs pykälä turvaa. Se on kurja laki.
Nykyään vielä ovat porvarit käyttäneet tätä lakia. Olosuhteiden pakosta täytyy palvelijan antaa itsensä vuodeksi toiselle. Jos poistuu palveluksesta ennen vuoden loppua, rangaistaan.
Ei palvelija saa pitää tavaroitansa toisen luona, koska isännät luulevat silloin palvelijaa varastajaksi. Sama laki määrää »kohtuullisen» ruuan, mutta toiselta puolen turvaa isännän, määräten, että ellei ole ruokaa, niin ei ole pakko sitä palvelijoille hankkia. Asunnon suhteen määrätään, että se pitää olla kunnollinen. Miten on nyt palvelijain asuntojen laita. Epäsiveellisyys on asuntokysymyksen huonon järjestämisen tulos, mutta sitä eivät isännät omakseen tunnusta. Meillä on nykyään jo palkolliset tulleet huomaamaan, että itse täytyy ryhtyä korjaamaan oloja. Ei ole laissa turvaa. Tosin on joitakin isäntiä, jotka antavat paremman olon palvelijoilleen, kuin mitä laki suoraan määrää, mutta toiset käyttävät lain väljyyttä nylkemiseen. Isännät näet pitävät laista kiinni. Se myöskin on ikävä kohta, että palkollisen täytyy seurata muuttaissa isäntää ja taloa myytäessä seuraavat palvelijat, kuin juhdat talon mukana ostajalle. Ei ole mitään säilytettävää nykyisessä palkollislaissa. Pohjakerrosten joukkona on meidän purettava tämä laki.
Ylellisyyspalkollisia on maassamme 27,000 naista ja 8,000 miestä, maataloudessa työskentelevät, jotka muodostavat palvelijain pääjoukon, eivät kuulu tähän. Palkolliset ovat ikävämmässä asemassa kuin ketkään muut. Sanotaan, että palkolliseksi ei rupea kukaan muu kuin se, joka ei muuhun kykene. Edustajat täällä ovat nyt palkollisten luottamina lähetetyt laatimaan tienviittoja mihin pyritään. Kaiken kaikkiaan vaadin, että Palkollissääntö on vaadittava kumottavaksi ensimäisellä eduskuntaistuntokaudella.
Vilkkaan keskustelun perästä lähetettiin asia valiokuntaan, johon tulivat Lehto, Eloranta, Öhrnberg ja Sillanpää, komitea laati kysymykselle seuraavan perustelun:
Että koska palvelijain palkkauslaki asettaa palkolliset erikoisasemaan muihin työläisiin verraten, vaikuttaa se palvelijoihin ja heidän asemaansa monella tavalla. He saavat usein halveksimista muilta kansalaisilta. Siten on yhteiskunta heidät osittain vieroittanut toisista työläisihmisistä. Sen vuoksi on vaadittava koko tuo vanhentunut Palkollisten palkkaussääntö poistettavaksi.
Komitea ehdotti seuraavan ponnen:
Nykyinen Palvelijain Palkollislainsäädäntö, joka asettaa palvelijat toisiin, vapaisiin työntekijöihin verraten erikoisasemaan on kokonaan kumottava ja palvelijat ovat asetettavat yleisen ammattityöntekijäin lakien alaisiksi.
Agitaattori Jalava alusti kysymyksen: »Miten palvelijat käyttäisivät aikansa lyhemmän työpäivän saatua?» Alussa Jalava viittasi palvelijain nykyiseen tilaan, pitkään työpäivään, huonoon ruokaan ja näiden epäkohtain tuottamaan velttouteen ja tylsyyteen. Sitävastoin lyhyt työpäivä ja kunnon ravinto vaikuttavat pirteyttä ja kehittymisen halua. Vapaa-aikoina hakee ihminen jotain toimintamuotoja. Käsityötaito on mennyt taaksepäin, sillä tehtaat valmistavat esineitä niin halvalla, että käsiteollisuus ei voi tehtaiden kanssa kilpailla. Mutta varmat voimme olla, että vapauden laajetessa tulee halua kaikkeen kehittymiseen. Käsiteollisuus vississä määrässä silloin myös kohoaa, ja toinen puoli, henkinen kehitys vaatii myös toimintamuotonsa. Varmaan tulee silloin perustettavaksi ajan vaatimuksia vastaavia edistysseuroja. Tiedonhalu lisääntyy, ammattitaito kehittyy ja huvituksia vaaditaan, itsestään kasvaa työpäivän lyhenemisen jälkeen kehittymismuodot.
Muutamien puhevuorojen jälkeen lykättiin kysymys valiokuntaan, joka siitä muovasi seuraavan ponnen:
Palvelijat käyttäkööt osan vapaa-ajastaan ammatillisen ja tietopuolisen kehittämisensä hyväksi.
Maalais- ja kaupunkilaispalvelijain suhteesta alusti Miina Sillanpää. Valiokunta antoi kysymyksestä seuraavan lausunnon:
Katsoen siihen, että sekä maalais- että kaupunkilaispalvelijat ovat aivan samanlaisessa asemassa, vaikkakin heidän välillään on jonkun verran väärinkäsitystä olemassa, on koetettava yhteisen edun kannalta saada palkolliset sekä maalla että kaupungeissa läheisempään vuorovaikutukseen keskenään ja siten tukemaan toinen toistensa vaatimuksia Koko Suomen palvelijat yhtenä vahvana ryhmänä voivat esittää vaatimuksensa painavammin ja siten varmemmin voiton saavuttaa. Sen vuoksi esittää komitea seuraavannan ponnen:
On koitettava saada käsitteet sulautumaan yhteen molempia sekä kaupunkilais- että maalaispalvelijain yhdenlaisesta asemasta. Että ei toiset tai toiset halveksuisi toisiaan, vaan että molemmat tuntisivat olevansa samaan ammattiluokkaan kuuluvia ja täten taistelussa tukisivat toisiaan.
Tohtori Ryömä oli laatinut alustuksen terveellisestä ruokajärjestelmästä, jonka hra Eloranta luki kokoukselle. Valiokunnan laatima ponsi ruokalistasta hyväksyttiin seuraavassa muodossa:
Palvelijain on saatava hyvistä ruoka-aineista valmistettua ravitsevaa ja mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa 3 kertaa päivässä.
Toimittaja Eloranta alusti palvelijain palkkausehdot, jonka johdosta vilkkaasti keskusteltiin, valiokunta ehdotti seuraavat ponnet, jotka hyväksytiin.
Palvelukseen sitoutuminen tehtäköön korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan, kuitenkin niin, että palveleminen jatkuu ilman eri sopimusta ellei puolelta tai toiselta sanota vapaaksi vähintään 14 vuorokautta ennen kysymyksessä olevan palveluskuukauden loppua.
Kesäinen työpäivä kestäköön korkeintaan 10 tuntia, mutta voidaan myös sopia lyhemmästä työpäivästä palvelijan ja isännän vapaan suostumuksen mukaan.
Erityisesti raskaissa ja epäterveellisissä töissä on 10 tunnin työpäivä kesällä lyhennettävä 8 tuntiseksi.
Talvinen työpäivä olkoon korkeintaan 7 tuntia.
Kesäaika luetaan Maariasta Mikkeliin ja talviaika Mikkelistä Maariaan.
Joka vuorokausi on saatava vähintään 9 tuntia yhtämittaista lepoaikaa.
Jos palvelijalle joutunut taloudellinen tehtävä välttämättömästi vaatii aamulla aikaisin työn alkamista ja mahdollisesti illalla[1] myöhemmin jatkamista on palvelijan siinä tapauksessa saatava niin paljon keskipäivällä lomaa omaan vapaaseen käytäntöönsä, että ainoastaan korkein työpäivän tuntimäärä tulee palvelijan työtä tehdä.
Ylitunteja älköön periaatteellisesti hyväksyttäkö, mutta taloudessa sattuvain erityisten tapausten varalle sallittakoon korkeintaan 3 tuntia ylitöitä viikkoa kohden.
Jokaisena kuukautena olkoon palvelijalla oikeus saada kaksi vapaata arkipäivää, lukuunottamatta valtiollisia ja kunnallisia vaalipäiviä, jotka myös ovat saatavat asiaan kuuluville vapaapäiviksi.
Sunnuntaisin älköön palvelijaa vaivattako työssä enempää 4 tuntia.
Palvelijalla olkoon täysi oikeus asettaa sijainen sunnuntaiksi.
Jos palvelijalle sattuu jotain perhe-elämään kuuluvia tapauksia, sukulaisten kuolemia y. m. s. olkoon palvelija oikeutettu sijaisen asetettuaan päästä vapaaksi viikon ajaksi. Erikoisesti tärkeissä tapauksissa pääsköön palvelija viikoksi vapaaksi ilman sijaisen asettamista, kuitenkaan saamatta siltä ajalta palkkaa.
Palvelijain asunnot ovat varattavat kyllin tilavat ja ilmavat ja ne ovat pidettävät puhtaana, eikä palvelijain asuinhuoneissa saa pitää tavaroita tai aineita, jotka pilaavat ilmaa.
Naispalvelijoille ja miespalvelijoille on varattava eri makuuhuoneet.
Makuuvaatteet ovat puhdistettavat vähintään kerran viikossa.
Palvelijan sairastuessa on isännän tai hänen sijaisensa pidettävä huoli sairaan hoitamisesta vähintään 14 vuorokautta ilman korvausvaatimusoikeutta. Siinä tapauksessa, jos palvelija tarvitsee lääkäriä, korvatkoon isäntä siitä johtuvat kulut ynnä lääkkeet. Jos palvelija on palvellut vähintään 10 kuukautta, muussa tapauksessa suorittakoon maksun palvelija, jos hänellä on varallisautta yli 150 mk. tahi sitte viimeisessä tapauksessa kunta, jonka piiriin palvelija kuuluu.
Paikka määrättäköön aina rahassa.
Ylitunneista maksettakoon 50 pros. korotus pohjapalkkaan verraten.
Eri paikkakunnan palvelijat määrätkööt itse erityisessä kokouksessa alimman palkkansa.
Oskari Lylykorpi ehdotti lyhyessä alustuksessaan palvelijain vaaliin osanotosta seuraavan ponnen:
On järjestettävä palvelijain keskuudessa vaaliagitationi ja selvitettävä heille tähän asti käytännössä olevaa palkkaussääntöä, sekä sos. dem. puolueen vaaliohjelmaa.
Maan työväenyhdistykset tai vastaperustettava Palvelijain Liitto velvoitetaan valvomaan palvelijain vaaliin pääsyä, ettei heitä siitä voida estää ja jos niin tapahtuisi saattamaan estäjän ansaittuun rangaistukseen.
Toveri Lehto Nokiasta alusti muutamilla sanoilla palvelijain liittoutumiskysymyksen ja päätökseksi tuli valiokunnan laatima ponsi:
1:ksi että perustetaan koko maata käsittävä Palvelijain Liitto ja liittyy se yhteistoimintaan tämän kokouksen valitsemien jäsenten kautta jo perustetun Palvelijatar Liitton kanssa.
2:ksi että valitaan 7 jäsentä lisäksi Palvelijain Liiton toimikuntaan, joista kaksi valitaan Helsingistä ja viisi muilta paikkakunnilta.
3:ksi Liittotoimikunta kokoontuu kerran vuodessa, tai jos tarve vaatii niin useamminkin. Matkakustannukset ja päiväpalkat toimikunnan jäsenille maksetaan Liiton rahastosta.
Liittotoimikunta velvoitetaan hoitamaan agitationia sekä heti kun sen varat myöten antavat ottamaan vakinaisen palvelijain agitaattorin.
Liittoon kuuluvat osastot suorittavat Liiton agitationirahastoon veroa 5 penniä kuukaudessa jäsentä kohti.
Liittoon kuuluvat osastot kartuttakoot sitäpaitsi agitationirahastoa iltamilla, keräyksillä y. m. sopivalla tavalla.
4:ksi tämä kokous velvoittaa, että täällä olevat edustajat koti- ja lähiseuduille perustavat palvelijain osastoja paikallisten työväenyhdistysten yhteyteen, missä sellaisia löytyy. Paikkakunnilla missä ei työväenyhdistyksiä ole, perustettakoon palvelijain asiaa valvovia toimikuntia. Osastot ja toimikunnat ovat vuorovaikutuksessa Liiton toimikunnan kanssa.
5:ksi Valiokunta ehdottaa liiton nimeksi Suomen Palvelijain Liitto.
Suomen Palvelijaliiton toimikunta määrättiin toimimaan Helsingissä. Ilman lippuäänestystä valitsi kokous tähän toimikuntaan 2 jäsentä Helsingistä, johon tulivat Voitto Eloranta ja V. Ahtio sekä lippuäänestyksellä maaseudulta viisi jäsentä, äänestyksen tulos oli seuraava:
| A. Salomaa Heinolasta | 36 ääntä. |
| J. Pohjola Kangasalta | 32 ääntä. |
| Alma Kemppi Somerolta | 30 ääntä. |
| O. Lylykorpi Mäntsälästä | 27 ääntä. |
| E. Peltola Vaasasta | 26 ääntä. |
| Varalle: | |
| W. Kivisalo | 24 ääntä. |
| J. Kujala | 15 ääntä. |
| Laakkanen | 10 ääntä. |
| Tapola | 10 ääntä. |
Sen jälkeen seurasi kysymys uuden edustajakokouksen ajasta ja paikasta.
Miina Sillanpää ehdotti uuden kokouksen paikaksi Tamperetta siitä syystä, että Pohjan puoliset eivät olleet mielissään, kun kokous pidettiin Lahdessa. Samalla hän myös ehdotti kokouksen ajaksi ensi pyhäinpäivä viikkoa eli palvelijain vapaaviikkoa.
Eloranta huomautti, että tällä kertaa Karjalan puoliset pitivät siitä, että kokous oli Lahdessa, mutta pidettäköön seuraava kokous vuorostaan ensi vuonna Tampereella. Ensi kokouksen ajaksi ehdotti E. elokuun alkua sillä perusteella, että sen kokouksen päätökset silloin ennättävät palvelijain tietoon, ennenkuin ennättävät uuden pestin ottaa, sillä laillinen pestausaika alkaa syyskuun alusta.
Muutaman puhevuoron jälkeen hyväksyttiin uuden palvelijain edustajakokouksen ajaksi elokuun alkupuoli, josta päivän määrääminen tarkemmin jätettiin Palvelijain Liittovaliokunnan määrättäväksi ja aikoinaan ilmoitettavaksi ja kokouspaikaksi hyväksyttiin Tampere.
Keskusteltiin vielä agitationin järjestämisestä ja kaikki edustajat olivat sitä mieltä, että olisi saatava kerätyksi varoja heti niin paljon että saataisiin agitaattori, joka järjestäisi palkollisten agitationin erittäinkin maaseudulla, velvoitettiin Liittotoimikunnan heti ryhtymään toimenpiteisiin tämän kysymyksen toteuttamiseksi.
Pöytäkirjat päätettiin painattaa alustuksineen, ja ponnet erikseen pienenä 5 pennin vihkona, jotka toivottiin saatavan levenemään hyvin laajalti.
Miina Sillanpää lopetti tämän pari päivää kestäneen Suomen palvelijain ensimäisen edustajakokouksen lausumalla kokoukseen osaa ottaneille edustajille ja avustajille kiitollisuutensa. Erityisesti hän kiitti siitä innosta ja tarkkaavaisuudesta, jota edustajat olivat osoittaneet sillä, että puhevuoroja oli käytetty perin runsaasti. Lopuksi toivottiin tälle työlle runsasta satoa, että vihdoinkin punalipun juurelle kerääntyy jättiläisjoukot ensin voittamaan ja sitten luomaan ihmiskunnalle mahdollisimman siedettävät elämisen mahdollisuudet kaikkien kansankerrosten hyväksi.
Lopuksi kajahti kolminkertainen »eläköön» repäisevällä voimalla Suomen Palvelijain Liiton menestykselle.
Kokouksessa oli edustajia seitsemään kymmeneen, edustaen noin 6,000 palkollista.
Edustajina oli kirjava joukko. Siellä oli nuoria miehiä, jotka olivat kumarassa kuten 70-vuotiaat ukot, joka oli tulos liian raskaasta työstä nuoruuden aikana, siellä olijoilta puuttui usealta ulkonaisen kehityksen tuntomerkit, mutta hämmästyipä suuresti kuullessaan heidän puhuvan, sillä se oli usein kaunopuheliasta, sielukasta ja ennen kaikkea asiallista. Edustajat, ollen itse vuosiorjuudessa kasvaneita ja vailla kaikkia sivistyksen edellytyksiä, toivat päivänvaloon neron tuotteita, olojen tuntemusta, joita saa etsiä sivistyneiden kokouksista. Tekisi mieli huudahtaa, miksi ei ole näitä kykyjä vedetty päivänvaloon? miksi on nämä haudattu, kytketty vuosi vuoden jälkeen kauvas erämaahan, pois ihmis-ilmoilta ankaraan orjuuteen? Miten paljon nämä olisivatkaan voineet vaikuttaa kansan keskuudessa, jos he olisivat saaneet kehittyä vapaasti? Ei enää pelota palkollisten järjestäytyminen, sillä tämä valiojoukko joka oli koolla, ja jotka kaikki näyttivät olevansa oivallisia agitaattoreita, voivat saada ihmeitä aikaan ensi kokoukseen mennessä. Siihen mennessä toimikaamme tarmolla.
M. S.
Nyt ollaan jouduttu siihen aikaan, jolloin todenteolla täytyy ryhtyä lopullisesti määrittelemään, keitä naisten ehdokkaiksi ensi vaaleissa asetetaan. Useista sanomalehtiuutisista on näkynyt, että toisin paikoin on ehdokkaita jo asetettu, muutamissa paikoissa piirikokouksissa, toisissa yhdistyksien kokouksissa. On myöskin näkynyt, että samoja naisehdokkaita on asetettu useampaan piiriin, toiset kolmeen, toiset ehkä jo useampaankin; jos tätä menoa jatkuu, voivat yhdet ja samat naiset kohta olla ehdolla jokaisessa piirissä. Että tästä tulee suuri hämminki, on luonnollista, koska valituksi voi tulla ainoastaan yhdestä piiristä. On siis kiireesti otettava keskusteltavaksi, miten järjestämme asiamme niin, ettei menisi liian myöhään.
Ensiksikin olisi naisten joka paikkakunnalla koetettava tulla yksimielisyyteen ehdokkaistaan, joka paraiten tapahtuu piirikokouksissa. Naisten olisi siis kiireesti pidettävä piiri kokouksensa ja siinä yhdessä sovittava ehdokkaistaan, jotka he sitten tarjoovat yhteiselle piirikokoukselle, joka ne asettaa lopullisesti. Ei ole myöskään oikein, että asetetaan niitä jotka voivat olla yleisemmin tunnettuja pitempiaikaisen toimintansa kautta, joka paikkaan ehdolle, sillä kyllä varmasti voimme uskoa, että he siinä piirissä, mihin itse haluavat asettua, varmasti tulevat valituiksi. Naisten täytyy etsiä uusia ehdokkaita, ja tehdä heidät tunnetuksi piirissään, sillä ainoastaan siten voimme saada ehdokkaamme eduskuntaan valituiksi. Meidän on tultava yksimielisiksi omassa keskuudessamme. Olen kuullut, että toisin paikoin on tässä suhteessa asiat hyvin kireällä. Yhdessä ja samassa vaalipiirissä on voitu jakautua kokonaan kahtia, koska toisen kaupungin naiset ovat lausuneet, että he eivät hyväksy niitä naisia ehdokkaikseen, jotka toisessa alueessa voidaan panna ehdolle. Yksimielisyyttä ei siis voida saavuttaa muualla kuin naisten koko piiriä käsittävässä edustajakokouksessa, jossa täytyy sopia naisten yhteisistä piiri ehdokkaista.
Olisi siis naisten ryhdyttävä nopeasti toimeen ja kutsuttava kokoon naisten piirikokous, joihin piirikokouksiin voidaan pyytää avustajaksi puolueen naisagitaattori Ida Aalle, tai sosialidemokratisen naisliiton agitaattori Aura Kiiskinen. Edellistä haluttaessa pitää kääntyä puoluetoimikunnan puoleen Helsinkiin ja jälkimäistä naisten liiton puoleen Viipuriin. Kun ajoissa ilmoitetaan, voidaan täten saada avustusta maksuttomasti, joka on otettava huomioon.
Ehdokkaaksi kykeneviä löytyy kyllä useampia, vaikka he eivät olekaan agitaattoreita, joita kaikkialla on tahdottu asettaa etusijoille. Meidän pitää ottaa huomioon, että lainlaatijain työ on aivan toista kuin agitatsioonityö, koska siellä eduskunnassa et ole suurtakaan tilaisuutta agiteerata; siellä puhutaan enempi kuivan asiallisesti kuin agitaattorimaisesti. Etsikää joukostanne senlaisia jotka ovat hiljaisesti tutkineet, kokoilleet itselleen tietoja ja johon nähden voitte luottaa, että hän on yksi teistä. En silti voi sanoa, että agitaattori ei kelpaisi; mutta yleensä sinne voidaan valita myöskin sellaisia, jotka eivät ole agitaattoreita.
Eikö olisi viisainta koettaa saada joka piirissä se nainen tai ne naiset, jotka koetetaan asettaa etutilalle vaaleissa, ainakin yhdellä listalla ensimäiselle ja vielä jollakin toisella listalla toiselle tai kolmannelle tilalle, niin silloin hän varmasti tulisi valituksi.
Jos emme ryhdy itse järjestämään toimintaamme, saattaa käydä niin, että ensi vaaleissa emme saa yhtään naisedustajaa valituksi eduskuntaan, sillä sillä aikaa kun jokainen meistä pitää itsepäisesti kiinni omista ehdokkaistaan, menevät vaalit ohitse ja me heräämme liian myöhään.
Naiset kunnostakaamme itseämme!
M. S.
Ammattiliittojen johtajien monien onnistumattomien kokeiden perästä saada kotona työskentelevät naiset liittymään mukaan, pidettiin talvella Berlinissä kotitöiden näyttely, jonka tarkoitus oli herättää harrastusta järjestäytymiseen. Näyttely, esineihin kiinnitettyinä hinta ja työpalkka ilmoituksineen, herätti suurta huomiota ja aatetta on yhtä suurella menestyksellä toteutettu muillakin paikkakunnilla.
Kesällä on Englanti tullut mukaan, ja näyttely joka siellä toimeenpantiin on jos mahdollista herättänyt vielä suurempaa huomiota. Niin kurjasti ei oltu luultu tai uskottu kodeissa työskentelevien naisten elävän. Erittäin yläluokan naiset ovat suurella mielenkiinnolla seuranneet näyttelyä; he ovat sen kautta saaneet tietää minkälaista tavaraa hankkijat heille tyrkyttävät, ja minkä suunnattoman voiton he saavat tavaroista. He ovat nähneet kuinka turkiksia värjätään ja väärennetään, ovat oppineet erottamaan oikeat silkkisateenvarjot jäljitellyistä ja ennenkaikkia saaneet silmänsä auki huomaamaan sitä pohjatonta kurjuutta, joka vallitsee jättiläiskaupungin köyhissä kodeissa.
Monet keskiluokan naisista, jotka ennen ovat tehneet työtä suurille liikkeille ansaitakseen vähän neularahaa ovat kyynelet silmissä selittäneet, etteivät he enään tahdo harjoittaa tätä likaista kilpailua köyhien naisten kanssa. Vihdoin ovat näyttelyt olleet yhdistävänä siteenä agitaattorien ja työläisnaisten välillä ja opettaneet heille, että he yksimielisyyden avulla voivat päästä orjuudestaan.
Näyttelyn oli ensin tarkoitus olla auki ainoastaan kesäkuun ajan, mutta sitä pidetään edelleenkin auki, kun näyttelyyn edelleenkin joka päivä tulvaa yhtä paljon yleisöä. Siellä nähdään työläisiä jotka valmistavat tulitikkuja kurjasta maksusta. Miltei kaikki tulitikut valmistetaan kodeissa, vaikka imeytetty puu ja myrkkyaineet sytytyslaatassa saastuttavat ilman. Siellä nähdään säkkiompelijattaria, kotityöläisten pariakasti. Tämä työ täyttää hänen ahtaan hökkelinsä aineilla, joka ennen pitkää turmelee vahvimmatkin keuhkot, ja työ on niin huonosti palkittua, että sitä sanan ankarammassa merkityksessä voidaan kutsua hätätyöksi.
Räätälityöstä maksetaan verrattain hyvin, mutta työläiset saavat kärsiä työttömyydestä toisina vuoden aikoina. Kiireellä ajalla voi nainen ansaita 17–18 kr. viikossa tekemällä työtä 17 tuntia vuorokaudessa, mutta hänen täytyy säästäen pidellä lanttejansa, sillä 6 kuukautta vuodessa on hän ilman työtä. Näyttelyssä nähdään m. m. äiti, joka takoo rautarenkaita samalla kun hän hoitaa lapsiansa, jotka noessa ja tomussa ovat pajannurkassa.
Näyttelyn aikana ovat työväenliikkeen johtavat naiset pitäneet esitelmiä sekä yleisölle että työläisnaisille. Väittelyjä on syntynyt ja sanomalehdistö on ryhtynyt käsittelemään työläisnaisten asemaa.
Näyttely tullaan joka vuosi uusimaan ja pian saadaan kodin orjattaretkin harrastamaan aatetta, joka on hankkiva heille valoisammat elämän ehdot.
Kokouksessa keskusteltiin edelleen koulukysymyksestä, jossa hyväksyttiin puolueen ponnet semmoisinaan.
Kansainväliseen sosiaalidemokratiseen naisten kokoukseen Stuttgaartiin, joka pidetään ensi kesänä elokuussa, päätettiin ottaa osaa ja valittiin edustajaksi rva H. Pärssinen ja varalle Ida Aalle.
Seuraava edustajakokous päätettiin pitää 3:men vuoden perästä Lahdessa.
Kokouksen pöytäkirjaa päätettiin painattaa 2,000 kpl.
Lopuksi keskusteltiin ehdokkaista valtiopäiville.
Kokouksen loputtua oli edustajilla yhteinen illanvietto. Ohjelmassa oli soittoa, laulua, runonlausuntoa, soololaulua, voimistelua, useita puheita pidettiin illan kuluessa, joissa lausuttiin useita lämpimiä sanoja jäähyväisiksi.
Piirijako- ja piirin luottamushenkilöiksi hyväksytsyttiin seuraavat:
*
Liian suureksi tuskin voitanee arvostella tällaisten yleisten kokousten merkitystä. Sillä mitä merkitystä olisi kaikilla, vaikka kuinkakin lukuisilla työläisnaisten yhdistyksillä, jos ne kukin paikkakunnallaan eläisivät vaan omaa suljettua elämäänsä — voimattomia mitättömiä pisaroita erämaassa. Vasta kun nämä eri seutujen paikallisyhdistykset liittyvät yhteiseksi liitoksi, joka silloin tällöin panee toimeen yleisiä edustaja kokouksia, joissa eri yhdistysten edustajat saavat yhteisistä asioista päättää ja keskustella, toinen toisensa ajatusmaailmaa laajentaa ja käsityskantaa varmentaa, vasta silloin muodostuu työläisnaisten liike todelliseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi, jonka toiminnasta voi odottaa parannusta nykyisiin epätyydyttäviin sosiaalisiin oloihin.
Viipurin kokous oli todellakin tuollainen yhdistävä ja kehittävä hetki. Sillä niinkuin referaatista olette huomanneet niin monet ja tärkeät olivat ne kysymykset, joita siellä pohdittiin. Ja varmaa on, että kyllä jokaisen edustajan käsitykset keskustelluissa asioissa selvenivät ja mielipiteet varmenivat ja sitä paitsi lähenivät eri paikkakuntien edustajat toisiaan, pohjanmaan naiset tutustuivat etelän tovereihin, idän tyttäret länsi Suomen työläisnaisiin, ja kaikki tunsivat he olevansa yhtä samaa Suomen raataja-armeijaa.
Varmaa on ettei kenenkään yhdistyksen, joka oli edustajan Viipurin kokoukseen lähettänyt tarvinnut sitä katua, sillä niin paljon uusia tietoja, aatteita ja innostusta toi tämä toveri mukanaan yhdistykselle.
Seuraava kirje joka on lähetetty suomen ja ruotsinkielisenä, Helsingin kaupungin postileimalla varustettuna, on niin erinomaisesti kokoonpantu, että en malta olla sitä julkaisematta, koska se on paras akitationikirje, mitä voi keksiä. Kirjeessä käytetään tosin niin rakaa kieltä, että on häpeä sitä painattaa semmoisenaan, mutta koska se samalla näyttää minlaista kieltä n. k. sivistyneet käyttävät puhuessaan palvelijoista, jotka he sanovat kuuluvan perheen jäseniin, niin painatan sen semmoisenaan kuin se on tullut. Huomautan kuitenkin, että ruotsinkielinen teksti on paljon paremmin kokoonpantu kuin suomenkielinen, koska suomea on opittu käyttämään ainoastaan roskakansan kanssa puhuessa.
Mina Sillanpää!
Mikä on teidän tarkoituksenne kaiken hulinanne koko mailman piikaiten kanssa? Tahotte määrätä heidän työaikansa ja palkkansa? Mitä tämä hulina toimittaa kun se kuitenkaan ei voi koskaan luonistua? Jos itte jonku kerran vanhana, köyhänä ja kipiänä, tarvitsette apua koko vuorokausi, sekä yö että päivä, jos olette köyhitten huoneessa, taikka missä hyvänsä, ja tuomonen teiltä narrattu, piika sanoo: »En tarvitse auttaa, minulle olette määrännyt seitsemän työtuntia».
Yksi niin oppimaton, raaka ihminen kun te olette, sais pysyä pois kaikista tämmösistä toimituksista. Jos piikat tahtovat suuria palkkoja, lähettäkä niitä Amerikaan taikka mihinkä hyvänsä, mutta Suomessa se ei luonista pitää laiskoja ja kalliita piikoja. Te tahdotte että niillä pitää olla aikaa antamaan ääniänsä[1*] kokouksissa. Heidän äänensä eivät kelpaa mualle kun piikalauluihin. He eivät ymmärrä enempi kun tekään mitä äänten antaminen on.
Koska yhdellä pialla on huone ja ruoka, ilman mitään talossa, niin hänen pitää yö ja päivä olla valmis auttamaan missä häntä tarvitaan, samalla tavalla kun talon emäntä pitää olla. Kumminkin silloin kun on sairaita talossa, taikka vieraita.
Taikka pitääkö piika aina olla valmis vaan ääniänsä antamaan, Taikka kavaljeritten kynsissä? Kaikki vanhemmat ymmärtäväiset palkolliset sanovat, että se piikaile lyhennetty työaika ainoastaan sytyttää laiskuutta ja järjetöntä elämää, juopumukseen ja huorin tekemiseen, lasten murhaamiseen y. m. Kansa ei ole, enempi ku tekään sivistynyt niin eteenpäin opissa hyvään, jota näkee nyt kaikista tästä vallattomuudesta, varkaudesta, röystämisestä ja turhan veren vuodattamisesta, ja itsestään sekin, kun te hävyttömästi suurella torilla, kun teillä ei ollut parempaa haastamista niin panitte yöastiotten tyhjentämistä huonoksi työksi.[2*] Jonkun kerran koska itse olette kipeänä ja voimattomana niin kyllä teidänkin astianne saa seisoa uloskantamatta.
Minulla on ollut maatalo ja monta palvelijaa. Karjakko sai yöt ja päivät olla liikkeellä läävässä koska lehmä piti poikimaan. Samalla tavalla renki katsoa tammaa, ja ruokkia hevosia kello 4 aamulla ja 10 illalla. Kun on kiire niitulla saivat koko päivän olla liikkeellä. Ei yksikään hiiskunut sanaakaan ja heidän palkkansa olivat pienet, sillä minulla ei ollut varaa antaa suuria. Mutta he ei tietäneet että oli mailmassa se suuri narraaja Mina Sillan, tai Sillinpää[3*] joka on niin tuhma taikka häijy että hän ei ymmärrä mitään.
Varoittakaa itseänne! Kerran tulee teillekin edesvastauksen aika. Katsokaa sitten että omatuntonne edesvastaa kaikkia pahaa kun te olette toimittaneet kaikille niille tuhmille ja sivistämättömille piikaile! Joita ei kukaan enää mielellänsä ota. Kaikki hakevat palkollisia maalta.[4*]
Yksi joka tuntee kaikki tavat ja järjestykset piikaitten kunnassa, on kirjoittanut tätä.
Ajatelkaa perää siittä kun te pidätte puhetta. Te olette yhtä vaarallinen piikaile kun Jean Boldt oli kansalle. On hän vangeudessa siaa teillekin.
Helsingissä pidetyn sosialidemokratisen raittiusväen kokouksen valtuuttama sosialidemokratisen r:väen vaalikomitea esittää Uudenmaan vaalipiirin sosialidemokratisen raittiusväen harkittavaksi seuraavat vaaliohjeet:
Sosialidemokratisen raittiusväen on vaaleissa noudatettava vaalipiirin sosialidemokratisen puolueen hyväksymiä yleisiä ohjeita. Se on tällä kertaa sitäkin mieluisempaa, kun yleisessä puoluekokouksessa Oulussa kieltolain säätäminen on otettu puolueen vaaliohjelmaan, joten kaikki sosialidemokratiset edustajat tulevilla valtiopäivillä tulevat työskentelemään kieltolain hyväksi.
Luonnollisesti kuitenkin sosialidemokratinen raittiusväki antaa vaaleissa etusijan ehdottomasti raittiille, raittiusasian ajamiseen perehtyneille ehdokkaille, jotka muuten täyttävät puolueen ehdokasvaatimukset.
On siis koetettava vaikuttaa siihen suuntaan, että sosialidemokratisen puolueen vaalilistaan saadaan tilaa sellaisille ehdokkaille. — Luotamme siihen, että Helsingin sosialidemokratisen raittiusväen kokouksen lausuma toivomus siinä kohden toteutuu.
Kun siten on luultavaa, että raittiusväkeä varten saadaan erityinen valitsijayhdistys sosialidemokraattisessa vaaliliitossa, on meidän osoitettava myöskin ansainneemme tällaisen valitsijayhdistyksen. Sitä varten on jokaisen raittiusmielisen otettava osaa niihin ehdokasvaaleihin, jotka ennen pitkää on tuleva toimitettaviksi, vaalipiirimme sosialidemokratisen puolueen keskuudessa.
Kuten tunnettu, saavat näihin ehdokasvaaleihin ottaa osaa kaikki 18 vuotta täyttäneet sosialidemokratisen puolueen jäsenet. Jotta raittiusväki voimakkaasti voisi näihin vaaleihin vaikuttaa, on tuiki tarpeellista, että kaikki ne 18 vuotta täyttäneet sosialidemokratisia aatteita kannattavat raittiusmieliset, jotka eivät vielä ole jäsenenä sosialidemokratisissa työväenyhdistyksissä, kiiruusti liittyvät näihin yhdistyksiin.
Koska myöskin näyttää tarpeelliselta, ettei ehdokasvaaleissakaan ääniä suotta hajoiteta, katsoisimme parhaaksi, että raittiusmieliset valitsijat jo nyt sopisivat parista, kolmesta pääehdokkaasta, joita jo ehdokasvaaleissa äänestettäisiin. Näiksi ehdokkaiksi ehdotamme, asiaa monipuolisesti harkittuamme etevimmät raittiusmieliset, sosialidemokratiseen puolueeseen kuuluvat toverit:
Helsingin Sosialidemokratisen raittiusväen Vaalikomitea.
Helsingin rouvat ovat nykyisenä isänmaallisen innostuksen ja ajatusvapauden aikakautena ryhtyneet sensuroimaan palvelijainsa mielipiteitä, kysymällä »puolustatkos sinä työväkeä, jos niin teet, et saa paikkaa».
Luulevatko emännät todellakin tällä sensuroimisellaan voivansa saada palkolliset muuttamaan mielipiteensä, ovatko emännät edes ajatelleet kuinka raakaa tämä heidän menettelynsä on; Palvelija on itse työmiehen lapsi, hänen kaikki omaisensa ja ystävänsä ovat työväkeä ja sitten tehdään hänelle yhtäkkiä kysymys, jos puolustat työväkeä et saa työtä. Jos nyt tyttö on heikkoluontoinen, ujo puolustamaan itseään, niin hän vastaa — en, ja saa paikan. Mutta mikä moraalinen seuraus on tästä. Tyttö huomaa heti, että totuuden puhumisella ei pääse eteenpäin, ja jos vähän valehteleekin ei ole suurta lukua, koska nälkä pakottaa. Mutta, että hänessä samalla syntyisi viha työväkeä kohtaan, toisin sanoen omaa itseään kohtaan, on mahdotonta, päinvastoin pikemmin. Sillä sen palvelija kyllä ymmärtää, että hän on itse työväkeen kuuluva ja heitä lähempänä kuin herrasväkeänsä.
Tämmöisellä menettelyllään eivät emännät palvelijain oikeudentuntoa kehitä, vaan päinvastoin sitä höllentävät. Jos tahdotte, että palvelijat teihin luottavat, niin toimikaa sellaisella tavalla, että se herättää luottamusta työntekijässä. Mutta älkää koskaan pakottako nälkäistä palvelijaa tunnustamaan, että hän vihaisi työväkeä, sillä omaa itseään ei kehittymättöminkään voi vihata.
Palvelija.
Marrask. 1 päivä avataan Köpenhaminassa Palvelijataryhdistyksen perustama Palvelijatarammattikoulu. Varoja ammattikoulua varten on yhdistys kerännyt jo pitemmän aikaa arpajaisilla, listoilla y. m., joten on saatu siksi suuri summa, että on uskallettu alkaa. Aluksi on varattu tilaa 18 palvelijattarelle, ja on kurssin ajateltu kestävän puoli vuotta, kurssi on vapaa. Sisäänpääsyvaatimukset: ikä 18–20 v. ja että on jäsen Palvelijataryhdistyksessa, ja sitoutuu ottamaan palveluspaikan päästyään koulusta. Lisäksi otetaan kouluun ulko-oppilaita, joiden kurssi kestää kaksi kuukautta ja jossa annetaan opetusta hienommassa ruanlaitossa. Yhdistys toivoo, että nämä ulkojäsenet voisivat olla palveluksessa, sekä aamulla että iltasella tehden osan palvelijan töitä, joten voisivat ansaita ainakin ylöspidon; opetusaika on sen vuoksi järjestetty klo 12–6. Ulko-oppilaille maksaa koulu 20 kruunua kuukaudessa. Oppikurssia sisäköille on myöskin ajateltu. Yhdistys on jo kauvan aikaa puuhaillut koulua, ja sitä varten on se kouluttanut muutamia jäseniään, jotta ne kykenevät opettajiksi. Koska periaate näkyy olevan, että koulun pitäisi omilla opetusvoimilla voivan seista.
Toivotamme onnea yritykselle, samaan suuntaan sitä meilläkin yritetään hiljalleen perästä.
M. S.
[1*] Harvennus kirjeen kirjoittajan.
[2*] Lähettäjän sivistyslähteet näkyy olevan Fyrenistä kotoisin.
[3*] Lähettäjän sivistyslähteet näkyy olevan Fyrenistä kotoisin.
[4*] Vahinko vaan, että maalais palkolliset menivät pidemmälle vaatimuksissaan työpäivän rajoituksessa kuin kaupunkilaispalkolliset ovat menneet. Ja tänä vuonna hakee maalaiset palkollisia — kaupungista.
[1] Lehteen painettu sana "illa" on tässä tulkittu ladontavirheeksi. MIA huom.