Kaikkinainen tiede olisi tarpeeton, jos asioiden ulkomuoto löisi yhteen niiden todellisen olemuksen kanssa.
Tieteelliset totuudet tuntuvat aina nurinkurisilta, kun niitä katsoo jokapäiväisen kokemuksen kannalta, joka näkee vain asioiden pettävän pinnan.
Ei voi olla mitään leveää valtatietä tieteeseen. Vain se voi toivoa saavuttavansa sen valoisia korkeuksia, joka ei pelkää kiipeämistä sen jyrkkiä vuoripolkuja myöten.
Karl Marx.
Työtätekevät joukot pyrkivät tietoon koska se on heille välttämätön voittoa varten. Yhdeksän kymmenettäosaa työläisistä ymmärtää, että tiedot ovat heille aseena heidän vapautustaistelussaan, että heidän epäonnistumisensa johtuvat heidän riittämättömästä sivistyksestään...
Kommunistiksi voi tulla vain silloin kun täydentää muistiaan tiedoilla kaikista niistä saavutuksista, mitkä ihmiskunta aikaisemmin on aikaansaanut. Emme tarvitse ulkoläksyjä... sillä kommunismi muuttuu tyhjäksi sanahelinäksi, tyhjäksi kyltiksi, ja kommunistista tulee pelkkä suunsoittaja, ellei hän pysty päässään muokkaamaan kaikki saamansa tiedot. Teidän ei ole vain omaksuttava ne, vaan omaksuttava niin, että voitte suhtautua niihin arvostelevaisesti, jotta voisitte välttää kaikkea roskaa, jota ette tarvitse...
Jos kommunisti saisi päähänsä ruveta kerskailemaan saamistaan valmiista tiedoista eikä suorittaisi vakavinta, vaikeinta, suurta työtä, ei tutkisi tosiasioita, joihin hän on velvollinen suhtautumaan arvostelevaisesti — olisi sellainen kommunisti sangen surullinen ilmiö. Jos minä tajuan, että tiedän vähän, niin pyrin tietämään enemmän, mutta jos joku sanoo, että hän on kommunisti, ja että hänen ei ole tarvis mitään perusteellista tietää, niin hänestä ei koskaan tule mitään kommunistin tapaista...
Meidän on taisteltava porvaristoa vastaan sotavoimilla, mutta vielä enemmän aatteen voimalla... Vanhojen opetusten, vanhojen ulkoläksyjen tilalle on meidän asetettava taito omaksua inhimillisten tietojen koko summan ja omaksua niin, että kommunismi ei ole meille mitään ulkoa opittua, vaan meidän oman ajattelumme tulos ja johtopäätöksenä kaikesta siitä, mikä välttämättömyydellä seuraa aikakautemme tieteestä.
V. I. Lenin.
»Marxismin perusteet» on oppikirja. Kuten jokaista oppikirjaa on tätäkin luettava määrätyssä järjestyksessä.
On alettava sisällysluettelosta. Se antaa yleiskuvan kirjan sisällöstä. Siitä näkee, mitä kirjassa on ja mitä siinä ei ole.
Sen jälkeen voi siirtyä ensimäisen luvun lukemiseen. Se, kuten jokainen seuraavakin luku, alkaa johdannolla, jonka alussa määritellään luvun tehtävää. Tehtävä ilmoittaa, mitä pääkysymyksiä luvussa käsitellään ja miltä näkökulmalta niitä on ennen kaikkea tutkittava. Tehtävä auttaa lukijaa pitämään järjestyksessä luvun monipuolista aineistoa.
Tehtävän jälkeen seuraavat teesit. Teesi on lyhyt väitehnä, joka laajemmin ja täsmällisemmin kuin »tehtävä» esittää sen eri osat ja antaa yhteenvedon koko lukuun kuuluvasta aineistosta. Se antaa mahdollisimman lyhyitä, tarkkoja ja kansantajuisia määritelmiä kaikista lukuun kuuluvista pääkäsitteistä, siinä käsitellyistä opeista ja niiden merkityksestä.
Teeseissä on joukko väitelmiä, jotka vaativat lisäselvittelyä tai lähteiden mainintaa. Niitä saa teesien jälkeen seuraavista muistutuksista. Parasta ensin lukea teesi loppuun ja vasta sen jälkeen katsoa muistutuksia. Niihin viittaavat tähtöset[*] sanojen jälkeen.
Missä esiintyy vieraskielinen sana, voi katsoa sanaluetteloa kirjan lopussa.
Tarkempia tietoja kaikista mainituista henkilöistä löytää kirjan lopussa annetusta nimiluettelosta.
Saatuaan teesien avulla yleiskuvan lukuun kuuluvasta aineistosta, voi siirtyä lähdekirjoituksiin. Alkuperäiseen tekstiin eivät yleensä kuulu kirjoituksien otsikot. Alkuperäinen otsikko tai lähdeviittaus annetaan joka kirjoituksen lopussa. Siitä myös näkee, milloin kirjoitus on kirjoitettu — usein hyvin tärkeä, huomioonotettava seikka!
Joka luvun lopussa on luettelo kirjallisuudesta, jonka avulla voi opintojaan aineessa jatkaa.
Kontrollikysymykset antavat mahdollisuuden kontrolloida, missä määrin tärkeimpiä kysymyksiä on omaksuttu. Suositeltava menettely olisi vastata kontrollikysymyksiin kirjallisesti (omin sanoin, eikä kopioimalla teesejä!) ja antaa vastaukset opinto-ohjaajan tarkastettavaksi.
Ei ole siirryttävä seuraavaan lukuun, ennenkuin edellinen on kerrattu ja omaksuttu.
Paras opintotapa on kollektiivinen. Opintoryhmässä saavuttaa aina paljon suurempia tuloksia kuin yksilöllisen lukemisen kautta.
Kaikki luettu on sovellutettava päivän polttaviin luokkataistelukysymyksiin. Teoria, jota ei voi yhdistää käytännön kysymyksiin, on hyödytön.
Johdannon suhteesta lähdekirjoituksiin on vielä sanottava seuraavaa: Lähdekirjoituksia ei ole pidettävä vain lisänä tai esimerkkeinä johdantoa varten, vaan lukujen pääosana, joitten lukemiseen ja ymmärtämiseen johdanto vain valmistaa lukijaa. Milloin lähdekirjoituksissa esiintyy erilaisia mielipiteitä tai kannanvivahduksia samasta asiasta, on teesien tehtävä määritellä, miten tämä riitakysymys on ratkaistava. Kirja kokonaisuudessaan ei ole mikään kannaton kokoelma kirjoituksia, vaan kaikissa osissaan johdonmukainen, »ortodoxinen» esitys marxismin pääopeista.
Tekijä.