Te näette nyt, että, jos 1789 vuoden vallankumous oli kolmannen säädyn oma, niin tällä kertaa neljäs sääty, joka v. 1789 vielä oli kätketty kolmannen säädyn poimuihin ja näkyi siihen uponneen, tahtoi kohottaa periaatteensa yhteiskunnassa vallitsevaksi ja sillä tunkea kaikkien sen laitosten läpi.
Mutta neljännen säädyn hallituksen suhteen on nyt se suunnattoman suuri ero, että neljäs sääty on viimeinen, yhteiskunnan perinnötön sääty, joka ei esitä mitään oikeudellista eikä todellista ehtoa, ei aatelisarvoa eikä maanomistusta eikä pääomaa, jota voisi muodostaa uudeksi etuoikeudeksi ja panna käytäntöön yhteiskunnan kaikkien laitosten läpi.
Työmiehiä me olemme kaikki, jos meillä vaan on tahtoa jollain tavalla olla hyödyllisenä inhimilliselle yhteiskunnalle.
Tämä neljäs sääty, jonka sydämmensopukassa ei enää ole mitään uuden etuoikeuden ituakaan, on juuri sen takia samanvertainen kuin koko ihmiskunta. Sen asia on sen takia todellisuudessa yhteisen ihmiskunnan asia, sen vapaus on itse ihmiskunnan vapaus, sen hallitus kaikkien hallitus.
— Ferdinand Lassalle: Työväen ohjelma (1862)