Niin mielenkiintoista kuin olisikin, kävisi kuitenkin kovin pitkäksi kaikessa laajuudessaan selostaa sitä taktiikkaa, mitä ryhmän johtavat ainekset eri kysymysten käsittelyssä harjoittivat, johtaen maalaisedustajia auktoriteetillaan mielensä mukaan. Mutta ennen kuin katsauksemme ryhmän sisäiseen työkuntoon ja menettelytapoihin päätämme, kajoamme vielä erääseen kysymykseen, joka mielestämme ansaitsee huomiota. Se koskee kunnallisvaalien toimittamista uusien kunnallislakien mukaan.
Kuten tunnettua, oli eduskunta heinäkuun 14. päivänä vuonna 1917 hyväksynyt uudet kunnallislait, mutta kun niitä ei oltu toimitettu vahvistettavaksi väliaikaiselle hallitukselle, eikä porvaristo puolestansa pitänyt pätevänä sitä vahvistusta, minkä niille antoi »Mannerin eduskunta» syyskuun viimeisenä päivänä pitämässään istunnossa, koska siellä oli vain sosialidemokraattinen ryhmä läsnä, niin oli välttämätöntä saada niille vahvistus vaalien jälkeen kokoontuvalta eduskunnalta. Se olisi kyllä voitu sopimuksella maalaisliittolaisten kanssa saada jo hyvissä ajoin, mutta ryhmän kieltäytyminen parlamenttarisesta yhteistoiminnasta sekä alituinen vetoaminen siihen, että valtalaki jo muka on voimassa, aiheutti sen, että valtakiista jatkui myöhemmälle ja eduskunta vasta marraskuun 16. päivänä vahvisti kysymyksessä olevat lait. Se tapahtui kuitenkin niin myöhään, että oli mahdoton toimittaa vaaliluetteloja niin nopeasti, että vaalit olisi voitu toimeenpanna joulukuulla, kuten laki sisälsi. Toiselta puolen yleinen tilanne maassa oli siksi kiihtynyt, että jokainen viivytys tiesi suuria vaaroja ja sen vuoksi olisi täytynyt vaalit saada mahdollisimman pian toimitettua.
Hallitus tässä suhteessa tekikin, sikäli kuin allekirjoittanut ymmärtää, voitavansa. Eduskunnalle jättämässään esityksessä ehdotti se, että kun vaaliluetteloja ei ennätetä valmistaa vuoden 1917 vaalien toimittamista varten, eikä vaalien toimittamisesta vanhojen kunnallisasetuksien mukaan saattaisi olla kysymystäkään, koska eduskunta oli jo laatinut sekä vahvistanut uudet kunnallislait ja hallitus ne jo julkaissut, niin olisi vaalit nyt ensi kerralla toimitettava niiden vaaliluettelojen perusteella, joita käytettiin viime eduskuntavaaleissa.
Ehdotus oli sellainen, että sen kautta asia olisi tullut autetuksi. Tosin sen mukaan äänioikeutta eivät tuossa äänestyksessä olisi vielä saaneet käyttää 20-vuotiset, vaan ainoastaan valtiollisesti äänioikeutetut, mutta se ei olisi ollut kovinkaan suuri tappio siihen etuun verrattuna, mikä olisi johtunut siitä, että joukoille olisi suotu tilaisuus päästä kunnallistoimintaan käsiksi osoittaakseen siinä mihin pystyvät. Varmaa olisi ollut, että jos hallituksen ehdotuksen mukaan äänestys olisi toimitettu, olisi työväki useissa kunnissa saavuttanut enemmistön, toisissa melkein puolet valtuusmiespaikoista, kun taas useimmissa joutunut siksi vaikutusvaltaiseen vähemmistöön että ilman työväen myötävaikutusta ja suostumusta, ei yhtään huomattavampaa ja laajakantoisempaa päätöstä olisi saatu aikaan. Työväestölle olisi silläkin tavalla aivan äkkiä avautunut suuremmoinen toiminta-ala, johon sillä tuskin olisi riittänyt tarpeeksi pystyviä voimiakaan, joita ei vielä ollut juuri lainkaan kouliintunut kunnalliselämää varten. Kun samoihin aikoihin oli mieliala niin kiihkeä, että m. m. Helsingin työväki uhkasi hajoittaa valtuuston ja ottaa kunnallisvallan omiin käsiinsä, niin sellaiset arveluttavat ja työväenliikkeelle vaaralliset suunnitelmat olisivat menettäneet kaiken kärkensä, jos työläiset olisivat päässeet laillisella tavalla määräämään osaltaan kunnallisasiain hoidosta ja kunnallispolitiikan suunnasta.
Mutta niin ei, valitettavasti, käynyt. Eikä syy suinkaan ollut hallituksen enempää kuin eduskunnan porvarillisen enemmistön, vaan suorastaan eduskuntaryhmän. Valmistava valiokunta, jossa tämän kirjoittaja ehdotti, että asetuttaisiin hallituksen ehdotuksen kannalle, jotta mahdollisimman pian päästäisiin vaaleihin ja siten joukkojen kiihtynyt mieliala ja toimintahalu saataisiin suunnattua käytännöllisen politiikan alalle kumouksellisista haaveista, tappoi tämän ehdotuksen ja esitti sen sijaan, että hallituksen ehdotus hyljätään ja vaaditaan vaalien toimittamista sellaisten luettelojen mukaan, joita uudet kunnallislait edellyttävät.
Ryhmä tietysti yhtyi valmistavan valiokunnan ehdotukseen, koska se oli tarpeeksi jyrkkä ja teki hyvän vaikutuksen ulospäin, kun sen sijaan hallituksen ehdotuksen kannalle asettuminen olisi tiennyt sovittelupolitiikkaa, joka olisi ollut omansa hillitsemään kumouksellisten intoa. Vieläpä sellaisetkin ryhmän vakavamieliset ja arvossa pidetyt jäsenet, jotka aikaisemmin olivat lausuneet yksityisesti epäilyksensä siitä, tokko työväki pystyy riittämättömine ja kouliintumattomine voimineen kunnollisesti hallitsemaan sitä asemaa ja hoitamaan niitä suuria ja vastuunalaisia tehtäviä, joita sille kunnalliselämän alalla aivan äkkiä avaantuu, nyt esiintyivät hallituksen esityksen jyrkkinä vastustajina, vaikka asiallisesti sen hyväksyminen olisi tiennyt työväelle suurta moraalista ja käytännöllistä voittoa. Ainoa tappiopuolelle merkittävä seikka — jos semmoisesta lainkaan saattaa puhua tässä yhteydessä, olisi ollut se, että työväki ei olisi saanut eräissä paikoin niin ylivoimaista asemaa edustajamääräänsä nähden kuin se ehkä olisi saanut, jos 24 vuotta nuoremmat ikäluokat olisivat voineet ottaa osaa vaaleihin. Mutta siitähän ei oikeastaan olisi ollut mitään vahinkoa, sillä paljon turvallisempaa olisi ollut ottaa kunnallisen toiminnan alalla ensiaskeleita hieman pienemmällä edustajamäärällä ja saada sen kautta kokemusta — sikäli kuin sitä yhden vuoden aikana olisi voinut saavuttaa ja seuraavana vuonna sitten, kun vaalit olisi toimitettu uusien vaalilakien mukaan, valtuustoihin olisi voitu viedä täysilukuinen määrä työväen miehiä.
Tässäkin tapauksessa siis jätettiin huomioonottamatta se etu, joka eduskunnallista tietä olisi saavutettu, jos olisi suostuttu ensimäisenä vuonna toimittamaan vaalit hallituksen ehdottamalla tavalla. Se vastustuskanta, minkä ryhmä tässäkin asiassa otti, vaikutti sen, että vaalit, joita kipeästi olisi kaivattu, lykkääntyivät aivan epämääräisesti. Siitä seurauksena taas oli, että joukkojen kiihtymys sai uutta vauhtia, varsinkin kun demagogian oli helppo osoittaa, ettei sieltä eduskunnasta tule mitään hyvää, vaan porvariston jarrutuksen vuoksi menetetään nekin voitot, joita työväki eduskunnallista tietä edellisenä kesänä oli saavuttanut.