Samanlainen hutiloiva ja ylimielinen menettely jatkui muissakin asioissa. Tärkeitten raha-asiain käsittely muodostui sellaiseksi, ettei ryhmä niissä suinkaan esiintynyt edukseen. On myönnettävä, että verojen kielto-oikeus, meillä kuten muuallakin, muodostaa yhden tärkeimmistä eduskunnan oikeuksien ja vallan tunnusmerkeistä. Sen avulla voi se tehokkaalla tavalla vaikuttaa ei ainoastaan hallituksen politiikkaan, vaan koko maan elämään. Mutta samalla kun eduskunnan budgettioikeus on yksi sen tärkeimpiä, samalla on myöskin muistettava, että siihen oikeuteen kuuluvaa valtaa on käytettävä syvän harkinnan jälkeen ja vain harvoissa tärkeissä tapauksissa. Muuten mainittu ase menettää tehokkuutensa. Mutta tätä seikkaa ei käsittänyt eduskuntaryhmä. Kun ryhmä itse taitamattoman menettelynsä vuoksi oli ajanut karille valtalain, niin ryhtyi se kiristämään sille hyväksymistä porvariston taholta verojen kieltämisellä. Tässä tarkoituksessa turvauduttiin valtiopäiväjärjestyksen määräenemmistöpykäliin, vaikka niitä oli vaadittu poistettavaksi valtiopäiväjärjestyksestä ja painostettu sellaista vaatimusta vaaliohjelmassakin.
Näistä verojutuista ansaitsee ensisijassa tulla mainituksi pääoma- ja kuponkisuostunta. Eduskunnan istunnossa joulukuun 17. päivänä oli se kolmannessa lukemisessa käsiteltävänä. Tällöin ilmoitettiin ryhmämme taholta, että suostunta hyljätään, jollei suostuta siihen, että se ratkaistaisiin sitten kun on saatu tietää mihin hallitus tulee varoja tarvitsemaan. Kun eduskunnan enemmistö ei suostunut mainittuun lykkäyspyyntöön, äänestettiin lakia vastaan, jolloin se tuli hyljätyksi syystä, ettei saanut 2/3 äänten enemmistöä. Saman kuun 18. päivänä kävi leimasuostunnalle samalla tavalla. Sen hylkäämistä perusteltiin samoilla syillä. Vieläpä valtiovarainvaliokunnan meikäläiset jäsenet vakuuttivat, ettei ole tietoa mihin varoja tultaisiin käyttämään ja sen vuoksi suostuntaa ei voida hyväksyä. Ettei tämä seikka ollut verojen hylkäämisen syynä, vaan puhtaasti taktillinen peli, kävi selville siitä, että asiallisesti oli jo selvitetty mihin suostuntoja tultaisiin tarvitsemaan. Kun leimaveroa käsiteltiin täysi-istunnossa, oli silloin mietintö kansanvalistusmäärärahoiksi jo jaettu eduskunnalle, kulkulaitosbudgetti loppuun käsitelty valiokunnassa ja yleinen tulo- ja menoarvio käyty valiokunnassa läpi ensimäisessä lukemisessa, jolloin hallituksen esityksiin ei oltu tehty muuta kuin mitättömiä muutoksia. Valtiovarainvaliokunnan jäsenillä, jotka eduskunnassa vakuuttivat, ettei suostuntoja voida hyväksyä, koska muka ei ole tietoa, mihin varoja tarvitaan, oli jo täysin selvillä valtion kaikki rahatarpeet. Mutta ryhmän muutamien jäsenten taktillinen temppuilu sai määrätä, että ne kiellettiin tuolla keksityllä tekosyyllä. Että se oli tekosyy, käy selville siitäkin, ettei sitä vaatimusta sovellettu suurten tulojen verolakiin, joka samojen »taktikkojen» ehdotuksesta aivan samaan aikaan eduskunnassa hyväksyttiin ilman, että oli sen paremmin selvitetty valtion rahatarpeet. Jos verojen kieltäminen vakavalta kannalta olisi ollut kysymyksessä, niin ennen kaikkea sitten olisi pitänyt hyljätä suurten tulojen vero, jonka kautta hallitus olisi saanut 85 miljoonaa markkaa varoja, kun sitävastoin noiden hyljättyjen verolajien yhteissumma teki vain 11.5 miljoonaa markkaa, josta leiman osalle tuli 4 miljoonaa ja pääoma- ja kuponkisuostunnan osalle 7.5 miljoonaa markkaa. Missä määrin varsinainen taktillinen temppuilu oli syynä esim. pääoma- ja kuponkisuostunnan kieltämiseen, käynee selville jo siitä, että myöhään yöllä samana iltana kun suostuntamietintö eduskunnassa hyljättiin, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja tohtori Gylling, joka itse esitti lakien hylkäämistä, kutsui valiokunnan kiireellisesti koolle ja esitti siellä uuden aloitteen samaksi lakiehdotukseksi! Hänen uusi ehdotuksensa oli kaikin puolin samanlainen kuin hyljätty laki, mutta sillä eroituksella, että veroasteikko oli korotettu 5 prosentista 5 ½ prosenttiin. Puheenjohtaja esittäessään asiasta uutta alotetta, ei suinkaan maininnut perusteiksi, että olisi jo saatu selvyys tai edes takeita siitä, mihin varoja tullaan käyttämään, mikä olisikin ollut mahdotonta, sillä tulo- ja menoarvio hyväksyttiin lopullisesti vasta joulukuun viime päivinä. Valiokunnan puheenjohtajan menettely, jota ei millään asiallisilla syillä voinut puolustaa, oli sitä valitettavampaa, ettei hän ollut neuvotellut asiasta edes valiokuntaryhmätoveriensa kanssa. Siitä seurauksena oli, että hänen ehdotuksensa tuli valiokunnalle täydellisenä yllätyksenä, eikä se mitenkään ollut sopusoinnussa hänen äskeisen esintymisensä kanssa eduskunnan täysi-istunnossa. Valiokunnan jäsenistä Huttunen kieltäytyi ottamasta osaa koko asian käsittelyyn. Samoin tekivät porvarillisetkin jäsenet. Tästä oli seurauksena, että puheenjohtaja jälellä olevien valiokunnan meikäläisten jäsenten kanssa (siis valiokunnan vähemmistöjäsenillä) sai hyväksytyksi ehdotuksensa uudesta alotteesta.
Ei ainoastaan valiokunnassa, vaan eduskunnassakin nolasi ryhmä täydellisesti itsensä tällä menettelyllä, jolle täytyi hakea kovin läpinäkyviä perusteita. Valistuneemmat ainekset, sekä puolueessa että sen ulkopuolella, lienevät tosin käsittäneet menettelyn todelliset vaikuttimet, mutta suurempiin joukkoihin, jotka vain pinnallisesti seuraavat tapausten kulkua ja joille ei ole tunnettua »kulissien» takainen politiikka, lienee menettely tehnyt tarkoitetun vaikutuksen. »Jyrkät» saavuttivat sillä jälleen yhden voitoistaan. Saattoivat osoittaa kansalle, että porvarilliset tahtovat hallitukselleen varoja »hämäriin tarkoituksiin», joitten laatua eivät tahdo paljastaa, koskeivät sallineet lakien käsittelyn lykkäämistä siksi kunnes valtion todelliset tarpeet olisi saatu selville, mutta että ryhmä »tarmokkaalla» esiintymisellään tälläkin kertaa teki tuollaiset yritykset tyhjäksi.
Samanlaista peliä, jota »jyrkät» harjoittivat näissä verosuostunnoissa, aiottiin jatkaa edelleenkin raha-asioissa, vaikkakin huonolla menestyksellä, sillä ryhmän maltillisempi osa ryhtyi nyt tarmokkaammin sellaista politiikkaa vastustamaan. Näin tapahtui ensi kerran tammikuun alussa. Silloin oli käsiteltävänä hallituksen pyyntö saada 25 miljoonan markan tilapäislaina, joka tarvittiin erinäisiin välttämättömiin menoihin, kuten elintarvehankintaan, korkojen kuoletuksiin ja palkkauksiin. Valtiovarainvaliokunnassa oli ryhmän hiljaisella suostumuksella laadittu lainaa puolustava mietintö, jota sosialistisetkin valiokunnan jäsenet kannattivat. Mietintö oli yksimielinen. Mutta ennen kuin asia tuli esille eduskunnassa, teetättivät kumoukselliset ryhmässä sellaisen päätöksen, että mainittu laina on hyljättävä. Kun asia tuli eduskunnassa esille, julisti ryhmän edustaja reippaasti, että ryhmä tulee äänestämään lainaa vastaan, koska muka ei ole selvillä, tuleeko hallitus käyttämään lainaa »lahtarien» asestamiseen vai muihin tarkoituksiin. Nyt alkoi johtomiesten seikkailupolitiikka käydä ryhmän sokeimmillekin jäsenille selville. Alettiin arvella, tokko sellaisesta menettelystä tulee olemaan työväestölle hyödyllisiä seurauksia. Alkoi jo arveluttaa lainan kieltäminen, varsinkin kun porvarillisen sanomalehdistön taholla oli tehty viittauksia siihen suuntaan, että eduskunta tultaisiin ehkä hajoittamaan, jollei lainaa myönnettäisi. Kun eduskunta otti pienen loma-ajan, vaativat maltilliset kutsuttavaksi ryhmän koolle, jossa ehdottivat ennen tehdyn päätöksen purkamista ja lainan myöntämistä. Tämä tulikin, tosin pienellä äänten enemmistöllä, ryhmän päätökseksi ja seurauksena oli, että hallitus sai varat.
Päätös synnytti ryhmän siinä osassa, joka silläkin kertaa olisi jatkanut, seurauksista välittämättä, seikkailupolitiikkaansa, nurjaa mieltä. Mikäli saatiin tietää, lienevät »kumoukselliset» suunnitelleet jo ryhmän hajottamista ja uuden »vasemmistolaisten» ryhmän muodostamista kumouksellisella ohjelmalla. Että tätä »kumoukselliset» tavoittelivat, kävi hyvin selville jo siitä, että asiasta vaadittiin mainitussa kokouksessa toimitettavaksi nimenhuutoäänestys, jotta sen kautta olisi saatu jokaisen kanta tarkoin selville. Hajoitushomma raukesi sillä kertaa kuitenkin sikseen. Syynä siihen oli se, että sellaiset miehet kuin Valpas ja Tokoi olivat äänestäneet maltillisten mukana, joita ilman taas »kumoukselliset» eivät tahtoneet mennä uutta ryhmää muodostamaan.