Evert Huttunen

Sosialidemokraattinen puoluejohto ja kansalaissota

1918


Pääkaupunkilainen terrori.

Mutta jos jo yleinen tilanne maassa oli levoton, niin sitä pahensi pääkaupungista käsin harjoitettu painostus. Puoluetoimikunta ja keskusjärjestöt olivat helsinkiläisten terroriseeraamia. Helsingin sos.-dem. kunnallisjärjestön painostus asiain kulussa yleensä oli sangen voimakas. Jopa pyrki mainittu kunnallisjärjestö aika ajoin sanelemaan puoluekokoustenkin päätöksiä. Tärkeimmissä kuten esim. menettelytapakysymyksissä — esiintyi H:gin kunnallisjärjestö erikoisilla päätöslauselmaehdotuksillaan, joita ajettiin suurella voimalla ja väellä puolue kokouksien päätöksiksi. Kuri oli tavallisesti niin ankara, että nekin Uudenmaan vaalipiirin edustajista, jotka olisivat olleet toisella kannalla — kuten esim. kysymyksessä »Työmiehen» ottamisesta puolueen pää-äänenkannattajaksi, pakoitettiin vaikenemaan ja seuraamaan tahdottomasti niiden mukana, joille muutamien auktoriteettien — useinkin itsekkäistä personallisista vaikuttimista aiheutunut kanta oli kaikki kaikessa. Tämä nurkkapolitiikka meni usein niin pitkälle, että takateitä koetettiin maaseutujärjestötkin saada kannattamaan pääkaupunkilaisten pyrkimyksiä. Kuvaavana siitä tavasta, miten Helsingistä käsin muokattiin puolueen yleistä mielipidettä, mainittakoon vain esimerkkinä, että kun viime vuoden lopulla muutamat henkilöt puoluejohdossa ja eduskuntaryhmässä koettivat tavoittelemaansa diktatuuria saada »laillisella» tavalla muodostetuksi, ajoivat he itsepäisesti — vastoin eduskuntaryhmän kantaa ja ilman, että puoluekokouskaan oli asiasta mitään päättänyt, vaatimusta »Mannerin eduskunnan» koolle kutsumisesta, jonka turvissa eduskunnan vähemmistö olisi voinut tehdä melkeinpä mitä tahansa. Kun samaan aikaan eduskunta oli koolla ja toiseltapuolen pelättiin omin päin ryhtyä sellaiseen seikkailuun, jota Mannerin eduskunnan koolle kutsuminen olisi tiennyt, haettiin yritykselle joukkojen kannatusta sillä tavoin, että puoluesihteerin toimesta vartavasten »tilattiin» maaseutujärjestöistä sellaisia päätöksiä, joilla »Mannerin eduskuntaa» vaadittiin koolle. Sellainen tilaus oli tehty m.m. Viipurin kaupungin kunnallisjärjestölle, jossa ei tuolla suunnitelmalla ollut juuri lainkaan kannatusta. Ainakaan aikaisemmin ei siitä kuulunut minkäänlaisia ääniä, mutta niin pian kuin tilaus oli tehty puoluetoimikunnasta, hyväksyi järjestö sen sekä lähetti päätöksestään sähkösanoman eduskunnan puhemiehelle. Päätös saattoi syntyä mainitussa järjestössä vain sen vuoksi, ettei yhtään vaalipiirin edustajaa ollut kokouksessa selostamassa asian toista puolta ja kokouksessa ollut vaalipiirisihteeri — uskollisena puoluekurille ja johdon määräyksille, ajoi päätökseksi kysymyksessä olevan vaatimuksen. Kun samanlaisia vaatimuksia saapui eduskunnan puhemiehelle samaan aikaan useimmista järjestöistä, todistaa se vain, miten laajalti ja miten hyvin diktatuuria tavoittelevat olivat järjestäneet agitatsioninsa.