1 §. MITÄ ON OHJELMA? Jokainen puolue tavottelee määrättyä päämäärää. Olipa se sitten tilanherrojen taikka kapitalistien puolue, taikka työläisten eli talonpoikien puolue, — sama juttu. Kullakin puolueella tule olla omat päämääränsä, muutenhan se ei ole puolue. Jos se on tilanherrojen etuja valvova puolue, niin se tulee tavoitelemaan tilanherrojen päämääriä: mitenkä saisi pidätettyä maat hallussaan, kuinka saisi talonpojat kahlehdittua kuonokopalla, mitenkä saisi myydyksi tilojensa viljan kalliimmalla hinnalla sekä palkattua halvemmalla työntekijöitä taikka vuokrattua maansa kalliimmasta vuokrasta. Jos se on tehdaskapitalistien puolue, sillä on myöskin omat päämääränsä hankkia halpaa työvoimaa, hillitä tehdastyöläisiä, hakea ostajia, joille saisi myydyksi tavaransa kalliimmalla hinnalla, hankkia enemmän voittoa, jota varten työläisiä pakotetaan työskentelemään kauvemman aikaa, mutta etupäässä on hoidettava asioita siten, ettei työläisillä voisi olla ajatustakaan uudesta järjestyksestä; ajatelkoot työläiset, että työnantajia on ollut aina ja tulee aina olemaan. Sellaiset ovat tehtailijain päämäärät. Itsestään selvää on, että työläisillä ja talonpojilla ovat aivan toiset päämäärät, sen vuoksi, että heidän etunsa vaatimukset ovat aivan toisenlaiset. Venäläinen sananparsi sanoo: »Mikä on venäläiselle terveellistä, se on saksalaiselle kuolettavaa.» Itse asiassa olisi oikeampaa sanoa: »Mikä on työläiselle terveellistä, se on tilanherralle ja kapitalistille kuolettavaa.» Työläisellä ovat siis eri tehtävät, kapitalisteilla toiset ja tilanherroilla kolmannet. Mutta eivät kaikki tilanherrat vaivaa päätään ajattelemalla mitenkä saisi paraiten kynittyä työntekijäänsä: jotkut heistä juovat ja mässäävät eivätkä välitä edes pehtoriensa toimintaselostuksista. Samantapaista tapahtuu talonpoikain ja työläisten keskuudessa. Löytyy sellaisia, jotka puhelevat: »Kyllähän me jotenkuten toimeen tulemme, mitäpä muusta huolimme; niin kuin ovat esi-isämme eläneet ammoisista ajoista alkaen, niin mekin tulemme elämään.» Nämä ihmiset eivät syvenny mihinkään, eivätkä tajua edes omien etujensa vaatimuksia. Päinvastoin taas ne, jotka ajattelevat miten saisivat etunsa valvottua, järjestyvät puolueeksi. Puolueeseen ei siis liity luokka kokonaisuudessaan, vaan sen kaikkein parhain, kaikkein tarmokkain osa; se johtaa mukanaan muut. Työväen puolueeseen (kommunistien-bolshevikkien puolueeseen) liittyvät parhaimmat työläiset ja köyhät talonpojat; tilanherrojen ja kapitalistien puolueeseen (»kadettien», »kansan vapauden puolueeseen») — kaikkein tarmokkaimmat tilanherrat, kapitalistit ja heidän palvelijansa: asianajajat, professorit, upseerit ja kenraalit j. n. e. Kukin puolue siis niinollen edustaa luokkansa tietoisinta ainesta. Siitä syystä puolueeseen liittynyt tilanherra taikka kapitalisti tulee menestyksellisemmin taistelemaan talonpoikaa ja työläistä vastaan kuin järjestymätön. Aivan samoin puolueeseen kuuluva työläinen tulee menestyksellisemmin taistelemaan tilanherraa ja kapitalistia vastaan, kuin puolueeseen kuulumaton: sen vuoksi, että hän on tarkoin harkinnut työväenluokan päämäärän ja edut, tietää kuinka siihen on pyrittävä ja mikä on kaikkein lyhin tie.
Kaikki ne päämäärät, joihin puolue pyrkii luokkansa etuja valvoen, muodostavat puolueen ohjelman. Ohjelmaan on siis kirjoitettu mitä kohti on määrätyn luokan pyrittävä. Kommunistisen puolueen ohjelmassa on lausuttu mitä työläisten ja talonpoikaisköyhälistön on tavoteltava. Ohjelma on kaikista tärkeintä kullakin puolueella. Ohjelman mukaan voidaan aina saada selville kenen etuja se puolue valvoo.
2 §. MINKÄLAINEN OLI ENTINEN OHJELMAMME? Nykyinen ohjelmamme hyväksyttiin puolueen 8:ssa edustajakokouksessa maaliskuun lopulla v. 1919. Siihen mennessä ei meillä ollut tarkkaa, paperille kirjoitettua ohjelmaa. Oli ainoastaan vanha ohjelma, joka oli laadittu puolueen 2:ssa edustajakokouksessa v. 1903. Kun tätä vanhaa ohjelmaa laadittiin, muodostivat bolshevikit ja menshevikit yhden puolueen ja oli heillä yhteinen ohjelma. Työväenluokka oli juuri alkanut järjestäytymään. Tehtaita oli silloin verrattomasti vähemmän. Silloin käytiin vielä väittelyä siitä, tuleeko meillä työväenluokka lisääntymään. »Narodnikit» (nykyisten sosialivallankumouksellisten isät) todistelevat, ettei työväenluokan ole suotu Venäjällä kehittyä, etteivät tehtaat tule meillä kehittymään. Marxilaiset[1] — sosialidemokraatit (sekä tulevat bolshevikit että tulevat menshevikit) — päinvastoin otaksuivat, että Venäjällä, kuten muissakin maissa, työväenluokka tulee kasvamaan ja muodostaa tärkeimmän vallankumouksellisen voiman. Kulunut aika on osoittanut narodnikkien mielipiteet vääriksi ja sosialidemokraattien mielipiteet oikeiksi. Mutta silloin kun sosialidemokraatit laativat 2:ssa puoluekokouksessa ohjelmansa (sen laatimiseen ottivat osaa sekä Lenin että Plehanov), silloin olivat työväenluokan voimat kuitenkin sangen heikot. Tämän vuoksi ei silloin kukaan ajatellut voitavan välittömästi ryhtyä kukistamaan porvaristoa. Silloin olisi ollut mainiota nujertaa niskat tsarismilta, saada yhdistymisvapaus työläisille ja talonpojille muitten rinnalla; toteuttaa kahdeksantunnin työpäivä ja hieman kiristää tilanherroja. Se, että työväen valta toteutettaisiin pitkäksi aikaa, että viipymättä otettaisiin porvaristolta tehtaat pois, se ei silloin pälkähtänyt kenenkään mieleen. Sellainen oli meidän vanha, v. 1903 ohjelmamme.
3 §. MINKÄ VUOKSI OLI TARPEEN SIIRTYÄ UUDEN OHJELMAN KANNALLE? Siitä lähtien v. 1917 vallankumoukseen saakka on kulunut runsaasti aikaa ja olosuhteet ovat tuntuvasti muuttuneet. Venäjällä on sinä aikana suurteollisuus harpannut suuren askeleen eteenpäin ja sen ohella on työväenluokkakin kasvanut. Jo v. 1905 vallankumouksessa se osoitti olevansa mahtava voima. Mutta toisen vallankumouksen lähetessä (v. 1917) oli selvää, että vallankumous voittaa vasta silloin kun työväenluokka pääsee voitolle. Ja työväenluokka ei voinut enään tyytyä siihen, mihin se olisi tyytynyt v. 1905. Nyt se oli siinä määrin varttunut, että sen kiertämättömästi täytyi vaatia tehtaitten valtaamista, työväen valtaa, kapitalistiluokan hillitsemistä. Ensimäisen ohjelman laatimisesta lähtien olivat siis sisäiset suhteet Venäjällä perinpohjin muuttuneet. Mutta — mikä on vieläkin tärkeämpää — aivan samoin olivat muuttuneet myöskin ulkonaiset suhteet. V. 1905 kaikkialla Europassa vallitsi rauha ja hiljaisuus. V. 1917 täytyi jokaisen tajuavan ihmisen havaita, että maailmansodan pohjalla lähenee yleismaailmallinen vallankumous. V. 1905 Venäjän vallankumouksen jälkeen seurasi vain vähäinen Itävallan työläisten liikehtiminen sekä vallankumous takapajulla olevissa Idän maissa: Persiassa, Turkissa, Kiinassa. V. 1917 Venäjän vallankumousta seurasivat vallankumoukset ei ainoastaan Idässä, mutta myöskin Lännessä, jossa työväenluokka esiintyi tunnuslauseenaan pääoman kukistaminen. Siis sekä sisäiset että ulkonaiset olosuhteet ovat nyt toisenlaiset kuin v. 1903. Ja olisi naurettavaa, jos työväenluokan puolueella olisi yksi ja sama ohjelma sekä v. 1903 että v. 1917–1919 varten, samaan aikaan kun olosuhteet ovat täydelleen muuttuneet. Kun menshevikit moittivat meitä siitä, että me olemme »kieltäytyneet» vanhasta ohjelmastamme ja siis kieltäytyneet Marxin opista, me vastaamme siihen: Marxin oppiin sisältyy se, ettei ohjelmaa luoda päästä, vaan elämästä. Jos elämä on tuntuvasti muuttunut, niin ei ohjelmakaan saata pysyä ennallaan. Talvella ihminen tarvitsee turkkia. Kesällä voi turkkia käyttää vain mieletön. Samoin on politiikan laita. Marx juuri opetti aina tarkkaamaan elämän ehtoja ja toimimaan vastaavasti. Tästä ei suinkaan seuraa, että meidän on muutettava mielipidettämme, niin kuin rouvat vaihtavat hansikkaitaan. Työväenluokan kaikkein tärkeimpänä päämääränä on kommunistisen järjestelmän toteuttaminen. Ja tämä päämäärä on sen muuttumaton päämäärä. Mutta itsestään selvää on, että riippuen siitä kuinka kaukana se on tästä päämäärästään, sillä tulevat olemaan erilaisia myöskin ne vaatimukset, joita se esittää. Itsevaltiuden vallitessa työväenluokka oli työnnetty maan alle, sen puoluetta vainottiin rikollisten puolueen tavoin. Nyt on työväenluokka vallassa ja sen puolue on — hallitseva puolue. Ainoastaan täysin päätön ihminen saattaa pysytellä saman ohjelman kannalla vuotta 1903 ja nykypäiviä varten.
Venäjän sisäisten elinehtojen muuttuminen ja koko kansainvälisen tilanteen muuttuminen siis aiheuttivat ohjelmamme muuttamisen välttämättömyyden.
4 §. OHJELMAMME MERKITYS. Uusi, Moskovan ohjelmamme on ensimäinen jo pitkän aikaa vallassa olevan työväenluokan puolueen ohjelma. Siitä syystä oli puolueellemme tarpeen ottaa varteen kaikki se kokemus, jota työväenluokalle oli kertynyt uuden elämän hallitsemis- ja luomistoiminnassa. Tämä on tärkeätä ei ainoastaan meille, Venäjän työväenluokalle ja maalaisköyhälistölle, mutta myöskin ulkomaisille tovereille. Sillä meidän menestymisestämme ja tappioistamme, erehdyksistämme ja virheistämme emme ainoastaan opi me yksin, vaan myöskin koko kansainvälinen proletariaatti. Sen vuoksi meillä on ohjelmassa ei ainoastaan se, mitä puolue tahtoo toteuttaa, mutta myöskin se, mitä se on jo osittain toteuttanut. Jokaiselle puolueemme jäsenelle tulee ohjelmamme olla tuttua kaikilta kohdiltaan. Se on tärkein ohje jokaisen puolueryhmän ja jokaisen yksityisen toverin toiminnalle. Sillä puolueen jäsenenä voi olla vain se, joka kannattaa ohjelmaa, toisin sanoen pitää sitä oikeana. Mutta oikeana sitä saattaa pitää ainoastaan silloin kun sen tuntee. Löytyy tietenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole nähneetkään mitään ohjelmaa, mutta jotka tunkeutuvat kommunistien joukkoon ja vannovat kommunismin nimeen, ajatellen siten siepata itselleen eräitä etuja ja mukavia toimia. Sellaisia jäseniä ei meidän puolueeseen tarvita; ne tuovat ainoastaan pelkkää vahinkoa. Tuntematta ohjelmaa ei kukaan saata olla oikea kommunisti-bolshevikki. Jokaisen tietoisen Venäjän työläisen ja köyhälistö-talonpojan tulee tuntea puolueemme ohjelma. Jokaisen ulkomaalaisen proletaarin tulee tarkastella sitä, jotta voisi käyttää hyväkseen Venäjän vallankumouksen kokemusta.
5 §. OHJELMAMME TIETEELLINEN LUONNE? Edellä jo lausuimme, ettei ohjelmaa voida keksiä päästä, vaan on se otettava elämästä. Ennen Marxia työväenluokan etuja puoltaneet henkilöt esittivät usein satumaisia kuvia tulevasta paratiisista, mutta eivät kysyneet itseltään voidaanko se saavuttaa, eivätkä nähneet oikeata tietä työväenluokalle ja köyhälistölle. Marx opetti toimimaan toisin. Hän seurasi vielä tähän saakka kaikkialla maailmassa vallitsevaa kehnoa, väärää, barbaarimaista järjestystä ja tarkasteli kuinka tämä järjestys on rakennettu. Aivan samoin kuin me ryhtyisimme tarkastelemaan jotakin konetta taikka kelloa, samoin Marx tutki kapitalistista järjestelmää, jossa tehtailijat ja tilanherrat hallitsevat, mutta työläiset ja talonpojat ovat sorrettuja. Olettakaamme huomanneemme kellossa kahden rattaan sovitetun huonosti toisiinsa ja nähneemme niiden joka kierroksen jälkeen tarttuvan toisiinsa yhä enemmän ja enemmän. Silloin me saatamme lausua, että kello rikkoontuu ja seisahtuu käynnissään. Marx tarkasteli ei kelloa, vaan kapitalistista yhteiskuntaa; hän tutki sitä, tutki elämää pääoman herruuden vallitessa, ja tämän tutkimuksen perusteella hän selvästi havaitsi, että pääoma kaivaa itselleen hautaa, että tämä koneisto räjähtää ja että se räjähtää työläisten kiertämättömän kapinan johdosta ja nämä luovat koko maailman mielensä mukaiseksi.
Kaikille oppilailleen Marx jätti ohjeen tutkia ennen kaikkea todellista elämää sellaisenaan kuin se esiintyy. Ainoastaan silloin voidaan luoda oikea ohjelma. Sen vuoksi ei olekaan ihmeteltävä, että ohjelmamme alussa esitetään kuvaus pääoman herruudesta.
Nyt on pääoman herruus kukistettu Venäjällä. Se mitä Marx ennusti, tapahtuu silmiemme edessä. Vanha järjestelmä romahtelee. Kruunut lentelevät kuninkaitten ja keisarien päistä. Kaikkialla työläiset turvautuvat vallankumoukseen ja kaikkialla saattavat voimaan neuvostovallan. Ymmärtääksemme oikein mistä tämä on johtunut, täytyy tuntea hyvin minkälaista oli kapitalistinen järjestelmä. Silloin me näemme, että sen kiertämättömästi täytyi räjähtää. Ja jos meihin tulee tietoisuus, että entisyyteen paluu on mahdotonta, että työläisten voitto on taattu, silloin me tulemme suuremmalla voimalla ja varmuudella käymään taistelua uuden työjärjestelmän puolesta.
[1] Marxilaisiksi nimitetään työväen johtajan ja etevän oppineen Karl Marxin oppilaita.