[1–5 §.] Lokakuun vallankumous (25. p. lokak., 7. p. marrask., 1917) Venäjällä toteutti proletariaatin diktatuurin, joka köyhimmän talonpoikaisväestön eli puoliproletariaatin kannattamana on alkanut luoda kommunistisen yhteiskunnan perusteita. Vallankumouksen kehityksen kulku Saksassa ja Itävalta-Unkarissa, proletariaatin vallankumouksellisen liikkeen kasvaminen kaikissa kehittyneimmissä maissa, tämän liikkeen neuvostollisen muodon leviäminen, s. o. sellaisen muodon, joka suoraan tarkoittaa proletariaatin diktatuurin toteuttamista, kaikki tämä on osoittanut, että on alkanut maailman proletaarisen kommunistisen vallankumouksen aikakausi.
Tämä vallankumous on välttämättömänä tuloksena enimmissä sivistysmaissa tähän asti vallinneen kapitalismin kehityksestä. Kapitalismin ja porvarillisen yhteiskunnan luonnetta meidän vanha puolueohjelmamme (ellei oteta huomioon puolueemme epätarkkaa nimittämistä sosialidemokraattiseksi) kuvasi oikein seuraavissa väitteissään:
[6–13 §.] »Sellaisen yhteiskunnan huomattavimpana erikoisuutena on kapitalistisille tuotantosuhteille perustuva tavaratuotanto, suhteille, joiden vallitessa tärkein ja huomattavin osa tavarain tuotannon ja vaihdon välineitä kuuluu lukumäärältään vähäiselle luokalle henkilöitä, samalla kun väestön tavattoman suuren enemmistön muodostavat proletaarit ja puoliproletaarit, joiden on taloudellisen tilansa vuoksi pakko joko jatkuvasti tai ajoittain myydä työvoimaansa, s. o. ruveta kapitalistien palkkatyöläisiksi ja luomaan työllään tuloja yhteiskunnan ylimmille luokille.
[14 §.] »Kapitalististen tuotantosuhteiden vallan ala laajenee yhä enemmän sikäli kuin tekniikan yhä jatkuva täydellisentyminen, joka lisää suurliikkeiden taloudellista merkitystä, johtaa pienten itsenäisten tuottajain syrjäyttämiseen, muuttaen osan heistä proletaareiksi, pienentäen muiden merkityksen yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elämässä ja paikoittain saattaen heidät enemmän tai vähemmän täydelliseen, enemmän tai vähemmän selvään, enemmän tai vähemmän raskaaseen riippuvaisuuteen pääomasta.
[15 §.] »Sama tekniikan keskityskulku antaa sitä paitsi yrittäjille mahdollisuuden yhä laajemmalti käyttää naisten ja lasten työtä tavarain tuotannon ja jaon toimissa. Mutta koska se toisaalta johtaa suhteelliseen yrittäjille tarpeellisen työläisten elävän työn vähenemiseen, niin työvoiman kysyntä ehdottomasti jää pienemmäksi kuin on sen tarjonta, minkä vuoksi palkkatyön riippuvaisuus pääomasta kasvaa ja kohoo sen riistämisen taso.
[16 §.] »Sellainen asiaintila porvarillisissa maissa ja niiden yhä kärjistyvä keskinäinen kilpailu maailmanmarkkinoilla vaikeuttavat yhä enemmän tavaroiden menekkiä, joita tuotetaan yhä kasvavassa määrässä. Liikatuotanto, joka ilmenee enemmän tai vähemmän kärjistyneinä liikepulina, joita seuraa enemmän tai vähemmän pitkällisiä liike-elämän seisahduksen kausia, on välttämätöntä seurausta tuotantovoimien kasvamisesta porvarillisessa yhteiskunnassa. Liikepulat ja liike-elämän seisahduksen kaudet vuorostaan vielä lisäävät palkkatyön riippuvaisuutta pääomasta, vielä nopeammin johtavat suhteelliseen, joskus ehdottomaankin työväenluokan aseman huononemiseen.
[17 §.] »Siten tekniikan täydellisentyminen, joka merkitsee tuottavan työn lisääntymistä ja yhteiskunnallisen rikkauden kasvamista, tuottaa porvarillisessa yhteiskunnassa seurauksekseen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvamista, omistavien ja omistamattomien välisen etäisyyden suurenemista sekä elämisen epävarmuuden, työttömyyden ja kaikenlaatuisen puutteen kasvamista yhä laajemmille työväen joukkojen kerroksille.
»Mutta sikäli kuin kasvavat ja kehittyvät kaikki nämä porvarilliselle yhteiskunnalle ominaiset vastakohtaisuudet, sikäli kasvaa myöskin työtätekevien ja riistettyjen joukkojen tyytymättömyys olemassaolevaan asiaintilaan, kasvaa proletaarien lukumäärä ja yhteenliittyneisyys ja kärjistyy heidän taistelunsa riistäjiä vastaan. [18 §.] Samalla tekniikan täydellisentyminen, keskittäen tuotannon ja vaihdon välineet ja yhteiskunnallisentaen työprosessin kapitalistisissa liikkeissä, yhä nopeammin luo aineellisen mahdollisuuden kapitalististen tuotantosuhteiden korvaamiseksi kommunistisilla, s. o. mahdollisuuden sille yhteiskunnalliselle vallankumoukselle, joka on luokkaliikkeen tietoisena ilmaisijana esiintyvän kansainvälisen kommunistisen puolueen kaiken toiminnan lopullisena päämääränä.
[19–22 §.] »Asetettuaan tuotannon ja vaihdon välineiden yksityisomistuksen tilalle yhteiskunnallisen ja toimeenpantuaan yhteiskunnallisen tuottavan työprosessin suunnitelmallisen järjestämisen yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyvinvoinnin ja kaikinpuolisen kehityksen turvaamiseksi proletariaatin yhteiskunnallinen vallankumous hävittää yhteiskunnan jakautumisen luokkiin ja siten vapauttaa koko sorretun ihmiskunnan sen kautta, että kaikissa muodoissa lopettaa yhteiskunnan toisen osan harjoittaman toisen riistämisen.
[23–24 §.] »Tämän yhteiskunnallisen vallankumouksen välttämättömänä edellytyksenä on proletariaatin diktatuuri, s. o. proletariaatin toimeenpanema sellaisen valtiollisen vallan valtaaminen, mikä tekee sille mahdolliseksi kukistaa riistäjien kaiken vastuksen. [25 §.] Asettaen tehtäväkseen saattaa proletariaatin kykeneväksi täyttämään suuren historiallisen tehtävänsä, kansainvälinen kommunistinen puolue järjestää sen itsenäiseksi, kaikille porvarillisille puolueille vastakkaiseksi valtiolliseksi puolueeksi, johtaa kaikkia sen luokkataistelun ilmauksia, tekee sille selväksi riistäjien ja riistettyjen etujen sovittamattoman vastakohtaisuuden ja selvittää sille edessäolevan yhteiskunnallisen vallankumouksen historiallisen merkityksen ja välttämättömät edellytykset. Samalla se paljastaa kaikelle muulle työtätekevien ja riistettyjen joukolle sen aseman toivottomuuden porvarillisessa yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisen vallankumouksen välttämättömyyden sen omaksi vapauttamiseksi pääoman ikeen alaisuudesta. Työväenluokan puolue, kommunistinen puolue, kutsuu riveihinsä kaikkia työtätekevän ja riistetyn väestön kerroksia, sikäli kuin ne siirtyvät proletariaatin näkökannalle.»
[26–28 §.] Pääomien yksiin käsiin kertyminen ja keskittymisen prosessi, hävittämällä vapaan kilpailun, on 20:nnen vuosisadan alussa johtanut mahtavien monopolististen kapitalistiliittojen, — syndikaattien, kartellien, trustien, — syntymiseen, jotka ovat saaneet ratkaisevan merkityksen koko taloudellisessa elämässä, pankkipääoman ynnä tavattomasti keskittyneen teollisuuspääoman yhtymiseen sekä kasvaneeseen kapitalismin siirtämiseen vieraisiin maihin. Trustit, jotka käsittävät piirinsä kokonaisia kapitalististen valtioiden ryhmiä, ovat alkaneet taloudellisesti jakaa maailmaa, joka jo alueellisesti on ollut jaettuna rikkaimpien maiden kesken. Tämä finanssipääoman aikakausi, joka ehdottomasti kärjistää kapitalististen valtioiden välistä taistelua, on imperialismin aikakausi.
[29–30 §.] Tästä johtuvat ehdottomasti imperialistiset sodat, sodat, joita käydään menekkialueista, pääoman sijoittamisen piireistä, raaka-aineista ja työvoimasta, s. o. maailman valtiudesta ja pienten heikkojen kansojen herruudesta. Juuri tällainen on ollut vuosina 1914–1918 käyty ensimäinen suuri imperialistinen sota.
[31 §.] Maailmankapitalismin kehityksen tavattoman korkea aste; valtiomonopolistisen kapitalismin kehittyminen vapaan kilpailun tilalle; pankkien ja muiden kapitalistiyhtymien suorittama koneiston muodostaminen tuotannon ja tuotteiden jaon prosessin yhteiskunnalliseksi järjestämiseksi; kapitalististen monopolien kasvamisen yhteydessä oleva kalliinajan kehittyminen ja syndikaattien harjoittaman työväenluokan sortamisen kasvaminen, imperialististen valtioiden aikaansaama työväen orjuutus, proletariaatin taloudellisen ja valtiollisen taistelun tavaton vaikeutuminen; imperialistisen sodan synnyttämät onnettomuudet, sen aikaansaama häviö ja tuho, kaikki tämä on tehnyt välttämättömäksi kapitalismin häviön ja siirtymisen korkeampaan yhteiskuntatalouden muotoon.
[32 §.] Imperialistinen sota ei ole voinut päättyä oikeudenmukaiseen rauhaan eikä yleensäkään minkäänlaisen lujan porvarillisten hallitusten tekemän rauhan solmiamiseen. Tämä sota on saavutetulla kapitalismin kehityksen asteella välttämättömästä muuttunut ja meidän silmiemme edessä yhä muuttuu kansalaissodaksi, jota porvaristoa vastaan käyvät riistetyt joukot, proletariaatti niiden etunenässä.
[33–34 §.] Kasvava rynnistys proletariaatin taholta ja varsinkin sen eri maissa saavuttamat voitot lisäävät riistäjien vastustusta ja synnyttävät heidän tahollaan uudenlaisia kapitalistien kansainvälisiä yhtymiä (Kansainliitto y. m. s.), jotka, järjestäen maailmanmittakaavassa maailman kaikkien kansojen järjestelmällisen riistämisen, kohdistavat lähimmät ponnistuksensa kaikkien maiden proletariaatin vallankumouksellisten liikkeiden välittömään kukistamiseen.
Kaikki tämä johtaa välttämättömästä siihen, että eri valtioiden piirissä käyty kansalaissota yhdistyy itseään puolustavien proletaaristen maiden ja sorrettujen kansojen, imperialististen valtioiden ikeenalaisuutta vastaan käymiin vallankumouksellisiin sotiin.
[34 §:n loppuosa] Näiden olosuhteiden vallitessa, maailmanrauhan, kapitalismin vallitessa tapahtuvan kansainvälisen aseistariisumisen, sovintotuomioistuinten y. m. s. tunnuslauseet osoittautuvat ei vain taantumukselliseksi utopiaksi, vaan jopa suoranaiseksi työläisten pettämiseksi, jonka tarkoituksena on proletariaatin aseistariisuminen ja sen vieroittaminen riistäjäin aseistariisumisen tehtävistä.
Vain proletaarinen kommunistinen vallankumous voi johtaa ihmiskunnan umpikujasta, mihin imperialismi ja imperialistiset sodat ovat sen saattaneet. Millaisia lienevätkin vallankumouksen kohtaamat vaikeudet ja mahdollisesti sattuvat tilapäiset epäonnistumiset tai vastavallankumouksen aallot, — köyhälistön lopullinen voitto on sittenkin välttämätön.
[35 §.] Tämän proletaarisen maailmanvallankumouksen voiton saavuttamiseksi on taipeen kehittyneimpien maiden työväenluokan täydellinen keskinäinen luottamus, mitä kiintein veljesliitto ja vallankumouksellisen toiminnan mahdollisimman suuri yhtenäisyys. Nämä edellytykset voidaan saavuttaa vain tekemällä jyrkkä periaatteellinen ero ja ryhtymättä säälimättömään taisteluun sen sosialismin porvarillisen vääristelyn kanssa, joka on päässyt vallalle virallisten sosialidemokraattisten ja sosialististen puolueiden ylimmässä kerroksessa.
[36–38 §.] Sellaisena väärennyksenä on toisaalta opportunismin ja sosialishovinismin suunta, joka on sosialismia sanoissa, shovinismia tositeoissa, oman kansallisen porvaristonsa rosvoetujen puolustamisen peittämistä isänmaanpuolustuksen valheellisen tunnuslauseen verhoon sekä yleensä että erittäinkin vuosien 1914–1918 imperialistisen sodan aikana. Tämän suunnan on synnyttänyt se, että kehittyneimmät kapitalistiset valtiot ovat siirtomaita ja heikkoja kansoja ryöstämällä tehneet porvaristolle mahdolliseksi tällä ryöstämisellä hankkimillansa suunnattomilla voitoilla asettaa parempaan asemaan ja siten lahjoa proletariaatin ylimmät kerrokset, turvata niille rauhan aikana siedettäviin porvarillisen toimeentulon ja ottaa palvelukseensa tämän kerroksen johtajat. Opportunistit ja sosialishovinistit, tultuaan porvariston rengeiksi, osottautuvat proletariaatin suoranaiseksi luokkaviholliseksi, varsinkin nyt, kun he liitossa kapitalistien kanssa ase kädessä kukistavat proletariaatin vallankumouksellista liikettä sekä omassa maassaan että vierailla mailla.
[39 §.] Toisaalta porvarillisena sosialismin väärennyksenä on keskustavirtaus, joka samaan tapaan on havaittavana kaikissa kapitalistisissa maissa ja joka horjuu sosialishovinistien ja kommunistien välillä, puolustaen yhteyttä edellisten kanssa ja koettaen uudestaan synnyttää vararikkoon joutunutta II:sta Internatsionalea. [40 §.] Proletariaatin johtajana vapautuksen saavuttamiseksi käytävässä taistelussa on vain uusi, Kolmas, Kommunistinen Intematsionale, jonka yhtenä joukkoosastona on V K. P. ja joka tosiasiallisesti oli perustettu muodostamalla kommunistisia puolueita entisten sosialististen puolueiden todella proletaarisista aineksista eräissä maissa, mutta erittäinkin Saksassa, ja muodollisesti perustettiin maaliskuulla 1919 Moskovassa pidetyssä sen ensimäisessä edustajakokouksessa. Kommunistinen Intematsionale, joka saa osakseen yhä suurempaa kannatusta kaikkien maiden proletariaatin joukkojen keskuudessa, ei vain nimeltään palaa marxilaisuuteen, vaan se myöskin koko aatteellis-poliittiselta sisällykseltään, kaikilta teoiltaan on porvarillis-opportunistisista väärennyksistä puhdistettujen Marxin vallankumouksellisten opetusten toteuttamista.
[41–45 §.] Kehittäen proletariaatin diktatuurin konkreettisia tehtäviä sovellutettuina Venäjään, jonka pääasiallisena erikoisuutena on väestön pikkuporvarillisten joukkojen lukumäärällinen valta-asema, V. K. P. määrittelee nämä tehtävät nykyisin seuraaviksi:
[47 §.] 1. Porvarillinen tasavalta, vieläpä kaikkein demokraattisinkin, koko kansan, yleiskansallisen tai luokkien yläpuolisen tahdon tunnuslauseiden pyhittämä, on ehdottomasti tosiasiassa jäänyt porvariston diktatuuriksi, kourallisen kapitalisteja harjoittamaksi työtätekevien tavattoman suuren enemmistön riistämisen ja sortamisen koneistoksi, sen vuoksi että on vallinnut yksityisomaisuus maahan ja muihin tuotannon välineisiin nähden. Päinvastoin kuin tämä, proletaarinen eli neuvostodemokratia on tehnyt juuri proletaarien, s. o. väestön tavattoman suuren enemmistön muodostamien, kapitalismin sortamien luokkien joukkojärjestöistä pysyväisen ja ainoan pohjan koko valtiokoneistolle, paikalliselle ja keskustassa toimivalle, sen kaikille osille alimmista ylimpiin. Samalla Neuvostovaltio on muun muassa toteuttanut missään ennen olemattoman, laajassa mitassa paikallisen ja alueellisen itsehallinnon, ilman kerrassaan mitään ylhäältä nimitettäviä vallanpitäjiä. Puolueen tehtävänä on väsymätön työ tämän demokratian korkeimman muodon täydelliseksi tosiasialliseksi elämässä toteuttamiseksi, muodon, joka oikein toimiakseen vaatii alituista joukkojen sivistyksen, järjestymisen ja itsetoiminnnan tason kohottamista.
[48 §.] 2. Päinvastoin kuin porvarillinen demokratia, joka on salannut valtionsa luokkaluonteen, Neuvostovalta avoimesti tunnustaa välttämättömäksi jokaisen valtion luokkaluonteen siksi, kunnes kokonaan häviää yhteiskunnan jakautuminen luokkiin ja samalla valtiovalta kaikissa muodoissaan. Neuvostovaltiolla jo itse olemuksensa puolesta on pyrkimyksenä riistäjien vastustuksen kukistaminen, eikä Neuvostovallan perustuslaki, lähtien siltä kannalta, että kaikki vapaus on petosta, jos se on ristiriidassa työn vapauttamisen kanssa pääoman ikeestä, epäröi ottamasta riistäjiltä valtiollisia oikeuksia. Proletariaatin puolueen tehtävä on työskennellen horjumattomasta riistäjien vastustuksen kukistamiseksi ja aatteellisesti taistellen syvästi juurtuneiden porvarillisten oikeuksien ja vapauksien ehdottomaan arvoon uskovia ennakkoluuloja vastaan, samalla selittää, että valtiollisten oikeuksien riistäminen ja kaikki vapauksien rajoitukset ovat välttämättömiä vain väliaikaisina toimenpiteinä taistelussa niitä yrityksiä vastaan, joita porvarit tekevät pysyttääkseen tai palauttaakseen etuoikeutensa. Sikäli kuin katoo toisen ihmisen harjoittaman toisen riistämisen objektiivinen mahdollisuus, sikäli katoo myöskin näiden väliaikaisten toimenpiteiden välttämättömyys ja puolue on pyrkivä niiden supistamiseen ja niiden täydelliseen poistamiseen.
[49 §.] 3. Porvarillinen demokratia on tyytynyt muodolliseen sellaisten valtiollisten oikeuksien kuin kaikille kansalaisille yhtäläisen kokoontumis-, yhdistys-, painovapauden levittämiseen. Mutta tosiasiallisesti sekä hallinnollinen käytäntö että varsinkin työläisten taloudellinen orjuus on aina tehnyt viimemainituille porvarillisen demokratian vallitessa mahdottomaksi vähänkään laajalti käyttää näitä oikeuksia ja vapauksia.
Päinvastoin proletaarinen demokratia oikeuksien ja vapauksien muodollisen julistamisen asemasta tosiasiallisesti antaa ne ennen kaikkea juuri niille väestön luokille, jotka olivat kapitalismin sortamina, s. o. proletariaatille ja talonpoikaisväestölle. Tätä varten Neuvostovalta pakkoluovuttaa porvaristolta huoneistot, kirjapainot, paperivarastot y. m. s., antaen ne työläisien ja heidän järjestöjensä vapaasti käytettäviksi.
V. K. P:n tehtävänä on saattaa yhä laajemmat työtätekevän väestön joukot käyttämään demokraattisia oikeuksia ja vapauksia ja laajentaa tämän käyttämisen aineellista mahdollisuutta.
[50 §.] 4. Porvarillinen demokratia on vuosisatoja julistanut ihmisten tasa-arvoisuutta sukupuolesta, uskonnosta, rodusta ja kansallisuudesta riippumatta, mutta kapitalismi ei missään ole sallinut todenteolla toteuttaa tätä tasa-arvoisuutta, vaan on imperialistisella asteellaan johtanut mitä voimakkaimpaan rotu- ja kansallisuussorron kärjistymiseen. Vain sen vuoksi että Neuvostovalta on työläisten valtaa, on se voinut täydelleen ja kaikilla elämän aloilla ensimäisenä maailmassa toteuttaa tämän tasa-arvoisuuden aina täydelliseen avioliitto- ja yleensä perheoikeuden alalla ilmenneen naisten epätasa-arvoisuuden viimeistenkin jätteiten hävittämiseen asti. Puolueen tehtävänä nykyhetkellä on pääasiallisesti aatteellinen ja kasvatuksellinen työ perinpohjin hävittääkseen kaikki entisen epätasa-arvoisuuden ja ennakkoluuloisuuden jäljet varsinkin proletariaatin ja talonpoikaisväestön jäljellejääneiden kerrosten keskuudesta.
Rajoittumatta muodolliseen naisten tasa-arvoisuuteen, puolue pyrkii vapauttamaan heidät vanhenneen kotitalouden aineellisista vaivoista korvaamalla sen kotikommuuneilla, yleisillä ruokaloilla, keskuspesutuviUa, lastenseimillä j. n. e.
[51 §.] 5. Turvaten työläisjoukoille verrattomasti suuremman mahdollisuuden kuin niillä oli porvarillisen demokratian ja pariamenttarismin vallitessa, toimittaa edustajain valitseminen ja heidän edustujavaltuuksiensa
peruuttaminen paljon helpommalla ja työläisille sekä talonpojille käytettäväksi sopivammalla tavalla, Neuvostovalta samalla hävittää pariamenttarismin kielteiset puolet, varsinkin lakialaativan vallan erillisyyden toimeenpanevasta vallasta, edustuslaitosten vieraantuneisuuden joukoista y. m.
Neuvostovaltio lähentää valtiokoneistoa joukkoihin myöskin siltä, että vaaliyksikkönä ja valtion perusosaisena ei ole alueellinen piiri, vaan tuotannollinen yksikkö (työlaitos, tehdas).
Puolueen tehtävänä on, tehden kaiken työn tähän suuntaan, pyrkiä yhä enemmän lähentämään vallan elimiä työläisjoukkoihin siten, että nämä joukot saatetaan yhä ankarammin ja yhä täydellisemmin käytännössä toteuttamaan demokratiaa, varsinkin ottamalla käytäntöön toimihenkilöiden vastuunalaisuuden ja tilivelvollisuuden.
[52 §.] 6. Sen sijaan että porvarillinen demokratia, vastoin kaikkea mitä se on julistanut, on muuttanut sotaväen omistavien luokkien aseeksi, erottaen sen työtätekevistä joukoista ja asettaen sen niitä vastaan, tehden sotilaille mahdottomaksi tai vaikeaksi toteuttaa valtiollisia oikeuksiaan, Neuvostovaltio liittää elimissään, neuvostoissa, yhteen työläiset ja sotilaat heidän oikeuksiensa täydellisen yhtäläisyyden ja heidän etujensa yhtenäisyyden pohjalla. Puolueen tehtävänä on puolustaa ja kehittää tätä työläisten ja sotilaiden ykseyttä neuvostoissa, lujittaen katkaisematonta sidettä, joka yhdistää asestetun voiman proletariaatin ja puoliproletariaatin järjestöihin.
[53 §.] 7. Johtava osa, mikä koko vallankumouksessa on ollut kaupunkien teollisuusproletariaatilla, joka on työläisjoukkojen keskitetyin, yhtenäisin, valistunein ja taisteluissa karaistunein osa, on ilmennyt sekä jo neuvostoja perustettaessa että koko ajan niiden kehittyessä vallan elimiksi. Meidän neuvostovallan perustuslakimme kuvastaa tätä, säilyttämällä teollisuusproletariaatille eräänlaisen etuoikeutetun aseman verrattuna maaseudun hajanaisempiin pikkuporvarillisiin joukkoihin.
V. K. P:n tulee, selvittäen näiden maaseudun sosialistisen järjestämisen vaikeuksista historiallisesti riippuvien etuoikeuksien väliaikaisuuden, pyrkiä horjumattomasti ja järjestelmällisesti käyttämään tätä teollisuusproletariaatin asemaa saadakseen kapitalismin työläisten keskuudessa kehittämien ahtaasti ammattikunnallisten ja ahtaasti ammatillisten etujen vastapainoksi yhä kiinteämmin yhdistettyä kehittyneempiin työläisiin kehityksessä jälelle jääneet ja hajanaiset maaseudun proletaarien ja puoliproletaarien joukot samoin kuin myöskin keskivarakkaan talonpoikaisväestön.
[54 §.] 8. Vain valtion neuvostollista järjestämistä käyttäen proletariaatin vallankumous kykeni kerrassaan rikkilyömään ja perusteita myöten hävittämään vanhan porvarillisen valtion virkamies- ja oikeuslaitoskoneiston. Mutta laajojen joukkojen riittämättömän korkea sivistystaso, joukkojen vastuunalaisille paikoille asettamissa toimitsijoissa ilmenevä riittävän hallinnollisten asiain hoitoon tarpeellisen tottumuksen puute, välttämättömyys kiireisesti raskaiden olosuhteiden vallitessa ottaa töihin vanhan koulun spesialisteja ja kaupunkityöläisten kehittyneimmän kerroksen asettaminen sotilaalliseen työhön, kaikki tämä on johtanut siihen, että neuvostojärjestelmän piirissä osittain on uudestaan syntynyt virkavaltaisuutta.
Käyden mitä päättävintä taistelua virkavaltaisuutta vastaan, V K. P. puolustaa tämän pahan täydelliseksi poistamiseksi käytettäväksi seuraavia toimenpiteitä:
1) Neuvoston jokaisen jäsenen pakollinen asettaminen suorittamaan määrättyä työtä valtion hallinnossa.
2) Näiden töiden johdonmukainen vuorotteleminen pitäen silmällä, että ne asteettain tulevat käsittämään kaikki hallinnon haarat.
3) Koko työtätekevän väestön kaikkien jäsenten asteettainen saattaminen ottamaan osaa valtion hallintoon.
Täydellinen ja kaikinpuolinen kaikkien näiden toimenpiteiden toteuttaminen, jotka merkitsevät eteenpäinkäymistä Parisin Kommuunin aloittamalla tiellä, ja hallintotehtävien yksinkertaistuttaminen ynnä samanaikaisesti huolehdittu työläisten sivistystason kohottaminen johtavat valtiovallan hävittämiseen.
[55–57, 60 §.] 9. Kansallisuuskysymyksessä V. K. P:tta johtavat seuraavat periaatteet:
1) Ensi sijalle asetetaan eri kansallisuuksien proletaarien ja puoliproletaarien toisiinsalähentämisen politiikka kootakseen heidät yhteiseen vallankumoukselliseen taisteluun tilanherrojen ja porvariston kukistamiseksi.
[58 §.] 2) Poistaakseen sorrettujen maiden työläisjoukkojen taholta ilmenevän epäluottamuksen näitä maita sortavien valtioiden proletariaattia kohtaan, on välttämätöntä hävittää kaikkien kansallisten ryhmien kaikki ja kaikenlaiset etuoikeudet, toteutettava kansallisuuksien tasa-arvoisuus, tunnustettava siirtomaille ja vajavaltaisille kansoille valtiollisen erillisyyden oikeus.
3) Samassa tarkoituksessa, yhtenä väliajan muotona tiellä täydelliseen yhtenäisyyteen, puolue esittää käytettäväksi neuvostoperusteille järjestettyjen valtioiden federatiivista yhteenliittymää.
[59 §.] 4) Kysymyksen ollessa siitä, kuka on kansallisuuden tahdonilmaisijana sen pyrkiessä erilleen, V. K. P. on historiallisella luokkanäkökannalla, ottaen huomioon millä historiallisen kehityksensä asteella kysymyksessä oleva kansallisuus on: tiellä keskiajan oloista porvarilliseen demokratiaan vaiko porvarillisesta demokratiasta neuvostodemokratiaan eli proletaariseen demokratiaan j. n. e.
Joka tapauksessa on sortavina kansallisuuksina olleiden kansallisuuksien proletariaatin taholta välttämätöntä erityinen varovaisuus ja erityinen sorrettujen tai vajavaltaisten kansojen työläisjoukoissa ilmenevien kansallisten tunteiden jätteiden huomioon ottaminen. Vain sellaista politiikkaa noudattaen on mahdollista luoda edellytykset kansainvälisen proletariaatin kansallisesti eriheimoisten ainesten todella lujalle, vapaalle yhteydelle, kuten on osoittanut kansallisten eri neuvostovaltojen yhtyminen Neuvosto-Venäjän ympärille saatu kokemus.
[61–62, 69 §.] Sotilaallisella alalla puolueen tehtäviä määräävät seuraavat perustavat periaatteet:
1) Imperialismin hajoamisen ja yltyvän kansallissodan kaudella ei ole mahdollista säilyttää vanhaa armeijaa eikä luoda uutta n. s. yleiskansalliselle, luokkien ulkopuolella olevalle perustalle. Punaisella Armeijalla, proletaarisen diktatuurin aseena, tulee ehdottomasti olla avoin luokkaluonne, s. o. se tulee muodostaa yksinomaan proletariaatista ja sitä lähellä olevista talonpoikaisväestön puoliproletaarisista ja proletariaatille ystävällisistä keskikerroksista. Vasta samalla kuin luokat häviävät, sellainen luokka-armeija muuttuu kansalliseksi sosialistiseksi miliisiksi.
[63 §.] 2) On välttämätöntä mitä laajin kaikkien proletaarien ja puoliproletaarien sotilasopetus ja vastaavien oppiaineiden ottaminen koulujen ohjelmaan.
[64–65 §.] 3) Punaisen Armeijan kasvattamista ja sotilasopetusta tarkoittava työ tehdään luokkana suoritettavan yhteenliittymisen ja sosialistisen valistamisen perusteella. Tämän vuoksi ovat tarpeellisia tuotettavista ja uhrautuvaisista kommunisteista valitut valtiolliset komisaarit sotilaspäälliköiden rinnalla ja kommunististen ryhmien muodostaminen jokaiseen joukko-osastoon saadakseen aikaan sisäisen aatteellisen yhteyden ja tietoisen kurin.
[66 §.] 4) Vanhan armeijan rakenteen vastapainoksi ovat välttämättömiä: mahdollisimman lyhyt puhtaasti kasarmissa tapahtuvan opettamisen aika, kasarmien kehittäminen sota- ja sotilaallis-poliittisiksi kouluiksi, mahdollisimman kiinteä yhteys sotilaallisten osastojen sekä tehtaiden, työlaitosten, ammatillisten liittojen, maalaisköyhälistön järjestöjen välillä.
[67 §.] 5) Välttämätön järjestöllinen yhteys ja lujuus voidaan nuorelle vallankumoukselliselle armeijalle antaa vain tietoisten työläisten ja talonpoikien keskuudesta kehitetyn päällikkökunnan, aluksi vaikkapa edes alemman, avulla. Sopivinten ja tarmokkainten ja sosialismin asiaan innostuneimpien sotilaiden valmistaminen päällikön tehtäviin on tämän vuoksi yhtenä tärkeimmistä tehtävistä armeijan muodostamisen asiassa.
6) Välttämätöntä on mitä laajimmin käyttää ja sovelluttaa viime maailmansodassa saatuja, sotatoimia ja tekniikkaa koskevia kokemuksia. Tällöin on välttämätöntä asettaa armeijan järjestämisen ja sen sotatoimien johdon tehtäviä täyttämään runsaasti spesialisteja, jotka ovat käyneet vanhan armeijan koulun. Sellaisen asettamisen välttämättömänä edellytyksenä vuorostaan on armeijan poliittisen johdon ja kaikinpuolisen päällikkökuntaa tarkkaavan kontrollin keskittäminen työväenluokan käsiin.
[68 §.] 7) Vaatimuksella, että päällikkökunta on valittava, oli tavaton periaatteellinen merkitys porvarilliseen armeijaan nähden, missä päällikkökunta kokoonpantiin ja kasvatettiin saadakseen aikaan koneiston sotilaan ja sotilaan kautta työläisjoukkojen alistamiseksi luokkasortoon, mutta tuo vaatimus menettää kokonaan periaatteellisen merkityksensä, kun on kysymys työläisten ja talonpoikien Punaisesta luokka-armeijasta. Mahdollinen päälliköiden valitsemisen ja nimittämisen yhdistely otetaan vallankumouksellisessa luokka-armeijassa käytäntöön yksinomaan käytännöllisiin seikkoihin perustuvan harkinnan nojalla ja riippuu sen käytäntöönottaminen saavutetusta armeijan muodostelun tasosta, armeijan osastojen yhteenliitännän asteesta ja päällikkökuntien kokoonpanosta ja muusta sellaisesta.
[70–71 §.] 1). Otettuaan kaiken vallan käsiinsä ja perin pohjin hävitettyhän porvarien vallan eliminä toimineet entisen järjestelmän tuomioistuimet, proletaarinen demokratia on porvarillisen demokratian tunnuslauseen »kansan on valittava tuomarit» asemasta omaksunut tunnuslauseen »tuomarit on valittava työläisistä, vain työläiset saavat ottaa osaa vaaleihin» ja on sovelluttanut tätä tunnuslausetta oikeuslaitoksen koko järjestöön, samalla saattaen molemmat sukupuolet tasa-arvoisiksi kaikilta oikeuksiltaan sekä tuomareita valittaessa että tuomarien virantoimitukseen nähden.
Saattaakseen osallisiksi oikeudenkäyttöön mahdollisimman laajat proletariaatin ja köyhimmän talonpoikaisväestön joukot, on otettu käytäntöön vaihtuvien, vain määrätyn ajan toimivien tuomarien, valamiesten, osanotto oikeudenkäyttöön, saattaen luetteloja laatimaan työväen joukkojärjestöt, ammatilliset liitot y. m. s.
[72–73 §.] Muodostamalla yhtenäisen kansanoikeuden rakenteeltaan erilaatuisten ja monin oikeusastein toimineiden entisten oikeuksien loppumattoman sarjan tilalle Neuvostovalta on yksinkertaistuttanut oikeuden rakennetta tehden sen väestölle ehdottomasti luoksepääsyiseksi ja poistaen asiainkäytöstä kaiken virastohidastelun.
Kumottuaan kukistettujen hallitusten lait, Neuvostovalta antoi neuvostojen valitsemien tuomarien tehtäväksi toteuttaa proletariaatin tahtoa sovelluttamalla Neuvostovallan dekreettejä, mutta niiden puutteessa tai niiden ollessa epätäydellisiä, toimia sosialistisen oikeuskäsityksensä ohjaamana.
[74 §.] Rangaistuksenkäytön alalla ovat edellä sanotulla tavalla jäljestetyt tuomioistuimet jo saaneet aikaan rangaistuksen luonteen perinpohjaisen muutoksen, laajalti käyttäen ehdollista tuomiota, ottaen rangaistustoimenpiteenä käytäntöön julkisen nuhteen, käyttäen vapausrangaistuksen asemasta työvelvollisuutta antamalla tuomitun säilyttää vapautensa, muuttaen vankilat kasvatuslaitoksiksi ja antaen mahdollisuuden sovelluttaa toverioikeuksien käyttämistä.
[75 §.] V. K. P:n. ollen sillä kannalla, että oikeuslaitoksen on edelleenkin kehityttävä samaan suuntaan, tulee pyrkiä siihen, että jokainen työtätekevään väestöön kuuluva joutuisi täyttämään tuomarin velvollisuuksia ja että rangaistusten järjestelmän asemasta lopullisesti tulisi käytäntöön järjestelmä kasvatuksellista luonnetta olevia toimenpiteitä.
[76–77 §.] 12. Kansanvalistuksen alalla V. K. P. asettaa tehtäväkseen saattaa loppuun vuoden 1917 lokakuun vallankumouksessa alotetun työn koulun muuttamiseksi porvariston luokkavallan aseesta yhteiskunnan luokkiinjakautumisen täydellisen hävittämisen aseeksi, yhteiskunnan kommunistisen uudestisyntymisen aseeksi.
Proletariaatin diktatuurin aikana, s. o. niiden edellytysten valmistuksen aikana, jotka tekevät mahdolliseksi kommunismin täyden toteuttamisen, ei koulun tule olla vain opettajana kommunismin periaatteiden tuntemiseen yleensä, vaan myöskin välineenä, jota käyttäen proletariaatti aatteellisesti, järjestävästi ja kasvattavasti vaikuttaa työtätekevien joukkojen puoliproletaarisiin ja epäproletaarisiin kerroksiin kasvattaakseen sukupolven, joka kykenee lopullisesti toteuttamaan kommunismin. Lä-himpinä tehtävinä tällä tiellä on nykyhetkenä seuraavien, Neuvostovallan jo määrittelemien koulu- ja valistusasian perusteiden yhä edelleen kehittäminen:
[78 §.] 1) Maksuttomien ja pakollisten yleisen ja polyteknillisen (tuotannon kaikkiin pääoloihin teoreettisesti ja käytännöllisesti tutustuttavan) kasvatuksen aikaansaaminen kaikille 17 vuotta nuoremmille sekä tyttö- että poikalapsille.
[79 §.] 2) Kouluikää nuoremmille lapsille tarpeellisten laitosten, sellaisten kuin lastenseimien, lastentarhojen, lastenkotien y. m. s. verkon muodostaminen yhteiskunnallisen kasvatuksen parantamiseksi ja naisen vapauttamiseksi.
[80 §.] 3) Yhtenäisen työkoulun periaatteiden täydellinen toteuttaminen, koulun, jossa opetus tapahtuu äidinkielellä ja jossa kumpaakin sukupuolta olevat lapset opetetaan yhdessä, joka on ehdottomasti maallinen, s. o. kaikesta uskonnollisesta vaikutuksesta vapaa, kiinteästi yhdistää opetuksen yhteiskunnalliseen tuottavaan työhön ja valmistaa kaikinpuolisesti kehittyneinä kommunistisen yhteiskunnan jäseniä.
4) Kaikkien oppilaiden varustaminen ruualla, vaatteilla, jalkineilla ja koulutarpeilla valtion laskuun.
[85 §.] 5) Kommunismin aatteiden läpitunkeman uuden valistustyöntekijäkunnan valmistaminen.
[84 §.] 6) Työtätekevän väestön saattaminen ottamaan aktiivisesti osaa valistustyöhön (»kansanvalistusneuvostojen» kehittäminen, lukutaitoisten mobilisointi j. n. e.).
[83–84 §.] 7) Neuvostovallan antama kaikinpuolinen apu työläisten ja talonpoikien itsekasvatus- ja itsekehitystyölle (kirjastojen, täysi-ikäisille tarkoitettujen koulujen, kansantalojen ja yliopistojen, kurssien, luentojen, elävienkuvien, tutkielmaharrastajaryhmien y. m. s. koulunulkopuolista valistustoimintaa tarkoittavien laitosten verkon järjestämisen).
[81 §.] 8) 17 ikävuotta täyttäneille tarkoitetun ammatillisen opetuksen laaja kehittäminen liittyneenä yleisten polyteknillisten tietojen antamista tarkoittavaan opetukseen.
[82 §.] 9) Laaja kaikkien opinhaluisten ja ensi sijassa työläisten päästäminen korkeimpien koulujen oppisaleihin: kaikkien korkeimmissa kouluissa opettamaan kykenevien saattaminen opetustyöhön niissä: tuoreiden oppineiden voimien ja opettajapaikkojen välisten kaikkien ja kaikenlaisten keinotekoisten esteiden poistaminen; aineellinen huolenpito oppilaista tehdäkseen proletaareille ja talonpojille todella mahdolliseksi korkeimpien koulujen käyttämisen.
[86 §.] 10) Samoin on välttämätöntä avata ja tehdä työläisille luoksepääsyisiksi kaikki taiteen aarteet, jotka on saatu aikaan heidän työnsä riistämisen perusteella, mutta jotka tähän asti ovat olleet yksinomaan riistäjien käytettävinä.
[87 §.] 11) Kommunismin aatteiden mahdollisimman laajan levittämisen järjestäminen ja valtiovallan koneiston ja apuneuvojen käyttäminen tässä tarkoituksessa.
[90–92 §.] 13. Uskontoa koskevassa suhteessa V. K. P. ei tyydy jo määrättyyn kirkon erottamiseen valtiosta ja koulun erottamiseen kirkosta, s. o. toimenpiteisiin, joita porvarillinen demokratia esittää ohjelmissaan, mutta ei missään maailmassa vielä ole saattanut loppuun siitä syystä, että pääoma on monenlaisin tosiasiallisin sitein sidottu uskonnolliseen propagandaan.
Puoluetta johtaa se vakaumus, että vain suunnitelmallisuuden ja tietoisuuden toteuttaminen kaikessa joukkojen yhteiskunnallis-taloudellisessa toiminnassa saattaa uskonnolliset ennakkoluulot täydelliseen kuolemaan. Puolue pyrkii täydelleen hävittämään siteen, joka yhdistää riistäjäluokat ja uskonnollista propagandatyötä varten olevat järjestöt, edistäen työtätekevien joukkojen vapauttamista uskonnollisista ennakkoluuloista ja järjestäen mahdollisimman laajan tieteellisvalistuksellisen ja uskonnonvastaisen agitatsionityön. Tällöin on välttämätöntä huolellisesti karttaa kaikkea uskovaisten tunteiden loukkaamista, mikä johtaisi vain uskonnollisen kiihkomielisyyden lujittumiseen.
[93 §.] 1. On horjumattomasta jatkettava ja saatettava loppuun jo alettu ja pääasiassa ja perusseikkoihin nähden jo lopetettu porvariston omaisuuden pakkoluovuttaminen, tuotannon ja vaihdon välineiden muuttaminen Neuvostotasavallan omaisuudeksi, s. o. kaikkien työläisten yhteiseksi omaisuudeksi.
[94 §.] 2. Pääasiaksi ja perusseikaksi, joka määrää Neuvostovallan koko taloudellisen politiikan, on asetettava maan taloudellisten voimien kaikinpuolinen kohottaminen. Katsoen siihen raskaaseen häviötilaan, missä maa elää, on käytännöllisen päämäärän — väestölle välttämättömien tuotteiden määrän pikaisen, millä hinnalla tahansa tapahtuvan lisäämisen saavuttamisen tarkoitusta palvelemaan alistettava kaikki muu. Tässä suhteessa saavutetut käytännölliset kokemukset osoittavat kunkin, kansan talouden tehtävissä toimivan neuvostolaitoksen työn menestymisen määrää.
Tällöin on välttämätöntä ensi sijassa kiinnittää huomiota seuraavaan:
[95 §.] 3. Imperialistisen talouden hajoaminen jätti perinnöksi Neuvostojärjestyksen rakennustyön ensimäiselle kaudelle tunnetun kaaostilan tuotannon jäljestetyssä ja hallinnossa. Sitä pakoittavammin vaatii — yhtenä perustehtävistä — huomiota maan koko taloudellisen toiminnan mahdollisimman suuri yhdistäminen yhden koko valtiota varten laaditun suunnitelman mukaisesti: tuotannon mahdollisimman suuri keskittäminen, yhdistääkseen sen tuotantoalottain ja tuotantoalaryhmittäin ja keskittääkseen sen mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi tuotannollisiksi yksiköiksi ja saadakseen taloudelliset tehtävät nopeasti täytetyiksi: koko tuotantokoneiston mahdollisimman suuri kuntoisuus, maan kaikkien aineellisten apulähteiden järkevä ja taloudellinen käyttäminen.
[96 §.] Tällöin on välttämätöntä huolehtia taloudellisen yhteistyön ja valtiollisten siteiden laajentamisesta muiden maiden kanssa, pyrkien samalla saamaan aikaan yhtenäisen taloudellisen suunnitelman niiden kanssa niistä, joissa jo on neuvostovalta.
[97 §.] 4. Pien- ja kotiteollisuuteen nähden on välttämätöntä sen laaja käyttäminen antamalla valtion tilauksia kotiteollisuuden harjoittajille; koti ja pienteollisuuden sisällyttäminen yleiseen raaka-aineiden ja lämmön hankintaa tarkoittavaan suunnitelmaan, samoin myöskin rahallinen koti- ja pienteollisuuden kannattaminen sillä ehdolla, että yksityiset kotiteollisuudenharjoittajat, kotiteollisuustyökunnat, tuotanto-osuuskunnat ja pienliikkeet yhtyvät suuremmiksi tuotanto- ja teollisuusyksiköiksi; tuollaisten yhtymien edistäminen antamalla niille taloudellisia etuja, jotka muiden toimenpiteiden ohella ovat suunnattuja ehkäisemään kotiteollisuudenharjoittajain pyrkimystä muuttua pienteollisuudenharjoittajiksi ja auttamaan näiden takapajuisten tuotantomuotojen kivutonta muuttamista korkeammaksi konetta käyttäväksi suurteollisuudeksi.
[98 §.] 5. Yhteiskunnallistetun teollisuuden jäljestävän koneiston tulee perustua ensi sijassa ammatillisiin liittoihin. Näiden tulee yhä enemmän vapautua ammattikunnallisesta ahdashenkisyydestä ja muuttua suuriksi tuotannollisiksi yhtymiksi, jotka sulkevat piiriinsä kulloinkin kysymyksessä olevan tuotannonhaaran työläisten enemmistön ja vähitellen heidät kaikki järjestään.
Ollen Neuvostotasavallan lain ja voimassaolevan käytännön mukaan jo osallisena kaikissa tuotannon hallinnon paikallisissa ja keskuselimissä, tulisi ammatillisten liittojen joutua tosiasiallisesti keskittämään käsiinsä koko kansantalouden, käsitettynä yhtenäiseksi taloudelliseksi kokonaisuudeksi, hallinto. Huolehtimalla siten katkeamattoman siteen vallitsemisesta valtion keskushallinnon, kansantalouden ja laajojen työväenjoukkojen väliltä, ovat ammatilliset liitot velvollisia saattamaan mitä laajimmassa määrässä viime mainitut välittömään työhön talouden hoitamiseksi. Ammatillisten liittojen osanotto talouden hoitoon ja niiden aikaansaama laajojen joukkojen saattaminen tähän työhön ovat samalla myöskin pääasiallisina välikappaleina taistelussa Neuvostovallan taloudellisen koneiston virkavaltaistuttamista vastaan ja tekevät mahdolliseksi saada aikaan todellisesti kansan harjoittaman tarkastuksen tuotaimon tulosten suhteen.
[99 §.] 6. Kansantalouden suunnitelmallisen kehityksen tarkoituksissa välttämättömän kaiken valtiossa olevan työvoiman mahdollisimman tarkan käyttämisen, sen oikean jakamisen ja taas uudelleen jakamisen niin eri alueellisten piirien kuin myöskin kansantalouden eri haarojen kesken tulee olla Neuvostovallan taloudellisen politiikan lähimpänä tehtävänä, minkä se voi toteuttaa vain ollen kiinteässä yhteydessä ammatillisten liittojen kanssa. Neuvostovallan, ammatillisten liittojen avustamana toimeenpaneman, kaiken työtätekevän väestön mobilisatsionin määrättyjen yleisten töiden suorittamiseksi tulee tapahtua verrattomasti paljon laajemmin ja järjestelmällisemmin kuin on tehty tähän asti.
[100 §.] 7. Työn kapitalistisen järjestyksen ollessa hävinneenä voidaan maan
tuotannolliset voimat uudistaa ja saattaa kehittymään ja voidaan sosialistinen tuotantotapa lujittaa vain työläisten toverillisen kurin, heidän mahdollisimman suuren itsetoimintansa, vastuunalaisuuden tunnon ja tuottavan työn suhteen toimeenpannun mitä ankarimman keskinäisen kontrollin perusteella.
Tämän päämäärän saavuttaminen vaatii sitkeätä järjestelmällistä työtä joukkojen uudestaan kasvattamiseksi, mitä työtä nykyisin helpottaa se, että joukot tositeossa näkevät kapitalistin, tilanherran ja kauppiaan tulevan poistetuiksi ja oman kokemuksensa nojalla tulevat vakuutetuiksi siitä, että heidän hyvinvointinsa taso riippuu yksinomaan heidän oman työnsä kurinalaisuudesta.
Tässä työssä uuden sosialistisen kurin aikaansaamiseksi on päätehtävä ammatillisilla liitoilla. Näiden on, vanha kaavallisuus rikkoen, tämän päämäärän saavuttamiseksi sovellutettava ja käytännössä koeteltava erilaatuisia toimenpiteitä, sellaisia kuin tilinalaisuuden käytäntöönottaminen, valmistusnormit, edesvastuuseen asettaminen työläisten erikoisissa toverioikeuksissa y. m. s.
[101 §.] 8. Sama tuotannollisten voimien kehittämisen tehtävä vaatii välitöntä, laajaa ja kaikinpuolista meille kapitalismilta perinnöksi jääneiden tieteen ja tekniikan spesialistien käyttämistä, huolimatta siitä, että nämä useimmissa tapauksissa välttämättä ovat täynnä porvarillisia maailmankatsomuksia ja tottumuksia. Puolue on sitä mieltä, että tämän yhteiskuntakerroksen kanssa käydyn kärjistyneen taistelun kausi, minkä taistelun sai aikaan sen järjestämä sabotaasin, on loppunut, koska tämä sabotaashi yleensä on murrettu. Puolue on velvollinen, ollen kiinteässä yhteydessä ammatillisten yhtymien kanssa, noudattamaan entistä menettelytapaansa: toisaalta ei tehdä pienintäkään valtiollista myönnytystä kysymyksessä olevalle porvarilliselle kerrokselle ja säälimättä kukistetaan jokainen sen vastavallankumouksellinen taipumus, mutta toisaalta yhtä säälimättömästä taistellaan luulotellun radikaalista, mutta itse asiassa tietämättömyydestä johtuvaa pöyhkeilyä vastaan, että työläiset kykenevät voittamaan kapitalismin ja porvarillisen järjestelmän saamatta oppia porvarillisilta spesialisteilta, käyttämättä heitä, käymällä läpi pitkää, rinnan heidän kanssaan tehdyn työn koulua.
Pyrkien kaikesta tästä työstä maksettavan palkan yhtäläisyyteen ja täydelliseen kommunismiin, Neuvostovalta ei voi asettaa tehtäväkseen välittömästi toteuttaa tätä yhtäläisyyttä nykyhetkellä, jolloin otetaan vasta ensimäisiä askeleita siirtyäkseen kapitalismista kommmunismiin. Tämän vuoksi on välttämätöntä vielä joksikin ajaksi säilyttää korkeammat palkat spesialisteille, jotta he eivät tekisi työtä huonommin, vaan paremmin kuin aikaisemmin, ja saman tarkoituksen saavuttamiseksi on mahdotonta kieltäytyä myöskin maksamasta palkintoa menestyksellisemmästä ja varsinkin järjestävästä työstä.
Samalla tavalla on välttämätöntä asettaa porvarilliset spesialistit toverillisen yhteisen työn olosuhteisiin työskentelemään käsi kädessä tietoisten kommunistien johtamien tavallisten työläisten joukkojen kanssa, ja siten edistää keskinäistä ymmärtämystä ja kapitalismin erottamien ruumiillista ja henkistä työtä tekevien lähentämistä toisiinsa.
[102 §.] 9. Neuvostovalta on jo ryhtynyt kokonaiseen sarjaan toimenpiteitä, jotka tarkoittavat tieteen kehittämistä ja sen ynnä tuotannon lähentämistä toisiinsa: on muodostettu kokonainen verkko uusia sovellutetun tieteen laitoksia, laboratorioita, koeasemia, kokeellisia tuotantolaitoksia, uusien teknillisten menetelmien tutkimiseksi, on ryhdytty luetteloimaan ja jäljestämään kaikkia oppineita voimia ja apuneuvoja j. n. e. V K. E, kannattaen kaikkia näitä toimenpiteitä, pyrkii yhä enempään niiden kehittämiseen ja mahdollisimman suotuisten tieteellisen työnehtojen aikaansaamiseen maan tuotannollisten voimien kohottamiseksi.
[103–109 §.] 10. Neuvostovalta, toteutettuaan maan yksityisomistuksen täydellisen lakkauttamisen, on jo ryhtynyt toteuttamaan kokonaista sarjaa toimenpiteitä, jotka tarkoittavat sosialistisen suurmaanviljelyksen jäljestämistä. Tärkeimpiä näistä toimenpiteistä ovat: 1) neuvostotilojen, s. o. suurten sosialististen talouksien jäljestäminen; 2) maan yhteiseksi muokkaamiseksi perustettujen yhteisöjen samoin kuin toveruuskuntienkin edistäminen; 3) valtion toimesta suoritettava kaikkien, kenen tahansa omistamien, kylvämättömien maiden kylvöönsaattamisen jäljestäminen; 4) valtion toimeenpanema kaikkien agronomivoimien mobilisoiminen saadakseen aikaan tarmokkaita toimenpiteitä maataloudellisen sivistyksen kohottamiseksi; 5) maatalouskommuunien kannattaminen yhteisen suurtalouden harjoittamista varten perustettuina aivan vapaaehtoisina maanviljelijäin liittoina.
Katsoen kaikkia näitä toimenpiteitä ainoaksi tieksi, joka johtaa maataloudellisen työn tuottavaisuuden ehdottoman välttämättömään kohottamiseen, V. K. P. pyrkii mahdollisimman täydelliseen toimenpiteiden toteuttamiseen, niiden ulottamiseen maan takapajuisimmille alueille ja yhä uusien, samaan suuntaan käyvien askelten ottamiseen.
[110–111 §.] Erittäinkin V. K. E kannattaa seuraavia toimenpiteitä:
1) maatalouden tuotteiden muokkaamiseksi toimivien maataloudellisten osuuskuntien kaikinpuolinen kannattaminen valtion taholta;
2) laajana toimeenpantu maanparannusten järjestelmä;
3) lainalleantopaikkojen välityksellä tapahtuva köyhän ja keskivarakkaan talonpoikaisväestön laaja ja suunnitelmallinen varustaminen maatalouskaluilla.
[112 §.] Ottaen huomioon, että talonpoikainen pientalous vielä kauan tulee säilymään, V. K. E pyrkii toteuttamaan sarjan toimenpiteitä, jotka tarkoittavat talonpoikaistalouden tuotantokyvyn kohottamista. Sellaisia toimenpiteitä ovat: 1) talonpoikien maankäytön järjestely (sekalohkoisuuden, pitkäpalstaisuuden y. m. s. poistaminen); 2) paremman siemenen ja apulantojen hankkiminen talonpojille; 3) talonpoikien karjarodun parantaminen; 4) maatalousopillisten tietojen levittäminen; 5) agronoomillisen avun hankkiminen talonpojille; 6) talonpoikien maataloustyökalujen korjaaminen neuvostovallan korjauspajoissa; 7) lainalleantopaikkojen, koeasemien, malliviljelysten y. m. s. jäljestäminen; 8) talonpoikien maiden parantaminen.
[113 §.] 11. Siihen nähden, että kaupungin ja maaseudun välinen vastakkaisuus on yhtenä syvimmistä syistä maaseudun taloudelliseen ja sivistykselliseen takapajuisuuteen, ja että se niin syvällisen pulan kaudella kuin nykyinen on, asettaa sekä kaupungin että maaseudun välittömään rappeutumisen ja häviön vaaraan. V. K. P. pitää tämän vastakohtaisuuden hävittämistä yhtenä kommunistisen rakennustyön perustehtävistä ja yleisten toimenpiteiden ohella pitää välttämättömänä laajaa ja suunnitelmallista teollisuustyöläisten saattamista kommunistiseen rakentavaan työhön maanviljelyksen alalla sekä Neuvostovallan näissä tarkoituksissa jo perustaman yleisvaltakunnallisen »Työväen Avustuskomitean» toiminnan keskittämistä ja muuta senkaltaista.
[114 §.] 12. Kaikessa maalla tekemässään työssä V. K. P. entiseen tapaan nojaa maaseudun proletaarisiin ja puoliproletaarisiin kerroksiin, jäljestää, ennen kaikkea, niitä itsenäiseksi voimaksi, muodostaen puolueosastoja maalle, köyhälistön järjestöjä, maaseudun proletaarien ja puoliproletaarien erikoislaatuisia ammatillisia liittoja j. n. e., lähentäen niitä kaikin tavoin kaupunkilaisproletariaattiin ja reväisten ne maaseudun porvariston ja pienomistuksellisten etujen vaikutuksen alaisuudesta.
Kulakkeihin, maalaisporvaristoon, nähden V. K. P:n politiikkana on päättäväinen taistelu heidän riistämispyrkimyksiään vastaan ja heidän kommunistista neuvostopolitiikkaa vastustavan toimintansa kukistaminen.
Keskivarakkaaseen talonpoikaisväestöön nähden V. K. P:n politiikkana on sen asteettainen, ja suunnitelmallinen saattaminen tekemään sosialistista rakentavaa työtä. Puolue asettaa tehtäväkseen erottaa keskivarakkaan talonpoikaisväestön kulakeista, saattaa sen siirtymään työväenluokan puolelle suhtautumalla tarkkaavaisesti sen tarpeisiin, taistelemalla sen takapajulle jääneisyyttä vastaan käyttämällä aatteellisen vaikutuksen keinoja, eikä suinkaan sortamisen keinoja, pyrkien kaikissa tapauksissa, jolloin ovat kysymyksessä sen elämän edut, käytännöllisesti sopimaan sen kanssa, tehden myönnytyksiä sille, kun on kysymys sosialististen uudistusten toteuttamiseksi tarpeellisten menetelmien määräämisestä.
[115–118 §.] 13. Tuotteiden jaon alalla Neuvostovallan tehtävänä nykyisin on horjumattomasti jatkaa kaupan korvaamista suunnitelmallisella, koko valtakunnan mittakaavassa järjestetyllä tuotteiden jaolla. Päämääränä on koko väestön järjestäminen yhtenäiseksi verkoksi kuluttajakommuuneja, jotka kykenevät mahdollisimman nopeasti, säästäväisesti ja mahdollisimman vähin työn kulutuksin jakamaan kaikki välttämättömät tuotteet, ankarasti keskittäen jakoa hoitavan koko koneiston.
Kuluttajani kommuunien ja niiden yhtymien perustana on oleva jo olemassaoleva työläisten ja yleensä kaikkien kansalaisten muodostama osuuskuntajärjestö, joka on suurin mahdollinen kuluttajani yhtymä ja kapitalismin historian eniten valmistama koneisto tuotteiden joukottaista jakoa toimittamaan.
Pitäen periaatteellisesti ainoana oikeana sellaista osuustoiminnallisen koneiston edelleentapahtuvaa kommunistista kehitystä, mutta ei tuon koneiston poisheittämistä, V.K.P. on velvollinen järjestelmällisesti jatkamaan politiikkaansa, minkä vuoksi sen on velvoitettava kaikki jäsenensä työskentelemään osuuskunnissa, myöskin ammatillisten liittojen apua käyttäen annettava niille kommunistinen suunta, kehitettävä osuuskuntiin yhtyvän työläisväestön itsetoimintaa ja kuria, pyrittävä siihen, että koko väestö liittyisi osuuskuntiin ja että nämä osuuskunnat sulaantuisivat ylhäältä alas asti yhtenäiseksi koko Neuvostotasavaltaa käsittäväksi osuustoimintayhtymäksi; lopuksi, ja tärkeimpänä asiana, pyrittävä siihen, että proletariaatin määräävä vaikutus takapajuisiin työläisjoukkoihin olisi aina turvattu ja että kaikkialla koetettaisiin käytännössä erilaatuisia toimenpiteitä, jotka helpottavat ja toteuttavat siirtymistä vanhan kapitalistisen järjestelmän tyyppisistä pikkuporvarillisista osuuskunnista kuluttajani kommuuneihin, joita johtavat proletaarit ja puoliproletaarit.
[119–120 §.] 14. Välttäen Pariisin kommuunin erehdykset, Neuvostovalta Venäjäl
lä kerrassaan otti haltuunsa valtakunnanpankin, siirtyi sitten kansallistuttamaan yksityisiä kauppapankkeja, ryhtyi yhdistämään kansallistutettuja pankkeja, säästökassoja ja rahastoja valtakunnanpankkiin, muodostaen siten Neuvostotasavallan yhtenäisen kansanpankin rungon ja muuttaen pankin finanssipääoman taloudellisen vallan keskuslaitoksesta ja riistäjien valtiollisen vallan aseesta työväen vallan aseeksi ja taloudellisen kumouksen vipusimeksi. Asettaen päämääräkseen Neuvostovallan aloittaman työn suunnitelmallisen jatkamisen loppuun asti, V. K. P. asettaa ensi sijalle seuraavat periaatteet:
1) koko pankkitoiminnan monopolisoiminen neuvostovaltion käsiin;
2) pankkien välityksellä suoritettavien liiketoimien perinjuurin muuttaminen ja yksinkertaistuttaminen muuttamalla pankkikoneisto Neuvostotasavallan yhtenäisen laskullepanon ja yleisen kirjanpidon koneistoksi. Sikäli kuin järjestyy suunnitelmallinen yleinen talous, johtaa tämä pankkilaitoksen hävittämiseen ja sen muuttamiseen kommunistisen yhteiskunnan kirjanpidon keskuslaitokseksi.
15. Ensi aikana siirryttäessä kapitalismista kommunismiin, kun vielä ei ole täydelleen järjestetty kommunistista tuotantoa ja tuotteiden jakoa, rahojen hävittäminen on mahdotonta. Asiain näin ollen väestön porvarilliset ainekset yhä edelleen käyttävät yksityiseksi omaisuudeksi jääneitä rahallisia merkkejä keinottelun, hyötymisen ja työläisten ryöstämisen tarkoituksessa. Nojautuen pankkien kansallistuttamiseen, V. K. P. pyrkii toteuttamaan sarjan toimenpiteitä, jotka laajentavat rahan välityksettä hoidettujen suoritusten alaa ja valmistavat rahojen hävittämistä, jollaisia toimenpiteitä ovat: rahojen pakollinen säilyttäminen Kansanpankissa; budgettikirjojen käytäntöönottaminen; rahojen vaihtaminen shekkeihin, lyhytaikaisiin merkkeihin, jotka antavat oikeuden saada yhteiskunnallisia tuotteita, j. n. e.
[121–123 §.] 16. Kaudella, jolloin aletaan yhteiskunnallistuttaa kapitalisteilta pakkoluovutettuja tuotantovälineitä, valtiovalta lakkaa olemasta tuotantoprosessin yläpuolella olevana loiseläjäkoneistona; se alkaa muuttua järjestöksi, joka välittömästi hoitaa maan talouselämän hallinnon tehtäviä, ja sikäli valtion tulo- ja menosääntö muuttuu koko kansantalouden tulo- ja menosäännöksi.
Näiden olosuhteiden vallitessa voidaan tulojen ja menojen tasapaino saavuttaa vain siinä tapauksessa, että suunnitelmallinen valtion huoltama tuotanto ja tuotteiden jako käy oikealla tavalla. Mitä tulee välittömien valtion menojen peittämiseen siirtymiskaudella, niin V. K. P. tulee kannattamaan siirtymistä kapitalisteilta vaadittavien pakkoverojen järjestelmästä, joka on ollut historiallisesti välttämätön ja asianmukainen sosialistisen vallankumouksen ensi aikana, asteettain ylenevään tulo- ja omaisuusveroon. Mutta sikäli kuin tämä vero käy aikansa eläneeksi sen vuoksi, että omistavien luokkien omaisuuden pakkoluovutus jo on pitkälle saatettu, on valtion menot peitettävä välittömästi muuttamalla osa valtion eri monopolien tuottamista tuloista valtion tuloiksi.
[124–125 §.] 17. Pyrkiessään ratkaisemaan asuntokysymystä, joka on erikoisesti kärjistynyt sodan aikana, Neuvostovalta on pakkoluovuttanut kaikki kapitalististen talonomistajain talot ja antanut ne kaupunkien neuvostojen käytettäviksi; se on pannut toimeen työläisten joukottaisen siirtämisen syrjäkaupungeilta porvarien asunnoihin; antaen parhaat taloista työväen järjestöille, otettuaan näiden talojen kunnossapidon suoritettavaksi valtion laskuun; ryhtynyt huolehtimaan työläisperheiden varustamisesta huonekaluilla j. n. e.
V. K. P:n tehtävänä on, käyden edelläviitattua tietä ja millään tavalla loukkaamatta ei-kapitalististen talonomistajain etuja, kaikin voimin pyrkiä työläisjoukkojen asuntoehtojen parantamiseen, vanhojen asuntokorttelien liiallisen asutustiheyden ja epäterveellisyyden poistamiseen, kelvottomien asuntojen hävittämiseen, vanhojen uudelleenrakentamiseen, uusien, työläisjoukkojen uusia elämänehtoja vastaavien asumusten rakentamiseen, työläisten järkiperäiseen asunnoihinsijoitteluun.
[126–128 §.] Vasta proletariaatin diktatuurin aikaansaaminen on tehnyt mahdolliseksi täydelleen toteuttaa sosialistisen puolueen minimiohjelman työn suojeluksen alalla.
Neuvostovalta on lainsäädännöllisessä järjestyksessä saattanut voimaan ja »Työlakien kodeksissa» vahvistanut 8-tuntisen työpäivän kaikille työtätekeville maksimityöpäiväksi, jolloin työpäivä henkilöille, jotka vielä eivät ole täyttäneet 18 ikävuotta ja työskentelevät erikoisen vaarallisilla työaloilla, samoin kuin vuorityöläisillekään, jotka työskentelevät maan alla, ei saa olla 6 tuntia pitempi; 42-tuntinen jokaviikkoinen keskeytymätön lepoaika kaikille työläisille, ylitöiden kieltäminen yleisenä sääntönä; lasten ja alle 16-vuotisten työn käytön kieltäminen; yötyön ja erikoisen vaarallisilla aloilla tehtävän työn, samoin kuin myöskin ylitöiden kieltäminen kaikilta naissukupuolta olevilta; sellaisilta miessukupuolta olevilta henkilöiltä, jotka eivät ole täyttäneet 18 ikävuotta; naisten vapauttaminen työstä 8 viikkoa ennen ja 8 viikkoa jälkeen synnytyksen olevana aikana, säilyttäen heille täyden työpalkan koko tältä ajalta samalla kuin heille annetaan maksuton lääkärinapu ja lääkkeet ja työläisnaisille myönnetään aina 3 tunnin kuluttua vähintään ½ tunnin loma lapsensa imettämiseksi ja imettäville äideille annetaan lisäavustusta; ammattiliittojen neuvostojen valitsema ammattitarkastus ja terveydellinen tarkastus.
[129–131 §.] Neuvostovalta on lainsäädännöllisessä järjestyksessä toteuttanut kaikkien vierasta työtä riistämättömien työläisten täydellisen yhteiskunnallisen turvaamisen työkykynsä menettämisen ja ensimäisenä maailmassa — työttömyyden varalta palkanmaksajain ja valtion kustannuksella, ollen turvattavilla täydellinen itsehallinto ja ammatillisten liittojen ottaessa laajassa mitassa osaa toimintaan.
[132 §.] Mutta Neuvostovalta on muutamissa suhteissa käynyt minimiohjelmaa pitemmällekin, ja on mainitussa »Työlakien kodeksissa» säädetty työväenjärjestöjen osanotto palkkaa ja lomia koskevien kysymysten ratkaisemiseen; kuukauden loma kaikille vähintään vuoden ajan keskeytymättömästi työskennelleille työläisille, säilyttämällä heille palkan siltä ajalla; valtion huoltama työpaikan järjestely ammatillisten liittojen muokkaamani tariffien perusteella; määrätyt elimet, nimittäin neuvostojen ja ammatillisten liittojen yhteydessä olevat työvoiman jakamista ja laskua huoltavat osastot ja ammatilliset liitot, ovat velvollisia osoittamaan työtä työttömille.
[128 §.] Mutta sodan aikaansaattama häviö ja maailman imperialismin rynnistys ovat pakottaneet Neuvostovallan tekemään seuraavat poikkeukset: sallimaan poikkeustapauksissa käytettäviksi ylitöitä, rajoittaen ne 50 päivälle vuodessa; sallimaan 14–16 -vuotisten työtä, rajoittaen heidän työpäivänsä 4 tunniksi; väliaikaisesti muuttamaan kuukauden loma kaksi viikkoa kestäväksi; pidentämään yötöiden ajan 7 tunniksi.
[133 §] V. K. P. on velvollinen tekemään laajaa valistustyötä saadakseen työläiset itse ottamaan toimivasti osaa työhön kaikkien työn suojelemisen alalla tarpeellisten toiminpiteiden tarmokkaaksi toteuttamiseksi mitä varten on välttämätöntä:
1) Lisätä työtä ammattientarkastuksen järjestämiseksi ja laajentamiseksi, valiten ja valmistaen tässä tarkoituksessa aktiivisia työntekijöitä työläisten itsensä keskuudesta ja ulottaen sen käsittämään myöskin pikku- ja kotiteollisuuden.
2) Ulottaa työn suojelus käsittämään kaikenlaatuiset työt (rakennustyöt, maa- ja vesiliikenne, palvelijat ja maataloustyöläiset).
3) Lopullisesti poistaa työstä alaikäiset ja saada käytäntöön yhä lyhempi työpäivä nuorille työntekijöille.
Sitäpaitsi V. K. P. on velvollinen asettamaan tehtäväkseen saada aikaan:
1) Vastaisuudessa, yleisesti lisäämällä työn tuottavaisuutta, 6-tuntisen normaalityöpäivän vähentämättä työpalkkaa, mutta velvoittamalla työläiset mainitun työajan lisäksi erikoisetta palkatta omistamaan kaksi tuntia päivässä ammattien ja tuotannon teorialle, valtion hallintotekniikan käytännölliselle opiskelulle ja sotataitonsa kehittämiselle.
2) Työn tuottavaisuuden kohottamisesta maksettavan kehoituspalkkioiden järjestelmän käytäntöönottamisen.
Yhteiskunnallisen huollon alalla V. K. P. pyrkii jäljestämään valtion laajan avustuksen ei vain sodan ja tahattomien on nettomuuksien uhreille, vaan myöskin yhteiskunnallisten olosuhteiden epänormaalisuuksien uhreille, käy päättävää taistelua kaikenlaista loiselämistä ja vetelehtimistä vastaan ja asettaa tehtäväkseen palauttaa työelämään jokaisen, joka on joutunut pois työn raiteilta.
[131–137 §.] Toimintansa pohjaksi kansan terveyden suojelemisen alalla V K. P. ottaa ennen kaikkea tautien kehityksen ehkäisemistä tarkoittavien laajojen, terveysolojen parantamiseksi suunniteltujen ja sairaanhoidollisten toimenpiteiden toteuttamisen. Proletariaatin diktatuuri on jo antanut mahdollisuuden toteuttaa kokonaisen sarjan terveysolojen parantamista ja sairaanhoitoa tarkoittavia toimenpiteitä, joita on mahdoton toteuttaa porvarillisen yhteiskunnan puitteissa: apteekkilaitoksen, suurten yksityisyrityksellisten parantolalaitosten, kylpypaikkojen kansallistuttamisen, lääkärintoimen yhteydessä olevien työvoimien työvelvollisuuden j. n. e.
Tämän mukaisesti V K. P. asettaa lähimmäksi tehtäväkseen:
1) työläisten etujen edistämiseksi tarkoitettujen laajojen terveydenhoidollisten toimenpiteiden päättäväisen toteuttamisen, kuten:
a) asuttujen paikkojen terveydellisten olojen parantamisen (maaperän, veden, ilman suojelemisen);
b) tieteellis-terveydenhoidollisille perusteille rakentuvan yhteiskunnallisen ravitsemisjärjestelmän aikaansaamisen;
c) tarttuvien tautien kehittymistä ja leviämistä ehkäisevien toimenpiteiden järjestämisen;
d) sairaanhoitolainsäädännön aikaansaamisen;
2) taisteluun sosiaalisia tauteja (tuberkuloosia, veneerisiä tauteja, alkoholismia y. m. s.) vastaan;
3) kaikkien käytettävissä olevan, maksuttoman ja erilaatuisia taipeita vastaavan parantola- ja lääkäriavun turvaamisen.