76 §. PORVARILLISEN YHTEISKUNNAN KOULU. Koulu porvarillisessa yhteiskunnassa täyttää kolme perustehtävää: 1) kasvattaa työläisten nuorta polvea uskollisuuden ja alistuvaisuuden hengessä kapitalistista hallintoa kohtaan; 2) valmistaa vallassaolevain luokkien nuorista työtätekevän, kansan »sivistyneitä» kasvattajia; 3) palvelee kapitalistista tuotantoa, sovelluttaa tiedettä tekniikkaa varten ja kapitalistisen voiton lisäämiseksi.
Ensimäinen tarkoitus saavutetaan koulussa samoin kuin porvarisarmeijassa, s. o. ennen kaikkea muodostamalla »kansanvalistusupseerien» vastaava kantajoukko. Kansaa varten tarkoitettujen, porvarillisten koulujen opettajat suorittavat määrätyn oppikurssin, missä heitä valmistetaan kasvattajaosaansa varten. Kouluissa opettamaan päästetään ainoastaan porvarisnäkökannalla oleva opettajahenkilökunta. Tästä pitää huolta porvarillisen valistuksen ministeristä ja säälimättä ajaa pois opettajistosta kaikki vastenmieliset, s. o. sosialistiset ainekset. Saksan kansakoulu vallankumoukseen saakka, palvellen Wilhelmin kasarmin täydennyksenä, on selvänä esikuvana siitä, kuinka tilanherrain ja porvariston onnistui koulun välityksellä tehdasmaisesti valmistaa uskollisia ja sokeita pääoman orjia. Alemmissa porvarillisissa kouluissa opetus suoritetaan määrätyn ohjelman mukaan, mikä on kokonaan sovellettu osanottajain kapitalistista kesyttämistä varten. Kaikki oppikirjat laadittiin myös vastaavassa hengessä. Samaa päämäärää palveli myös koko porvarillinen kirjallisuus, jonka loivat ihmiset, mitkä katsoivat porvarillisen järjestyksen luonnolliseksi, ikuiseksi ja parhaimmaksi kaikista mahdollisista hallituksista. Näissä oloissa koululaiset huomaamattaan tulivat vakuutetuiksi porvarillisesta psykologiasta ja riemulla omistivat kaikki porvarilliset hyveet: rikkauden, maineen, ylhäisyyden jumaloimisen, alkoivat pyrkiä virkauralle, pyrkiä yksityiseen hyvinvointiin j. n. e. Porvarillisten opettajain työn saattoivat loppuun kirkon palvelijat uskonnon opetuksellaan, joka kirkon ja pääoman läheisen yhteyden tähden aina on näyttäytynyt omistavien luokkien laiksi.[1]
Toinen päämäärä saavutetaan porvarillisessa yhteiskunnassa siten, että keski- ja ylempikoulu tietoisesti tehdään työväenluokalle pääsemättömäksi. Opiskelu keski- ja varsinkin ylemmissä oppilaitoksissa kysyy suuria varoja, joita ei ole työläisellä.
Tämä opetus kestää yli kymmenenkin vuotta ja tästä syystä on se työläiselle ja talonpojalle luoksepääsemätön, sillä hänen täytyy perheensä elättämiseksi ajaa tehtaaseen, maatoimiin tai palvelukseen lapsensa aivan nuorena. Keski- ja ylemmät koulut todellisesti muuttuvat porvarisnuorison oppilaitoksiksi. Täällä vallassaolevan luokan nuorisoa valmistetaan astumaan isäinsä riistantapaikoille tai porvarisvaltion virkamiesten ja teknikkojen tuoleille. Ja näissä kouluissa on opetuksella jyrkkä luokkaluonne. Jos matematiikan, tekniikan ja luonnontieteiden alalla tätä ei niin huomaakaan näiden aineiden itse laadun vuoksi, niin esiintyy se täydellä selvyydellä yhteiskunnallisissa tieteissä, jotka todella määräävät oppilaiden maailmankatsomuksen. Porvarillista valtiotaloustiedettä opetetaan, samalla mitä kehitetyimmin keinoin »peitoten Marxia». Yhteiskuntaoppia ja historiaa luetaan myös puhtaasti porvarillisessa hengessä. Oikeushistoria päätetään tutustuttamalla porvarilliseen, »ihmisen ja kansalaisen» luonnolliseen oikeuteen j. n. e. Tulos on, että keski- ja ylemmät koulut opettavat porvarispojille kaiken mitä välttämättä tarvitaan porvarillisen yhteiskunnan palvelukseen ja koko porvarillisen riistojärjestelmän kannattamiseen. Jos taas ylempiin kouluihin sattuisi työläisten lapsia, tavallisesti lahjakkaimpia, niin porvarillinen koulukoneisto useimmissa tapauksissa menestyksellä vieroittaa ne omasta luokastaan pois, istuttaa niihin porvarillistä psykologiaa ja loppujen lopuksi käyttää näitä työläisten kykyjä samojen työläisten sortamiseen.
Mitä kolmanteen tehtävään tulee, niin porvarillinen koulu saavuttaa sen seuraavalla tavalla. Tiede erotetaan luokkayhteiskunnan työstä. Sitä ei tehdä ainoastaan omistavien luokkien omaisuudeksi vaan vielä enemmänkin: määrätyn ja jokseenkin ahtaan ihmisryhmän ammatiksi. Sekä tieteellinen opetus että tieteellinen tutkimus eroitetaan työprosessista. Käyttääkseen jotain tiedettä tuotannon hyväksi, tulee porvarillisen yhteiskunnan luoda joukko oppilaitoksia, jotka soveltuvat saattamaan tieteen keksinnöt tekniikan palvelukseen ja joukko teknillisiä kouluja, jotka tekevät mahdolliseksi pitää tuotantoa »puhtaan» s. o. työstä eristetyn tieteen saavutusten, tasalla. Tämän yhteydessä polyteknilliset koulut eivät anna kapitalistiselle yhteiskunnalle ainoastaan teknillisesti tietoista henkilökuntaa, vaan myös työväenluokan peräänkatsojain ja hoitajain kantajoukon. Sen lisäksi tavaran vaihdon prosessin palvelusta varten muodostetaan erilaisia kauppakouluja, kauppaopistoja j. n. e. Se, mikä koko tässä järjestössä on yhteydessä tuotannon kanssa, jää jälkeen. Mikä on yhteydessä porvarillisen tuotannon kanssa, sen tulee kuihtua pois. Jos säilytetään kaikki, mikä edistää tieteen kehitystä, — häviää tieteen erottaminen työstä. Jos säilytetään teknillisten tietojen opetus — tulee häviämään tapa opettaa niitä erillään fysillisestä työstä. Jos suojellaan ja laajennetaan tieteen käyttämistä tuotantoa varten — tullaan hävittämään sellaisen käytännön esteet, että pääoma käyttäisi tiedettä hyväkseen ainoastaan sikäli, kuin se kunakin määrättynä hetkenä lisäisi liikevoiton määrää.
77 §. KOMMUNISMIN HÄVITTÄVÄT TEHTÄVÄT Kouluasioissa, samoin kuin muillakin aloilla, Kommunistisella puolueella ei ole ainoastaan rakentamis-, vaan ensi aikoina myös hävittämistehtävät. Porvarillisen yhteiskunnan koulusysteemistä tulee viipymättä hävittää kaikki se, mikä on tehnyt koulusta porvariston luokkaherruuden aseen.
Porvariyhteiskunnan korkeimman asteen koulu on ollut riistäjäluokkien omaisuutta. Tämä koulu lukemattomine lyseoineen, realikouluineen, instituutteineen, kadettikouluineen j. n. e. pitää hävittää.
Porvarillisten koulujen opettajahenkilökunta palvelee porvarillisen valistuksen ja petoksen asiaa. Proletaarisesta koulusta pitää säälimättä ajaa pois se vanhan koulun opettajahenkilökunnan osa, joka joko ei voi tai ei tahdo olla joukkojen kommunistisen valistuksen aseena.
Vanhassa koulussa käytettiin porvarishenkisiä oppikirjoja, käytettiin porvariston luokkatarkoituksiin sopivia opetustapoja. Kaikki tämä on heitettävä uudessa koulussa syrjään.
Vanha koulu oli sidottu uskontoon uskonnon pakollisen opetuksen, pakollisten rukousten ja kirkossa käynnin avulla. Uusi koulu toteuttaa uskonnon pakollisen poistamisen seinäinsä sisältä, koettakoonpa se sinne tulla missä muodossa hyvänsä, tahtokoonpa sitä sinne vanhempien takapajulla olevat ryhmät raahata miten lievässä muodossa tahansa.
Vanha korkeakoulu muodosti professorien suljetun piirin, oppineen ammattikunnan, joka ehkäisi yliopistoon kiinnittämästä uusia opetusvoimia; porvarisprofessorien oppineiden ammattikunta tulee hävittää ja kateederien tulee olla kaikkien opetukseen kykenevien omaisuutena.
Tsaarivallan aikana ei sallittu opetusta äidin kielellä. Venäjän kieli oli pakollinen valtion ja koulun kieli. Uusi koulu hävittää kaikki kansallisuussorron jätteet valistuksen alalla tehden omankielisen opetuksen kaikkien kansallisuuksien omaisuudeksi.
78 §. KOULU KOMMUNISTISEN KASVATUKSEN JA VALISTUKSEN ASEENA. Porvaristo muodostaa väestön suunnattoman vähemmistön. Se ei sitä estä, muiden luokkasorron elinten rinnalla, käyttämästä koulua miljoonien työläisten kasvattamiseen ja kesyttämiseen omassa hengessään ja sillä tavalla juurruttamasta väestön enemmistöön mitättömän vähemmistön katsomuksia ja moraalia. Kapitalistisissa maissa proletariaatti ja puoliproletariaatti muodostaa, väestön enemmistön. Venäjällä työväen luokka, ollen lukumäärältään vähemmistö, poliittisesti esiintyy kaikkien työtätekevien taistelun johtajana ja järjestäjänä. Sentähden on luonnollista, että sen, otettuaan koulun käsiinsä, tulee käyttää sitä ennen kaikkea kohottaakseen tarpeelliselle tasolle työtätekevän väestön kaikkien jälellä olevien kerrosten kommunistinen tietoisuus. Porvaristo käytti koulua hyväkseen työläisten orjuuttamiseksi. Proletariaatti käyttää koulua sen vapauttamiseksi, henkisen orjuuden kaikkien jätteiden hävittämiseksi työläisten tietoisuudessa. Juuri koulujensa avulla porvaristo kasvatti proletaarilapsia porvarishengessä. Uuden kommunistisen koulun tehtävänä on kasvattaa porvaris- ja pikkuporvarislapsia proletaarisessa hengessä. Järjen alalla, ihmisten psykoloogiassa kommunistisen koulun tulee suorittaa sama porvariyhteiskunnan hävittäminen ja se pakkoluovutus, jonka taloudellisella alalla Neuvostovalta on suorittanut kansallistuttamalla tuotannon aseet. Täytyy valmistaa ihmisten tietoisuutta uusiin yhteiskunnallisiin oloihin. Joukkojen, jotka monilla henkisen elämän aloilla molemmin jaloin ovat edelleen porvarillisen yhteiskunnan ja sen ennakkoluulojen pohjalla on hyvin vaikeata rakentaa kommumistista yhteiskuntaa. Uuden koulun tehtävänä on sovittaa aikuisten opetus muuttuneihin yhteiskunnallisiin suhteisiin, mutta etupäässä — kasvattaa nuori polvi, joka koko sielunelämässään tulee olemaan uuden kommunistisen yhteiskunnan pohjalla.
Tähän päämäärään tulee tähdätä kaikkien lueteltujen reformien kouluasiassa, jotka osin ovat toteutetut, osin merkityt toteutettavaksi.
79 §. KOULUNEDELLINEN KASVATUS. Porvarisyhteiskunnassa lapsi katsotaan, jos ei kokonaan, niin ainakin melkoisessa määrin, vanhempiensa omaisuudeksi. Kun vanhemmat sanovat: »minun tyttäreni, minun poikani», ei se merkitse ainoastaan sukulaissuhdetta, vaan myös vanhempain oikeutta omien lastensa kasvatukseen. Sosialistiselta näkökannalta ei tätä oikeutta millään voi perustella. Yksityinen ihminen ei itsekään kuulu itselleen, vaan yhteiskunnalle, ihmissuvulle. Ainoastaan yhteiskunnan olemassaolon johdosta kukin yksityinen yksilö kykenee elämään ja kehittymään. Sen tähden lapsi kuuluu yhteiskunnalle, jossa ja jonka turvissa se on syntynyt, eikä ainoastaan omien vanhempainsa »yhteiskunnalle». Yhteiskunnallehan myös kuuluu ensimäinen ja pääoikeus lasten kasvattamiseen. Ja samalta näkökannalta vanhempien vaatimus kotikasvatuksen avulla painaa lastensa psykologiaan oma typeryytensä ei ole ainoastaan torjuttava ehdottomasti, vaan on sille mitä säälimättömimmällä tavalla naurettava. Yhteiskunta voi uskoa lasten kasvatuksen vanhemmille, mutta voi olla uskomattakin, ja mitä pitemmälle sitä vähemmin sillä on oleva syytä uskoa lasten opetusta vanhemmille, sillä lasten kasvatuksen kykyä kuitenkin tapaa harvemmin kuin lasten synnytyskykyä. Sadoista äideistä, kenties, pari kolme kykenee olemaan kasvattajana. Vastaisuudessa kuuluu kasvatus yhteiskunnalle. Yhteiskunnallinen kasvatus tekee sosialistiselle yhteiskunnalle mahdolliseksi kasvattaa tulevaa sukupolvea niin kuin on tarpeellista mahdollisimman vähillä voimain ja varojen käytöllä.
Lasten yhteiskunnallinen kasvatus ei ole välttämätön ainoastaan kasvatusopilliselta kannalta: sillä on myös suuret taloudelliset etunsa. Satoja tuhansia, miljoonia äitejä yhteiskunnallista kasvatusta toteutettaessa tulee vapautumaan tuotantoa ja oman sivistyksensä kehittämistä varten. He tulevat vapautumaan järkeä tylsyttävästä kotitaloudesta ja loppumattomista pikkuaskareista, jotka ovat yhteydessä lasten kotikasvatuksen kanssa.
Kas siksi Neuvostovalta pyrkii muodostamaan joukon laitoksia, joiden tulee parantaa lasten yhteiskunnallinen kasvatus, tehden sen asteettain yleiseksi. Sellaisia ovat lastentarhat, minne toimessa olevat työläiset ja virkailijat voivat viedä lapsensa, jättäen heidät siellä koulunedellisen kasvatuksen erikoistuntijoille. Sellaisia ovat lastenkodit, jotka myös ovat lastentarhoja, mutta varustetut lasten pitempiaikaista niissä oloa varten. Sellaisia ovat lasten siirtolat, joissa asuvat ja kasvatetaan lapset joko lyhyemmän tai pitemmän ajan vanhemmistaan erossa. Tänne kuuluvat myös lastenseimet, s. o. lasten hoitolaitokset 4:ään ikävuoteen asti; niissä annetaan hoitoa lapsille sillä aikaa kun heidän vanhempansa ovat työssä.
Kommunistisen puolueen tehtävänä on, toiselta puolen, neuvostojärjestojen avulla koettaa vielä nopeammin kehittää koulun edellisiä kasvatuslaitoksia ja parantaa asioiden tilaa niissä, toiselta puolen, pontevan propagandan avulla vanhempien keskuudessa taistella porvarillisia ja pikkuporvarillisia ennakkoluuloja vastaan kotikasvatuksen paremmuudesta ja välttämättömyydestä, vahvistaen tätä ottamalla esimerkkejä mallikelpoisimmin järjestetyistä Neuvostovallan kasvatuslaitoksista. Usein juuri epätyydyttävä lastenkotien, seimien, tarhojen y. m. järjestys pidättää vanhempia antamasta lapsiaan sinne. Kommunistisen puolueen ja erikoisesti sen naisosastojen tehtävänä on kehottaa vanhempia pyrkimään yhteiskunnallisen kasvatuksen parantamiseen ei hylkäämällä ne, vaan luovuttamalla lapsensa vastaaviin laitoksiin ja panemalla toimeen mitä laajimman kontrollin niiden suhteen vanhempien järjestöjen taholta.
80 §. YHTENÄINEN TYÖKOULU. Koulun edellisiä kasvatuslaitoksia muodostetaan lapsille 7 vuoden ikäiseen saakka. Pitemmälle kasvatus ja opetus tulee kuulua koululle. Opetuksen tulee olla pakollisen, mikä on suunnaton edistysaskel tsarismin aikaan verraten. Opetuksen tulee olla maksuttoman, mikä on mitä valtavin askel eteenpäin siihen verraten, mitä me näemme jopa kaikista edistyneimmissäkin porvarillisissa maissa, missä vaan alimman koulun opetus on maksuton. Opetuksen luonnollisesti tullee olla kaikille samallaisen, millä hävitetään kaikellaiset eri väestöryhmien etuoikeudet kasvatuksessa ja opetuksessa. Tämän yleisen, kaikille saman ja kaikille pakollisen opetuksen pitää käsittää koko nuoriso 8–17 ikävuoteen.
Koulun tulee olla yhtenäisen. Se merkitsee, ensiksi, että koulun jaon tytöille ja pojille tulee olla hävitetyn ja toteutetun molempain sukupuolten yhteisopetus. Se merkitsee, että koulun jaon ali-, keski- ja korkeakouluun, jotka eivät ole sidotut toisiinsa eivätkä täydennä toisiaan ohjelmillaan, tulee olla hävitetyn. Se merkitsee, että sekä ali-, keski- ja korkeakoulujen jakaantumisen yleiskasvatus-, ja erikois- tai ammattikasvatuskouluihin, samoin kuin yleisesti avonaisiin tai määrätylle luokalle varattuihin kouluihin tulee olla hävitetyn. Yhtenäinen koulu merkitsee yhtenäistä portaikkoa, jota myöten voi ja pitää jokaisen sosialistisen tasavallan jäsenen kulkea alkaen kaikista alimmalta portaalta, lastentarhasta; ja päättyen ylimmälle asteelle, missä loppuu kaikki yleinen kouluopetus ja kaikki se poliittinen sivistäminen — siinä asteessa, mikä on pakollinen kaikille oppilaille.
Kuten jokainen lukija huomaa, ei yhtenäinen koulu ole ainoastaan joka etevän opettajan ihanne, vaan myös ainut mahdollinen koulumuoto sosialistisessa, s. o. luokattomassa tai luokkia hävittämään pyrkivässä yhteiskunnassa. Yhtenäisen koulun voi toteuttaa ainoastaan sosialismi, vaikka sellaisen koulutyypin toivottavuuden ovat ilmaisseet jo porvarillisenkin yhteiskunnan pedagogit.
Sosialistisen tasavallan koulun tulee olla työkoulun. Se merkitsee, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla yhdistetyn työhön ja tulee nojautua työhön. Tämä on monesta syystä tärkeätä. Ensiksi, itse opetuksen menestykselle. Kaikista helpoimmin, mielukkaimmin ja perusteellisimmin lapsi ei sulata sitä, mitä hän on oppinut kirjoista tai opettajan puheistä, vaan mitä hän omin käsin tehden on kokenut. Kaikista helpoimmin oppii tuntemaan ympäröivän luonnon koettamalla toimia tässä luonnossa. Opetuksen yhdistäminen työhön ai otettiin jo edistyneimmissä porvarillisissa kouluissa. Mutta loppuun asti se ei voinut tulla toteutetuksi porvarillisessa järjestelmässä, joka tietoisesti kasvattaa yhteiskunnan loisaineksia ja eroittaa ruumiillisen työn järjen työstä ylipääsemättömällä kuilulla.
Siten työ on välttämätön lasten pelkän ruumillisen kehityksen tähden, samoin kuin heidän kaikkien kykyjensä kaikinpuolisesti kehittämistä varten. Kokemus on vahvistanut ja osoittanut, että koulussa työhön käytetty aika ei vähääkään vähennä, vaan päinvastoin lisää lasten menestystä kaikista erilaisimpien tietojen sulattamisessa.
Vihdoin kommunistiselle yhteiskunnalle on työkoulu aivan välttämätön. Tämän yhteiskunnan joka jäsenen tulee ainakin peruspiirtein tuntea kaikki ammatit. Tällä yhteiskunnalla ei tule olemaan mitään suljettuja ammattikuntia, kangistuneita, oman ryhmän erikoisalaan jähmettyneitä ammatteja. Jopa kaikista nerokkaimman oppineen tulee samalla olla taitavan ruumiillisen työntekijän. Yhtenäisen työkoulun päättäneelle oppilaalle sanoo kommunistinen yhteiskunta: »professorinahan et voi olla, mutta yhteiskunta-arvojen tuottajana olet välttämätön». Alottaen lasten leikeistä tarhassa, pitää lapsen siirtyä työhön kuin jatkuvana leikkinä, aivan huomaamatta. Ja siten alusta pitäen täytyy oppia katselemaan työtä ei epämiellyttävänä välttämättömyytenä tai rangaistuksena, vaan luonnollisena, kyvyn itsestään toimivana ilmauksena. Työn tulee olla tarpeellisen, kuten syömisen ja juomisen halun ja tätä tarvetta tulee kommunistisessa koulussa istuttaa ja kehittää. Kommunistisessa yhteiskunnassa, sen tekniikan pyrkiessä edistymään, tulevat kiertämättömiksi työvoimain suuret ja pikaiset siirrot yhdeltä tuotannon alalta toiselle. Esimerkiksi joku keksintö kutoma- ja kehruuteollisuudessa voi vaatia kutomojen ja kehräämöjen työläisten luvun supistamista ja työläisten lisäämistä puuvillan tuotannossa, j. n. e. Sellaisissa tapauksissa on välttämätöntä uusi työvoiman jako ammattien kesken, mitkä on toteutettavissa vain siinä tapauksessa, jos kommunistisen yhteiskunnan jokainen työntekijä tuntee ei ainoastaan yhden, vaan koko joukon ammatteja. Porvarillinen yhteiskunta voi selvitä tuollaisesta tilanteesta käyttämällä teollisuuden reserviarmeijaa, s. o. työttömien vakinaista kantajoukkoa. Kommunistisessa yhteiskunnassa ei tule olemaan työttömien armeijaa; niille teollisuusaloille, missä on kouraantuntuva puute työvoimasta, tullaan siirtämään toisten alojen työläisiä. Ainoastaan yhtenäinen työkoulu voi valmistaa sellaisten työntekijäin kantajoukon, mikä pystyy suorittamaan eri toimia kommunistisessa yhteiskunnassa.
81 §. ERIKOISOPETUS. 17:een ikävuoteen mennessä tulee koko Tasavallan nuorison läpikäydä yhtenäinen työkoulu ja saada siellä joukko teoreettisia ja käytännöllisiä tietoja, jotka ovat kommunistisen yhteiskunnan jokaiselle kansalaiselle välttämättömät. Mutta opetus ei voi päättyä yksin tähän. Paitsi yleisiä tietoja, ovat välttämättömiä erikoistiedot, jokaisen tarpeellisimman tieteen ala on niin laaja, ettei niitä kaikkia mitenkään yksityinen ihminen voi omata. Yhtenäinen työkoulu ei ollenkaan sulje pois erikoiskasvatusta. Se ainoastaan kohottaa sen mitä korkeimmalle asteelle. Jo yhtenäisen työkoulun toisella asteella — se on 14–17 vuoden ijässä, ehdottomasti ilmenevät oppilaan taipumukset, mihin alaan hän on enin innostunut. Jo tällä asteella ei ole ainoastaan mahdollista, vaan myös välttämätöntä antaa näille luontaisille kyvyille tilaisuus perusteellisemmin tutustua eri tieteihin vahingoittamatta työkoulun yleiskasvatusohjelmaa.
Mutta varsinaisen erikoiskasvatuksen tulee alkaa vasta 17 ikävuoden jälkeen. Tämä ikä on toisestakin syystä rajana. 17:een ikävuoteen työkoulujen nuoriso on enemmän oppilaina kuin työntekijöinä. Koulun työprosessilla on perustarkoituksena, ei rikkauksien luominen ja valtion meno- ja tuloarvion suurentaminen, vaan kasvattava tarkoitus. 17–vuotisesta oppilas muuttuu työntekijäksi. Hänen on suoritettava työ-osuutensa, valmistettava osansa tuotteista ihmiskunnan kommuunissa. Erikoisopetusta hän voi saada vaan täytettyään ensin perusvelvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan. Sentähden, säännön mukaan, erikoistietoja voi nuoriso saada täytettyään 17 vuotta ainoastaan työajan ulkopuolella. Tekniikan kehittyessä työpäivää tulee lyhentää vielä 8-tuntisesta, ja siten erikoisopetusta varten jää riittävästi aikaa jokaiselle kommunistisen yhteiskunnan jäsenelle. Joissakin tapauksissa erittäin lahjakkaisiin ihmisiin nähden on mahdollista myös väliaikaisen vapautuksen muodossa työstä eroaminen muutamiksi vuosiksi opetusta ja tieteellisiä tutkimuksia varten, taikka työpäivän supistaminen yleisesti säädettyyn verraten, jos tämä kaikki tunnustetaan yhteiskunnallisesti välttämättömäksi.
82 §. KORKEAKOULU. Tällä hetkellä ei ole vielä mahdollista edeltäpäin nähdä täydellisesti, mikä luonne tulee olemaan kommunismissa erikoiskorkeakouluilla. Luultavasti niitä tulee olemaan mitä erilaisimpia muotoja, enemmän tai vähemmän lyhytaikaisista kursseista polytekniikumeihin ja koululaboratorioihin saakka, missä opetusta tullaan antamaan yhdessä tieteellisen tutkimuksen kanssa ja missä kaikki rajat professorien ja ylioppilaiden kesken tulevat olemaan poispyyhittyjä. Mutta nykyään jo voidaan täydellä varmuudella vakuuttaa, että yliopistomme nykyisessä muodossaan, nykyisine oppituoleineen, ovat aikansa eläneitä laitoksia. Ne jatkavat porvarillisen keskikoulun käyneen nuorison opettamista vanhassa hengessä. Nyt nämä yliopistot voidaan uudelleen muodostaa, uusimmalla professorikuntaihmisillä, jotka kenties eivät tyydytäkään »porvarillisen yhteiskunnan tohtorin» astetta, mutta menestyksellä voivat suorittaa täydellisen vallankumouksen yhteiskuntatieteiden opetuksessa ja riistää porvarilliselta tieteeltä sen viimeisen turvapaikan. Voidaan vaihtaa kuuntelijakunta, täyttäen yliopistojen auditoriot etupäässä työläisillä ja siten tehdä luonnon- ja teknilliset tieteet työväen luokalle saavutettaviksi. Mutta työläisten mukaanvetäminen välttämättä nostaa kysymyksen heidän ylläpidostaan opiskeluaikana valtion varoilla. Kaikesta tästä puhutaankin meidän ohjelmamme 3:ssa kohdassa kansanopetuksen alalla.
83 §. NEUVOSTO- JA PUOLUEKOULU. Kommunistinen puolue vallassa ollen hävitti tsaarivallan koulukoneiston, joka Kerenskin hallituksen aikanakin jätettiin melkein koskemattomaksi. Vanhan luokkakoulun raunioille alkoi se luoda yhtenäistä työkoulua, alkuna tulevan kommunistisen yhteiskunnan normaalityökoululle. Korkeimmista porvarillisista kouluista se koettaa kitkeä pois kaiken, mikä siinä oli omansa ylläpitämään pääoman herruutta, ja tekee omistavain luokkien herruuskauden jälkeen kerääntyneet tiedot kaikkien työläisten saavutettaviksi ja siten alkaa valmistaa kommunistisen yhteiskunnan korkeakoulun normaalityypin rakentamista.
Mutta kaikista tieteistä, joita porvarillinen sivistys tuntee, ei löydy sellaista, joka opettaisi kuinka proletaarinen vallankumous tehdään. Kaikista kouluista, joita porvaristo perusti ja joita aletaan perustaa tulevaa kommunistista yhteiskuntaa varten, ei ole ainuttakaan joka opettaisi kuinka on proletaarinen valtio rakennettava. Siirtymiskausi kapitalismista kommunismiin aiheutti erikoisen koulumuodon, jonka tehtävänä on palvella tapahtuvaa vallankumousta ja neuvostokoneiston muodostamista. Sellaista päämäärää varten toimivat puolueneuvostokoulut, jotka ilmenivät eteemme lyhytaikaisina ja jokseenkin tilapäisinä kursseina ja muutettiin ja edelleen muutetaan pysyviksi laitoksiksi puolue- ja neuvostotoimitsijain kouluutusta varten. Se oli välttämätöntä. Neuvostovaltion rakentaminen on aivan uusi asia, jolla ei ole esimerkkiä historiassa. Neuvostolaitosten työ kehittyy joka päivä, tulee täydellisemmäksi ja kullekin neuvostotoimitsijalle käy välttämättömäksi menestyksellistä työtä varten tuntea ne kokemukset, jotka hänen edeltäjänsä jo ovat saavuttaneet. Ei osottaudu riittäväksi se, että valtion hallintoa omin päin opiskeltaisiin siten, että kaikki työläiset ottaisivat osaa neuvostoihin. Tämä kokemus on välttämättä koottava, järjestettävä, selvitettävä ja tehtävä kaikille neuvosto-rakennustyöhön osaaottaville työläisille saavutettavaksi, jotta jokaisen uuden työläiskerroksen, joka astuu valtion hallintoon, ei tarvitseisi toistaa edeltäjäinsä virheitä, jotta se ei oppisi omista, vaan toisten jo tekemistä, valtion jo maksamista virheistä. Neuvostotyökoulun tuleekin palvella tätä päämäärää, se jo sitä palvelee, mikäli meillä jo Tasavallassa on neuvostotyön keskuskoulu yleisvenäläisen Toimeenpanevan Komitean yhteydessä vakinaisena kouluna. Piakkoin vastaavia kouluja epäilemättä muodostetaan jokaiseen kuvernementtikaupunkiin.
Mitä tulee kommunistisiin puoluekouluihin, niin ne perusteellisesti muuttuvat luonteeltaan todellisena kommunismiin siirtymiskautena. Määrätyn, proletariaattiin nojautuvan puolueen kouluista, puhtaasti poliittisista kouluista ne muuttuvat yhteiskunnan kommunistisen uudestimuodostumisen kouluiksi, näinmuodoin siis valtiokouluiksi. Samaan aikaan ovat ne tulleet kansalaissodan sota-akatemioiksi. Ainoastaan näiden koulujen ansiosta proletariaatti pystyy ymmärtämään tämän kumouksen objektiivisetkin tehtävät, joita se suorittaa puoleksi tahtomattaan, puolitiedottomasti omaten silmiensä edessä vaan ahtaasti konkreettisia päämääriä, olematta tilaisuudessa käsittämään kokonaisuudessaan uudestirakennuksen koko kehityskulun. Puoluekoulut eivät ainoastaan pysty tieteellisesti selvittämään proletariaatille sen vallankumouksen luonnetta ja lopullista päämäärää, vaan myös opettavat kuinka tämä vallankumous on vietävä loppuun mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman vähällä voimain kulutuksella.
84 §. KOULUNULKOPUOLINEN OPETUS. Tsarismi piti tahallaan tietämättömyydessä ja ilman lukutaitoa Venäjän työkansan suurta enemmistöä. Saatuaan yksinvaltiudelta perintönä suunnattoman prosentin lukutaidottomia, Neuvostovallan luonnollisesti tulee ryhtyä mitä ankarimpiin keinoihin tämän perinnön korjaamiseksi. Tässä tarkoituksessa kansanvalistuskomisariaatin osastot avaavat kouluja aikuisia lukutaidottomia varten ja ryhtyvät moniin muihin toimenpiteisiin lukutaidottomuutta vastaan taistellakseen. Mutta paitsi Kansanvalistuskomisariaatin koulukoneiston käyttämistä, tulee kommunistisen puolueen käyttää kaikki keinot, jotta lukutaidottomain opetukseen ottaisivat osaa joukot. Tätä päämäärää tulee tavoitella kansanvalistusneuvostojen, joita valitsevat valistusta harrastavat työväenjoukot. Tähän päämäärään pyrkii kaikkien lukutaitoisten mobilisointi kaikkien lukutaidottomien opettamista varten. Tällaista mobilisointia aletaan toteuttaa monilla paikkakunnilla Tasavallassa ja puolueen tulee koettaa aikaansaada sen toteuttaminen kaikkialla määrätyn suunnitelman mukaisesti.
Paitsi taistelua lukutaidottomuutta vastaan, Neuvostovallan tulee käyttää paljon varoja ja voimia väestön, etupäässä täysi-ikäisen väestön avustamiseksi itseopiskeluasiassa. Tässä tarkoituksessa järjestetään kirjastojen verkkoja, jotka tyydyttävät työläislukijain kysyntää, kaikkialle, minne on mahdollista, pystytetään työväentaloja ja klubeja, perustetaan kansan yliopistoja. Kinematografi, joka on palvellut kansan pimitysaseena ja joka omistajiaan on rikastuttanut, vähitellen, vaikka valitettavasti mitä hitaammin, muuttuu joukkojen valistuksen ja heidän sosialistisessa hengessä kasvattamisensa voimakkaimmaksi aseeksi. Kaikellaiset kurssit, yleiset ja maksuttomat luennot y. m. työpäivän lyhentämisen ansiosta, tulevat kaikille työläisille mahdollisikisi. Vastaisuudessa tulee olemaan suunnaton merkitys kasvatuspäämäärille suunnitelmallisesti järjestetyillä työläisten retkeilyillä loma-aikoina oman maansa ja maailman eri maiden tuntemiseksi. Kaikkien maiden työläisten keskiselle yhteydelle nämä retkeilyt tulevaisuudessa ovat tavattomasta merkityksestä.
85 §. UUDET VALISTUSTYÖN TEKIJÄT. Koulureformit onnistuivat Neuvostovallalle suuremmassa määrin kuin reformit tai uudelleen rakentaminen muilla aloilla. Tätä ei selitä ainoastaan se, että Neuvostovalta uhraa kansanvalistukseen verrattomasti suuremman osan menoarviostaan, kuin paraskaan porvarivaltioista. Yhtenäisen työkoulun aatteen toteuttamista olivat jo melkoisessa määrin valmistelleet porvarillisen yhteiskunnan etevimmät pedagogit. Venäjän pedagogien paras osa joutui neuvostohallituksen aikana toteuttamaan osin sitä mitä he pitivät yleensä välttämättömänä toteuttaa puhtaasti pedagogiselta näkökannalta. Koulutyöntekijäin joukossa, jotka siirtyivät Neuvostovallan puolelle porvaristilanherrain hallituksesta, on joukko sellaisia, jotka olivat ja pysyvät yleensä proletaarisen vallankumouksen vastustajina, mutta jotka esiintyvät kouluasiassa suoritetun proletaarisen vallankumouksen puoltajina.
Tämä suotuisa seikka sentään ei ollenkaan vähennä proletaarisen valtion oikeiden kommunististen koulutyöntekijäin tarvetta. Opettajain keskuudessa, kuten yleensä sosialistien keskuudessa, muodostavat kommunistit pienen vähemmistön. Kommunismin vastustajain luku on melkoisesti suurempi. Kaikista enimmän kuitenkin on virkamiesmäisiä työntekijöitä, jotka ovat valmiit palvelemaan joka hallitusta, noudattamaan jokaista ohjelmaa, mutta kaikista lähinnä sitä, jota isät ja isoisät ovat noudattaneet. Tämän johdosta kommunistisen puolueen edessä on kahdellainen tehtävä: toiselta puolen mobilisoida kaikki parhaimmat ainekset opettajain keskuudesta ja pontevan työn avulla näiden keskuudessa muodostaa niistä kommunististen työntekijäin kantajoukot; toiselta puolen muodostaa aivan uusia valistustyöntekijäin kantajoukkoja nuorisosta, joka alusta pitäen on kasvatettu kommunismin hengessä yleensä ja kommunistisen kouluohjelman hengessä erikoisesti.
86 §. TAITEEN JA TIETEEN AARTEET TYÖTÄTEKEVILLE. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kyky katsotaan sen välineeksi. Kyvyn toiminnan tulos on tässä yhteiskunnassa tavara, joka voidaan myydä tähän tai tuohon hintaan ja joka sillä tavalla voi tulla sen omaisuudeksi, kuka enimmän maksaa. Neron työn, jolla on suunnaton yhteiskunnallinen merkitys ja joka todellisuudessa on kollektiivinen luomisvoima, voi ostaa kuka tahansa venäläinen Kolupajev tai amerikkalainen Morgan, saaden yksinoikeuden joko sen vaihettaa tai hävittää. Jos kuulu moskovalainen kauppias Tretjakov jonain kauniina päivänä olisi saanut päähänsä polttaa poroksi taulugalleriansa sensijaan että luovutti sen Moskovan kaupungille niin porvarillisen yhteiskunnan lakien mukaan ei häntä olisi voitu saattaa edesvastuuseen. Seurauksena taideteosten, harvinaisten kirjojen ja käsikirjoitusten y. m. ostosta ja myynnistä on se, että niistä suuret määrät pysyvät yhteiskunnan laajoille kerroksille tuntemattomina, muodostaen riistäjäin luokan etuoikeuden.
Neuvostovalta julistaa yhteiskunnan omaisuudeksi kaikki taiteen tuotteet, kokoelmat y. m. ja hävittää kaikki rajat niiden yhteiskunnalliselta käyttämiseltä. Tätä tarkoittavat myös kaikki määräykset, jotka tähtäävät suurten kirjako-koelmain yksityisomistuksesta vapauttamista, muuttaen ne siten myös yhteiskunnan omaisuudeksi.
Kommunistisen puolueen tulee pyrkiä siihen, että valtiovalta menisi tätä tietä vielä pitemmälle. Äärimmäisessä kirjain puutteessa ja kun ei ole mahdollista nopeasti kehittää laajaa kustannustoimintaa, on välttämätöntä vielä pitemmälle rajoittaa tällä alalla yksityisomistusta ja keskittää kirjat yhteiskunnallisiin kirjastoihin, kouluihin j. n. e.
Sitä paitsi valistuksen edun vuoksi ja halusta valmistaa mitä laajimmille joukoille mahdollisuus käyttää hyväkseen teatteria, on suoritettu kaikkien teatterien kansallistuttaminen, mikä välillisellä tavalla hipaisee näyttämö-, musiikki- ja laulutaidealan kykyjen kansallistuttamista.
Tällä tavalla vähitellen kaikki tieteen ja taiteen tulokset, mitkä ovat syntyneet työläisjoukkojen riiston pohjalla, heidän selkänahkastaan, heidän kustannuksellaan palaavat uudelleen todellisille omistajilleen.
87 §. VALTION HARJOITTAMA KOMMUNISTINEN PROPAGANDA. Kun porvarillinen järjestelmä hävitetään ja aletaan sen raunioille luoda uutta kommunistista yhteiskuntaa, ei kommunismin aatteiden propaganda voi jäädä yksistään kommunistisen puolueen asiaksi ja harjoitettavaksi ainoastaan sen pikkuvaroilla. Kommunistinen valistustyö tulee välttämättömäksi koko uudelleen muodostuvaa yhteiskuntaa varten, sen tulee kiirehtää tätä kiertämätöntä kehityskulkua, sen tulee uuden rakentajille, jotka tekevät tätä työtä usein tietämättään, selvittää heidän omain ponnistustensa ja työnsä tarkoitus.
Sen tähden ei ainoastaan proletaarisen koulun, mutta myöskin koko proletaarisen valtion yleisen koneiston tulee olla kommunistisen propagandan palveluksessa. Tätä propagandaa tulee armeijassa harjoittaa sotilaspolittisten järjestöjen, sitä tulee harjoittaa kaikkien neuvostoelinten.
Kommunismin valtiopropagandan voimakkaimpana aseena on valtion kustannustoiminta. Kaikkien paperivarastojen ja kaikkien kirjapainojen kansallistuttaminen tekee proletaarivaltiolle mahdolliseksi, suunnattoman paperipuutteen vallitessa, julkaista miljoonia kappaleita sitä, mikä elettävällä hetkellä on joukoille kaikista tärkeintä. Tuloksena on, että kaikki valtion kustannusliikkeen painattama tehdään joukoille saatavaksi ei ainoastaan mitä huokeimmalla hinnalla, mutta asteettain sekä kirjat, lentokirjat, sanomalehdet että julistukset aletaan jättää joukkojen käytettäväksi aivan maksutta. Kommunismin valtiopropaganda muuttuu loppujen lopuksi edellisen aikakauden porvarillisen propagandan kaikkien jätteiden hävittämiskeinoksi, ja uuden ajatuselämän, uusien ajatustapojen, uuden maailmankatsomuksen voimakkaaksi aseeksi sosialistisen yhteiskunnan työntekijäin kädessä.
88 §. KANSANVALISTUS TSAARIVALLAN JA NEUVOSTOVALLAN AIKANA. Valtion menot kansanvalistukseen olivat:
| vuonna 1891 | 22,810,260 ruplaa |
| vuonna 1911 | 27,883,000 ruplaa |
| vuonna 1916 | 195,624,000 ruplaa |
| vuonna 1917 | 339,831,687 ruplaa |
| vuonna 1918 | 2,914,082,124 ruplaa |
| vuonna 1919 I puoliskolla | 3,888,000,000 ruplaa |
Näin ollen vallan siirtyminen proletariaatille heti kohotti kansanvalistusmenoja melkein yhdeksänkertaisesti.
1917 laskettiin olevan alkeiskouluja 1 päivään syysk. 38,387 (26 kuvernementissä).
Koulukaudella 1917–1918 oli I:sen asteen kouluja 52,274, oppilaita 4,138,982.
Oppikaudella 1918–1919 oli noin 62,238.
Samaan aikaan II:sen asteen kouluja 1917–1918 oli 1,830 ja 1918–1919 jo 3,783.
Tsaarivallan aikana ei koulunedellistä kasvatusta ollut ollenkaan. Neuvostovallan tuli järjestää asia uudestaan. Huolimatta monista epäsuotuisista seikoista, 1. p:nä lokak. 1919 laskettiin 31 kuvernementissä lastentarhoja ja lasten koteja olleen 2,615, joissa 155,443 lasta. Kaikkiaan niissä on vasta noin 2,5% 3–5 vuoden ijässä olevista lapsista. Mutta jo kaupungeissa on niiden hoidossa 10,1% lapsista ja tämä luku lakkaamatta kasvaa.
[1] Tsaarivallan aikana Venäjällä kansanjoukkoja pidettiin aatelisvaltiolle kuuliaisina ei niin paljon porvariston, pappien, tsaarin tarkoituksia palvelevalla valistuksella, kuin kaiken valistuksen ehkäisemisellä. Tässä suhteessa on kuuluisa tunnetun pimeydenharrastajan Pobjedonostsevin »teoria», joka piti kansan sivistymättömyyttä itsevaltiuden päätukena.