Kirjoitettu: 18. tammikuuta 1893
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 458. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 18. tammikuuta 1893
...Fabiolaiset ovat täällä Lontoossa joukko pyrkyreitä, joiden ymmärrys riittää sosiaalisen mullistuksen väistämättömyyden oivaltamiseen, mutta jotka eivät missään nimessä halua uskoa tätä jättiläisurakkaa yksin sivistymättömälle proletariaatille. Siksi he suvaitsivat asettua itse kärkeen; vallankumouksen pelko on heidän ylimmäinen periaatteensa. He ovat »sivistyneistö» par excellence. Heidän sosialisminsa on kunnallissosialismia; kommuunin eikä kansakunnan on ainakin alkuajoiksi tultava tuotantovälineiden omistajaksi. Oman sosialisminsa he esittävätkin sitten porvarillisen liberalismin äärimmäisenä, mutta väistämättömänä seurauksena, ja tähän pohjaa heidän taktiikkansa: liberaaleja ei nähdä vastustajina, heitä vastaan ei päättäväisesti taistella; liberaalit on opastettava sosialistisiin johtopäätöksiin, siis heidän kanssaan on oltava viekkaita, liberalismi on kyllästettävä sosialismilla, eikä sosialistisia ehdokkaita tule asettaa liberaaleja vastaan, vaan työnnettävä heidän nokkansa alle, tyrkytettävä heille, ts. vietävä läpi toisten selän takana. Fabiolaiset eivät luonnollisestikaan näe, että tällöin joko heitä itseään puijataan ja petetään, tai sosialismi esitetään väärässä valossa.
Kaikenlaisen roskan ohella he ovat ahkeroineet kokoon myös monia hyviä propagandakirjoituksia, todella parasta mitä englantilaiset tässä asiassa ovat saaneet aikaan. Kaikki kuitenkin läsähtää kun he ryhtyvät erityiseen taktiikkaansa, luokkataistelua vaimentamaan. Luokkataistelu on myös heille syynä vihata fanaattisesti Marxia ja meitä kaikkia.
Fabiolaisilla on luonnollisesti paljon porvarillista lisäroinaa ja siten rahaa, ja maakunnissa heillä on monia kelpo työntekijöitä jotka eivät halua olla missään tekemisissä Sosiaalidemokraattisen liiton kanssa...