Kirjoitettu: 5. kesäkuuta 1890
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 424–426. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Luonnos]
Lontoo, 5. kesäkuuta 1890
...Mitä tulee yritykseenne käsitellä asiaa materialistisesti, on minun ennen kaikkea sanottava, että materialistinen metodi kääntyy vastakohdakseen, mikäli sitä ei käytetä historiallisessa tutkimuksessa ohjenuorana, vaan tehdään siitä valmis kaava, jonka mukaan historialliset tosiseikat leikataan muotoonsa. Ja kun herra Bahr uskoo osoittaneensa, että Te olette joutunut tällaiselle harhatielle, näyttää hänellä mielestäni olevan pieni oikeutuksen häivä sanoa niin.
Kokoatte koko Norjan ja kaikki, mitä siellä tapahtuu, yhden ainoan kategorian — poroporvariston — alle, ja asiaa enempää miettimättä sopeutatte sitten tämän norjalaisen poroporvariston käsitykseenne saksalaisesta poroporvaristosta. Tällöin tiellenne lankeaa kaksi tosiseikkaa.
Ensinnäkin: kun voitto Napoleonista ilmeni koko Euroopassa taantumuksen voitoksi vallankumouksesta ja vallankumous enää vain Ranskassa, synnyinmaassaan, herätti pelkoa siinä määrin että palanneen legitiimimonarkkian oli pakko myöntää porvarillis-liberaalinen perustuslaki, saatiin Norjassa kamppailluksi perustuslaki, joka oli paljon demokraattisempi kuin mikään toinen tuon ajan Euroopassa.
Ja toisekseen, Norja on viimeisten 20 vuoden kuluessa kokenut kirjallisen nousun, jollaista Venäjää lukuunottamatta ei missään toisessa maassa tuona aikana voida osoittaa. Poroporvareita tai ei, nämä ihmiset luovat paljon enemmän kuin muut ja painavat leimansa myös muiden maiden kirjallisuuteen, myös tuntuvasti saksalaiseen.
Nämä tosiseikat pakottavat mielestäni tutkimaan jossain määrin Norjan poroporvaristoa erikoispiirteidensä valossa.
Ja silloin Te todennäköisesti huomaatte hyvin olennaisia eroavuuksia. Saksassa porvaristo on sortuneen vallankumouksen, keskeytyneen, taannutetun kehityksen hedelmä ja sen on saanut kolmikymmenvuotisessa sodassa ja sitä seuranneena aikana ahdasjärkisyyttä, saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä. Samaan aikaan miltei kaikki muut suuret kansat kokivat kehityksessään nousukautta. Nämä saksalaisen poroporvarin piirteet säilyivät edelleenkin, myös silloin kun historiallinen liike tarttui jälleen Saksaan; ne olivat kyllin vahvoja vaikuttamaan jossain määrin myös kaikkiin muihin Saksan yhteiskuntaluokkiin ja saamaan aikaan eräänlaisen yleissaksalaisen tyyppihahmon, kunnes vihdoin työväenluokkamme murtautui ulos näistä ahtaista rajoista. Saksalaiset työläiset ovatkin äkäisimmin »isänmaattomia», juuri siinä että he ovat täydellisesti ravistaneet hartioiltaan poroporvarillisen saksalaisen ahdasjärkisyyden.
Saksan poroporvaristo ei siis ole mikään normaali historiallinen vaihe, vaan se on äärimmäisyyteen asti kärjistetty karikatyyri, kappale rappiota, aivan kuten Puolan juutalainen on juutalaisten karikatyyri. Englantilainen, ranskalainen jne. pikkuporvari ei ensinkään ole samalla tasolla kuin saksalainen.
Norjassa sitä vastoin yhteiskunnan normaalitilan ovat jo useiden vuosisatojen ajan muodostaneet pientalonpojat ja pikkuporvaristo, joihin vähäisessä määrin on sekaantunut keskiporvaristoa — kuten asia oli esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa 1600-luvulla. Tässä ei tule kyseeseen mikään epäonnistunut suuri liike tai kolmikymmenvuotisen sodan tapainen, mikä olisi väkivaltaisesti palauttanut vanhat olosuhteet. Maa on jäänyt takapajuiseksi eristyneisyyden ja luonnonehtojen johdosta, mutta sen yleinen tila on täysin sen tuotantoehtojen mukainen ja siten normaali. Vasta aivan hiljattain maahan on syntynyt hajanaisia suurteollisuuden alkuja, mutta pääomien keskittymisen voimakkaimmalle vipusimelle, pörssille, ei maaperä ole vielä kypsä. Sitä paitsi merentakaisen kaupan valtava paisuminen vaikuttaa konservoivasta Sillä kun kaikkialla muualla höyryvoima tunkee purjelaivat tieltään, laajentaa Norja valtavasti purjelaivojen käyttöään ja sillä on, ellei maailman suurin, niin varmasti maailman toiseksi suurin purjelaivasto, jonka omistavat enimmäkseen pienet ja keskisuuret laivanvarustajat, kuten Englannissa siinä vuoden 1720 tienoilla. Mutta siten kuitenkin lähti liike ummehtuneesta tilasta riippumatta etenemään, ja tämä liike ilmeni myöskin kirjallisessa nousussa.
Norjalainen talonpoika ei koskaan ollut maaorja, ja tämä antaa koko kehitykselle aivan toisenlaisen sävyn, kuten Kastiliassa. Norjalainen pikkuporvari on vapaan talonpojan poika, joten hän on kunnon mies rappeutuneisiin saksalaisiin rapahahmoihin verrattuna. Ja sitten myös norjalainen pikkuporvarisnainen eroaa kuin päivä yöstä saksalaisesta poroporvarisvaimosta. esimerkiksi Ibsenin näytelmät kaikista puutteistaan huolimatta heijastavat meille pikku- ja keskiporvarillisen, mutta saksalaisesta taivaanmitalla eroavan maailman, maailman jossa ihmisillä on vielä sisua, aloitekykyä ja jossa ne toimivat itsenäisesti, vaiikka toisinaan ulkomaalaisen käsitteiden mukaan omituisella tavalla. Tämänlaiset asiat tahtoisin perusteellisesti tutkia, ennen kuin lausun niistä arvioni...