Friedrich Engels

Johdannosta Borkheimin teokseen 'Muistelmia saksalaisista hurraaisänmaallisista'

1887


Kirjoitettu: 15. joulukuuta 1887
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Sosialistisesta vallankumouksesta. Kokoelma», s. 417–418. Kokoelman laatineet F. Teplov ja N. Davytov. © Kustannusliike Edistys, Moskova 1978 (Werke, Bd. 21, S. 350–351.)
Skannaus: Miikka Palokangas
Oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

... Eikä vihdoin Preussille-Saksalle ole enää mikään muu sota kuin maailmansota mahdollinen, ja nimenomaan laajuudeltaan ja kiivaudeltaan ennen kokematon maailmansota. Kahdeksasta kymmeneen miljoonaan sotilasta tulee kuristamaan toisensa ja samalla kaluamaan koko Euroopan niin puhtaaksi, ettei heinäsirkkaparvi ole milloinkaan jättänyt sellaista jälkeä. Kolmikymmenvuotisen sodan hävitykset ahdettuina kolmeen tai neljään vuoteen ja levittäytyneinä yli koko mannermaan; nälänhätä, kulkutaudit, sotajoukkojen samoin kuin kansanjoukkojen, yleinen, akuutin puutteen aiheuttama raaistuminen; yleiseen vararikkoon päättyvä auttamaton sekasorto kaupan, teollisuuden ja luoton monimutkaisessa koneistossamme; vanhojen valtioiden ja niiden perinteisen valtioviisauden sellainen romahdus, että kruunuja vierii tusinoittain katukiveyksellä eikä ketään ole niitä nostamassa; ehdoton mahdottomuus nähdä ennakolta, miten tämä kaikki tulee päättymään ja kuka selviämään taistelusta voittajana; vain yksi tulos on ehdottoman varma: yleinen uupumus ja työväenluokan lopullisen voiton edellytysten syntyminen.

Sellainen on näköala, kun sotavarustelun keskinäisen kilpailun huippuunsa viety järjestelmä vihdoin kantaa väistämättömiä hedelmiään. Siihen te, herrat ruhtinaat ja valtiomiehet, olette viisaudessanne vanhan Euroopan saattaneet. Ja ellei teille jää jäljelle mitään muuta kuin alkaa viimeinen suuri sotatanssi — niin meille se kyllä sopii. Sota voi ehkä tunkea meidät hetkittäin taka-alalle, se saattaa riistää meiltä monia jo vallattuja asemia. Mutta kun te olette päästäneet valloilleen voimat, joita te ette sitten saakaan uudelleen pannuksi kuriin. Silloin voi käydä niin kuin on käydäkseen: tragedian päättyessä te olette tuhon omia ja proletariaatti on joko jo saavuttanut voittonsa tai se on joka tapauksessa väistämätön.