Kirjoitettu: 29. marraskuuta 1886
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 404–406. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 29. marraskuuta 1886
Hyvä Sorge!
Tänään vein esipuheen[1] viimeisen oikovedoksen kustantajalle, joten vihdoinkin selvisin tuosta painajaisesta. Toivon voivani lähettää Sinulle yhden kappaleen käännöstä parin viikon kuluttua. Ylihuomenna saapuu rouva Liebknecht tänne odottamaan miestään, joka lähti New Yorkista vasta toissapäivänä.
Henry Georgen vaalimelu[2] on tietysti ajanut päivänvaloon jättimäärän huijausta ja olen iloinen etten ollut mukana. Kaikesta huolimatta se oli huomattava päivä. Saksalaiset eivät nyt kerta kaikkiaan ole pystyneet tekemään teoriastaan sitä kannustinta joka olisi voinut panna Amerikan joukot liikkeelle; suurimmaksi osaksi he eivät itsekään ymmärrä teoriaansa ja käsittelevät sitä doktrinaarisesti ja dogmaattisesti, jonakin mikä pitää oppia ulkoa ja sellaisena kelpaakin ilman muuta kaikkiin tarkoituksiin. Se on heille opinkappale, ei mikään toimintaohje. Sen lisäksi he eivät periaatteessa opi englantia. Niinpä amerikkalaisten joukkojen oli etsittävä itse tiensä ja he näyttävät nyt löytäneen sen Työn ritareissa,[3] joiden sekavat periaatteet ja naurettava organisaatio näyttävät vastaavan heidän omaa sekaannustaan. Mutta kaiken kuulemani mukaan Työn ritarit ovat varsinkin Uudessa Englannissa ja Lännessä todellinen voima, joka kasvaa päivä päivältä kapitalistien raa'an vastustuksen vuoksi. Luulen, että on välttämätöntä työskennellä heidän parissaan, muodostaa tämän vielä aivan melton massan sisään ydin ihmisistä, jotka ymmärtävät liikettä, sen päämääriä ja jotka siis johtaisivat ainakin osaa nykyisestä »ritarikunnasta», kun sen vääjäämättömästi tuleva jakautuminen on tapahtunut. Työn ritarien heikoin puoli oli heidän poliittinen neutraliteettinsa, joka ei merkinnyt muuta kuin Powderlyn etc. petkutusta; tältä kuitenkin taittoi kärjen joukkkojen esiintyminen marraskuun vaaleissa, varsinkin New Yorkissa. Ensimmäinen askel joka on astuttava kussakin liikkeen piiriin tulevassa maassa, on aina työläisten järjestäytyminen itsenäiseksi poliittiseksi puolueeksi, samantekevää miten, kunhan se vain on selvä työväenpuolue. Ja tämä askel on otettu, paljon nopeammin kuin saatoimme odottaa, ja se on pääasia. Että tämän puolueen ensimmäinen ohjelma on vielä sekava ja äärimmäisen puutteellinen, että se nostaa tuon H. Georgen lipukseen, ovat välttämättömiä pahoja, mutta myös ohimeneviä. Joukoilla pitää olla aikaa ja tilaisuutta kehittyä, ja tämän tilaisuuden he saavat vasta omintakeisesta liikkeestä — samantekevää, missä muodossa, kunhan se vain on heidän oma liikkeensä, jossa heidän omat virheensä ajavat heitä eteenpäin, jossa he viisastuvat vahingosta.
Amerikan liike on sillä asteella millä se oli meillä ennen vuotta 1848; todella intelligentit ihmiset tulevat aluksi esittämään siellä samaa osaa kuin Kommunistien liitto työläisyhdistysten joukossa ennen vuotta 1848. Mutta tämä tulee tapahtumaan Amerikassa nyt hyvin paljon nopeammin; on kerrassaan tavatonta että saavutetaan tuollaisia vaalimenestyksiä, vaikka liike on ollut olemassa tuskin kahdeksaa kuukautta. Ja jos jotain puuttuu, tulevat porvarit pian lisäämään. Missään muualla maailmassa eivät he esiinny yhtä häpeämättömästi ja tyrannimaisesti kuin siellä, ja teikäläiset tuomarit lyövät bismarckilaiset nurkka-asianajajat kirkkaasti laudalta. Missä porvarit käyvät taistelua sellaisin keinoin, asia ratkeaa pian ja mikäli emme Euroopassa kiiruhda, amerikkalaiset pääsevät pian edelle. Mutta juuri nyt on tarpeellisempaa kuin koskaan että siellä olisi muutamia meikäläisiä, jotka tuntevat teorian ja koetellun taktiikan kuin viisi sormeaan, sekä osaisivat myös puhua ja kirjoittaa englantia, sillä amerikkalaiset ovat ymmärrettävistä historiallisista syistä jääneet kamalasti jälkeen kaikissa teorian kysymyksissä. Vaikka he eivät olekaan tuoneet mitään keskiaikaisia instituutioita mukanaan Euroopasta, niin kuitenkin joukottain keskiaikaista perinnettä, uskontoa, englantilaista tavallista (feodaalista) oikeutta, taikauskoa, spiritismiä, lyhyesti — kaikkea typeryyttä mikä ei ole suoranaisesti haittana liikehommille ja on nyt hyvin käyttökelpoista joukkojen typerryttämiseen. Ja jos siellä on teoreettisesti selviä päitä, jotka kykenevät etukäteen sanomaan heille heidän omien virheidensä seuraukset, selvittämään heille että jokaisen muuhun kuin lopulliseen päämäärään — palkkatyöjärjestelmän tuhoamiseen — suuntautuneen liikkeen täytyy joutua harhaan ja epäonnistua, niin silloin voidaan moni mielettömyys välttää ja lyhentää prosessia olennaisesti. Mutta sen täytyy tapahtua englantilaisittain, saksalainen erityisluonne on pyyhittävä pois, ja »Sozialist»-lehden[4] herrat tuskin ovat päteviä siihen, »Volkszeitungin»[5] väki taas on etevää vain liikeasioissa.
Amerikan marraskuun vaalien vaikutus Euroopassa oli suunnaton. Radikaalien republikaanien valttina oli kaikkialla, varsinkin Ranskassa, ettei Englannilla eikä erityisesti Amerikalla ollut tähän mennessä mitään työväenliikettä. Nyt näiden herrojen suut on perusteellisesti tukittu; marraskuun 2. päivänä romahti herra Clemenceaun politiikan koko pohja: katsokaa Amerikkaa, oli hänen ainainen kertosäkeensä, missä todellinen tasavalta vallitsee, siellä ei ole mitään kurjuutta eikä työväenliikettä! Ja samoja käy progressisteille ja »demokraateille» Saksassa sekä täällä Englannissa, missä heidän oma liikkeensä kokee nyt omaa alkuvaihettaan. Juuri se, että liike korostui niin terävästi työväenliikkeenä ja puhkesi kukoistukseen niin äkkiä ja väkivaltaisesti, on lamaannuttanut nuo ihmiset täysin.
Täällä on yhtäältä kilpailun puute, toisaalta hallituksen typeryys sallinut Sosiaalidemokraattisen liiton herrojen saavuttaa aseman, josta he eivät olleet uskaltaneet uneksiakaan vielä 3 kuukautta sitten. Melu joka nostettiin suunnitelmasta (ei missään määrin vakavasta) marssia Lord Myorkulkueen jäljessä 9. marraskuuta ja sen jälkeen sama meteli Trafalgar Squaren kokouksesta 21. marraskuuta, jolloin oli puhetta tykistön esiintuomisesta ja jolloin hallitus loppujen lopuksi pisti hännän koipiensä väliin — kaikki tämä pakotti Sosiaalidemokraattisen liiton herrat pitämään 21. päivänä lopultakin kerran aivan tavallisen kokouksen, ilman onttoja kerskailuja ja valevallankumouksellisia mielenosoituksia pakollisine rahvassaattoineen. Poroporvarit alkoivat äkkiä kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka olivat pitäneet noin kovaa ääntä ja silti käyttäytyneet noin siististi.[6] Koska Sosiaalidemokraattisen liiton lisäksi ei kukaan muu välitä työttömistä, jotka joka talvi muodostavat yhä suuremman joukon kroonisen liikeasiain lamatilan aikana ja jotka kärsivät huutavaa kurjuutta, on Sosiaalidemokraattinen liitto voittanut pelin. Työväenliike alkaa nyt täällä, siitä ei ole epäilystä, ja jos Sosiaalidemokraattinen liitto niittää aluksi laakerit, on se radikaalien pelkurimaisuuden ja Sosialistisen liiton[7] typeryyden seurausta; viimeksimainittu häärii anarkistien kanssa eikä voi päästä eroon heistä, siksi sillä ei ole lainkaan aikaa huolehtia elävästä liikkeestä joka etenee ulkona heidän nenänsä edessä. On muuten vaikea arvella kuinka kauan Hyndman ja kumpp. säilyttävät nykyisen verrattain järkiperäisen käyttäytymistapansa. Odotan heiltä pian taas kolossaalisia tyhmyyksiä, heidän kun on liian kiire. Silloin he huomaavat, ettei tosi liikkeessä käy niin päinsä.
Saksasta kuuluu yhä kummempaa. Leipzigissä on tuomittu »kapinoinnin» takia 4 vuoteen asti pakkotyövankilaan![8] Siellä yritetään kaikin voimin provosoida yhteenottoja.
Pöydälläni on nyt vielä 7 pienempää työtä — italialaisia, ranskalaisia käännöksiä, esipuheita, uusia painoksia jne., ja sitten heti käyn käsiksi 3. osaan.[9]
Sinun vanha F. E.
[1] Friedrich Engels, »Vorwort zur englischen Ausgabe des ersten Bandes des 'Kapitals'» (Esipuhe »Pääoman» I osan englanninkieliseen laitokseen). Toim.
[2] Engels viittaa New Yorkin pormestarin vaaleihin, jotka pidettiin 2. marraskuuta 1886; Yhtyneen työväenpuolueen ehdokkaana oli Henry George joka sai 68 110 ääntä eli 31% kaikista.
Yhtynyt työväenpuolue perustettiin syksyllä 1880 New Yorkin kunnallisvaaleihin valmisteltaessa työväenluokan poliittisten toimien yhdistämiseksi. Aloitteen puolueen muodostamisesta teki New Yorkin työväen keskusliitto, joka oli kaupungin ammattiyhdistysten 1882 syntynyt yhteenliittoutuma. New Yorkin esimerkkiä seuraten samanlaisia puolueita muodostettiin monissa muissakin kaupungeissa. Toim.
[3] Työn ritarit (»Knights of Labor»), Työn ritarikunnan lyhennetty nimitys, se oli amerikkalaisten työläisten järjestö, joka perustettiin 1869 Philadelphiassa ja oli vuoteen 1878 asti salaseuran luonteinen; ritarikuntaan kuului ennen kaikkea ammattitaidottomia työläisiä, myös paljon mustia. Sen tarkoituksena oli osuustoiminnan ja keskinäisen avunannon kehittäminen ja se osallistui moniin työväenluokan esiintymisiin. Ritarikunnan johto suhtautui kuitenkin perimmältään kielteisesti työläisten osanottoon poliittiseen taisteluun ja oli luokkien välisen yhteistyön kannalla; 1886 ritarikunnan johto vastusti yleiskansallista lakkoa ja kielsi jäseniään osallistumasta siihen; tästä huolimatta rivijäsenet osallistuivat siihen. Ritarikunta menetti tämän jälkeen vaikutustaan työläisjoukkoihin ja hajosi 1890-luvun lopulla. Toim.
[4] »Der Sozialist» (»Sosialisti»), Pohjois-Amerikan sosialistisen työväenpuolueen viikottain ilmestyvä äänenkannattaja, jota julkaistiin New Yorkissa saksan kielellä 1885–1892. Toim.
[5] »New Yorker Volkszeitung (»New Yorkin kansanlehti»), amerikkalainen sosialistinen päivälehti, joka ilmestyi saksan kielellä New Yorkissa 1878–1932. Toim.
[6] Vuoden 1886 lokakuun jälkipuoliskolla Sosiaalidemokraattisen liiton johto päätti järjestää 9. marraskuuta, perinteisenä »Lord Mayorin päivänä» jolloin Lontoossa tavallisesti pidettiin juhlakulkueita, työttömien mielenosoituksen ja joukkokokouksen. Esivalta kielsi minkäänlaisten mielenosoitusten järjestämisen juhlakulkueiden piirissä ja keskitti näille alueille huomattavia poliisivoimia. Yritykset toteuttaa joukkokokous epäonnistuivat, ja liiton johto päätti pitää joukkokokouksen Trafalgar Square -aukiolla 21. marraskuuta. Kokous, johon osallistui useita tuhansia ihmisiä, sujui ilman välikohtauksia ja kohotti huomattavasti liiton arvovaltaa Lontoon työtätekevien keskuudessa. Toim.
[7] Sosialistinen liitto (Socialist League), englantilainen sosialistinen järjestö, joka perustettiin joulukuussa 1884 Sosiaalidemokraattisesta liitosta eronneiden sosialistien ryhmän toimesta. Eron syynä oli liiton johdon opportunistinen linja. Sosialistisen liiton järjestäjiin kuuluivat mm. Eleanor Marx, Ernest Belfort Bax, William Morris. Liiton olemassaolon alkuvuosina sen toimihenkilöt ottivat aktiivisesti osaa työväenliikkeeseen. Liiton johtoon pääsivät kuitenkin pian anarkistiset ainekset ja monet sen perustajista, muun muassa Marx-Aveling ja Aveling jättivät sen rivit ja liitto hajosi 1889. Toim.
[8] Marraskuun lopussa 1886 leipzigilainen valatuomioistuin tuomitsi »kapinoinnin» vuoksi sosiaalidemokraattisen työläisen Schumannin 4 vuodeksi, joukon muita ihmisiä eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Syyteperusteena olivat Leipzigin työläisten 21. syyskuuta 1886 järjestämät Schumannin läksiäiset, koska sosialistilain perusteella hänet karkottettiin kaupungista. Toim.
[9] — »Pääoman» 3. osaan. Toim.