Kirjoitettu: 1884 © Timo Koste, Vesa Oittinen
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 374–376. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
122, Regent's Park Road, N. W
Lontoo, 6. maaliskuuta 1884
Hyvä kansalainen!
Päivä, jona »Filosofian kurjuuden» venäjänkielinen käännös ilmestyy, on sekä minulle että Marxin tyttärille kaunis päivä. Luonnollisestikin saatan mielihyvin käytettäväksenne kaiken aineiston, josta voi olla Teille hyötyä. Seuraavassa näkökantani.
Saksankielisen käännöksen ohella painetaan Pariisissa parhaillaan uutta ranskankielistä laitosta.[1] Näihin molempiin laitoksiin kirjoitan eräitä huomautuksia joiden tekstin tulen lähettämään Teille.
Esipuheena voidaan käyttää Marxin artikkelia »Proudhonista» berliiniläisessä »Social-Demokrat» lehdessä (1865), joka miltei riittää. Se tulee molempien uusien laitosten, ranskan- ja saksankielisten, alkuun. Artikkelista on säilynyt vain yksi kappale, joka on Zürichin puoluearkistossamme;[2] jollei toista kappaletta löydy Marxin tai minun papereiden seasta (saan sen tietää jonkin viikon kuluttua), voitte silloin ilman muuta saada kopion Bernsteinin kautta.
Saksalaista laitosta varten minun täytyy laatia erityinen esipuhe[3] torjuakseni se taantumuksellisten sosialistien päätön väite, jonka mukaan Marx olisi »Pääomassa» plagioinut Rodbertusta ja osoittaakseni, että Marx on päinvastoin kritisoinut Rodbertusta jo »Kurjuudessa» ennenkuin Rodbertus oli kirjoittanut »Sociale Briefe» -teoksensa. Minusta tämä ei herätä venäläisen yleisön kiinnostusta, sillä eivät valesosialistimme ole vielä saaneet siellä jalansijaa. Mutta Te asian päätätte; juttu on käytettävissänne mikäli haluatte ottaa sen.
Minua ilahdutti kovasti tiedotuksenne Venäjällä kasvavasta mielenkiinnosta sosialistisia teorioita käsitteleviin teoksiin. Se teoreettinen ja kriittinen henki, joka on miltei täysin hävinnyt saksalaisista kouluistamme, näyttää tosiaankin löytäneen pakopaikan Venäjältä. Pyydätte minua osoittamaan Teille kirjoja käännettäväksi. Mutta olette jo kääntäneet tai luvanneet kääntää miltei kaikki Marxin teokset; olette kääntäneet parhaat myös minulta; jäljellejääneet saksalaiset kirjamme ovat joko teoreettisesti heikkoja tai rajoittuvat käsittelemään etupäässä saksalaisia kiinnostavia kysymyksiä. Ranskalaiset ovat viime aikoina aikaansaaneet oikein hyviä juttuja, mutta ne ovat vasta ensimmäisiä taimia. Devillen julkaisema yhteenveto »Pääomasta» on teoreettiselta osaltaan onnistunut, sensijaan kuvaileva osa on laadittu liian hätäisesti, joten se on miltei käsittämätön sille joka ei tunne alkuperäistekstiä. Sen lisäksi kokonaisuus on liian laaja tiivistelmäksi. Luulen joka tapauksessa, että siitä saisi hyvän joltisellakin muokkauksella; ja »Pääoman» tiivistelmä lienee aina hyödyksi maassa, jossa jo kirjan hankkiminen törmää vaikeuksiin.
Puhuessani tilasta Venäjällä ajattelin luonnollisesti muun muassa ja erityisesti finansseja, mutten yksinomaan niitä. Umpikujaan ajautuneen hallituksen, sellaisen kuin Pietarin hallituksen, asema ja tsaarin asema vankina, jollaisena on Gattšinan erakko,[4] tulee välttämättä vain kireämmäksi.[5] Sekä aateliset että talonpojat on nyljetty, armeijan sovinistisia tunteita on loukattu ja sitä kuohuttavat piilottelevan государь'in[6] jokapäiväiset näytökset; tarvittaisiin ulkoinen sota jotta saataisiin venttiili auki »huonoille intohimoille» ja yleiselle tyytymättömyydelle, mutta samalla on mahdotonta yrittää sitä rahan ja suotuisten poliittisten suhdanteiden puuttuessa; voimakas kansallinen älymystö, joka palaa halusta katkoa kahleensa; kaiken tämän lisäksi täydellinen rahanpuute ja деятели'en[7] puukko valtiovallan kurkulla — minusta näyttää siltä, että asiaintilan pitäisi huonota joka kuukausi ja että mikäli löydettäisiin perustuslaillinen ja rohkea suuriruhtinas täytyisi venäläisen »seurapiirin» tunnustaa palatsivallankumous parhaaksi ulospääsytieksi tästä umpikujasta. Tulevatko Bismarck ja Bleichröder nyt pelastamaan uudet ystävänsä? Epäilen sitä ja kysyn ennemminkin, kumpi molemmista sopimusosapuolista tulee varastamaan toiselta.
Oheisena eräs Marxin käsikirjoitus (kopio), jota voitte käyttää mielenne mukaan. En enää tiedä, löysikö hän »Слово'sta»[8] vai »Отеч[ественныя]Записки'sta»[9] artikkelin »Karl Marx J. G. Žukovskin tuomittavana».[10] Hän laati tämän vastauksen,[11] joka oli nähtävästi tarkoitettu Venäjällä julkaistavaksi, mutta ei lähettänyt sitä Pietariin koska pelkäsi yksin nimellään saattavansa varanalaiseksi sen aikakauslehden olemassaolon, joka olisi painanut hänen vastauksensa.
Teidän F. Engels
Laatimanne brosyyrini[12] käännös näyttää minusta erinomaiselta. Mikä kaunis kieli venäjä onkaan! Sillä on kaikki saksan kielen edut ilman sen kauheata kömpelyyttä.
[1] Kyseessä on Marxin työn »Filosofian kurjuus» toinen ranskankielinen painos, jota tuohon aikaan valmisteli Marxin tytär Laura Lafargue; julkaisemisen valmistelu kuitenkin keskeytyi ja se ilmestyi Pariisissa vasta Engelsin kuoltua, vuonna 1896. Toim.
[2] Saksan sosiaalidemokratian arkisto perustettiin Saksan sosialistisen työväenpuolueen Kööpenhaminan kokouksen päätöksellä. Arkistoon koottiin Saksan työväenliikkeen toimihenkilöiden käsikirjoitusjäämistöä, myös Marxin ja Engelsin, kirjallisuutta Saksan ja kansainvälisen työväenliikkeen historiasta, työväenlehdistöä. Aluksi arkisto sijaitsi Zürichissä, sosialistilain kumoamisen jälkeen se siirrettiin Berliiniin. Toim.
[3] Friedrich Engels. »Marx und Rodbertus». Toim.
[4] — Aleksanteri III. Toim.
[5] Narodnajavoljalaisten murhattua tsaari Aleksanteri II:n 1. maaliskuuta 1881 valtaistuimelle noussut Aleksanteri III piileskeli Gatšinassa, kun pelkäsi vallankumouksellisia esiintymisiä sekä Narodnaja voljan toimeenpanevan komitean mahdollisia terroritoimia. Toim.
[6] — hallitsijan. Toim.
[7] — poliitikkojen. Toim.
[8] »Slovo» (»Sana»), venäläinen liberaalismielinen, kirjallinen ja populaaritieteellinen kuukausilehti, jota julkaistiin Pietarissa vuodesta 1878 vuoden 1881 huhtikuuhun. Toim.
[9] »Otetšestvennyje Zapiski» (»Isänmaallisia kirjoitelmia»), venäläinen kirjallis-poliittinen aikakauslehti, jota julkaistiin Pietarissa 1820–1884. Toim.
[10] Nikolai Mihailovski, »Карлъ Марксъ передъ судомъ г. Ю. Жуковскаго». »Отечественныя Записки» n:o 10, lokakuu 1877. Toim.
[11] Karl Marx, kirje »Otetšestvennyje Zapiski» -lehden toimitukselle. Toim.
[12] Friedrich Engels, »Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi». Toim.