Kirjoitettu: 25. lokakuuta 1881
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 352–354. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 25. lokakuuta 1881
...Tosin Guesde kävi täällä, kun piti laatia Ranskan työväenpuolueen ohjelmanluonnos. Marx saneli minun ja Lafarguen läsnäollessa täällä huoneessani hänelle johdannon: työläinen on vapaa vasta silloin, kun hän on omien työvälineidensä omistaja; tämä omistus voi olla yksilöllistä tai kollektiivista, taloudellinen kehitys syrjäyttää yksilöllisen omistusmuodon ja näin saa päivä päivältä yhä enemmän sijaa yhteisomistuksen muototo jne. Se oli mestarillinen näyte iskevästä, kansantajuisesta ja niukkasanaisesta todistelusta, jonka vertaisia tunnen vain harvoja ja joka saattoi tuossa tiiviissä muotoilussaan minut itsenikin hämmästyksiin. Tämän jälkeen keskustelimme ohjelman muusta sisällöstä, lisäsimme yhtä ja poistimme toista, mutta se, kuinka vähän Guesde toimi Marxin puhetorvena, ilmenee siitä että hänen piti välttämättä saada mukaan hulluutensa vähimmäispalkasta, ja koska emme olleet vastuullisia ohjelmastamme, vaan ranskalaiset, annoimme hänen loppujen lopuksi tehdä mielensä mukaan vaikka hän myönsikin kohdan teoreettisesti järjettömäksi.
Brousse oli siihen aikaan Lontoossa ja olisi mielellään ollut mukana. Mutta Guesdellä oli vain vähän aikaa ja hän odotti — aivan aiheellisesti — Brousselta pitkäpiimäisiä jaarituksia hänen itselleenkään selvittämättömistä anarkistisista motiiveista; siksi hän vastusti Broussen läsnäoloa tässä istunnossa. Se oli hänen asiansa. Mutta Brousse ei ole unohtanut sitä, ja tästä saivat alkunsa hänen kolttosensa Guesdea vastaan.
Ranskalaiset ovat sitten jälkeenpäin keskustelleet tästä ohjelmasta ja hyväksyneet sen eräin muutoksin, joista Malonin tekemät eivät millään muotoa merkinneet parannuksia.
Sitten olen myös kirjoittanut 2 artikkelia aiheesta »Le socialisme de M. Bismarck»[1] aikakauslehteen »Égalité» n:o II, ja se on, sikäli kuin tiedän, meidän koko aktiivinen osuutemme Ranskan liikkeeseen.
Noita pieniä marisijoita, jotka eivät ole mitään ja mielivät olla kaikkea, suututtaa kuitenkin eniten, että Marx on teoreettisilla ja käytännöllisillä suorituksillaan valloittanut sellaisen aseman, että eri maiden työväenliikkeiden parhaat ihmiset tuntevat häntä kohtaan täyttä luottamusta. He kääntyvät hänen puoleensa ratkaisevina hetkinä kysyäkseen neuvoa ja huomaavat tavallisesti, että hänen neuvonsa on paras. Tämä asema hänellä on Saksassa, Ranskassa, Venäjällä, puhumattakaan pienemmistä maista. Marx ei siis tyrkytä ihmisille mielipidettään, tahdosta puhumattakaan, nämä ihmiset tulevat itse hänen luokseen. Ja juuri tälle pohjautuu Marxin omalaatuinen, liikkeelle äärimmäisen tärkeä vaikutus. Malon halusi myös tulla tänne, mutta tahtoi ensin saada Lafarguen välityksellä erityisen kutsun Marxilta, mitä hän ei luonnollisestikaan saanut. Olimme valmiita neuvottelemaan hyvällä tahdolla hänen kanssaan, kuten kaikkien muidenkin kanssa, mutta kutsua hänet! Miksi? Ketä on sillä tavalla kutsuttu?
Samanlainen suhde kuin ranskalaisiin on Marxilla sekä myös minulla muihinkin kansallisiin liikkeisiin. Meillä on jatkuva kosketus niihin, sikäli kuin se kannattaa ja on tilaisuutta, mutta jokainen yritys vaikuttaa ihmisiin heidän tahtonsa vastaisesti vain vahingoittaisi meitä, tuhoaisi vanhan luottamuksen Internationaalin ajalta. Ja siitä meillä on liikaakin kokemusta in revolutionaribus rebus[2]...
[1] »Hra Bismarckin sosialismista». Toim.
[2] — vallankumouksellisissa asioissa. Toim.