Kirjoitettu: 21. maaliskuuta 1881
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 349–350. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Kansalainen!
Syvästi valittaen meidän on pakko ilmoittaa Teille, ettemme saata olla läsnä kokouksessanne.[1]
Kun Pariisin Kommuuni kaatui kauhistuttavasta verilöylystä, jonka »järjestyksen» kannattajat olivat panneet toimeen, voittajat tuskin osasivat kuvitella, ettei kulu kymmentäkään vuotta, kun etäisessä Pietarissa sattuu tapahtuma,[2] jonka täytyy johtaa, kenties pitkällisten ja kiivaiden taistelujen kautta, johtaa vihdoin ja varmasti venäläisen Kommuunin pystyttämiseen.
Tuskin he myöskään aavistivat, että Preussin kuningas[3] valmisteli Kommuunia, kun oli saartamalla Pariisin pakottanut valtaapitävän porvariston aseistamaan kansan, että kymmenen vuoden kuluttua samainen Preussin kuningas joutui itse sosialistien piirittämäksi omassa pääkaupungissaan ja pystyi säilyttämään valtaistuimensa vain julistamalla pääkaupunkinsa Berliinin piiritystilaan.[4]
Mannermaan hallitukset, jotka Kommuunin kukistuttua pakottivat ajojahdillaan Kansainvälisen työväenliiton laskemaan hajalle muodollisen, ulkonaisen järjestömuotonsa ja jotka luulivat voivansa määräyksin ja poikkeuslaein tuhota suuren kansainvälisen työväenliikkeen, nämä hallitukset eivät taas sitäkään aavistaneet, että samainen kansainvälinen työväenliike tulisi olemaan kymmenen vuotta myöhemmin mahtavampi kuin konsanaan ja käsittäisi paitsi Euroopan, myös Amerikan työväenluokan, ja että yhteinen taistelu yhteisten etujen puolesta ja yhteistä vihollista vastaan liittäisi työläiset uudeksi ja laajemmaksi omaehtoiseksi internationaaliksi, joka kasvaa yhä enemmän ulos kaikista ulkonaisista muodoista.
Niin elää Kommuuni, jonka kaikki vanhan maailman mahdit olivat luulleet juurineensa maasta, elää voimakkaampana kuin milloinkaan, ja siten me voimme kajauttaa yhdessä teidän kanssanne huudon: »Eläköön Kommuuni!»
[1] Lontoossa 21. maaliskuuta 1881 järjestettyyn kokoukseen osallistui eri kansallisuuksien edustajia: venäläisiä, puolalaisia, tšekkiläisiä, serbialaisia sosialisteja. Puheenjohtajana toimi venäläinen vallankumouksellinen, narodnikki Lev Hartman. Kokouksessa perustettiin slaavilainen vallankumouskerho. Toim.
[2] 1. maaliskuuta 1881 Pietarissa murhattiin tsaari Aleksanteri II Narodnaja Volja -järjestön toimeenpanevan komitean langettaman tuomion mukaisesti. Toim.
[3] Vilhelm I. Toim.
[4] Kyseessä on Bismarckin 1878 voimaansaattama poikkeuslaki sosialisteja vastaan (sosialistilaki). Keväällä 1880 poikkeuslain voimassaoloaikaa pidennettiin vielä viidellä vuodella. Toim.