Kirjoitettu: toukokuun alkupuolella 1880
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Sosialistisesta vallankumouksesta. Kokoelma», s. 390–391. Kokoelman laatineet F. Teplov ja N. Davytov. © Kustannusliike Edistys, Moskova 1978 (Werke, Bd. 19, S. 238.)
Skannaus: Miikka Palokangas
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Ottaen huomioon,[1]
että tuottajien luokan vapauttaminen käsittää kaikki ihmiset sukupuoleen ja rotuun katsomatta;
että tuottajat voivat olla vapaita vain silloin kun he omistavat tuotantovälineet;
että on olemassa vain kaksi muotoa, joissa tuotantovälineet voivat kuulua heille:
1. yksilöllinen muoto, joka ei milloinkaan ollut yleinen ilmiö ja jonka teollinen kehitys yhä enemmän syrjäyttää;
2. kollektiivinen muoto, jonka aineelliset ja henkiset elementit itse kapitalistisen yhteiskunnan kehitys luo;
ottaen huomioon,
että kollektiivinen haltuunotto voi toteutua ainoastaan itsenäiseksi poliittiseksi puolueeksi organisoituneen tuottajien luokan — proletariaatin — vallankumouksellisen toiminnan kautta;
että tällaista organisaatiota täytyy tavoitella kaikin proletariaatin käytettävissä olevin keinoin, mukaan luettuna yleinen äänioikeus, joka näin muutetaan tähänastisesta petoksen välineestä vapautuksen välineeksi;
ovat Ranskan sosialistiset työläiset, jotka talouden alalla ovat asettaneet ponnistustensa päämääräksi kaikkien tuotantovälineiden palauttamisen kollektiiviomistukseen, päättäneet mennä vaaleihin seuraavalla minimiohjelmalla organisoinnin ja taistelun välineenä.
[1] Vuonna 1879 perustetun Ranskan työväenpuolueen ohjelma kirjoitettiin toukokuussa 1880. Ohjelma koostui teoreettisesta osasta, Marxin kirjoittamasta johdannosta, ja käytännöllisestä osasta, J. Guesden ja P. Lafarguen laatimasta minimiohjelmasta. F. Engels sanoi teoreettista johdantoa Ranskan työväenpuolueen tehtävien kommunistiseksi perusteluksi. Ranskan työväenpuolueen edustajakokous hyväksyi ohjelman marraskuussa 1880. Toim.