Kirjoitettu: 28. toukokuuta 1876
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 315–316. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Ramsgate, 28. toukokuuta 1876
Hyvä Mauri!
Sinun on hyvä puhua. Voit maata lämpimässä vuoteessa, perehtyä Venäjän maaoloihin erikoisesti ja maankorkoon yleensä, eikä mikään keskeytä Sinua, mutta minun on istuttava kovalla penkillä ja kitattava kylmää viiniä, keskeytettävä yhtäkkiä kaikki ja käytävä ikävystyttävää Dühringiä niskavilloista kiinni. Ei kai sitten mitään muutakaan voi, jos ryhdyn polemiikkiin, jonka päätä ei ole lainkaan näkyvissä; enhän kuitenkaan saa muuten mitään rauhaa, ja onhan tässä ystäväni Mostin ylistyspuhe Dühringin kirjasta »Cursus der Philosophie»[1] selvästi osoittanut, mistä ja miten hyökkäys on suoritettava. Kirja on otettava mukaan, koska se paljastaa paremmin »Ökonomiessa»[2] esitetyn päättelyn heikot puolet ja perusteet. Tilaan sen heti. Nimittäin varsinaista filosofiaa — muodollista logiikkaa, dialektiikkaa, metafysiikkaa ym. siitä puuttuu kokonaan, sen on pikemminkin määrä esittää jonkinlainen yleinen tiedeoppi, jossa luontoa, historiaa, yhteiskuntaa, valtiota, oikeutta ym. käsitellään jonkinlaisessa muka sisäisessä yhteydessä. Sitten siellä on kokonainen luku, jossa kuvataan tulevaisuuden eli ns. »vapaata» yhteiskuntaa (vähiten taloudellisilta puoliltaan) ja vahvistetaan mm. jo opetussuunnitelmakin tulevaisuuden alkeis- ja keskikouluille. Tästä siis tapaa latteuden vieläkin pelkistyneemmässä muodossa kuin taloudellisesta kirjasta, ja ottaen molemmat kirjat yhdessä kaveri voidaan samassa kyniä paljaaksi tältäkin puolen. Ritarimme historiankäsityksen kannalta — että kaikki oli sontaa, kunnes Dühring tuli — on kirjalla vielä se etu, että siitä voi lainata hänen omia voimasanojaan. Joka tapauksessa minulla on nyt ote hänestä. Suunnitelmani on valmis — minulla on oma suunnitelmani. Aluksi käyn kamaan käsiksi puhtaan asiallisesti ja näennäisen vakavasti, ja kohtelu terästyy sitä mukaa, kuin toisaalta hölmöyden toisaalta latteuden osoitusta kertyy, ja lopuksi ryöppyää iskuja kuin rakeita. Tällä tavoin evätään Mostilta ja Kumpp. tekosyy puhua »tunnottomuudesta» ym., ja Dühring löylytetään hyvin. Onhan herrojen toki nähtävä, että on useampiakin kuin yksi tapa selviytyä moisesta väestä.
Toivon Wilhelmin[3] julkaisevan Mostin kirjoituksen »Neue Weltissä»,[4] jota varten se ilmeisesti on kirjoitettu. Kuten aina, ei Most osaa luntata ja panee Dühringin tilille luonnontieteessä mitä koomillisinta hölmöyttä, esim. renkaiden (Kantin teorian mukaan) irtaantumisen kiintotähdistä!
Wilhelmillä ei ole pelkästään puute käsikirjoituksista, se olisi autettavissa muilla kirjoituksilla päivänkysymyksistä ym., kuten Hepnerin ja Blosin aikaan tapahtui. Wilhelmissä on hinku päästä eroon teoriamme aukoista, saada vastaus jokaiseen poroporvarin verukkeeseen ja omata kuva tulevasta yhteiskunnasta, koskapa poroporvarikin tiukkaa sitä koskevaa vastausta; ja sen ohessa olla teoreettisesti meistä mahdollisimman riippumaton, mikä on kaiken teorian puuttuessa kokonaan onnistunut hänelle kautta aikojen paljon paremmin, kuin hän itse tietääkään. Mutta siten hän pakottaa minut tunnustamaan Dühringin yhtäkaikki sivistyneeksi mieheksi verrattuna teoreettisiin poropeukaloihin »Volksstaatissa», ja hänen teoksensa yhäti paremmiksi kuin noiden subjektiivisesti ja objektiivisesti hämärien herrojen...
Muistiinpanoni vanhan ajan historiasta ja luonnontieteelliset opintoni tarjoavat Dühringiä[5] silmälläpitäen suuria palveluksia ja helpottavat asiaa monessa suhteessa. Varsinkin luonnontieteissä havaitsen, että maasto on käynyt minulle paljon tutummaksi ja voin liikuskella siinä, joskin hyvin varovasti, mutta jotensakin vapaasti ja varmasti. Alan tämänkin työn[6] osalta jo nähdä lopun. Asia alkaa muotoutua päässäni, sitä on melkoisesti edistänyt lorvailu täällä merenrannikolla, jossa olen voinut yksityiskohtien antaa pyöriskellä aivoissani. Tällä valtavalla alueella on ehdottoman tarpeen keskeyttää puskeminen silloin tällöin ja märehtiä asioita.
Vuodesta 1853 lähtien on herra Helmholtz nyt taukoamatta pyöriskellyt olion sinänsä (Ding an sich) parissa eikä ole vielä päässyt siitä selville vesille. Mies ei kursaile antaa julkaista kaikessa rauhassa uudestaan sitä mielettömyyttä, jonka hän painatti ennen Darwinia.[7]
Lizzieltä ja minulta parhaimmat terveiset Teille kaikille. Palaamme perjantaina jälleen Lontooseen. Minua ilahduttaa suuresti, että Pumps on kehittänyt niin tyyliään, minäkin huomaan sen, mutta vähäisemmässä määrin.
Sinun F. E.
[1] Kyseessä on Mostin käsikirjoitus, joka sisälsi ylistävän esityksen Dühringin kirjasta »Cursus der Philosophie». Toim.
[2] Kyseessä on teos: E. Dühring »Cursus der National- und Socialökonomie einschliesslich der Hauptpunkte der Finanzpolitik» (»Poliittisen ja sosiaalisen taloustieteen kurssi, mukaanluettuna finanssipolitiikan peruskysymykset»). Toim.
[3] — Wilhelm Liebknecht. Toim.
[4] »Die Neue Welt. Illustriertes Unterhaltungsblatt für das Volk» (»Uusi maailma. Kuvitettu viihdelehti kansalle»), saksalainen sosialistinen aikakauslehti, joka ilmestyi Leipzigissa vuosina 1876–1883, sittemmin Stuttgartissa ja Hampurissa vuoteen 1919 asti. Aikakauslehden toimittajana oli Liebknecht (1876–1880). Lehteä avusti 1870-luvulla Engels. Toim.
[5] Friedrich Engels, »Anti-Dühring». Toim.
[6] Friedrich Engels, »Luonnon dialektiikka». Toim.
[7] Ts. ennen vuotta 1859, jolloin Charles Darwinin perusteos »Lajien synty luonnollisen valinnan kautta» ilmestyi. Toim.