Kirjoitettu: 10. joulukuuta 1873
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 296–297. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 10. joulukuuta 1873
Hyvä Mauri!
Oheisena kolme viisipuntaisen puolikasta; ole hyvä ja ilmoita heti saatuasi, jotta loppu voi seurata perässä.
Eilisaamusta alkaen paksua sumua, jota kuitenkin olen tunnin verran ollut paossa Heathissä.[1] Siellä ylhäällä on sininen taivas ja lämmin aurinko, an island of brightness in a sea of fog (kirkkauden saari sumun meressä).
Roisto Roderich Benedix on jättänyt jälkeensä huonolle haiskahtavan »Shakespearomaniaa»[2] vastaan kirjoittamansa muhkean teoksen, jossa hän todistaa hiuksenhienosti, ettei Shakespeare yllä suurien runoilijoittemme, varsinkaan uuden ajan runoilijoiden tasolle. Todennäköisesti Shakespeare pitäisi yksinkertaisesti riuhtoa alas jalustaltaan, jotta paksuperä R. Benedix mahtuisi tilalle. Yksistään »Iloisten Windsorin rouvien» ensimmäisessä näytöksessä on enemmän eloa ja todellisuutta kuin koko Saksan kirjallisuudessa, ja pelkästään Keihäs Rappu-koirineen[3] painaa arvossa enemmän kuin kaikki saksalaiset komediat yhteensä. Mutta sitävastoin heittäytyy painokas podex[4] Benedix yhtä vakaviin kuin halpamaisiinkin järkeilyihin sen arastelemattomuuden johdosta, jolla Shakespeare hosaisee usein ratkaisut ja tällöin lyhentää — todellisuudessa tosin väistämätöntä — ikävystyttävää juttua. Kullakin omansa.
Sain eilen Reinin maakunnan geologisen kartan. Minun itse paikalla tekemäni pintapuoliset arviot ovat suurin piirtein varmistuneet.
Parhaat terveiset Tussylle.
Sinun F. E.
[1] Hampstead Heathissä. Toim.
[2] Roderich Benedix, »Die Shakespearomanie. Zur Abwehr.» (»Shakespeare-kiihko. Torjunnan kannalta.»).Toim.
[3] Kyseessä on Shakespearen näytelmä »Kaitsi nuorta veronalaista», jossa kyseinen henkilö ja tämän koira esiintyvät. Toim.
[4] — podex (lat.) — pylly. Toim.