Kirjoitettu: 29. marraskuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 279–280. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Kansalaiset!
Lehtenne numero 39 sisältää Torinon työläisten julkilausuman, jossa sanotaan:
»Me lausumme täysin avoimesti, että 'Proletarion' toimitus ilmoitti meille Lontoon Suuren Neuvoston päätöksestä asettaa sosialismi toissijaiseksi politiikan suhteen heti kun se tuli tunnetuksi ja että sellaisella päätöksellä ei ole ollut minkäänlaista virallista luonnetta, koska Suuri Neuvosto on sen peruuttanut nimenomaan sitä silmälläpitäen, että monet Euroopan liitot olisivat sen päättävästi torjuneet, minkä me itsekin olisimme tehneet.»
Tällainen väite pakottaa Pääneuvoston lausumaan seuraavaa:
1. ettei se ole milloinkaan tehnyt päätöstä asettaa sosialismi politiikan suhteen toissijaiseksi,
2. että niin muodoin se ei ole voinut myöskään peruuttaa senkaltaista päätöstä,
3. ettei mikään eurooppalainen tai amerikkalainen liitto ole voinut torjua tuollaista päätöstä eikä ole torjunut mitään muutakaan Pääneuvoston päätöstä.
Pääneuvoston asenne proletariaatin poliittiseen toimintaan on riittävän selvä.
Se on määritelty:
1. Yleisissä säännöissä, joiden perusteluosan neljännessä kappaleessa sanotaan: »että työväenluokan taloudellinen vapautus on siis suuri päämäärä, jonka saavuttamisen keinoksi kaikkinainen poliittinen liike on alistettava».
2. Liiton perustamismanifestin (1864) tekstissä, tuossa virallisessa ja sitovassa sääntöjen tulkinnassa, jossa sanotaan: »Mutta maaporhot ja pääoman mahtimiehet tulevat aina käyttämään poliittisia etuoikeuksiaan taloudellisen monopolinsa puolustamiseen ja ikuistamiseen. Sensijaan, että he edistäisivät työn vapauttamista, he tulevat edelleenkin asettamaan kaikkia mahdollisia esteitä sille... Poliittisen vallan valtaaminen on sen vuoksi työväenluokan suuri velvollisuus».
3. Samaa asiaa koskeneessa Lausannen kongressin (1867) päätöksessä: »Työläisten sosiaalinen vapauttaminen on erottamaton heidän poliittisesta vapauttamisestaan».
4. Lontoon konferenssin (syyskuu 1871) IX päätöksessä, joka ollessaan sopusoinnussa edellisten kanssa palauttaa Internationaalin jäsenten mieliin, että työväenluokan taistelussa sen taloudellinen liike ja sen poliittinen toiminta ovat erottamattomassa yhteydessä keskenään.
Täten määrättyä linjaa Neuvosto on aina noudattanut ja tulee noudattamaan vastakin. Siksi se julistaa mainitun ilmoituksen, joka ties mistä on syötetty »Proletarion» toimitukselle, vääräksi ja loukkaavaksi.
Pääneuvoston toimeksiannosta ja nimessä
Italian asioiden sihteeri F. E.
P.S. Olen juuri saanut geneveläisen lehden »La Révolution Sociale»,[1] jossa ilmoitetaan, että pieni ryhmä Jurasta on torjunut Lontoon konferenssin päätökset. Asiasta ei ole Pääneuvostolle saapunut mitään virallista tietoa. Heti kun sellainen tulee, se ryhtyy välttämättömiin toimenpiteisiin.
29. marraskuuta 1871.
[1] »La Révolution Sociale» (»Yhteiskunnallinen vallankumous») oli Genèvessä lokakuusta 1871 tammikuuhun 1872 ilmestynyt viikkolehti. Se oli bakuninilaisen Juran federaation virallinen äänenkannattaja. Toim.