Kirjoitettu: 10. elokuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 275–276. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Luonnos]
Lontoo, 10. elokuuta 1871
...Valtionsyyttäjä Versaillesissa on valmistanut irvokkaan syyteasiakirjan Internationaalia vastaan.[1] Olisi ehkä hyödyllistä ilmoittaa herra Bigot'lle puolustuksen kannalta seuraavista tosiseikoista:
1. Oheisena (numerolla 1) Pääneuvoston molemmat julkilausumat ranskalais-preussilaisesta sodasta. Ensimmäisessä julkilausumassaan heinäkuun 23. päivältä 1870 Pääneuvosto selitti, ettei sotaa aloittanut Ranskan kansa, vaan keisarikunta ja että Bismarck oli tosiasiassa yhtä syyllinen kuin Bonaparte. Samaan aikaan Pääneuvosto kehotti Saksan työläisiä estämään Preussin hallitusta muuttamasta puolustussotaa valloitussodaksi.
2. Toinen julkilausuma syyskuun 9. päivältä 1870 (5 päivää tasavallaksi julistamisen jälkeen) on varsin jyrkkäsanainen tuomio Preussin hallituksen valloitussuunnitelmille. Se on kehotus Saksan ja Englannin työläisille asettua Ranskan tasavallan puolelle.
Tosiaankin Saksassa Kansainväliseen työväenliittoon kuuluvat työläiset asettuivat vastustamaan Bismarckin politiikkaa niin tarmokkaasti, että tämä panetti Internationaalin varsinaiset saksalaiset edustajat lainvastaisesti kiinni ja heitätti heidät preussilaisiin linnoituksiin, käyttäen väärää syytöstä »salaliitosta» vihollisen kanssa.[2]
Lontoossa järjestivät englantilaiset työläiset neuvoston kehotuksesta joukkokokouksia pakottaakseen hallituksensa tunnustamaan Ranskan tasavallan ja asettumaan vastustamaan kaikella voimallaan Ranskan paloittelua.
3. Kieltääkö Ranskan hallitus nyt sen tuen, jota Internationaali on antanut sodan kestäessä Ranskalle? Päinvastoin. Herra Jules Favren konsuli Wienissä — herra Lefaivre — on jopa tehnyt varomattomuuden julkaista Ranskan hallituksen nimissä kiitoskirjeen herroille Liebknechtille ja Bebelille, näille kummallekin Internationaalin edustajalle Saksan valtiopäivillä. Tässä kirjeessään hän sanoo mm. (käännän takaisin tämän Lefaivren kirjeen saksankielisestä käännöksestä):
»Te, hyvät herrat ja Teidän Puolueenne (so. Internationaali) olette niitä, jotka pitävät yllä suurta saksalaista perinnettä (so. humanitaarista henkeä)» jne.
Mutta nyt tämä kirje esiintyy siinä maanpetosjutussa, jonka Saksin hallitus on Bismarckin pakottamana nostanut Liebknechtiä ja Bebeliä vastaan ja joka vielä tälläkin hetkellä on käynnissä.[3] Se oli Bismarckille tekosyynä pidätyttää Bebel Saksan valtiopäivien lykkäämisen jälkeen.
Samalla hetkellä, kun Thiersin inhottavat sanomalehdet paljastelivat minua Bismarckin asiamieheksi, pani Bismarck ystäviäni Saksaa vastaan suorittamaansa maanpetokseen syyllisinä telkien taakse ja antoi käskyn pidättää minut, mikäli astun Saksan maaperälle.
4. Joitakin aikoja ennen aselepoa[4] kehotti Jules Favre- hyväkäs meitä — kuten Pääneuvosto on kirjeessään »Timesille» kesäkuun 12. päivältä[5] selittänyt, jonka kirjeen jäljennös (n:o II) on oheisena — yksityissihteerinsä tri Reitlingerin välityksellä järjestämään Lontoossa julkisia mielenosoituksia »kansallisen puolustushallituksen» hyväksi. Kuten Pääneuvosto kirjoitti »Timesille» osoittamassaan kirjeessä, Reitlinger lisäsi, ettei tällöin pitäisi puhua »tasavallasta», vaan ainoastaan »Ranskasta». Pääneuvosto kieltäytyi kannattamasta sen kaltaisia mielenosoituksia. Mutta tämä kaikki todistaa, että itse Ranskan hallitus on pitänyt Internationaalia Ranskan tasavallan liittolaisena preussilaista valloittajaa vastaan — ja se on ollut itse asiassa Ranskan ainoa liittolainen sodan aikana.
Veljellisin terveisin K. M.
[1] Kyseessä on syytekirjelmä pariisilaisten kommunardien ryhmää vastaan, he joutuivat kolmannen sotilastuomioistuimen eteen. Syytekirjelmä sisälsi mitä älyttömimpiä parjauskeksintöjä, joita taantumuksellinen lehdistö levitti Kommuunista. Maaliskuun 18. päivän vallankumous ja Pariisin Kommuuni kuvattiin siinä Internationaalin ja »vallankumouspuolueen» »salaliitoksi» Ranskan tasavaltaa vastaan. Syytekirjelmässä vääristeltiin Kommuunin vallankumouksellisia toimenpiteitä; sen tarkoituksena oli muuttaa kommunardien juttu yksinkertaiseksi »tuhopolttajia», »varkaita» ja »murhaajia» koskevaksi rikosjutuksi. Toim.
[2] 9. syyskuuta 1870 Saksassa pidätettiin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen toimikunnan jäsenet Bracke, Bonhorst, Gralle, Spier ja Kühn sekä myös kirjapainonomistaja Sievers 5. syyskuuta 1870 siitä, että he julkaisivat sotaa koskevan manifestin. Usean kuukauden vankeuden jälkeen asetettiin Braunschweigin komitean jäsenet vuoden 1871 marraskuussa tuomioistuimen eteen. Poliisin tekaisemien syytteiden mukaan he olivat rikkoneet yleistä järjestystä koskevia lakeja. Toim.
[3] Pidätettyään joulukuussa 1870 Bebelin, Liebknechtin ja Hepnerin, Bismarckin hallitus alkoi valmistella oikeudenkäyntiä Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen johtajia vastaan syyttäen heitä »valtiopetoksen valmistelusta». Oikeudenistunto pidettiin Leipzigissa vuoden 1872 maaliskuussa. Toim.
[4] Kyseessä on aselepoa ja Pariisin antautumista koskeva sopimus, jonka Bismarck ja Favre allekirjoittivat 28. tammikuuta 1871. Se oli asiakirja, joka ilmensi Ranskan porvariston petosta maan kansallisia etuja kohtaan sen pyrkiessä tukahduttamaan maassaan vallankumouksellisen liikkeen.
Sopimuksessa edellytettiin, että maassa toimitetaan mitä pikimmin Kansalliskokouksen vaalit (ne oli määrätty helmikuun 8. päiväksi 1871). Kansalliskokouksen piti ratkaista kysymys rauhan solmimisesta. Toim.
[5] Marx–Engels, »Erklärung der Generalrats anlässlich des Rundschreibens von Jules Favre» (»Pääneuvoston lausunto Jules Favren kiertokirjeen johdosta»). Toim.